Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelaamista paheksutaan lapsiperheissä niin tolkuttomasti?
28.06.2013 |
Meidän keskiluokkaisessa lähiympäristössämme asuu monta lapsiperhettä, joissa on alakouluikäisiä poikia - omani muiden joukossa.
Poikamme kavereiden perheissä vallitsee mustavalkoinen ajattelumalli "harrastukset + ulkoilu = mainiota" vs. "pelaaminen + sisälläolo = saatanasta".
Perheet raijaavat hulluna lapsiaan monta kertaa viikossa futikseen, lätkään tms. liikuntaan, ja kelillä kuin kelillä lasten on mentävä ulos, koska ulkona on niin TERVEELLISTÄ. Siinä nämä raukat sitten värjöttelevät ulkona kelillä kuin kelillä, huoh.
Meidän poikamme saa pelata puolitoista tuntia päivässä ikäryhmälleen sopivia pelejä. Tykkää niistä, pelaa usein isänsä tai kavereidensa kanssa, eli on myös sosiaalista toimintaa. Pojalla on 2 (rentoa) liikuntaharrastusta ja pärjää koulussa hyvin. Pelisääntöjämme kuitenkin paheksutaan kaveriperheissä melko avoimesti, ja pojan kaverit ovat aina tulossa meille, koska meillä rennompaa kuin muilla.
Peliteollisuus on yksi Suomen nopeimmin kasvavista teollisuudenaloista. Roviot ym. nykyajan menestystarinoita. Huippufutaajia tai NHL-tason lätkänpelaajia taas mahtuu tähän maahan vain kourallinen.
Monet pelit Minecraftista ja padien opetusohjelmista alkaen on todettu kehittäviksi ja hyödyllisiksi.
Ilmastomme on suurimman osan vuodesta melkoisen kaamea, joten sikälikin sisätekemiset ja leikit ovat täällä tärkeitä.
Wiit ja Kineticit myös liikuttavat lapsia fyysisesti.
Joten - mistä johtuu tämä nykyvanhempien hassun fanaattinen pelipaheksunta?
Kommentit (45)
Tuo yksi vääntää ihan paskaa kilpaurheilusta. Kaikkea ei kannata uskoa. Kyllä lapseni ui kilpaa koska on tosi hyvä ja menestystä on povattu. Kilpaurheilussa näen rakastavia perheitä, terveitä ja iloisia lapsia. Yhtä hyvältä näyttää ne vanhemmatkin kilpaurheilijat. Terveitä ja hyvin voivia nuoria. Urheilussa aina paranee sosiaaliset taidot. Ilmeisesti tuolla yhdellä mollaajalla löysäperse lapsi ja yrittää nyt saada itsellensä hyvää oloa, kun lapsi jaksaa kävellä pelikoneelta vessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minun lapseni on tosi hyvä, menestystä on povattu, muiden lapset löysäperseitä." Tirsk.
Sitä mä ihmettelen, miten monilla jää niin paljon aikaa pelaamiseen. Siis lähinnä aikuisilla, mutta kouluaikana myös lapsilla. Kun käy duunissa tai koulussa, sen jälkeen liikkuu suositellut pari tuntia tavalla tai toisella, hoitaa kotihommat (aikuisilla ruoka, pyykit, tiskit yms. ja lapsilla läksyt) ja yrittää ehkä ystäviäkin nähdä tai edes pitää muuten yhteyttä, sitten seurustella oman perheen jäsenien kanssa, ehkä katsoa lempisarjan telkkarista, lueskella... Mulla ainakaan ei tunnit meinaa millään riittää kaikkeen mitä haluis tehdä.
Olen pelannut lapsena ja nuorena ja omilla lapsillakin on pelikoneita, mutta vähälle jää niiden käyttö ihan käytännön syistä. Se aika kun on aina jostain muusta pois.
Pelit voivat olla todella koukuttavia ja vanhemmat eivät aina tiedä kuinka paljon lapset pelaavat. Opettajana tiedä että monet pojat istuvat koneen ääressä koko yön pelaamassa ja tulevat todella väsyneinä kouluun. En todellakaan suosittele että lapsilla on tietokone omassa huoneessa.
Hmm. Puolimykkä ex-uimari Antti Kasvio, vieläkin sulkeutuneempi Kimi Räikkönen, viinaan seonneet Matti Nykänen ja Mika Myllylä, tyttiksiään patologisesti pettävät liigakiekkoilijat.... Eläviä esimerkkejä reippaista ja sosiaalisesti taitavista urheilijoista, oletan. Näitähän Suomessa piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 17:29"]
Yksi, mitä silmälääkärit ovat myös toitottaneet on se, että lasten täytyisi katsella kauas (eli ulkoilu hyväksi siinäkin), jotta silmä saa harjoitusta. Lähelle katsominen (eli näytön/telkkarin tuijottaminen) huonontaa näköä. Mistähän syystä useimmilla insinörteillä on silmälasit, mutta vaikkapa rekkakuskeilla ja raksamiehillä ei?
[/quote]
Eli haluat lapsestasi rekkakuskin tai raksamiehen mieluummin kuin hyväpalkkaisen insinöörin, koska silmälasit ovat niin kamala asia?
[/quote]
Haluan heidän näkökykynsä säilyvän hyvänä, päättivätpä sitten ruveta ohjelmoijiksi, putkimiehiksi tai raksamiehiksi. Oma mieheni on se insinörtti, joka on lapsuutensa istunut sisällä kaikkea näperrellen ja tietokonetta tuijottaen. Puolisokea ilman laseja. Itse hän on miettinyt, olisiko asia toisin, jos olisikin harrastanut enemmän liikuntaa ja ollut ulkosalla.
[/quote]
No jo oli päivän fiksuin viesti. Näkökyvyllä ei ole mitään tekemistä ulkoilun kanssa vaan voi periytyä suvussa. Koneella pelaaminen ja näpertely on mukavaa ja kehittävää puuhaa.
On paljon mukavia ja hyödyllisiä puuhia. Kohtuus kaikessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 18:10"]
Haluan heidän näkökykynsä säilyvän hyvänä, päättivätpä sitten ruveta ohjelmoijiksi, putkimiehiksi tai raksamiehiksi. Oma mieheni on se insinörtti, joka on lapsuutensa istunut sisällä kaikkea näperrellen ja tietokonetta tuijottaen. Puolisokea ilman laseja.
[/quote]
Kai sitten yhtälailla kiellät kirjojen lukemisen? Kirjoja tuijotellaan sitäpaitsi paljon lähempää kuin tietokoneen ruutua.
Paljon pelaava lapsi pysyy kivasti poissa jaloista. Ehtii itsekin pelata ja roikkua netissä. Ruoan voi ostaa valmiina, syököön siitä jokainen silloin kun on nälkä. Ulkoilu on täysin turhaa, luontoa nyt ei muutenkaan kohta enää ole joten siellä ei kannata turhaan liikuskella. Tulevaisuus on verkossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkökyvystä vielä: Se miten silmiä käytetään silmämunan kasvuvaiheessa vaikuttaa näkökykyyn koska kiristyneet lihakset vaikuttavat siihen, mikä muotoinen silmämunasta tulee.
Meidän teinipoika harrastaa sekä urheilua että pelaa pelejä :D Kumpaankaan ei kuitenkaan panosteta kotona muuta kuin harrastuksena ja ajanvietteenä. Tärkeintä on pärjätä opiskeluissa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runsas pelaaminen voi vaikuttaa pysyvästi muodostuviin yhteyksiin aivoissa. Tästä on joku tutkimus jota en jaksanut hakea, innostuneet etstiköön. Ei tiedetä mikä on turvallinen raja. Todennäköisesti joillakin lapsilla alttius ongelmille on suurempi, vrt alttius alkoholimiin joillakin pojilla.
Pelaamisessa palkinto tulee heti, tästä voi aiheutua lyhytjänteisyyttä ja levottomuutta. Monilla ADHD-epäilyillä tilanne korjaantuu pelkästään elämntapoja eli pelaaminen, liikkuminen, syöminen tarkastamalla. Pelaamiseen käytetty aika on aina jostain muusta pois.
Omat lapseni saavat pelata mutta rajoitan pelaamista,enemmän siihen käytettyä aikaa koska väkivaltapelit eivät ole lapsiani koskaan kiinnostaneet. Varsinkin murrosikäisillä pojilla pelaaminen saattaa karata täysin käsistä ellei sitä rajoiteta. Määrät lisääntyvät iän myötä eli jos alakoulussa jo pelataan päivittäin useampi tunti, yläkoulussa ei riitä 5-6 tuntiakaan päivässä.
Tässä pikaisesti muutama mieleeni tullut syy.
Yksi meidän lasten kavereista kysyy aina ensimmäiseksi meille tultuaan: pelataanko? Tiedän ettei hänen kotonaan saa pelata. Niinpä sanon omillenikin: nyt kun on kaveri leikkimässä, ei pelata. Tehkää jotain muuta.
Pari minuuttia marisevat, mutta hetken päästä on jo hyvät leikit menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pelaan itse, olen pelannut yli 10 vuotta (ja nimenomaan rooli- ja seikkailupelejä, en mitään fb-pelejä), eli tunnen pelimaailmaa jonkin verran.
Lasten pelaaminen ei ole meillä ajankohtaista vielä, koska esikoinen on vasta 4v. Mutta mä en mielelläni antaisi lasteni pelata kovin paljoa siksi, että peleistä saa jatkuvaa, hyvin yksinkertaista, välitöntä palautetta toiminnastaan. Joo, hyvissä (etenkin vanhemmissa) peleissä voi olla hyvinkin vaikeita (joko päättelykyvylle tai motoriikalle) pulmia/tilanteita, mutta rakenteeltaan nämäkin ongelmat ovat yksinkertaisia. Ne eivät vaadi moniselitteisyyden sietoa, tylsyyden sietoa, kognitiivista sitkeyttä tai itsekuria (tiedän, että hard core -pelaajat eivät usko tätä, mutta näin se vaan on. Tutkin työkseni mm. ajattelua ja itsehillintää, ja pelejä ei ole rakennettu niin, että niiden ongelmien ratkaisu vaatisi itsekuria. Minecraft-tyyppiset pelit saattavat kyllä olla tässä suhteessa erilaisia).
Tämä rakentaa mieltä lyhytjännitteiseksi ja heikentää tylsyyden sietokykyä jopa aikuisella, saati kasvavalla lapsella. Ja tylsyyden sietokyky on kuitenkin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista elämässä pärjäämisen kannalta. Tällä perusteella aion ehdottomasti rajata lasteni pelaamista aika voimakkaasti. En näe
mitään haittaa peliajan rajoittamisessa, pelaamisen rajattomassa sallimisessa sen sijaan paljonkin riskejä.
Liiallisen pelaamisen tavoin some-riippuvuus on jo iso ongelma. Ystäväni, rekrytoinnin ammattilainen, kertoi juuri että sitä on työhönotossa alettu kartoittaa, koska riippuvaiset ovat huonoja työntekijöitä. Oma-aloitteisuus vähenee, kun koko ajan pitää vilkuilla nettiä. Hommia jää tekemättä, asiakkaat palvellaan hätäisesti kun polttelee päästä taas koneelle tai kännykälle. Kun työntekijä tietyissä hommissa asiakkaat palveltuaan siirtyi ennen esim. järjestelemään hyllyjä, siivoilemaan tai valmistelemaan, hän tänä päivänä kaivaa kännyn esiin ja alkaa näprätä.
Tylsyyden sietokyvystä puhuminen on tärkeää! Lasten ei tarvitse koko ajan "viihtyä" - se ei tee heille hyvää. Tavoitteellinen ponnistelu pitää oppia, eikä peli ole siihen hyvä väline.
Itse en suhtaudu peleihin mustavalkoisesti vaan koen niiden sopivan satunnaisesti vapaa-ajan viettoon. Jos lapsi jää niihin kovasti kiinni, ärtyy jos pelaamiselle asetetaan rajoja tai lakkaa kiinnostumasta leikistä, kavereista ja koulutyöstä, vähentäisin lapsen pelioikeutta rajusti.
Ap:n lasten kavereiden vanhempia siis huolestuttaa, että teillä saa pelata vapaasti. He haluaisivat lastensa mieluummin ulkoilevan. Ymmärrän tämän. Ehkä kaveri on pelannut kotona oman isänsä kanssa jo tunnin, ja sitten siirtyy teille pelaamaan pari tuntia lisää, vaikka siinä vaiheessa lapsen paras olisi varmasti tehdä jo jotain muuta.
Voisiko ap ottaa jollain tavalla huomioon kaveriperheiden toiveet - esimerkiksi ilmoittaa että lapsesi voi pelata sitten kun kaverit ovat lähteneet kotiin tai harrastuksiinsa - sen sijaan että puhuu näistä halveksivasti. Perheet itse eivät varmaankaan koe rahtaavansa lapsiaan väkipakolla harrastamaan tai pakota lapsiraukkoja värjöttelemään ulkona. Heidän elämäntapansa ja ajatukset vapaa-ajan vietosta ovat vain erilaiset kuin teillä. Tule puoliväliin vastaan, vaikka elättekin pelien suhteen eri tavalla kuin naapurusto.
Heh, tämä keskustelu todistaa ap: n väitteen todeksi :D
Meillä alakoululaiset saavat pelata koulun jälkeen päivälliseen asti eli n. 16.30.
Joskus pelaavat koko iltapäivän ja joskus ovat ulkona, kavereiden kanssa tietysti.
Päivällisen jälkeen jää vielä monta tuntia aikaa tehdä kaikkea muuta, nukkumaan lapset menevät 21-21.30 iästä riippuen. Ilta menee kavereiden kanssa ulkona, perheen kanssa touhuten (ulkoilemme lenkkeillen, pyöräillen, koiran kanssa kävellen, pulkkamäki, luistelu, pallopelit jne.), kyläillen tai harrastuksissa parina iltana viikossa. Tuttaviin ja naapurustoon verrattuna vietämme paljon aikaa lasten kanssa, monikaan ei ulkoile enää kouluikäisten lastensa kanssa.
Lapset eivät ole peliriippuvaisia vaan osaavat tehdä myös muuta. En osaa nähdä pelejä (ikätasoisia) pahana vaikka pelaisi pari tuntia päivittäinkin, olenhan itsekin sitä sukupolvea joka on pelannut omassa lapsuudessaan :)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 20:32"]
Heh, tämä keskustelu todistaa ap: n väitteen todeksi :D
[/quote]
Minkä väitteen ja miten?
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 18:49"]
Äitini työkaverilla oli 2 lahjakasta lasta, poika joka pelasi jääkiekkoa ja tyttö joka tanssi balettia. Molemmat hyppäsivät näissä "kehittävissä ja terveellisissä" harrastuksissa koko lapsuutensa, useita kertoja viikossa.
Teini-ikään tultaessa poika ei ollut tarpeeksi hyvä ja tipahti junnutasolla joukkueestaan. Ei löytänyt uusia kavereita, masentui koska ei osannut seurustella muiden kuin ex-joukkuekavereidensa kanssa eikä mahtunut enää joukkueen jätettyään heidän porukoihinsa. Sekosi huumeisiin ja kuoli 20+ -iässä.
Saman perheen tyttö sairastui anoreksiaan ja potee sitä yhä, naimattmana ja lapsettomana nelikymppisenä.
Oman työkaverini tytär harrasti fanaattisesti telinevoimistelua koko lapsuutensa sillä seurauksella, että sai välievyjen kulumista elinikäiset selkävaivat.
Notta kyllä liikuntaharrastukset ovat automaattinen tae loistavasta tulevaisuudesta.
[/quote]
Liikunta- ja kilpaurheiluharrastukset eivät ole sama asia. Liikuntaa voi harrastaa kilpailemattakin.
[/quote]
Ja se piti vielä sanoa, että ainoat vaihtoehdot vapaa-ajan viettämiselle eivät suinkaan ole pelien pelaaminen TAI ohjattu liikuntaharrastus, tärkeintähän olisi se, että lapset leikkisivät mahdollisimman paljon aktiivisia leikkejä sen sijaan, että istuisivat paljon. Eivät mitkään (ohjatut) liikuntaharrastukset edes ole välttämättömiä, jos lapsi on muuten fyysisesti aktiivinen.