Mustasukkainen mies vai mitä tämä on?

Kun aloimme seurustella nykyisen mieheni kanssa viimekesänä näihin aikoihin, sain aika pian tietää olevani raskaana. Asuimme vielä erillään ja päätimme yhdessä pitää lapsen, koska en pystynyt aborttiin. Mies pyysi usein kylään tai tuli itse minun luo, sillä asuimme aivan lähellä toisiamme.

Syksyn tullessa aloin huomata että melkein kaikki kaverini olivat kaikonneet kuin tuhka tuuleen ja kaikki aikani meni miehen kanssa. Kun halusin lähteä jonnekkin, miehen piti saada tietää minne ja kenen kanssa. Tätä en osannut silloin vielä pitää mitenkään hälyyttävänä, koska tuntui normaalilta että toinen kysyy minne olen menossa. 

Mutta talven aikaan huomasin että jotakin outoa tässä on, kun kaverini valaisi minua. Mies nimittäin kysyi aina lähtiessä minne menen ja kenen kanssa, soitteli perään jo n. tunnin päästä lähdöstä ja tenttasi koska tulen kotiin. Soittoja/tekstiviestejä saattoi tulla useampikin kappale kolmenkin tunnin kyläreissulla, ja jopa ystäväni hermostui jatkuvasta soittelusta. Kun mitään ei voitu tehdä rauhassa! Ja jos hänellä on kaverini numero, hän saattaa laittaa kaverillekkin viestiä että joko olen tulossa, jos jätin vastaamatta puhelimeen. Aina se ainainen KOSKA TULET KOTIIN? Vaikka miehellä ei ollut mitään yhteisiä suunnitelmia mielessä, saatikka viettänyt aikaa kanssani jos olisin tullut salamana paikalle. Joskus kun lähdin kaverin kanssa kaupungille, saattoi mies pian soitella perään että hän on tehnyt ruokaa, tulenko kotiin syömään. Vaikka tiesi missä olen ja että en ehkä ihan heti ole tulossa kotiin! Kerran mies soitti ja sanoi hakeneensa pitsaa, no minä sitten ajattelin lähteä kotiin kun olinkin jo nälkäinen. Kun pääsin ovesta sisään ja aloin ihmettelemään missä pitsat on, sanoi mies että hän olikin ostanut vain itselleen ja syönyt senkin jo ajat sitten! Voi jestas!

Ja vaikka olin lähtiessä sanonut minne menen, mies kysyi vielä kotiin tullessa missä olin ollut ja keiden kanssa! Ja että mitä me tehtiin ym..

Talvella aloin jo kyllästyä jatkuvaan selittelyyn ja raskauden takia oli välillä aika tuskaisaa kävellä liitoskipujen takia, jouduin oikeastaan linnoittumaan kotiin sohvalle. Ja tästähän mies oikein hykerteli onnesta! Jos joskus sitten päätin käydä jossain, niin taas kamalaa selittelyä ja joskus jouduin jopa valehtelemaan jottei turhasta tulisi mustasukkaiseksi! Mies oli aina sen näköinen ja tenttaukset kuulostivat siltä, niinkuin hän olisi epäillyt minun tehneen jotakin! RASKAANAKO MENISIN PETTÄMÄÄN? Eikö se raukka ymmärrä että tuskin kukaan edes minun kanssa olisi hässinyt sen mahan kanssa vaikka olisin maksanut! :D

Marras-huhtikuun olin periaatteessa vain kotona koska olin niin kyllästynyt jatkuvaan kyselyyn ja ''salaa epäilyyn'' mikä paistoi hänen naamasta metrien päähän. En nähnyt kavereita tai käynyt juuri missään. Vain neuvolassa, kaupassa yms.. Ja silti piti selitellä miksi kaupassakin kesti niin kauan!

Tammikuun alussa muutimme yhteen ''pakosta'', koska sosiaalitoimisto ei suostunut enää maksamaan toimeentulotukea kun periaatteessa olimme asuneet koko seurustelun ajan miehen asunnossa marraskuusta lähtien. (Mies meni siis möläyttämään tämän sosiaalitoimistolle).

Nyt kun lapsi on syntynyt, niin tilanne on vain pahentunut.. No se ei kyllä kamalan yllätyksenä tullutkaan. Mutta joudun olemaan lapsen kanssa 24/7 kotona, välillä ''saan'' oikein LUVAN KANSSA käydä kaupassa.. Vaunulenkeillä en jaksa käydä koska lapsi huutaa jatkuvasti ja koen sen hankalaksi. Jos menen jonnekkin, minun pitäisi ottaa vauva mukaan! Esim. kaverin luo jouduin ottamaan koska mies ei suostunut hoitamaan.. Mies yrittää vangita minut kotiin ihan totaalisesti kun ei ''päästä'' minnekkään. Joinain päivinä en pääse ollenkaan ulos, viimeviikolla kävin 2 kertaa ulkona ja silloinkin siksi, että piti käydä kaupassa kun mies ei jaksanut!  Välillä olen vain sanonut että nyt menen, huolehdi vauvasta. Voitte vaan arvata mikä show siitä syntyy!! Ja miljoona puhelua perään..

Nyt myös on ilmennyt että mies yrittää saada minut jäämään kotiin ''minun huomaamatta'', aina en edes tajua kun hän on niin kiero ja olen mennyt monesti ansaan! Esim. Ilmoitan että menen käymään jonkin ajan päästä kaupungilla nopeasti asioilla.. Mies saattaa aivan yhtäkkiä vaikka kutsua minut kainaloonsa sohvalle (mitä ei yleensä tee) tai yrittää tulla liehittelemään, että harrastaisimme seksiä. Ja näin ollen sitte unohtaisin koko kaupungille menon! 

Välillä sitten kun olemme harrastaneet seksiä ja olen yrittänyt nousta sängystä, että nyt pitäis oikeesti mennä. Niin mies on vaan vetänyt takaisin sängylle makaamaan ja yrittänyt ''estellä''..

Eilen olin menossa käymään matkahuollossa hakemassa pakettia ja mies kysyi että otanko vauvan mukaan. No en suostunut, josta mies suuttui ja alkoi nakella tavaroita.

Jäin kotiin sitten keskustelemaan asiasta, että enkö OIKEASTI SAA MENNÄ MINNEKKÄÄN ILMAN HÄNTÄ TAI VAUVAA? Miksi en saa liikkua yksin missään? Ja miksi pitää järjestää kamala kohtaus siitä että olen n. 20-30 min poissa kotoa ja tulen sitten takaisin! Mies alkoi raivoamaan että minussako ei ole mitään vikaa, vaan kaikki on aina muiden vika ja häntä pitää syyttää......... Anteeks nyt en kyllä ymmärtänyt? :O

Mies käyttää myöskin henkistä väkivaltaa minua kohtaan.. Nyt hän arvostelee jatkuvasti (päivittäin) ulkonäköäni. Minun pitäisi kuulemma laihduttaa ja ostaa uusia vaatteita, vaikka raskauskiloja onkin vielä aikalailla! Miten mies luulee että voin laihduttaa kun en pääse edes ovesta ulos ilman kamalaa kohtausta? Ja tuosta henkisestä väkivallasta voisin kirjoittaa vaikka kirjan, sillä siitä riittäisi kerrottavaa!

Ja voisin kirjoittaa oikeastaan vähän paremmin tätä tilannetta myöhemmin, nyt piti pikaisesti kirjoittaa ennenkuin mies tulee takaisin kotiin kyttäämään tekemisiäni..