Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut hautajaisissa, joita ei "jaksettu suunnitella tai järjestää"?
02.07.2013 |
siis sellaisssa, missä kukaan muu kuin pappi ei jaksa/pysty puhumaan mitään. Kukaan ei pysty lukemaan adresseja ja tarjoiluakaan ei ole kukaan pystynyt surultaan järjestämään (tai ehkä kahvitus kotona tms)?
Millainen tunnelma sinulle jäi noista hautajaisista?
Enkä halua kysyä tätä pahalla... haluaisin vain tietää, että riittääkö ihmisillä tosiaan aina läheisen kuoleman jälkeen energiaa järjestää kaikki asiat. Olen ihmetellyt läheisten tarmoa kun heiltä on kuollut läheisiä. Itse en varmasti vastaavassa tilanteessa olisi kyennyt samaan.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:54"]
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[/quote]
Aina vaan ei jaksa vaikka haluaisikin. :(
[/quote]
Täytyy sanoa, että noloa ja loukkaavaa vainajaa kohtaan... Onneksi erittäin harvoin kukaan saa näin huonoa lähtöä täältä.
[/quote]
Minä en halua itselleni hautajaisia. Ällöttää ajatus tietyistä ihmisistä teeskentelemässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:54"]
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[/quote]
Et usko? Itsestäni siihen ei vain ollut, elämä oli tuolloin päivästä toiseen selviytymistä ja muista lapsistani huolehtimista, jouduin vanhempana tukemaan myös heitä surussaan mieheni kanssa. Voimia ei vaan yksinkertaisesti ollut mihinkään muuhun. Miksiköhän tätä täällä sinulle selitän, ehkäpä ymmärrät sen sitten, jos sen omalla kohdallasi joutuisit kokemaan. Yllättävä onnettomuus, joka vie sydämestäsi yhden palasen loppuelämäksesi :(
Vauvani hautajaiset olisivat olleet sellaiset, ellen olisi saanut apua niiden järjestämiseen. Kuolleen vauvan kaksos(keskos)sisarus vaati paljon hoitoa, oli vielä hänkin kiikun kaakun, jääkö eloon. Olin hyvin uupunut, masentunut ja synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa. Valitsimme miehen kanssa arkun ja uurnan, ostin vauvalle arkkuvaatteen ja puhuimme papin kanssa lyhyesti, mitä hän hautajaisissa puhuisi. Mutta kaikki muut käytännön yksityiskohdat hautaustoimiston kanssa, kukkalaitteet ja tarjoilut hautajaisvieraille hoiti ihana anoppini.
Hautaustoimisto ja seurakunta hoitaa kyllä järjestelyistä suuren osan, jos näin halutaan. Kahvituksen voi järjestää seurakuntatalolla, eikä ne puheet mitenkään pakollisia ole. Olen ollut hyvin yksinkertaisissa hautajaisissa. Sellaisissa joissa on tehty vain aivan pakollinen. Hautakivikin on jaksettu hommata vasta aikojen päästä. Onnistuu se niinkin. Ei kannata tuollaisesta tehdä suurempaa numeroa siinä vaiheessa, jos omat voimat on vähissä.
15, kyllä mä hyvin ymmärrän sen surun ja väsymyksen yms, en vaan vieläkään usko, ettei omalleen jaksa jäjestää edes kohtuullista...
Olen pahoillani tämän ajatuksen suhteen, mutta tämä on vain minun mielipide ja kokemukseni, anteeksi. Mun on vain váin näemmä erittäin vaikeaa tätä tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:54"]
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[/quote]
Kun on seurannut leskiä, joilta puoliso kuollut pitkän liiton jälkeen, moni on ollut romahduspisteessä.. etenkin jos kuolema on tullut täysin yllättäen. Ilman läheisten apua he eivät olisi selvinneet.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:11"]
15, kyllä mä hyvin ymmärrän sen surun ja väsymyksen yms, en vaan vieläkään usko, ettei omalleen jaksa jäjestää edes kohtuullista...
Olen pahoillani tämän ajatuksen suhteen, mutta tämä on vain minun mielipide ja kokemukseni, anteeksi. Mun on vain váin näemmä erittäin vaikeaa tätä tajuta.
[/quote]
Mikä on kohtuullista? Eikö se ole kohtuullista että saa jotenkin haudattua? Mikä muu siinä on pakollista? Ei se vainaja siitä enää pahoita mieltään. Eläviä varten ne hautajaiset on ja jos on juuri menettänyt rakkaansa, on ihan sallittua olla vähän aikaa välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Tai vaikka pitempäänkin. Ehkä sitä siinä vaiheessa jotenkin käsittää, että joku päivän patsastelu ei oikeastaan ole kuitenkaan elämää suurempaa. Jos hautajaisista saa lohtua, tekee ne jaksamisensa mukaan, jos ei, niin antaa mennä ihan miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:11"]
15, kyllä mä hyvin ymmärrän sen surun ja väsymyksen yms, en vaan vieläkään usko, ettei omalleen jaksa jäjestää edes kohtuullista...
Olen pahoillani tämän ajatuksen suhteen, mutta tämä on vain minun mielipide ja kokemukseni, anteeksi. Mun on vain váin näemmä erittäin vaikeaa tätä tajuta.
[/quote]
Mikä on kohtuullista? Eikö se ole kohtuullista että saa jotenkin haudattua? Mikä muu siinä on pakollista? Ei se vainaja siitä enää pahoita mieltään. Eläviä varten ne hautajaiset on ja jos on juuri menettänyt rakkaansa, on ihan sallittua olla vähän aikaa välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Tai vaikka pitempäänkin. Ehkä sitä siinä vaiheessa jotenkin käsittää, että joku päivän patsastelu ei oikeastaan ole kuitenkaan elämää suurempaa. Jos hautajaisista saa lohtua, tekee ne jaksamisensa mukaan, jos ei, niin antaa mennä ihan miten vaan.
[/quote]Joo, kumpareen penkkaan vaan, mikäs siinä, jos se arvostus oli sitä luokkaa itselle. Yleensä sillä kuolleella on muitakin kuin vain sinä, joka et jaksa mitään järjestää, muutkin haluaa kunnioittaa...
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:11"]
15, kyllä mä hyvin ymmärrän sen surun ja väsymyksen yms, en vaan vieläkään usko, ettei omalleen jaksa jäjestää edes kohtuullista...
Olen pahoillani tämän ajatuksen suhteen, mutta tämä on vain minun mielipide ja kokemukseni, anteeksi. Mun on vain váin näemmä erittäin vaikeaa tätä tajuta.
[/quote]
Mikä on kohtuullista? Eikö se ole kohtuullista että saa jotenkin haudattua? Mikä muu siinä on pakollista? Ei se vainaja siitä enää pahoita mieltään. Eläviä varten ne hautajaiset on ja jos on juuri menettänyt rakkaansa, on ihan sallittua olla vähän aikaa välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Tai vaikka pitempäänkin. Ehkä sitä siinä vaiheessa jotenkin käsittää, että joku päivän patsastelu ei oikeastaan ole kuitenkaan elämää suurempaa. Jos hautajaisista saa lohtua, tekee ne jaksamisensa mukaan, jos ei, niin antaa mennä ihan miten vaan.
[/quote]Joo, kumpareen penkkaan vaan, mikäs siinä, jos se arvostus oli sitä luokkaa itselle. Yleensä sillä kuolleella on muitakin kuin vain sinä, joka et jaksa mitään järjestää, muutkin haluaa kunnioittaa...
[/quote]
Muut voivat silloin ottaa sen järjestelyvastuun, jos tuntuu että pitää olla näyttävämpää ja suurieleisempää. Penkan laitaan ei Suomessa saa dumpata ja sinne kirkkomaahan kun päätyy, niin se on seurakunnan toimesta aina jokseenkin kunnioittavaa, vaikka siinä ei kunniakomppania seisoisikaan arkun reunassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tällä raamatunkohdalla olla mitään sanottavaa meille tämän ajan ihmisille:
Matteus 8
"18 Kun Jeesus näki, miten paljon väkeä hänen ympärillään oli, hän käski lähteä vastarannalle.
19 Muuan lainopettaja tuli silloin hänen luokseen ja sanoi: "Opettaja, minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin."
20 Jeesus vastasi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla* ei ole, mihin päänsä kallistaisi."
21 Eräs toinen, hänen opetuslapsensa, sanoi hänelle: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni."
22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua! Anna kuolleiden haudata kuolleensa." "
----
Aika radikaalia...
Jokainen voi mielessään ajatella, mitä tuo raamatunkohta tarkoittaa omasta mielestä.
Minulle heräsi sellaisia ajatuksia, että hautajaisjärjestelyissäkin me voisimme katsoa Jeesukseen ja iankaikkisuustoivoon. Ulkonainen kauneus tai komeus ei ole pääasia. Se, mitä on sydämessä, ratkaisee.
Mieheni kuoltua jaksoin kyllä järjestää hautajaiset. Toiminta auttoi jatkamaan elämää päivästä toiseen. Olin saanut hyvästellä mieheni, ja kuoleman tulo oli kauan etukäteen tiedossa. Halusin hoitaa hautajaiset , koska se oli tavallaan viimeinen asia, jonka saatoin miehelleni tehdä. Hautajaiset olivat mielessäni nmenomaan muille sukulaisille ja ystäville tilaisuus hyvästellä mieheni. Hautajaisten jälkeen oli mahdollisuus hiukan sitten romahtaakin, myös huutaa ja itkeä surua, ihan omassa rauhassa. Kaikki käytännön asiat jaksoin kyllä hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:11"]
15, kyllä mä hyvin ymmärrän sen surun ja väsymyksen yms, en vaan vieläkään usko, ettei omalleen jaksa jäjestää edes kohtuullista...
Olen pahoillani tämän ajatuksen suhteen, mutta tämä on vain minun mielipide ja kokemukseni, anteeksi. Mun on vain váin näemmä erittäin vaikeaa tätä tajuta.
[/quote]
Juurihan kommentissani kerroin että poikani tuhkat ripoteltiin mereen lähisuvun läsnäollessa. Se oli meidän tapamme muistaa ja kunnioittaa rakastamaamme esikoispoikaa ja hänen hautajaisensa. Olisiko suuri vierasmäärä kestityksineen ja perinteisine kukanlaskuineen ollut mielestäsi se ainoa oikea tapa? Onneksi ystäväpiirini ja sukuni ei koostu kaltaisistasi ihmisistä, joille inhimillisyys ja toisen tunteiden, jaksamisen, sekä surun ymmärtäminen on noin ehdotonta ja itsekästä. Meillä kaikilla on oma tapamme surra. Äidin rakkautta kohdallani ei mitata suureellisuudella, vaan sillä mitä sydämessäni tunnen, niin menehtynyttä poikaani, kuin muitakin lapsiani kohtaan.
Isäni kuoltua äkilliseen sairauskohtaukseen ei äitini olisi kyennyt järjestämään hautajaisia.
Toki hän oli valitsemassa arkkua ja hautavihkoa ym. mutta käytännön järjestelyt hoidimme me lapset yhdessä hautaustoimiston ja seurakunnan kanssa.
Esim. valokuvan valitseminen muistopöytään oli kovan työn takana. Valokuva-albumeita selattiin monta iltaa ja äiti muisteli yhteistä elämää. Onneksi tuttavia ja sukulaisia kävi paljon vierailulla niin äiti sai puhua ja puhua samat asiat yhä uudestaa ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:54"]
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[/quote]
Aina vaan ei jaksa vaikka haluaisikin. :(
[/quote]
Täytyy sanoa, että noloa ja loukkaavaa vainajaa kohtaan... Onneksi erittäin harvoin kukaan saa näin huonoa lähtöä täältä.
[/quote]
Eiköhän se vainaja ymmärrä, tuskin se omaisilleen lisää taakkaa haluaa. Pikemminkin sanoisi, että älä tee mitään mitä et jaksa. Hautajaiset nyt on muutenkin omaisia varten, ei se vainaja niitä enää tarvi.
Ja pitihän tuo edellinen tilaisuuden lapselleen, se tuhkien sirottaminen oli "hautajaiset". Vai onko niin että hautajaisille on vain yksi tiukka kaava, tämä meidän luterilainen hautaus. Muu ei ole mitään? Oikeastaan siis sinä tässä olet nolo ja loukkaava, ei kukaan muu. Kuvittelet että kaiken pitää mennä kuten sinä ajattelet tai muuten vainajaa loukataan.
Pahinta mitä hautajaisissa tiedän on näyttämisen tarve ja hautajaisilla komeilu.Ihan oikeasti on ihmisiä, jotka kilpailevat sillä, kuka komeimmat hautajaiset järjestää. Ja siinä taas ei sitten ole kysymys rakkauden määrästä vaan jostain aivan muusta ihmisluonteen piirteestä.
Mun serkku teki itsemurhan. Kukaan ei halunnut järjestää hänelle hautajaisia. Ei hänellä ollut ketään läheisiä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:54"]
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[/quote]
Aina vaan ei jaksa vaikka haluaisikin. :(
[/quote]
Täytyy sanoa, että noloa ja loukkaavaa vainajaa kohtaan... Onneksi erittäin harvoin kukaan saa näin huonoa lähtöä täältä.