Onko törkeää tehdä lapsi heti työpaikan saatuaan?
Siinäpä se kysymyös tulikin. Opiskelujen, määräaikaisuuksien ym. vuoksi yrittämistä on lykätty jo 3v aina vain eteenpäin ja nyt olisi yksi sauma, kun sain vuoden mittaisen määräaikaisuuden ja miehellä vihdoin vakityö. Pelkään, että jos nyt ei anna palaa niin sitten ei kyllä koskaan tule sitä täydellistä hetkeä kuitenkaan. Leimaudunko työnantajien piirissä huonoksi työntekijäksi jos tulen raskaaksi 1-3kk työn alkamisesta? Palkkaako kukaan sellaista äitiysloman jälkeen? Kyseessä akateeminen asiantuntija-ala.
Kriteerit ja paineet nousee aina vain korkeammalle niin, että tuntuu että kohta jää lapset kokonaan tekemättä. Onko kenelläkään muulla tällaisia tuntemuksia?
Kommentit (55)
Mikäli kaikki naiset ajattelisivat ainoastaan omaa taloudellista etuaan ja menestystö työelämässä (eivätkä siis tekisi lapsia lainkaan) nykyisen kaltainen elämä loppuisi aika pian. Ensin suljettaisiin päiväkodit, sitten alakoulut, yläkoulut, ylemmän asteen koulut - alkuksi olisi varmaan työttämyyttä ja työvoimapulaa, lopulta vain valtava työvoimapula ja todella paljon kärisivä vanhuksia. Älkää ajatelko työnantajanne etue naiset, vaan yhteiskunna etua, jinkun niitä lapsia on pakko tehdä tai adoptoida.
Onko törkeää irtisanoa 50v samassa firmassa töitä tehnyt ihminen?
Itse tekisin varmaan niin, että odottelisin jonkin aikaa ja katsoisin, miltä työ alkaa maistua. Jos näyttäisi siltä, että vakinaistaminen on todennäköistä, hankkiutuisin raskaaksi vasta vakinaistamisen aikoihin. Silloin raskaus ei vielä näkyisi ja ehtisin olla mahdollisessa vakiduunissakin jonkin aikaa.
Jos ap:lla on kyse pelkästä määräaikaisuuden uusinnasta, siinä tapauksessa en välittäisi työnantajasta vaan aloittaisin lasten hankkimisen het kun siltä tuntuu.
Itsellä takana 3 vuotta selittämätöntä lapsettomuutta, jonka jälkeen spontaani, onnistunut raskaus. Toisen lapsen yritystä 2 vuotta, johon sisältynyt yksi keskenmeno ja kaksi kohdunulkoista raskautta. Olen koulutukseltani tohtori, ja ollut pelkissä pätkätyösuhteissa koko työurani. Nyt olen raskaana (taas kerran), ja tilanne vaikuttaa hyvältä. Todellakin aion hakea normaalisti töitä, raskaudesta huolimatta!!! Jossain vaiheessa ajattelin myös itse, että esim. järjestöpuolelle en "kehtaa" raskaana hakea ollenkaan, kun se on "niin epäreilua" työnantajalle. No, Siperia opettaa. Enää en todellakaan murehdi työnantajan etua, vaan omaani! Suosittelen kaikille naisille työelämässä samaa! Ja oikeesti naiset: miettikää nyt, että meidän miehille ei tulisi mieleenkään miettiä tällaisia, ne hakisivat ilman muuta kaikkia paikkoja! Ymmärrän tuon kampaamo- ym pienyrittäjäpointin kyllä, siksi jokaisen pitäisi vaatia vanhemmuuden kustannusten tasaista jakamista esim. äänestyspäätöksellään ja allekirjoittamalla kansalaisaloitteen asiasta.
No jos odottaisit vaikka sen puoli vuotta, ennenkuin aloittaisit yrittämisen. Silloin työsuhdekin ehtisi loppua etkä tekisi työnantajalle hallaa. Periaatteessahan työnantajat (etenkin pienyrittäjät) toivoisivat että olet ainakin sen 2 vuotta töissä, ennen kuin hankkiudut raskaaksi.
Miksi pitäisi odottaa siihen asti, että jää varmasti työttömäksi ennen äitiyslomaa? Kenen etu se on? Eikä pienyrittäjälle tule yhtään sen halvemmaksi, vaikka työntekijä olisi töissä kaksi vuotta ennen äitiyslomaa, ihan samat kustannukset äitiysloma aiheuttaa. Määräaikaiset tulevat halvaksi, koska heistä pääsee eroon.
Ei työnantajakaan ole sitoutunut ap:hen, miksi ap:n pitäisi lykätä lapsen yritystä jonkin määräaikaisen työn takia, joka todennäköisesti ehtii loppua jo ennen vauvan syntymää.
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan. Sinulla on lupa ajatella omaa elämääsi, kukaan muukaan ei sitä tee. Turha kuvitella että työnantajatkaan olisivat reiluja tai lojaaleja tiukassa paikassa työntekijöitään kohtaan.
Minä en vain ymmärrä sellaista ajattelutapaa, että pitää olla työpaikka, että voi tehdä lapsia.... Sen verran kyllä itsekin ajattelin, että tein lapsen vasta valmistuttuani, mutta pieneen mieleenkään ei tullut odottaa niin kauaa, että olis vakipaikka tai pidempi määräaikainen sopimus plakkarissa. Mielestäni elämää ei vain voi suunnitella niin ja hyvin on tultu toimeen tuilla, jotka on laskettu sen mukaan, mitä olen saanut pätkätöissä. Ei sitä täydellistä aikaa tule koskaan, jos sellaista alkaa odottamaan!
Lasten tekeminen on niin luonnollinen osa elämää ja jokaiselle (ainakin melkein) se tulee ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa elämää. Työnantaja ottaa riskin palkatessaan hedelmällisessä iässä olevan naisen. Ja tässä asiassa saa äidiksi haluava ajatella itseään, raskaaksi tulo ei välttämättä onnistu heti ja lapset jää tekemättä jos aina vain siirtää yrityksen aloittamista ja odottaa parempaa hetkeä. Ja työnantaja ei tiedä eikä kysy, oletko hankkiutunut raskaaksi vai onko käynyt onnellinen vahinko.
Mun alalla on se hyvä puoli että pätevyyden omaavana saa käytännössä valita itse mistä sen virkansa haluaa ottaa vastaan. Ehdin itse olla töissä pari vuotta ennen kuin alettiin yrittämään lasta, mutta ehdin hommata itselleni palkankorotuksen ennen kuin kerroin olevani raskaana. Äippälomalta palatessa olis turha ollu pyytää töihinpaluulisää.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 11:33"]
Onko törkeää irtisanoa 50v samassa firmassa töitä tehnyt ihminen?
[/quote]ei kai sitä irtisanoa tarvitse, sehän on jo eläkeiässä, vaikka olisi aloittnut työt 15-vuotiaana!
Mulla kilahtaa aina heti, kun joku tekee vauvan oitis mentyään töihin. Oman lapseni siirtyessä kolmannelle luokalle hän sai uuden opettajan. Oppilaat, 32 kpl pitivät nimilappuja pulpetillaan kunnes "Emilia" -opettaja jäi äitiyslomalle ennen joululomaa. Lapset sai sitten uuden opettajan, joka alkoi nimiä opetella. Tää opettaja oli koulutettu, ja vaihtoi äitiyslomasijaisuutensa kesällä vakipaikkaan toiseen kouluun. Näin jatkui sitten 3., 4. ja 5. luokka. Jos luokalle tuli pätevä opettaja, se lähti heti pois saadessaa vakituisen viran, parhaimmillaan tätä suurluokkaa opetti nuori ylioppilastyttö. Se taas joutui käyttämään liikukntatunteja matematiikan opiskeluun, kun luokka oli niin tavoitteista jäljessä.
Eli käytännössä lapsilla oli nimilaput pulpetilla vuosia, kun ope vaihtui. Kuudennelle olisi tullut tämä ns. vakiopettaja takaisin, mutta me vanhemmat emme halunneet sitä vaan mieluiten toisen, epäpätevän mutta innostuneen. Onneksi, koska tää "Emilia" odotti taas vauvaa ja lähti taas muutaman kuukauden päästä äippä-lomalle.
Vastustan todella syvästi tuota opettajien kesälomarahojen muodostusta, missään nimessä hoitovapaalla oleva opettaja ei saisi palata kesällä ns. töihin - ja viedä sen kaikki työt tehneen opettajan ansaittua kesäpalkkaa!
[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 11:33"]
Onko törkeää irtisanoa 50v samassa firmassa töitä tehnyt ihminen?
[/quote]ei kai sitä irtisanoa tarvitse, sehän on jo eläkeiässä, vaikka olisi aloittnut työt 15-vuotiaana!
[/quote]
Tämä oli retorinen kysymys.- Ei siis tarvitse takertua yksityiskohtiin, POinttina se, että ei työantajakaan aina mieti asioita moraalisesti.
28, ai sun lapsesi takia opettajan olisi pitänyt pysyä lapsettomana? Just joo, opeta lapsellesikin, ettei hän ole maailman napa.
Mulla oli ala-asteella kuuden vuoden aikana kuusi eri luokanopettajaa, silti pärjäsin erinomaisesti koulussa. Ja vain kerran opettajan vaihdon syynä oli open raskaus.
jos määräaikainen, itse en suostuisi tekemään. työsuhdettasi ei pidennetä ja sitten kituuttelen lapsilisillä sen aikaan ennen kuin saat uutta työtä..
Määräaikaisen työsuhteen vertaaminen lapsen tekemiseen on täysin eri kategoriassa. Toivottavasti sen ymmärtäisivät myös akateemisen loppututkinnon suorittaneet ihmiset.
Ihan samat äitiysrahat määräaikainen saa kuin vakituinenkin. Ei tartte lapsilisille jäädä.
Yksilön kannalta järkevin vaihtoehto on se, että odotetaan vakiduunin löytymistä, ja sitten heti hankitaan lapset. Tappion kuittaa työnantaja sekä välillisesti muut nuoret naiset, joiden työllistyminen vaikeutuu, kun heidän oletetaan tekevän samoin.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 06:28"]
Vähän riippuu työnantajasta. Pienellä työnantajalla, jonka liikevaihto tulee pelkästään tuntityöstä ja on sen suuruinen, että siitä riittää juuri ja juuri palkkaan esim. omistajalle ja yhdelle työntekijälle, voi tulla vaikeuksia pitää firma pystyssä ja konkurssin yhteydessä voi työpaikankin menettää myös raskaana tai äitiyslomalla olevat. Älkääkä lapset aloittako, ettei ole kannattavaa - kun tuntityönä ei voi silloinkaan kannattaa, jos joutuu äitiysloman kustannukset lisäämään veloitukseen -> asiakkaat häipyvät. Esim. Itse olen firmassa, jolla on ihan pieniä sijoituksia ja säästöjä, mutta jos jäisin äitiyslomalle, niin firma olisi tiukoilla, koska tulot tulevat pelkästä tuntityöstä ja tällä alalla ei oheismyyntiä ole eikä voi olla. Silloin jouduttiin turvautumaan säästöihin, kun edeltäjäni lähti ja minä tulin taloon.
[/quote]
Olet oikeassa paitsi sen verran haluan sanoa ettei yhdenkään työntekijän asia/velvollisuus ole pitää työnantajan firmaa pystyssä oman elämän kustannuksella. Kyllä se pomo käärii aika paljon enemmän tuloja omasta firmastaan erilaisina etuuksina ja veronkiertoina kuin tuntityöläinen koskaan.
Olipas tänne tullut paljon vastauksia päivän aikana! Hyvin monen keskenään ristiriitaisenkin kommentin (valitettavasti) ymmärrän täysin, kiitos kaikille vastanneille!
Luulen, että minun on vihdoin aika kuunnella omia ja mieheni haaveita. En oikeastaan edes toivo vakinaistamista juuri tähän paikkaan (haluan valtiolle töihin tai muutamaan tiettyyn paikkaan jossa toimenkuva ja työajat ovat hieman erilaiset kuin näissä pikkufirmoissa), joten se ei ole mielessä. Enkä mieti tukiakaan, koska en ole juurikaan ehtinyt olla työttömänä määräaikaidsuuksien välissä tähän asti ja kertymä on siis hyvä (vaikka valmistumisesta onkin vasta 1,5v joten ei tuo vielä kovin varma ennuste kuitenkaan ole).
Ja tosiaan eihän sitä tiedä mitä elämä tuo, kun vain ensin antaisi itsellensä luvan heittäytyä siihen :)
ap
anna palaa, nimenomaan noin se kuuluu tehdäkin, että saat maksimaaliset äitiysrahat, työnantaja tietää kyllä ottavansa riskin, turha sen puolesta on surra