Asiaa herkille ja herkkien lasten vanhemmille

up

Jos herkkyys ja kovuus on vastakohtia, valitsen mieluummin liian herkän miehen kuin liien kovan. Mies ilman minkäänlaista herkkyyttä on äärettömän tylsää ja kuivaa seuraa pidemmän päälle. Herkkyydelläkin on rajansa. Tunnen useita hyvin herkkiä ja empaattisia, mutta hyvin vahvoja ihmisiä. Menevät läpi harmaan kiven.

Mä olen lukenut noita herkkyysjuttuja jonkin verran, kun esikoinen on aika säikky ja varovainen lapsi. Saa olla välillä kieli keskellä suuta kaveriasioissa. Foorumista en ole kuullutkaan, kai uusi juttu? 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 21:37"]

Jos herkkyys ja kovuus on vastakohtia, valitsen mieluummin liian herkän miehen kuin liien kovan. Mies ilman minkäänlaista herkkyyttä on äärettömän tylsää ja kuivaa seuraa pidemmän päälle. Herkkyydelläkin on rajansa. Tunnen useita hyvin herkkiä ja empaattisia, mutta hyvin vahvoja ihmisiä. Menevät läpi harmaan kiven.

[/quote]

Mun mielestä Suomessa ei sallita mitään herkkyyttä varsinkaan miehille, no ei kyllä naisillekaan paljon. Täällä arvostetaan kovuutta ja röyhkeyttä. Herkille ihmisille nauretaan ja pilkataan. Ihmiset kasvattavat lapsensa koviksi ja kilpailuhenkisiksi. Se on tätä nykyaikaa.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 21:37"]

Jos herkkyys ja kovuus on vastakohtia, valitsen mieluummin liian herkän miehen kuin liien kovan. Mies ilman minkäänlaista herkkyyttä on äärettömän tylsää ja kuivaa seuraa pidemmän päälle. Herkkyydelläkin on rajansa. Tunnen useita hyvin herkkiä ja empaattisia, mutta hyvin vahvoja ihmisiä. Menevät läpi harmaan kiven.

[/quote]

Mun mielestä Suomessa ei sallita mitään herkkyyttä varsinkaan miehille, no ei kyllä naisillekaan paljon. Täällä arvostetaan kovuutta ja röyhkeyttä. Herkille ihmisille nauretaan ja pilkataan. Ihmiset kasvattavat lapsensa koviksi ja kilpailuhenkisiksi. Se on tätä nykyaikaa.

[/quote]

Näin on ja pahemmaksi vain menee koko ajan.

Minusta herkkyys hyväksyttiin 70-luvulla paremmin kuin nykyään. Itse olin silloin lapsi. Nykyään kaikkien lasten odotetaan olevan samanlaisia. Jo päiväkodissa ihmetellään, jos joku ei melua ja riehu. Onneksi omat lapset osaavat meluta:) 

herkkyydestä saa kärsiä koko ikänsä

Ai. Minä ja minun ystäväpiirini on sitten aivan erilainen. Olemme kaikki arvostaneet kumppanin valinnassamme sivistyneitä ja herkkiä miehiä. Herkkä mies on mielestäni todella miehekäs.  Herkkä mies on hyvä isä ja rakastaja, koska nimenomaan osaa myös rakastaa (eli aidosti huomioida). En ajattele herkkyydellä nyt sitä että pillahtaa itkuun joka tilanteessa vaan sitä että osaa lukea ihmisiä ja on tunneälykäs ja kokee tunteita.  Herkkyys on muuten yksi lahjakkaiden ihmisten tyyppipiirre. Kuka vaan voi googlettaa lahjakkaan lapsen tunnusmerkit. Herkkyys on yksi.

up

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 09:13"]

Tässä jälleen yksi harvinaisen objektiivinen kuvaus lapsesta, joka on "suurenmoinen ja upea". Varmasti hyvin harvinaisia ominaisuuksia lapsissa näin äitien näkökulmasta! 

Huvittavaa, toivottavasti nämä "suurenmoisten ja upeiden" lasten äidit vielä kuvittelevat, että heidän lapsensa ova ehkä poikkeusyksilöitä, mahdollisesti jopa neroja =D

Terveisin itsekin herkän lapsen äiti :)

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 23:53"]

Poikani on hyvin herkkä, eikä pidä esim. muutoksista, isoista ihmisryhmistä ja hälinästä. Sen sijaan hän on erittäin hyvä kaveri monelle ja todella pidetty, vaikka ei olekaan mikään porukan keskipiste ja ulospäinsuuntautunut. Hän havaitsee asioita, joita ei sanota ääneen ja huomioi ikäisekseen hyvin muita, kaikenlaisia ihmisiä. Aivan suurenmoinen, upea lapsi.

[/quote]

[/quo

Siis täh? Mitä tarkoitat? En ole tuo kirjoittaja mutta eikö oma lapsi ole syytäkin vähän idealisoida, jotta voi rakastaa tätä ehdoitta? Miksi äiti ei saisi olla ylpeä lapsestaan ja erityisesti: Miksi äiti ei saisi pitää lastaan erityisenä? 

Onko tämä tätä kuuluisaa suomalaisuutta, että ei kehuta jottei kukaan vaan luulisi itsestään liikoja? Siis eikö lasta voi pitää upana, tai jopa nerona jos hän sitä vanhempien mielestä on? Kyllä se realismi varmasti sieltä joskus eteen tulee, jos nerous onkin vain vanhempien kuvitelmaa.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 09:13"]

Tässä jälleen yksi harvinaisen objektiivinen kuvaus lapsesta, joka on "suurenmoinen ja upea". Varmasti hyvin harvinaisia ominaisuuksia lapsissa näin äitien näkökulmasta! 

Huvittavaa, toivottavasti nämä "suurenmoisten ja upeiden" lasten äidit vielä kuvittelevat, että heidän lapsensa ova ehkä poikkeusyksilöitä, mahdollisesti jopa neroja =D

Terveisin itsekin herkän lapsen äiti :)

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 23:53"]

Poikani on hyvin herkkä, eikä pidä esim. muutoksista, isoista ihmisryhmistä ja hälinästä. Sen sijaan hän on erittäin hyvä kaveri monelle ja todella pidetty, vaikka ei olekaan mikään porukan keskipiste ja ulospäinsuuntautunut. Hän havaitsee asioita, joita ei sanota ääneen ja huomioi ikäisekseen hyvin muita, kaikenlaisia ihmisiä. Aivan suurenmoinen, upea lapsi.

[/quote]

[/quote]

Oletkohan äitini :D Hän on toisaalta oikein mukava ja minulle rakas ihminen, toisaalta juuri tuollainen "mitä tuokin luulee olevansa"-kyttääjä. Kasvatuksen tuloksena olen toisaalta ihan "normaali", mutta toisaalta en osaa todella uskoa itseeni, enkä ainakaan toisiin, kaikissa ihmisissä on jotain Selittämätöntä Pahaa. En oikeasti näe (enää) mitään pahaa siinä, jos äiti näkee oman lapsensa ihanana ja upeana. Yleensä jos ihminen oppii kokemaan itsensä hyvänä ja rakkaana, hän pystyy suhtautumaan muihinkin samoin. En pidä välttämättömänä sitä, että suureen ääneen hersytellään kaiken mahtavuutta, mutta vihaan kaikkea lytistämistä ja "älähän luule itsestäsi liikoja, ettei jouduta häpeämään"-asennetta.

Susan Cain on kirjoittanut kirjan Introvertit, jossa kerrotaan myös Elaine Aronista. Herkkyys ja introverttiys eivät vaadi toisiaan, mutta korreloivat, joten sieltä voi löytyä monelle mielenkiintoista luettavaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 22:44"]

Minä olen yksi ketjun keskustelija, mutta näkyy olevan muitakin. Vaikea tietysti sanoa kuinka monta :)

Erityisen herkkiä ihmisiä on Aronin mukaan 15-20% väestöstä. Hyvä että tästä asiasta puhutaan.

[/quote]

Jos noin iso osa on erityisen herkkiä, niin onko tuo sitten kovinkaan erikoista?

Joka tapauksessa, omista lapsistani keskimmäinen on todella herkkä tapaus. Ja myönnän, ettei kasvattaminen ole aina kovin helppoa hänen kohdallaan.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 22:44"]

Minä olen yksi ketjun keskustelija, mutta näkyy olevan muitakin. Vaikea tietysti sanoa kuinka monta :)

Erityisen herkkiä ihmisiä on Aronin mukaan 15-20% väestöstä. Hyvä että tästä asiasta puhutaan.

[/quote]

Jos noin iso osa on erityisen herkkiä, niin onko tuo sitten kovinkaan erikoista?

Joka tapauksessa, omista lapsistani keskimmäinen on todella herkkä tapaus. Ja myönnän, ettei kasvattaminen ole aina kovin helppoa hänen kohdallaan.

[/quote]

Ei olekaan kyse siitä, että herkkyys olisi harvinainen piirre, vaan siitä että herkkyydestä ei ole voinut puhua, eikä herkkiä ihmisiä ole arvostettu samalla tavalla kuin muita. Eli herkät ovat joutuneet peittelemään luonnettaan. Monista muista luonteenpiirteistä puhutaan ja niitä ymmärretään, miksei siis herkkyyttäkin.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 16:06"]

Susan Cain on kirjoittanut kirjan Introvertit, jossa kerrotaan myös Elaine Aronista. Herkkyys ja introverttiys eivät vaadi toisiaan, mutta korreloivat, joten sieltä voi löytyä monelle mielenkiintoista luettavaa.

[/quote]

Aronin mukaan herkistä ihmisistä noin 70% on introverttejä ja noin 30% ekstroverttejä.

nosto

Minä olin jo lapsena hyvin herkkä, pelästyin helposti uusia (ronskeja) ihmisiä ja kaoottisia tilanteita sekä koin raskaana monet muiden tavallisina pitämät asiat. Melu rasitti minua kovasti, enkä jaksanut/halunnut leikkiä riehakkaita leikkejä. Monet ihmettelivät asiaa ja luulivat minua ujoksikin, mitä taas en ole.

Herkkyydestä on minusta aika vähän tietoa saatavilla. Ehkä se ei ole trendikäs aihe:(

Onko tuollainen "yliherkkyys" perinnöllistä? Vai mistä se kehittyy?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 23:17"]

Minä olin jo lapsena hyvin herkkä, pelästyin helposti uusia (ronskeja) ihmisiä ja kaoottisia tilanteita sekä koin raskaana monet muiden tavallisina pitämät asiat. Melu rasitti minua kovasti, enkä jaksanut/halunnut leikkiä riehakkaita leikkejä. Monet ihmettelivät asiaa ja luulivat minua ujoksikin, mitä taas en ole.

Herkkyydestä on minusta aika vähän tietoa saatavilla. Ehkä se ei ole trendikäs aihe:(

[/quote]

Herkkyys sekoitetaan usein ujouteen, koska se voi aiheuttaa samanlaista käyttäytymistä. Osa herkistä ihmisistä on myös ujoja, mutta eivät läheskään kaikki.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 23:29"]

Onko tuollainen "yliherkkyys" perinnöllistä? Vai mistä se kehittyy?

[/quote]

Herkkyys on synnynnäinen luonteenpiirre eli ympäristö ei aiheuta sitä. Perinnöllisyydestä en osaa sanoa, tiedetäänkö yleensäkään tarkkaan luonteenpiirteiden periytyvyydestä.

Poikani on hyvin herkkä, eikä pidä esim. muutoksista, isoista ihmisryhmistä ja hälinästä. Sen sijaan hän on erittäin hyvä kaveri monelle ja todella pidetty, vaikka ei olekaan mikään porukan keskipiste ja ulospäinsuuntautunut. Hän havaitsee asioita, joita ei sanota ääneen ja huomioi ikäisekseen hyvin muita, kaikenlaisia ihmisiä. Aivan suurenmoinen, upea lapsi.