Lue keskustelun säännöt.
En saa vieläkään mielestäni naista johon 11 vuotta sitten palavasti ihastuin
29.07.2020 |
12 vuotta sitten kesällä näin hänet ensimmäisen kerran, kun hyvä ystäväni oli hänen seurassaan ulkona. Liityin heidän seuraansa, ja jo ensimmäisestä hetkestä lähtien tuossa naisessa oli jotain todella maagista.
Tuon ensikohtaamisen jälkeen hän jäi mieleeni, ja seuraavana kesänä sain ystäväni järjestettyä asioita niin että tapasin hänet uudelleen. Silloin vaihdoimmekin yhteystietoja, ja myöhemmin juttelimme useasti kirjoitellen.
Näimme tietysti myös muutamia kertoja tuon jälkeen, mutta olin liian nuori, ujo sekä kokematon näissä asioissa....en osannut viedä juttua eteenpäin. Myös tuo ihastumisen tunne oli jotain sellaista että en uskaltanut tehdä mitään, kun pelkäsin että mokaan jutun.
Nyt tuosta on 11 vuotta aikaa, enkä ole vieläkään kohdannut naista joka saisi aikaan samanlaisia tuntemuksia.
Kaikki naiseni ovat olleet sellaisia, jotka vaihtaisin heti miettimättä tuohon ihanuuteen.
Voisi sanoa että olen tyytynyt, ja yrittänyt lähes väkisinkin löytää tuota tunnetta muiden kanssa....huonoin tuloksin.
Muiden kanssa olen osannut olla luontevammin kun minulla ei ole ollut suurempia tunteita pelissä. Menin vain jotenkin lukkoon ja jäädyin silloin 11 vuotta sitten.
Tämä on yksi elämäni suurimmista harmituksista.
Hänen jälkeensä uskoin että kohtaan vielä jonkun, paremmankin. Näin ei vain ikinä tapahtunut. Olen jo 34-vuotias...
Tuntuu typerältä alkaa kenenkään muun kanssa enää yrittämään mitään, kun kyseessä olisi vain tyytyminen, jonka vaihtaisin heti tähän kauan sitten kadotettuun elämäni valoon.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan pakkomielle eikä mitään rakkautta jo tässä vaiheessa. Jos minuun ottaisi yhteyttä joku mies, jonka olisin tavannut pari kertaa yli kymmenen vuotta sitten, joka alkaisi ladella rakkaudentunnustuksia, kokisin sen todella ahdistavana ja pelottavanakin. Minusta ei ole mitään hyötyä, jos AP ottaisi yhteyttä tähän naiseen, päinvastoin. Miten AP kykenisi käsittelemään tunteitaan, jos nainen ihan suoraan torjuisi hänet?
Jos ap johonkuhun ottaa yhteyttä, niin toivottavasti psykologiin...
Se on hullua vain jos se on yksipuolista. Ja sitähän ei tiedä. Minut etsi käsiini nuoruudenrakkaus 20 vuoden takaa, ja tuli hullut rakkaudentunnustukset ja kaikki kliseet. Jos on kaksi pakkomielteistä hullua niin tavallaan siinä onkin sitten ainekset johonkin elämää suurempaan. 😁 jos on vain yksi, no sitten se voi olla hullua. Mutta sitä kun ei tiedä. Riskillä täällä mennään. Sinällään ap:llakaan ei tuossa nyt kyllä ole yhtään mitään hävittävää vaikka latoisi kaikki kortit pöytään ja kertoisi suoraan naiselle että näin on nyt päässyt käymään. Jos sieltä tulee että kiitosta ei, niin mitä siitä, sitten voi taas palata askeleen taakse päin eikä olla missään tekemisissä. Älkää nynnyilkö ihmiset, jää elämä elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ota yhteyttä samalla tavalla kuin ottaisit yhteyttä keneen tahansa mukavaan vanhaan tuttuun. Älä anna ymmärtää muuta kuin että haluat vaihtaa kuulumisia ja jutella, ilman mitään taka-ajatuksia. Siitä sitten tulee jotain jos tulee. Pidät odotukset matalalla, niin et pety jos homma ei johda mihinkään.
Ap on luonut päässään täydellisen naisen ideaalin, vaikka todellisuudessa tuo nainen voi olla vaikka millainen ihmishirviö. Kannattaa päästää irti tuosta haavekuvasta, sillä on mahdotonta löytää seuraa jos tuo täydellisen naisen ideaali rajoittaa muihin naisiin tutustumista.
Kahville kutsu on silloin hyvä ajatus jos aloittaja pystyy käyttäytymään neutraalisti. Voi kysellä kuulumisia ja sen sellaista. Jos yhteys tuntuu olevan olemassa voi uusia kahvittelun ja jatkaa juttuja hiukan lisää. Sitten pikkuhiljaa edeten jos molemmista niin tuntuu.
Mutta ei ainakaan niin, että niillä ensimmäisillä kahvitteluilla tunnustaa ihastuksensa ja kertoo, että on jäänyt naiseen koukkuun.
Että purkaa kaiken 11 vuoden tunnepatoutumat, siis sanallisesti.
Voi olla, että nainen on vielä kiinnostunut tai sitten ei. Voi olla myös, että vain kaveritasolla. Vaihtoehtoja on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
No, ota yhteyttä samalla tavalla kuin ottaisit yhteyttä keneen tahansa mukavaan vanhaan tuttuun. Älä anna ymmärtää muuta kuin että haluat vaihtaa kuulumisia ja jutella, ilman mitään taka-ajatuksia. Siitä sitten tulee jotain jos tulee. Pidät odotukset matalalla, niin et pety jos homma ei johda mihinkään.
No eihän se noin mihinkään varmasti johda. Voi saman tien mennä sinne pettymysosastolle. Se on kuulkaa niin että varmin keino saada ihminen kiinnostumaan itsestä on näyttää kiinnostuksensa. Jos se kiinnostus ei siitä herää niin sitten se ei herää yhtään mistään ja sen voi unohtaa, mutta turha nyt vetkuttaa jossain ”ilmoja pidelly” osastolla jos oikeasti haaveilee ihan muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää alkaa mennä keittiöpsykologian puolelle, mutta jostain luin, että tuollainen nuoruuden ihastuksen jääminen kaihertamaan usein ei edes juuri liity kyseiseen henkilöön vaan kaikkeen muuhun siinä aikakaudessa kun elämä oli helppoa ja viatonta, ja se mielikuva tuosta henkilöstä on rakentunut omien toiveiden ja haaveiden pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Olet moraaliton. Todellisuudessa paneskelet työkaveria kaiket päivät. Ihmisen seksuaalisuus on loppujen lopuksi aika hävettävä asia. Missähän sinutkin vielä haukutaan?
En kertakaikkiaan ymmärrä kaltaisiasi, onko maailmasi todella niin yksinkertainen että on niitä aina "oikein tekeviä" joihin sinä tietenkin kuulut. Olet asettanut itsesi jalustalle ja sieltä sitten huutelet muille. Ja sitten on ne kaikki muut.
Kuulostaa aivan kamalalta paikalta. Yksinkertaiselta ja tylsältä, kaikenlaisen edistyksen esteeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ota yhteyttä samalla tavalla kuin ottaisit yhteyttä keneen tahansa mukavaan vanhaan tuttuun. Älä anna ymmärtää muuta kuin että haluat vaihtaa kuulumisia ja jutella, ilman mitään taka-ajatuksia. Siitä sitten tulee jotain jos tulee. Pidät odotukset matalalla, niin et pety jos homma ei johda mihinkään.
No eihän se noin mihinkään varmasti johda. Voi saman tien mennä sinne pettymysosastolle. Se on kuulkaa niin että varmin keino saada ihminen kiinnostumaan itsestä on näyttää kiinnostuksensa. Jos se kiinnostus ei siitä herää niin sitten se ei herää yhtään mistään ja sen voi unohtaa, mutta turha nyt vetkuttaa jossain ”ilmoja pidelly” osastolla jos oikeasti haaveilee ihan muusta.
Jos nainen on kiinnostunut ja vapaa, niin varmasti tarttuu koukkuun ja jatkaa yhteydenpitoa, vaikka mies ei tekisikään saman tien mitään tunnustuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tää alkaa mennä keittiöpsykologian puolelle, mutta jostain luin, että tuollainen nuoruuden ihastuksen jääminen kaihertamaan usein ei edes juuri liity kyseiseen henkilöön vaan kaikkeen muuhun siinä aikakaudessa kun elämä oli helppoa ja viatonta, ja se mielikuva tuosta henkilöstä on rakentunut omien toiveiden ja haaveiden pohjalta.
Onpa kyynistä. Itse väitän että usein ne nuoruuden ihmissuhteet on aidoimpia. Suurimmalla osalla on kavereitakin nuoruudesta jotka pysyy loppu elämän. Pitäisikö nekin heivata jonain menneeseen takertumisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ota yhteyttä samalla tavalla kuin ottaisit yhteyttä keneen tahansa mukavaan vanhaan tuttuun. Älä anna ymmärtää muuta kuin että haluat vaihtaa kuulumisia ja jutella, ilman mitään taka-ajatuksia. Siitä sitten tulee jotain jos tulee. Pidät odotukset matalalla, niin et pety jos homma ei johda mihinkään.
No eihän se noin mihinkään varmasti johda. Voi saman tien mennä sinne pettymysosastolle. Se on kuulkaa niin että varmin keino saada ihminen kiinnostumaan itsestä on näyttää kiinnostuksensa. Jos se kiinnostus ei siitä herää niin sitten se ei herää yhtään mistään ja sen voi unohtaa, mutta turha nyt vetkuttaa jossain ”ilmoja pidelly” osastolla jos oikeasti haaveilee ihan muusta.
Jos nainen on kiinnostunut ja vapaa, niin varmasti tarttuu koukkuun ja jatkaa yhteydenpitoa, vaikka mies ei tekisikään saman tien mitään tunnustuksia.
Mitä minä juuri sanoin? Kiinnostus herättää kiinnostuksen. Nainen ei välttämättä ole kiinnostunut, mutta se että joku on kiinnostunut sinusta on oikeasti kiinnostusta herättävää. Tähän perustuu se että jotkut ihmiset löytää helposti seuraa. He uskaltavat yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää alkaa mennä keittiöpsykologian puolelle, mutta jostain luin, että tuollainen nuoruuden ihastuksen jääminen kaihertamaan usein ei edes juuri liity kyseiseen henkilöön vaan kaikkeen muuhun siinä aikakaudessa kun elämä oli helppoa ja viatonta, ja se mielikuva tuosta henkilöstä on rakentunut omien toiveiden ja haaveiden pohjalta.
Onpa kyynistä. Itse väitän että usein ne nuoruuden ihmissuhteet on aidoimpia. Suurimmalla osalla on kavereitakin nuoruudesta jotka pysyy loppu elämän. Pitäisikö nekin heivata jonain menneeseen takertumisena?
Joo, nuoruudessa merkkaa aikuisikää vähemmän esimerkiksi joku koulutus -tai tulotaso. Enemmän merkkaa se, minkälaista ihmisen kanssa on olla.
Sitten kun varsinkin naiset ovat kouluttautuneet, eivät he halua edes tavata ei-akateemisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ota yhteyttä samalla tavalla kuin ottaisit yhteyttä keneen tahansa mukavaan vanhaan tuttuun. Älä anna ymmärtää muuta kuin että haluat vaihtaa kuulumisia ja jutella, ilman mitään taka-ajatuksia. Siitä sitten tulee jotain jos tulee. Pidät odotukset matalalla, niin et pety jos homma ei johda mihinkään.
No eihän se noin mihinkään varmasti johda. Voi saman tien mennä sinne pettymysosastolle. Se on kuulkaa niin että varmin keino saada ihminen kiinnostumaan itsestä on näyttää kiinnostuksensa. Jos se kiinnostus ei siitä herää niin sitten se ei herää yhtään mistään ja sen voi unohtaa, mutta turha nyt vetkuttaa jossain ”ilmoja pidelly” osastolla jos oikeasti haaveilee ihan muusta.
Jos nainen on kiinnostunut ja vapaa, niin varmasti tarttuu koukkuun ja jatkaa yhteydenpitoa, vaikka mies ei tekisikään saman tien mitään tunnustuksia.
Mitä minä juuri sanoin? Kiinnostus herättää kiinnostuksen. Nainen ei välttämättä ole kiinnostunut, mutta se että joku on kiinnostunut sinusta on oikeasti kiinnostusta herättävää. Tähän perustuu se että jotkut ihmiset löytää helposti seuraa. He uskaltavat yrittää.
Usein se, että joku ei ole kiinnostunut tai ei ainakaan näytä sitä, on viehättävämpää kuin se, että osoittaa kiinnostusta avoimesti. Ainakin aluksi.
Sota-ajan stoori.
Pari tapaili ja nainen ihastui, mutta sota erotti.
Mies tahollaan meni naimisiin. Saivat vaimonsa kanssa lapsia, jotka aikuistuivat. Meni siis kymmeniä vuosia.
Nainen jäi sinkuksi. Vuosikymmenten perästä selvitti miehen asuinpaikan ja otti yhteyttä. Tapasivat nuo iäkkäät. Ja kohtapuoliin menivätkin naimisiin ja elelivät onnellisena parina.
Joskus tuollainen rakkaus kantaa halki vuosikymmenten.
Kysynkin: Oliko tositarinan nainen mielestänne ripustautuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää alkaa mennä keittiöpsykologian puolelle, mutta jostain luin, että tuollainen nuoruuden ihastuksen jääminen kaihertamaan usein ei edes juuri liity kyseiseen henkilöön vaan kaikkeen muuhun siinä aikakaudessa kun elämä oli helppoa ja viatonta, ja se mielikuva tuosta henkilöstä on rakentunut omien toiveiden ja haaveiden pohjalta.
Onpa kyynistä. Itse väitän että usein ne nuoruuden ihmissuhteet on aidoimpia. Suurimmalla osalla on kavereitakin nuoruudesta jotka pysyy loppu elämän. Pitäisikö nekin heivata jonain menneeseen takertumisena?
Tarkoitin toki tällaista "tavoittamatobta" ihastusta, jota ei kunnolla ole tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Sota-ajan stoori.
Pari tapaili ja nainen ihastui, mutta sota erotti.
Mies tahollaan meni naimisiin. Saivat vaimonsa kanssa lapsia, jotka aikuistuivat. Meni siis kymmeniä vuosia.
Nainen jäi sinkuksi. Vuosikymmenten perästä selvitti miehen asuinpaikan ja otti yhteyttä. Tapasivat nuo iäkkäät. Ja kohtapuoliin menivätkin naimisiin ja elelivät onnellisena parina.
Joskus tuollainen rakkaus kantaa halki vuosikymmenten.
Kysynkin: Oliko tositarinan nainen mielestänne ripustautuja?
Olisi kyllä vaikea uskoa, että mies rakastaa minua edelleen, jos olisi välillä mennyt naimisiinkin jonkun toisen kanssa.
Ihastuminen on psykoosin kaltainen tila.
Sitten jos oikeasti tutustuu, tuntee itsensä typeräksi kun mielikuvat osoittautuivatkin aivan vääriksi.
Itse muistelen yhtä poikaa luokaltamme vieläkin, vaikkei edes puhuttu oikein mitään :D enkä päässyt siis ikinä tutustumaan häneen. Jotenkin vain hänen läsnäolonsa toi jonkinlaista toivoa ja rauhallisuutta, kun olin siihen aikaan todella masentunut.
Jos olisin tutustunut häneen ja pettynyt todellisuuteen, tuskin muistelisin koko ihmistä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ota yhteyttä samalla tavalla kuin ottaisit yhteyttä keneen tahansa mukavaan vanhaan tuttuun. Älä anna ymmärtää muuta kuin että haluat vaihtaa kuulumisia ja jutella, ilman mitään taka-ajatuksia. Siitä sitten tulee jotain jos tulee. Pidät odotukset matalalla, niin et pety jos homma ei johda mihinkään.
No eihän se noin mihinkään varmasti johda. Voi saman tien mennä sinne pettymysosastolle. Se on kuulkaa niin että varmin keino saada ihminen kiinnostumaan itsestä on näyttää kiinnostuksensa. Jos se kiinnostus ei siitä herää niin sitten se ei herää yhtään mistään ja sen voi unohtaa, mutta turha nyt vetkuttaa jossain ”ilmoja pidelly” osastolla jos oikeasti haaveilee ihan muusta.
Jos nainen on kiinnostunut ja vapaa, niin varmasti tarttuu koukkuun ja jatkaa yhteydenpitoa, vaikka mies ei tekisikään saman tien mitään tunnustuksia.
Mitä minä juuri sanoin? Kiinnostus herättää kiinnostuksen. Nainen ei välttämättä ole kiinnostunut, mutta se että joku on kiinnostunut sinusta on oikeasti kiinnostusta herättävää. Tähän perustuu se että jotkut ihmiset löytää helposti seuraa. He uskaltavat yrittää.
No, en tiedä. Havaintojeni mukaan naiset monesti vähän halveksivat sellaista miestä, joka tulee heti sanomaan suoraan, että on kiinnostunut. Eihän sellainen mies voi olla tasokas, joka tyrkyttää itseään naiselle. Siis naisten mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sota-ajan stoori.
Pari tapaili ja nainen ihastui, mutta sota erotti.
Mies tahollaan meni naimisiin. Saivat vaimonsa kanssa lapsia, jotka aikuistuivat. Meni siis kymmeniä vuosia.
Nainen jäi sinkuksi. Vuosikymmenten perästä selvitti miehen asuinpaikan ja otti yhteyttä. Tapasivat nuo iäkkäät. Ja kohtapuoliin menivätkin naimisiin ja elelivät onnellisena parina.
Joskus tuollainen rakkaus kantaa halki vuosikymmenten.
Kysynkin: Oliko tositarinan nainen mielestänne ripustautuja?Olisi kyllä vaikea uskoa, että mies rakastaa minua edelleen, jos olisi välillä mennyt naimisiinkin jonkun toisen kanssa.
Näin kävi tällä kertaa.
Ihanat kesät viettivät mökillään ja talvet kaupungissa. Mies kuoli aikaisemmin ja nainen viisi vuotta myöhemmin. Olivat lähes 80-vuotiaita. En tiedä millaista on ikäihmisten rakkaus. Varmaankin samanlaista kuin nuortenkin. Ehkä hillitympää?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nainen ole löytänyt kumppanin ja perustanut perheen aikoja sitten. Eli lopeta haaveilu.
Se kannattaa kyllä selvittää. Voi olla vaikka jo eronnutkin ja vapaa ja ilahtuu ap:n yhteydenotosta.
Olet moraaliton. Todellisuudessa paneskelet työkaveria kaiket päivät. Ihmisen seksuaalisuus on loppujen lopuksi aika hävettävä asia. Missähän sinutkin vielä haukutaan?