Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako tämä ihan ok järjestelylle?
parisuhteet
29.07.2020 |
Elämme avoliitossa mieheni kanssa.
Asumme vuokralla ja hakusessa olisi omistusasunto.
Meillä on yhteinen auto.
Jaamme vuokran ,sähkön, veden, autoon liittyvät kulut mm vakuutukset, diesel- verot eli kaiken puoliksi. Myös toki ruokaostokset ja muut menot puoliksi.
Mies tankkaa useammin auton kosk käyttää sitä
enemmän.
Kun muutumme yhteen, olen itse aina lähtenyt siitä että kaikki puoleksi ( no noin suurinpiirtein, ei nyt niin tarkkaan lasketa euron päälle).
Joskus ulkona syödessä mies tarjoaa, joskus minä vuorostani. Yleensä ostamme omat ravintola- annokset.
Tuli toisesta ketjusta mieleeni, jotkut olivat sitä mieltä että olisi reilua että enemmän tienaava laittaisi enemmän rahaa yhteisiin kuluihin kuin vähemmän tienaava.
Mielipiteitä?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun on lapsia, niin enemmän tienaavan tulee maksaa perheen menoista enemmän. Niin kauan kun olette vain avopari, niin 50-50 on ok, vaikka ostaisitte asunnonkin.
Tietty samassa perheessä pitää olla samanlainen elintaso.
Miten perheessä voi olla sama elintaso, jos laskut maksetaan 50-50, mutta tuloissa on huomattava ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Tosiaan etismme sitä omistusasuntoa.
Miehellä on enemmän säästöjä, itse olen nyt skarpannut säästämisessä jotta voisimme ostaa vähän arvokkaamman, hyvän asunnon.
Miehen säästöillä jo nyt tässä tilanteessa, hyvän asunnon ostaminen olisi mahdollista. Mies kysyy, paljonko minä jo olen saanut säästettyä rahaa, jotta voisimme molemmat laittaa pääomaa saman summan verran. Miehellä olisi varaa laittaa koko summa, esim jos asuntolainan saamiseen vaaditaan että omaa rahaa olisi oltava 10% verran asunnon hinnasta eli 25 000e, miehellä olisi tähän varaa.
Olemme sopineet että molemmat laitamme sen 12,5 000.
Jos en ole ehtinyt säästää tämän vertaa ja jos sattuisikin sopiva asunto löytymään, mies lupasi laittaa omista rahoista tarvittavan summan.
Sitten maksan miehelle kun saan säästettyä.
Tämä olisi yksi vaihtoehto. Mielusinta toki on se että omistaisimme asunnon yhdessä fifty fify.Tämä nyt on jokin hassu 50-50 trolli, mutta onko teistä jompi kumpi ensiasunnon ostaja? Ensiasuntoon käsiraha on 5 %. Jos molemmat olette ensiasuntokelpoisia, niin teidän ei kannata omistaa 50-50 vaan säästää toisen ensiasunto-oikeus. Tätä kuviota voi sitten pyöritellä moneen suuntaan, että löytyy se kanattavin omistusosuusmalli.
Omavastuuosuus on nykyään 10%. Kummankin kannattaa omistaa 50-50, varsinkaan jos ei ole naimisissa. Saman verran kuitenkin sitä lainaa lyhentää?
Miksi muuten rikkaamman pitää maksaa enemmän? Eikö se ole reilua, että tienaamansa rahat omistaa itse. Köyhemmän tulojen mukaan eletään- talous pysyy kunnossa, ei tehdä turhan suuria riskejä.
Molemmat laittavat joka kuukausi yhtä suuren summan yhteiselle tilille ja niillä rahoilla maksetaan yhteiset menot. Omat menot maksetaan omilta tileiltä. Mitään merkitystä ei ole sillä kuinka paljon kumpikaan tienaa.
En tajua yhtään miksi yhtäkkiä parisuhteessa automaattisesti toisen pitäisi hyötyä toisen rahoista. Toinen on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa mukavasti, toinen jämähtänyt johonkin lähärinhommiin ja sitten vikistään että on epistä kun toinen tienaa enemmän ja köyhempikin joutuu elättämään itsensä.
Jos toisen suuret tulot kismittävät, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Työpaikan vaihto tai koulujen käyminen on oikea ratkaisu, ei tarvitse enää loisia toisen masseilla.
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään miksi yhtäkkiä parisuhteessa automaattisesti toisen pitäisi hyötyä toisen rahoista. Toinen on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa mukavasti, toinen jämähtänyt johonkin lähärinhommiin ja sitten vikistään että on epistä kun toinen tienaa enemmän ja köyhempikin joutuu elättämään itsensä.
Jos toisen suuret tulot kismittävät, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Työpaikan vaihto tai koulujen käyminen on oikea ratkaisu, ei tarvitse enää loisia toisen masseilla.
Ainakin mun mies sanoi vastattuani myönteisesti hänen kosintaansa, että kaikki mikä on hänen omaisuuttaan, tulee olemaan myös mun. Eli mies saattaa olla täysin aloitteellinen sen suhteen, että maksaa molempien menot:) Mutta mulla onkin maailman parhain ja rakkain mies:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ulosotossa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se on reilua, jos enemmän ansaitseva myös maksaa enemmän. Vain typerys suostuu 50-50-järjestelyyn, jos tienaa itse vähemmän.
Naulan kantaan!
Etusivulla mielipide "Vain typerys suostuu eri rahoihin köyhempänä osapuolena" sai 14 ylä- ja 7 alapeukkua. Kun mies on samaa mieltä, tuli vain 4 alapeukkua. 😂
Jokainen taaplaa tyylillään, meillä avioliitossa näin: yhteiset menot maksetaan tulojen mukaan. Enemmän tienaava maksaa enemmän esim. lainanlyhennyksiä. Käyttötilit molemmilla omat ja yhteinen säästötili, johon kumpikin laittaa mitä pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään miksi yhtäkkiä parisuhteessa automaattisesti toisen pitäisi hyötyä toisen rahoista. Toinen on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa mukavasti, toinen jämähtänyt johonkin lähärinhommiin ja sitten vikistään että on epistä kun toinen tienaa enemmän ja köyhempikin joutuu elättämään itsensä.
Jos toisen suuret tulot kismittävät, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Työpaikan vaihto tai koulujen käyminen on oikea ratkaisu, ei tarvitse enää loisia toisen masseilla.
Ainakin mun mies sanoi vastattuani myönteisesti hänen kosintaansa, että kaikki mikä on hänen omaisuuttaan, tulee olemaan myös mun. Eli mies saattaa olla täysin aloitteellinen sen suhteen, että maksaa molempien menot:) Mutta mulla onkin maailman parhain ja rakkain mies:)
Totta kai on kun pääsit hyötymään taloudellisesti.
Me elämme sillä periaatteella, että teemme työtä yhteisen perheen hyväksi. Molemmat käyvät palkkatyössä ja tekevät kotitöitä ja hoidamme lapset. Yhdessä uurastetaan ja rahat menee yhteiseen pottiin. Se että yhteiskunnassamme satutaan arvostamaan rahallisesti toisen meistä työtä enemmän, ei ole asia, jonka pitäisi mielestämme vaikuttaa meidän perheen elämään ja perheenjäsenten elintasoon. Tarkoittaa siis sitä että kumpikin meistä tekee täyttä päivää töitä ja tuo tilipussin kotiin. Jos toisen palkkasaalis on toista isompi, sillä,ei ole merkitystä. Yhdessä yritetään saada sen verran rahaa kokoon että tulemme toimeen. Miksi riidellä tai syyttää vähemmän tienaavaa ettei tämä tuo yhtä paljon rahaa pottiin, kun täyttä päivää kuitenkin painaa sorviin ääressä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu että näistä raha-asioista on tullut nykyään monimutkaisia kun ihmiset ei enää mene niin usein naimisiin.
Taisi kuukausi pari sitten ollut ketju jolloin myöskin tästä väännettiin, ja olin silloinkin sitä mieltä että jos suht samat tulot niin 50-50 sopiva, ja jos paljon eroa tuloissa niin olisi reilumpaa jakaa tulojen mukaan (silloin tämä mielipide lytättiin).
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Tosiaan etismme sitä omistusasuntoa.
Miehellä on enemmän säästöjä, itse olen nyt skarpannut säästämisessä jotta voisimme ostaa vähän arvokkaamman, hyvän asunnon.
Miehen säästöillä jo nyt tässä tilanteessa, hyvän asunnon ostaminen olisi mahdollista. Mies kysyy, paljonko minä jo olen saanut säästettyä rahaa, jotta voisimme molemmat laittaa pääomaa saman summan verran. Miehellä olisi varaa laittaa koko summa, esim jos asuntolainan saamiseen vaaditaan että omaa rahaa olisi oltava 10% verran asunnon hinnasta eli 25 000e, miehellä olisi tähän varaa.
Olemme sopineet että molemmat laitamme sen 12,5 000.
Jos en ole ehtinyt säästää tämän vertaa ja jos sattuisikin sopiva asunto löytymään, mies lupasi laittaa omista rahoista tarvittavan summan.
Sitten maksan miehelle kun saan säästettyä.
Tämä olisi yksi vaihtoehto. Mielusinta toki on se että omistaisimme asunnon yhdessä fifty fify.
Ota ennemmin vaikka pankkilaina, että saat juridisen puolikkaasi. Samalla säilytät itsemääräämisoikeutesi. Miehet kun kuvittelevat, ettei sinulla ole ihmisarvoa, mikäli asut "hänen talossaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Tosiaan etismme sitä omistusasuntoa.
Miehellä on enemmän säästöjä, itse olen nyt skarpannut säästämisessä jotta voisimme ostaa vähän arvokkaamman, hyvän asunnon.
Miehen säästöillä jo nyt tässä tilanteessa, hyvän asunnon ostaminen olisi mahdollista. Mies kysyy, paljonko minä jo olen saanut säästettyä rahaa, jotta voisimme molemmat laittaa pääomaa saman summan verran. Miehellä olisi varaa laittaa koko summa, esim jos asuntolainan saamiseen vaaditaan että omaa rahaa olisi oltava 10% verran asunnon hinnasta eli 25 000e, miehellä olisi tähän varaa.
Olemme sopineet että molemmat laitamme sen 12,5 000.
Jos en ole ehtinyt säästää tämän vertaa ja jos sattuisikin sopiva asunto löytymään, mies lupasi laittaa omista rahoista tarvittavan summan.
Sitten maksan miehelle kun saan säästettyä.
Tämä olisi yksi vaihtoehto. Mielusinta toki on se että omistaisimme asunnon yhdessä fifty fify.Ota ennemmin vaikka pankkilaina, että saat juridisen puolikkaasi. Samalla säilytät itsemääräämisoikeutesi. Miehet kun kuvittelevat, ettei sinulla ole ihmisarvoa, mikäli asut "hänen talossaan".
Eikös naiset ole itse ajaneet asiansa tuohon pisteeseen? Minä kuulun miehenä siihen koulukuntaan, että varakkaampi on vastuussa enemmän yhteisistä menoista. Itse en kehtaisi edes ehdottaa 50-50-mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Tosiaan etismme sitä omistusasuntoa.
Miehellä on enemmän säästöjä, itse olen nyt skarpannut säästämisessä jotta voisimme ostaa vähän arvokkaamman, hyvän asunnon.
Miehen säästöillä jo nyt tässä tilanteessa, hyvän asunnon ostaminen olisi mahdollista. Mies kysyy, paljonko minä jo olen saanut säästettyä rahaa, jotta voisimme molemmat laittaa pääomaa saman summan verran. Miehellä olisi varaa laittaa koko summa, esim jos asuntolainan saamiseen vaaditaan että omaa rahaa olisi oltava 10% verran asunnon hinnasta eli 25 000e, miehellä olisi tähän varaa.
Olemme sopineet että molemmat laitamme sen 12,5 000.
Jos en ole ehtinyt säästää tämän vertaa ja jos sattuisikin sopiva asunto löytymään, mies lupasi laittaa omista rahoista tarvittavan summan.
Sitten maksan miehelle kun saan säästettyä.
Tämä olisi yksi vaihtoehto. Mielusinta toki on se että omistaisimme asunnon yhdessä fifty fify.Ota ennemmin vaikka pankkilaina, että saat juridisen puolikkaasi. Samalla säilytät itsemääräämisoikeutesi. Miehet kun kuvittelevat, ettei sinulla ole ihmisarvoa, mikäli asut "hänen talossaan".
Eikös naiset ole itse ajaneet asiansa tuohon pisteeseen? Minä kuulun miehenä siihen koulukuntaan, että varakkaampi on vastuussa enemmän yhteisistä menoista. Itse en kehtaisi edes ehdottaa 50-50-mallia.
Mitähän pistettä mahdat tarkoittaa? Kun mies käyttäytyy naista alistavasti niin se on sinun mielestäsi naisen vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä suostuisi suhteeseen jossa pitää olla ”50/50”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Tosiaan etismme sitä omistusasuntoa.
Miehellä on enemmän säästöjä, itse olen nyt skarpannut säästämisessä jotta voisimme ostaa vähän arvokkaamman, hyvän asunnon.
Miehen säästöillä jo nyt tässä tilanteessa, hyvän asunnon ostaminen olisi mahdollista. Mies kysyy, paljonko minä jo olen saanut säästettyä rahaa, jotta voisimme molemmat laittaa pääomaa saman summan verran. Miehellä olisi varaa laittaa koko summa, esim jos asuntolainan saamiseen vaaditaan että omaa rahaa olisi oltava 10% verran asunnon hinnasta eli 25 000e, miehellä olisi tähän varaa.
Olemme sopineet että molemmat laitamme sen 12,5 000.
Jos en ole ehtinyt säästää tämän vertaa ja jos sattuisikin sopiva asunto löytymään, mies lupasi laittaa omista rahoista tarvittavan summan.
Sitten maksan miehelle kun saan säästettyä.
Tämä olisi yksi vaihtoehto. Mielusinta toki on se että omistaisimme asunnon yhdessä fifty fify.Ota ennemmin vaikka pankkilaina, että saat juridisen puolikkaasi. Samalla säilytät itsemääräämisoikeutesi. Miehet kun kuvittelevat, ettei sinulla ole ihmisarvoa, mikäli asut "hänen talossaan".
Eikös naiset ole itse ajaneet asiansa tuohon pisteeseen? Minä kuulun miehenä siihen koulukuntaan, että varakkaampi on vastuussa enemmän yhteisistä menoista. Itse en kehtaisi edes ehdottaa 50-50-mallia.
Mitähän pistettä mahdat tarkoittaa? Kun mies käyttäytyy naista alistavasti niin se on sinun mielestäsi naisen vika?
Kyllä, mikäli härkäpäisesti pidetään kiinni 50-50-mallista, olipa pariskunnan tulojen välillä miten suuri kuilu tahansa. Jokunen ilta sitten aiheesta oli jonkin sorttista väittelyä ja lopputulemana taisi olla, että 50-50 tuloista riippumatta. Toki mielipiteeseeni vaikuttaa myös se, että olen itse kahden tyttären isä. En tahtoisi nähdä heitä suhteissa, joissa heitä riistetään taloudellisesti, jos ovat pienempituloisia kuin miehensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Tosiaan etismme sitä omistusasuntoa.
Miehellä on enemmän säästöjä, itse olen nyt skarpannut säästämisessä jotta voisimme ostaa vähän arvokkaamman, hyvän asunnon.
Miehen säästöillä jo nyt tässä tilanteessa, hyvän asunnon ostaminen olisi mahdollista. Mies kysyy, paljonko minä jo olen saanut säästettyä rahaa, jotta voisimme molemmat laittaa pääomaa saman summan verran. Miehellä olisi varaa laittaa koko summa, esim jos asuntolainan saamiseen vaaditaan että omaa rahaa olisi oltava 10% verran asunnon hinnasta eli 25 000e, miehellä olisi tähän varaa.
Olemme sopineet että molemmat laitamme sen 12,5 000.
Jos en ole ehtinyt säästää tämän vertaa ja jos sattuisikin sopiva asunto löytymään, mies lupasi laittaa omista rahoista tarvittavan summan.
Sitten maksan miehelle kun saan säästettyä.
Tämä olisi yksi vaihtoehto. Mielusinta toki on se että omistaisimme asunnon yhdessä fifty fify.Ota ennemmin vaikka pankkilaina, että saat juridisen puolikkaasi. Samalla säilytät itsemääräämisoikeutesi. Miehet kun kuvittelevat, ettei sinulla ole ihmisarvoa, mikäli asut "hänen talossaan".
Eikös naiset ole itse ajaneet asiansa tuohon pisteeseen? Minä kuulun miehenä siihen koulukuntaan, että varakkaampi on vastuussa enemmän yhteisistä menoista. Itse en kehtaisi edes ehdottaa 50-50-mallia.
Mitähän pistettä mahdat tarkoittaa? Kun mies käyttäytyy naista alistavasti niin se on sinun mielestäsi naisen vika?
Kyllä, mikäli härkäpäisesti pidetään kiinni 50-50-mallista, olipa pariskunnan tulojen välillä miten suuri kuilu tahansa. Jokunen ilta sitten aiheesta oli jonkin sorttista väittelyä ja lopputulemana taisi olla, että 50-50 tuloista riippumatta. Toki mielipiteeseeni vaikuttaa myös se, että olen itse kahden tyttären isä. En tahtoisi nähdä heitä suhteissa, joissa heitä riistetään taloudellisesti, jos ovat pienempituloisia kuin miehensä.
Miten se liittyy naisen henkiseen alistamiseen? Sinäkin siis pidät ihan normaalina ajatusta, että mies hankkiessaan 60 % tuloista saa siitä hyvästä komennella naista ja alistaa tätä? Etkö yhtään kyseenalaista miesten itse keksimää "arvojärjestystä", joka perustuu tuloihin?
Ennen vanhaan oli ihan sama homma, ei ole mikään 50-50 nykyfeminismin tuoma juttu.
Miksi et miehenä tee työtä sen hyväksi, että tuloihin perustuvasta alistamisajattelusta päästään eroon MIESTEN KESKUUDESSA?
Naulan kantaan!