Vielä vanhana lapsen/lapsia saaneet: oletteko lepsumpia/lempeämpiä nuorimmille lapsillenne?

*AP* kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lepsumpi, ehkä jopa päinvastoin. Tuota herkkujen antamista en oikein ymmärrä, oletko Ap masentunut tai väsynyt?

En MINÄ anna herkkuja kuopukselleni, mutta aivan jatkuva valituksen aihehan se on näillä mammafoorumeilla, kun mammojen äidit ja anopit antavat lastenlapsille herkkuja...

41 oon ja esikoisen sain 28-vuotiaana, kuopuksen viime keväänä. Toki en vauvaa sen kummemmin voi vielä kasvattaakaan, mutta kyllä sen asenteen eron itsessään huomaa jo tässä vaiheessa...

"En voi vauvaa vielä kasvattaa". Kovin monet eivät selvästi tiedä kasvatuspsykologiasta juuri mitään. Kyllä monet asiat muovautuvat melko pian syntymän jälkeen, esim. Perusturvallisuus, vuorovaikutus jne.

Vastauksista päätellen äidit itse kieltävät jyrkästi olevansa nuorimmille lepsumpia ja suorastaan närkästyivät koko AP:n kysymyksestä, mutta ketjuun vastanneet tällaisten perheiden vanhemmat sisarukset taas sanovat heti suorilta että joo, nuorimmalle oltiin lepsumpia!

Itsekin olen perheestä jossa vanhemmat saivat yhden sisarusparven parikymppisinä ja toisen nelikymppisinä, ja kyllä ovat huomattavasti lepsumpia niille nelikymppisinä saaneille.

Ja myös laiskempia ja epäsosiaalisempia, eli viettävät paljon enemmän kotielämää kuin viettivät meidän vanhempien lasten kanssa.

Itse siis kuulun mielelläni siihen nuorena saatuun sisaruskompleksiin, sillä vaikka meillä oli kovempi kuri niin oli myös paljon jännempi ja menevämpi lapsuus (nuoret vanhemmat olivat kokoajan menossa ja rakastin sitä).