Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hei te vasta lasten saannin jälkeen opiskelleet!

Vierailija
02.07.2013 |

Monessa ketjussa olen lukenut, että joku vastaaja on lähtenyt vasta lasten saannin jälkeen yliopistoon, ja kysyisinkin: mitä olette opiskelleet, kuinka opinnot sujuivat ja kuinka hyvin olette työllistyneet?

Minäkin sain lapset lähes heti lukion jälkeen, enkä ehtinyt edes kunnolla miettiä mihin hakisin. Nyt pää on vielä enemmän sekaisin, kun pitäisi miettiä lasten takia sellainen ala joka työllistäisi (vaikka olenkin ehdottomasti kallellaan jollekin humanistiselle alalle, koska lukeminen, kirjoittaminen ja tiedon etsiminen ovat ehdottomasti vahvimpia alueitani). No, onneksi tässä on vielä reilusti aikaa miettiä ennen seuraavaa hakuaikaa.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilmeisesti tarkoitat ainoastaan yliopisto-opintoja, mutta vastaan silti omasta puolestani. Opiskelin sairaanhoitajaksi sen jälkeen, kun esikoinen oli 1-vuotias. Sain opiskeluaikana myös toisen lapsen. Äitiyslomat pidensivät valmistumistani, mutta muuten opiskelu sujui erittäin hyvin. En käyttänyt varsinaiseen lukemiseen aikaa juurikaan, keskityin luennoilla senkin edestä.

Vierailija
2/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä myös opiskelin sairaanhoitajaksi lasten saamisen jälkeen. Työllistyin todella loistavasti jo opiskeluaikana. Opinnot sujuivat hyvin, meitä äitejä oli useampia ja näytti siltä, että äiti-ihmiset osasivat arganisoida opiskeluaan paremmin kuin muut ja valmistuivat ajallaan vaikka opiskelu vaati harjoittelujaksoja, jotka suoritettiin kolmivuorotyönä.

 

Ei mullekaan sairaanhoitajaksi opiskelu ollut mikään selvä nakki, aloitin ensin yliopistossa luonnontieteellisessä mutta todettuani, että työllistyminen on erittäin epävarmaa ja oikeasti mielenkiintoisia töitä on todella vähän, päätin opiskella itselleni ammatin, joka varmasti elättäisi perheeni. En ole katunut, mulla on monia maisterikavereita, jotka ovat olleet työttöminä tai vaihtaneet jakuvasti paikkakuntaa (ja jopa maata) valmistumisensa jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitse mieluummin sellainen opiskelu, jossa on vähän pakollista läsnäoloa, jos et voi opiskella kotipaikkakunnallasi.

Vierailija
4/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä hankin lapset opintojen aikana ja huomaa kyllä, että lasten kanssa opiskelussa on omat haasteensa. Jo pelkkä pääsykokeisiin pänttääminen voi olla vaikeaa, siihen kannattaa varata erikseen hyvin omaa aikaa. Monen aineen opintoja voi suunnitella hyvin vapaasti ja kursseja voi pystyä suorittamaan paljon myös kirjatentein, joten opiskelu on hyvin joustavaa (varsinkin humanistisessa).

Se bonus lasten myötä on tullut, että sen opiskeluun varatun ajan käyttää todella tehokkaasti opiskeluun kun ennen lapsia saatoin vitkutella enemmän ja keksiä jotain muuta "tärkeämpää" tekemistä. Työllistymisestä en osaa sanoa mitään, kun edelleen on opinnot kesken :P

Vierailija
5/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelin yliopistossa aikuisena eli ensin hankin yhden ammatin, sitten lapset ja hoitovapaalla menin opiskelemaan. Hyvin ja nopeasti sujui, koska ei oikein ollut aikaa laiskotella. Alle 3 vuodessa olin uudessa työssä.

Vierailija
6/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä opiskelit?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:51"]

Opiskelin yliopistossa aikuisena eli ensin hankin yhden ammatin, sitten lapset ja hoitovapaalla menin opiskelemaan. Hyvin ja nopeasti sujui, koska ei oikein ollut aikaa laiskotella. Alle 3 vuodessa olin uudessa työssä.

[/quote]

Mitä opiskelit?

Vierailija
8/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:51"]

Opiskelin yliopistossa aikuisena eli ensin hankin yhden ammatin, sitten lapset ja hoitovapaalla menin opiskelemaan. Hyvin ja nopeasti sujui, koska ei oikein ollut aikaa laiskotella. Alle 3 vuodessa olin uudessa työssä.

[/quote]

Mitä opiskelit?

[/quote]

Työpsykologiaa, kasvatustiedettä, johtamista => nyt olen henkilöstöpäällikkö

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole vielä valmistunut mutta. Valmistuin ennen kuin lapsi syntyi. Ehdin äitiyslomalla ajatella asioita ja lapsen ollessa hieman vanhempi hain kouluun. Pääsin ja opiskelen viereisellä paikkakunnalla nyt. Lapsi on juuri 4 täyttänyt ja kaikki on mennyt ihan hyvin :) Joskus väsyttää kun pitää tehdä kotona paljon juttuja koulua varten mutta ihan hyvin olen koulussa menestynyt. Opiskelen korkeakoulussa ja läsnäolopakko on 80%

Vierailija
10/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeustieteen maisteriksi tarkoitus valmistua nyt syksyllä. Kokonaisopiskeluajaksi tulee neljä vuotta. Lapsia kolme, joista nuorin oli pääsykokeisiin lukiessa reilu vuoden Ja vanhin kuusivuotias.

hyvällä itsekurilla on onnistunut. Apuna on myös ollut, että perheessä on ollut säännölliset rutiinit jo ennen opiskelun alkua. Tämä on mahdollistanut sen, että illalla on voinut aloittaa lukemisen viimeistään yhdeksältä lasten mentyä nukkumaan. Mikäli lapset olisivat tottuneet heilumaan ylhäällä puoleen yöhön asti, olisi opiskelu iltaisin ollut huomattavasti haasteellisempaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 21:16"]

Oikeustieteen maisteriksi tarkoitus valmistua nyt syksyllä. Kokonaisopiskeluajaksi tulee neljä vuotta. Lapsia kolme, joista nuorin oli pääsykokeisiin lukiessa reilu vuoden Ja vanhin kuusivuotias.

hyvällä itsekurilla on onnistunut. Apuna on myös ollut, että perheessä on ollut säännölliset rutiinit jo ennen opiskelun alkua. Tämä on mahdollistanut sen, että illalla on voinut aloittaa lukemisen viimeistään yhdeksältä lasten mentyä nukkumaan. Mikäli lapset olisivat tottuneet heilumaan ylhäällä puoleen yöhön asti, olisi opiskelu iltaisin ollut huomattavasti haasteellisempaa.

[/quote]

Meillä lapsi aloitti 3vuotiaana tarhan ja oli tottunut käymään nukkumaan 20:00-20:30. Vaikka jouduin herättämään puoli seiskaltakin jo niin kiitos ihan vain sen tarhan, niin nukkumaan käyminen sujui kyllä ajallaan mutta nukahtaminen tapahtui vasta joskus 23:00.

No.. onneksi kaikki kotihommat on siitä huolimatta hoituneet.

 

Vierailija
12/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä opiskelin pääosan humanistitutkinnosta ennen lapsia ja täydensin yhdellä vieraalla kielellä lasten saamisen jälkeen. Oli vaikeaa ja vaatii täyttä läsnäoloa. Minä en silti suosittele valitsemaan alaa vain läsnäolon mukaan vaan työllistymisen mukaan. Sillä mitä järkeä paahtaa vuosia yliopistossa ja huomata jääneensä työttömäksi? 

Minä suosittelen seuraavaa. Minun tuttaviani työllistäviä aloja ovat olleet sosiaaliala (en ole ihan varma pääaineesta, mutta siis sossuntäti), luokaopettaja ja puheterapeutti. Selvitä myös oman alueesi työllisyystilanne spesifisti. Jotakin noista lähtisin ehkä itse tilanteessasi opiskelemaan. Ota myös humioon, että monia aloja voi opiskella ensin avoimessa esim. etäopintoina ja sitten sisällyttää tutkintoon suoraan. Näiden opintojen tekeminen on usein hyvin joustavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
02.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelu sujuu, mutta ei se ehkä ole yhtä auvoista mitä aiemmissa kirjoituksissa kuvataan. Ajoittain varmasti suuri osa opiskelijoista tuntee riittämättömyyttä - ei voi antautua opiskelulle niin paljon kuin haluaisi, toisaalta lapsen kanssa ei ehdi olla niin paljon kuin toivoisi, ja kiireaikoina lapsellakin voi olla kova tarve suuremmalle yhdessäoloajalle. Olisi myös toivottavaa, että lapset ja vanhemmat sairastelisivat opiskeluvuodet hyvin vähän. Mutta siis kyllähän ne opinnot saa tehtyä ja ihan hyvin arvosanoinkin, mutta ei se aina mitään herkkua välttämättä ole - kenellekään perheessä.