Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä rakkautta?
29.06.2013 |
Tutustuin töiden kautta mieheen. Pian huomasimme ihastuneemme toisimme. Pidimme aluksi hyvin tiiviisti yhteyttä ja hänen kansaan tunsin itseni rauhalliseksi, helpottuneeksi. Koska olemme molemmat varattuja, mitään sen ihmeellisempää ei annettu tapahtua. Olemme kuitenkin pitäneet yhteyttä jonkin verran vuosien varrella. Ihan yleistä kuulumisien vaihtoa aika harvakseltaan.
Minulla on jatkuvasti kummallinen tunne, että jotain puuttuu. Olen päivittäin hämmentynyt siitä, että tämä henkilö ei ole elämässäni. Aivan kuin minulta puuttuisi jokin ruumin osa. En vietä aikaani ajatellen tätä miestä, en elättele vaaleanpunaisia unelmia, minulla on hyvinkin realistinen käsitys hänestä. Hän on kaukana täydellisestä. Oma mieheni on minulle 'sopivampi'. Olen väsynyt tähän oloon. Tunnen tämän ihmisen olemassaolon 'fyysisesti'. Hän on 'läsnä' kaikessa mitä teen. En enää jaksa tätä. Vaikea selittää. Aivan kuin minusta lähtisi näkymätön lanka tähän ihmiseen, joka vetää minua häneen. Taisteluni pysyä tässä tuntuu fyysiseti.
Mitä ihmettä tämä on? Mietin jo olenko ihan terve. En kuitenkaan tietoisesti ajattele tätä ihmistä tai ruoki tunteitani, olen mielessäni jo hyväksynyt miten asiat ovat ja en tietoisesti haikaile tämän ihmisen perään. Olen itkuni itkenyt.
Kommentit (32)
Olen ihan aikuinen, en enää nuori. Mutten vielä vanhakaan. Tarkkaa ikääni en halua kertoa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko hän nuorempi kuin sinä ? oletko ikäkriisissä ?
Mielestäni tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko se, että tapaatte ja katsotte mihin asiat johtaa. Oli se sitten pelkkää juttelua tai seksiä tai yhteinen päätös jättää puolisot ja alkaa seurustella. Voi olla, että olet jäänyt kaipaamaan sitä, mitä ei ole tapahtunut. Toinen vaihtoehto on, että lopetatte yhteydenpidon kokonaan.
Ei ole nuorempi. Selvästi vanhempi. Olin onnellinen ennen tätä. Olin tyytyväinen elämääni, rakastin miestäni. Mielestäni en ole ikäkriisissä, nautin elämästäni tämän ikäisenä ja uskon, että paranee vaan, kun ikää tulee lisää. En todellakaan haikaile menneitä tai nuoruutta.
En ymmärrä mistä tämä johtuu. Pitäisiköhän minun hakeutua terapiaan? Onko kenelläkään muulla ollut tällaista? Yritän kai tutkiskella onko minulla vain itselläni jokin ongelma, jonka voisi hoitaa vaikka terapialla, vai voiko rakkaus olla tällaista?
En keksi yhtään järkevää selitystä näille tuntemuksille. On ollut aikoja etten ole ajatellut tätä henkilöä lähes ollenkaan, mutta silti 'fyysiset' oireet jatkuvat. Joskus vahvempina ja joskus heikompina, taustalla.
-ap
Minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa jos haluan vältellä häntä täysin. Voisi kyllä olla vaihtoehto jos en muuten pääse tästä eroon.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavimmin tunnet jostakin syystä tyhjyyttä omasta elämästäsi ja projisoit sen nyt tuohon mieheen. Pysähdy vähän kuuntelemaan itseäsi ja miettimään, mitä sinä elämältä itse haluat. Siis ei sitä, mitä haluaisit jonkun muun elämääsi tuovan, vaan kuka ja mikä sinä olet, mitä sinä haluat tehdä jne.
Tunnistan kirjoituksesi. Emme tosin ole tunteneet vuosia. Tämä kys. Mies niin erilainen kuin oma mies, joka myös mulle sopivampi. Tiedän, ettei yhteiselosta tulisi mitään, mies mua huomattavasti nuorempi ja luonne ei oe maailan helpoin. Jokin yhteys vain on, seksuaalista vetovoimaa ainakin meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 lisää vielä sellaisen jutun, että oikein suututtaa tilanne. MIKSI piti tulla elämääni, joka oli niin hyvää ja seesteistä ennen!! En halua tätä olotilaa.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 12:07"]
Luultavimmin tunnet jostakin syystä tyhjyyttä omasta elämästäsi ja projisoit sen nyt tuohon mieheen. Pysähdy vähän kuuntelemaan itseäsi ja miettimään, mitä sinä elämältä itse haluat. Siis ei sitä, mitä haluaisit jonkun muun elämääsi tuovan, vaan kuka ja mikä sinä olet, mitä sinä haluat tehdä jne.
[/quote]
Tämä on kyllä mahdollista. Täytyy miettiä tätä. Äkkiseltään sanoisin, että elämästäni ei puutu mitään. Minulla on ystäviä, ihanat harrastukset, haastava ja palkitseva työ, rakas perhe. Mutta voihan se olla, että kaipaan kuitenkin jotain. Voisiko olla näin? Miksi tuon miehen tappaaminen olisi herättänyt tunteen, että elämästäni puuttuu jotain? Aikaisemmin olin todella tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 12:13"]
7 lisää vielä sellaisen jutun, että oikein suututtaa tilanne. MIKSI piti tulla elämääni, joka oli niin hyvää ja seesteistä ennen!! En halua tätä olotilaa.
[/quote]
En minäkään halua. Siksi olen nyt päättänyt taistella tämän pois lopullisesti. Keinolla millä hyvänsä. Olen niin väsynyt. Sen ihastumisen ajatuksen tasolla ja tästä ihmisestä unelmoimisen lopetin jo ajat sitten. Kipu vain jäi. Tsemppiä sulle. Tunnen itseni ihan hulluksi tämän asian kanssa. Olen järki-ihminen.
Minkä ikäinen ap olet?