Lue keskustelun säännöt.
"Mä haluaisin, että isi muuttaisi pois."
11.06.2013 |
Näin sanoi 3-vuotias lapsemme tänä aamuna sylissäni, kun isänsä oli suuttunut lapselle siitä, ettei tämä suostunut pukemaan vaatteita päälleen, koska ne eivät olleet vaaleanpunaisia. SItä vastoin lapsi oli leikkinyt legoilla vaikka vauva ja äiti yrittivät nukkua. Emme mieheni kanssa nukkuneet juuri lainkaan viime yönä koska vatsavaivainen vauva valvotti, ja tuosta väsymyksestä johtui mieheni järjetön raivonpuuska, jonka johdosta taas tämä 3-vuotias pissasi housuihinsa (!) ja oli aivan hysteerisessä tilassa, kun pelkäsi isänsä raivoa. Mies ei siis ole väkivaltainen suuttuessaan mutta huutaa ja murisee kuin joku helvetin hirviö ja varmaan turha sanoakaan, että myös minä olen lapsen ohella totaalisen kyllästynyt noihin raivotiloihin. Siis, mieheni oli tänä aamuna niin pelottava että lapsemme pissasi housuihinsa! Ahdistaa, että lapsi joutuu kestämään isänsä raivonpuuskia, ja että vauvakin oppii siihen, että tuollainen huutaminen on normaalia. Ei ole!
Ja mikään puhuminen ei tunnu auttavan. Kun miehellä napsahtaa, niin napsahtaa, ja aina löytyy joku hyvä syy, mikä OIKEUTTI huutamisen. Tosi laimeasti aina pyytelee myöhemmin anteeksi, ja muistaa aina todeta, että nuo raivonpuuskat johtuvat vaikeasta vaimosta/äitiinsä tulleesta lapsesta jnejnejne. Mies myös muistaa aina kertoa, että hän inhoaa sitä että JOUTUU huutamaan, mutta ei voi mitään kun olosuhteet pakottavat napsahtamaan.
Mies siis suuttui siitä, että lapsi ei pukenut (ok, tämä on aika monen aamun aihe, kun lapsi ei millään pukisi ilman valvontaa, ja tänä aamuna vielä sitten päätti että päälle kelpaisi vain vaaleanpunainen) vaan leikki sitä vastoin legoilla. Emme kyllä vauvan kanssa siihen edes heränneet, vaan siihen kun isä kuiskaten huusi (kyllä, tällainenkin onnistuu mieheltäni) lapselle, lapsi yritti itkeä mutta mies hyssytti häntä hiljaiseksi ja jatkoi kähinäänsä ja kun vauva alkoi äännellä, sulki isä 3-vuotiaan parvekkeelle kun tämä ei osannut itkeä tarpeeksi äänettömästi (!), ja jonka johdosta lapsi sitten pissasi housuihinsa. Isä vei hänet samaa kähinäänsä jatkaen sitten suihkuun ja siinä vaiheessa olimme vauvan kanssa jo ihan hereillä, nousin sängystä ja menin ottamaan lapsen syliini, jolloin tuon lausahduksen sitten kuulin.
Ja mistäköhän lapsi tuollaisen ajatuksen on mahtanut keksiä? No siitä, että mies joskus talvella riidan keskellä totesi lapsen kuullen, että minun eli äidin pitäisi varmaan muuttaa pois kodistamme. Riidan aihe oli ollut jokin epäonnistumiseni, en enää muista mikä kun yleensä joka ikinen riitamme käynnistyy jostakin tekemästäni virheestä, kuten etten ole tyhjentänyt tiskikonetta, en ole muistanut soittaa johonkin paikkaan, olen jättänyt paitani tuolin selkänojalle jne. Eli siis pikkujutusta joka katkaisee kamelin selän. Opin tuossa vuosi sitten, etten enää sano riitatilanteissa mitään, koska siten pääsee vähemmällä: riita kestää pakoltakin vähemmän aikaa (ainakin luulisi, kun on vain yksi riitelijä) ja lapsen ei tarvitse nähdä molempien vanhempiensa olevan pelottavia (=lapsemme silmissä on pelottava jos riitelee). Ja lapsi on alkanut kamalalla tavalla puolustella minua, esim. muutama päivä sitten kun kiva lettuilta päättyi miehen huutoon (yksi lettu paloi -> minä olen ahne itsekäs paska kun halusin haukata palan omaa lettuani ennen kuin palasin kyökin ääreen), lapsi tuli luokseni ja kuiskasi että äiti on ihana, meni sitten isänsä luokse ja sanoi, että lopeta se riitely, johon mies sanoi, että ei hän ole ainoa riitelijä, eihän yksin voi riidellä, mihin meinasin melkein vastata että no todellakin voi, katso itseäsi! mutta pysyin hiljaa. Lapsi kuitenkin sanoi, että voi, mihin mies ei kuitenkaan vastannut vaan jatkoi taas paasaamistaan. Kamalaa, että lapsi asettuu puolelleni ja "suojelee" minua ja katsoo, että isä on aina väärässä. Hän kuitenkin rakastaa isäänsä, mutta kai nyt hänen psyykeensä todellakin vaikuttaa tuollaisen riitelyn katsominen. Ja monesti olen pyytänyt, ettei riideltäisi lasten kuullen, mutta ei kuulemma onnistu kun ei saada hoitoapua. Eli hänen mielestään ei voi riidellä ilman niin kovaa huutamista, että lapset eivät pystyisi nukkumaan vaan heräisivät.
Eli vielä pähkinänkuoressa: vauvan vatsavaivat -> huonosti nukuttu yö -> pinna kireällä jo muutenkin -> uhmaikäisen lapsen järjetöntä mutta vähäeleistä uhmaa, johon olisi voinut vastata täysin asiallisestikin, mutta ei -> raivotaan ja saadaan lapsi pissaamaan housuihin. Kerrassaan mukava aamu!
Kertokaa, mitä hemmettiä. En jaksa.
Joo, minussakin on vikaa, esim. hajamielisyys ja varmaan myös ajoittainen marttyyrisyys (miten tuo taivutetaan?). En todellakaan luule olevani täydellinen vaimo tai äiti, mutta rakastava ja lempeä pyrin olemaan.
Kommentit (27)
Napsahtaako miehellä noin töissäkin tai muuten ihmisten ilmoilla? Jos ei, niin kyllä silloin valitsee milloin haluaa huutaa ja raivota, eikä suinkaan ole pakotettu raivoamaan. Sun miehesi pitäisi ymmärtää tämä ja opetella hallitsemaan suuttumustaan, ja kyllä luultavasti tarvitsee siihen ammattiapua. Perheneuvola on hyvä ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te odotatte että 3v pukee aamuisin ilman valvontaa ihan itsekseen?! Varsinkin kun talossa on uusi vauva jota aikuiset pukee ja riisuu ja hoivailee? Päälääkäriin molemmat vanhemmat. Myönnän että meillä on pilalle hemmotellut penskat, mutta kyllä viime talveltakin on yhden käden sormin laskettavissa ne aamut kun meidän 5v ihan itsekseen vetri vaatteet päälleen aamulla ilman jatkuvaa muistuttamista ja vahtimista että kamat menee oikein päin päälle.
Ja asiaan: jos mies ei oikeasti IKINÄ näe vikaa itsessään, niin ihan suoraan sanon että sitten se vika on juuri hänessä. 3v parvekkeelle itkemään ettei vauva herää?! Eikös se enää olekaan sen isomman lapsen koti ollenkaan, kun ei saa edes tunteitaan ilmaista?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:46"]
Perheneuvolaan tms. samantien. Kuulostaa tosi ahdistavalta. Mistä sen lapsi tai sinäkään voitte tietää, miten napsahtaa seuraavalla kerralla. Lapsen pelko on siinä mielessä oikeampaa kuin sinun aikuismainen jonkinasteinen ymmärtäminen. Lapsi joutuu luottamaan vaistoihinsa, jotka kertovat, että nyt on aihetta pelätä.
[/quote] Yleensä tollaset miehet ei perheneuvolaan lähde... muuten hyvä ehdotus.
4 jatkaa, mutta toki muu perhe voi mennäkin.
Lapset tosiaan kärsivät ihan kauheasti vanhempien riidoista. Pienemmistäkin, eli vaikka ei edes huudettaisi ja haukuttaisi. Ja he myös tosi pieninä tajuavat sen, että joskus vanhemmat eivät enää asukaan yhdessä. Kuulevat uhkailevan tällä tai sitten huomaavat kaveripiirissä tällaisia perheitä. Mutta hakekaa siis todellakin apua. Itsellänikin on napsahtamistaipumusta, ja asian eteen on todellakin tehtävä töitä. Asia on vakava, onhan kyse omien lasten psyykkisestä hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sairaalta perhe-elämältä, ikävää että sairastutatte lapsennekin.
Huolestuin teidän 3 vuotiaan osalta, hänellä ei ole nyt hyvä olla. Isi pois kotoa jos ei ota apua vastaan. Ette suinkaan ole ainoa perhe jossa on vauvan lisäksi taapero, ja tekemistä olisi enemmän kuin kerkiäisi ja unta vähemmän kuin tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä olisi varmasti helpompaa jos eroaisitte. Lapset näkisivät sekä isästä että sinusta ne hyvät puolet, kun ette riitelisi toistenne kanssa.
Jälleen herää kysymys, miksi tuollaisen kanssa on pitänyt tehdä toinenkin lapsi? Kai se kuopus on edes vahinko, pliis sano että on? Ja tosiaan ei pidä odottaa, että 3v pukee itsenäisesti. Moni 3-vuotias ei edes osaa vielä pukea itse kaikkia vaatteita.
Oletko ap puhunut miehelle ajatuksistasi muulloin kuin riidan aikana? Sanonut, että sinä et hyväksy lasten kuullen riitelyä, piste. Olisi muutenkin varmasti hyvä käydä yhdessä läpi sellaisia keinoja, joita käytätte niissä tilanteissa kun lapsi ei tottele. Oletteko todella keskustelleet asiasta niin kuin kaksi järkevää, aikuista ihmistä? Jos näin on, niin ehkä kannattaisi harkita eroa. Ei kuulosta terveeltä, että 3-vuotias valitsee puolia ja pelkää isäänsä. Ei tuollaista pikkuasioista raivostumista tarvitse kestää. Suojele lapsiasi, ei parvekkeelle suljeta ketään sen takia, ettei suostunut pukemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta joskus voi napsahtaa vanhemmalla jos on väsymystä tms, muttei jatkuvasti. Jatkuvat raivokohtaukset eivät ole hyväksyttäviä, selvästikin huutava vanhempi antaa itselleen luvan siihen. Huutaako hän aikuisillekin samalla tavalla? Mikä oikeutus on huutaa omalle lapselle silla tavalla, muttei naapurille tai muulle kun asiat ei oikein mene oman mielen mukaan?! Tuo housuun pissaminenkin kertoi sen, että yli meni ja rutkasti. Todella pelottavaa ja haitallista lapselle.
Toki itsekin huudan välillä meidän nelivuotiaalle, mutta melko harvoin. Mieheni huutaa myös silloin tällöin, ja se on kyllä pelottavankuuloista kun iso mies huutaa...Olen puhunut miehelle että yrittäisimme välttää huutamista, koska ei se auta, ja asioiden pitää hoitua ilman raivoamista.. Olisi hyvä opettaa lapselle että ikävistäkin asioista voi jutella, eikä pidä menettää malttiaan.
Ota raivoamista videolle ja näytä miehelle. Se avaa varmaan hänen silmänsä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 11:00"]Teillä olisi varmasti helpompaa jos eroaisitte. Lapset näkisivät sekä isästä että sinusta ne hyvät puolet, kun ette riitelisi toistenne kanssa.[/quote]
Miten se äiti sieltä makuuhuoneest käsin riiteli miehen kanssa niin, että 3v pissai housuun jouduttuan parvekkeelle? Miten se 3v olisi nähnyt isästä hyvää puolta, jos äiti ei olisi tullut ottamaan syliin? Miten kummassa saat käännettyä asian niin, että onglma poistuu, jos vanhemmat eivät asu yhdessä ja lapsi ei enää yllättäen pelkäisi isäänsä eikä isä käyttäytyisi pelottavasti?
Minä näen ongelmana nimenomaan sen, että mies olisi kaksin lapsen kanssa.
Ap, sinun on osoitettava miehellesi, että jos hän ei hae apua, eroatte. Kirjoita miehelle sähköposti tai tekstari töihin ja laita siihen, miten pelottavasti hän käyttäytyy sinua ja lasta kohtaan, miten se ei ole normaalia eikä hyväsyttävää vaan hänellä on ongelma, ja jos hän ei suostu terapiaan tai perheneuvolaan, saa hakea välittömästi tavaransa kotoa. Tietenkään et ole kotona yksin vaan siellä on joku ulkopuolinen varmistamassa, että mies ei naksahda. voit ihan oikeasti luetella miehelle, mistä hän on teille raivonnut ja osoittaa ihan suoraan, että jokin letun palamisesta raivoaminen ei ole nomaalia sen enempää kuin kilahtaa siitä, ettei lapsi saa vaatteita päälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vetää kilarit palaneesta letusta?!?
Aikuinen mies karjuu 3-vuotiaalle?
Niinkuin joku fiksu tossa aiemmin kysyi, karjuuko työpaikalla ja kaveripiirissä samalla lailla jos asiat ei suju mielen mukaan.
Oon itse kasvanut riitelevässä perheessä (isä samanlainen karjuva despootti), ja niitä traumoja paikkailen vielä nelikymppisenä.
Muistattehan kaikki, että huutaminen vie huutajalta arvovallan ja kuulija keskittyy ihan muihin asioihin kuin itse sanomaan. Kuiskaamallakin saa viestinsä paremmin perille kuin huutamalla ja ihmissuhteet pysyvät monta kertaa parempina puolin ja toisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 jatkaa, ettei ihan terveeltä tosiaan kuullosta tuollainen pikkuasioista riitely tai raivoaminen... Se että sinun ja kolmevuotiaan pitää olla omassa kotonanne varpaillaan, ettet ärsytä miestäsi, kuullostaa jo tosi pahalta. Mielestäni kodin pitää olla turvasatama, paikka jonne jokainen perheenjäsen voi tulla rauhoittumaan ja olla oma itsensä.... Todella surullista jos pienen lapsen pitää pelätä isäänsä. Hae apua, vaikka yksin perheneuvolaan jos mies ei suostu. Halaus.
Olen tuhma ihminen, sillä hahmottelin tätä jo muutaman päivän että saisin mahdollisimman uskottavan provon aikaiseksi. Ja onnistuin! Yksikään ei huudellut Porvoon perään. Myönnetään, on aika pikkusieluista tekemällä tehdä provoja, mutta tää on laatuviihdettä, kun saa aikuiset ihmiset ansaan sanoilla taiteilemalla :). Kiitos ja näkemiin!
T. ap, joka ei ole ennen tätä päivää onnistunut tekemään tarpeeksi uskottavaa provoa. Jei!
Pitäiskö ennemmin alkaa kirjoittaa novelleja? Olisiko tarpeeksi sana hallussa, mitä luulette? :D
Epäuskottavaa lienee on ainakin se, että useimmiten lapset eivät pyydä ääneen vanhempiaan eroamaan, vaikka mielessään sitä kovasti toivoisivatkin. (En jaksanut lukea tekstistä kuin alkuosan).
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 11:22"]
11 jatkaa, ettei ihan terveeltä tosiaan kuullosta tuollainen pikkuasioista riitely tai raivoaminen... Se että sinun ja kolmevuotiaan pitää olla omassa kotonanne varpaillaan, ettet ärsytä miestäsi, kuullostaa jo tosi pahalta. Mielestäni kodin pitää olla turvasatama, paikka jonne jokainen perheenjäsen voi tulla rauhoittumaan ja olla oma itsensä.... Todella surullista jos pienen lapsen pitää pelätä isäänsä. Hae apua, vaikka yksin perheneuvolaan jos mies ei suostu. Halaus.
[/quote] niin, pitää vielä lisätä, että tässä tapauksessa isin ei kyllä pitäisi olla oma itsensä vaan hänen pitäisi opetella hillitsemään raivoaan ja löytää muunlainen ratkaisu tunteiden käsittelyyn.
Moi provoilija!
En itse oikein tykkää tällaisista "epä-eettisistä" provoista, joissa esitetään uhria ja ratsastetaan esim lapsen huonoilla oloilla. Tällaiset provot ovat myös aika helppoja, koska kaikki ovat huolissaan lapsista ja ihmisten hyvinvoinnista, kaikki haluavat auttaa. Itselleni tulisi huono omatunto, jos ihmiset täällä turhaan jakelisivat vinkkejä ja tsemppailisivat. Itse teen aina provoja joissa ap on täysurpo, se on mielestäni kaikille hauskempaa, ja itselle vaikeampaakin. :)
t. mielestään eettinen provis
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 11:24"]
Olen tuhma ihminen, sillä hahmottelin tätä jo muutaman päivän että saisin mahdollisimman uskottavan provon aikaiseksi. Ja onnistuin! Yksikään ei huudellut Porvoon perään. Myönnetään, on aika pikkusieluista tekemällä tehdä provoja, mutta tää on laatuviihdettä, kun saa aikuiset ihmiset ansaan sanoilla taiteilemalla :). Kiitos ja näkemiin!
T. ap, joka ei ole ennen tätä päivää onnistunut tekemään tarpeeksi uskottavaa provoa. Jei!
Pitäiskö ennemmin alkaa kirjoittaa novelleja? Olisiko tarpeeksi sana hallussa, mitä luulette? :D
[/quote]
Pidä vaan kirjoituksesi vastedes pöytälaatikossa. Ja jos ihan rehellinen olet itsellesi, ei tämä provon onnistuminen tainnut sittenkään tuntua _niin_ hyvältä.
Perheneuvolaan tms. samantien. Kuulostaa tosi ahdistavalta. Mistä sen lapsi tai sinäkään voitte tietää, miten napsahtaa seuraavalla kerralla. Lapsen pelko on siinä mielessä oikeampaa kuin sinun aikuismainen jonkinasteinen ymmärtäminen. Lapsi joutuu luottamaan vaistoihinsa, jotka kertovat, että nyt on aihetta pelätä.