Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelaamista paheksutaan lapsiperheissä niin tolkuttomasti?
28.06.2013 |
Meidän keskiluokkaisessa lähiympäristössämme asuu monta lapsiperhettä, joissa on alakouluikäisiä poikia - omani muiden joukossa.
Poikamme kavereiden perheissä vallitsee mustavalkoinen ajattelumalli "harrastukset + ulkoilu = mainiota" vs. "pelaaminen + sisälläolo = saatanasta".
Perheet raijaavat hulluna lapsiaan monta kertaa viikossa futikseen, lätkään tms. liikuntaan, ja kelillä kuin kelillä lasten on mentävä ulos, koska ulkona on niin TERVEELLISTÄ. Siinä nämä raukat sitten värjöttelevät ulkona kelillä kuin kelillä, huoh.
Meidän poikamme saa pelata puolitoista tuntia päivässä ikäryhmälleen sopivia pelejä. Tykkää niistä, pelaa usein isänsä tai kavereidensa kanssa, eli on myös sosiaalista toimintaa. Pojalla on 2 (rentoa) liikuntaharrastusta ja pärjää koulussa hyvin. Pelisääntöjämme kuitenkin paheksutaan kaveriperheissä melko avoimesti, ja pojan kaverit ovat aina tulossa meille, koska meillä rennompaa kuin muilla.
Peliteollisuus on yksi Suomen nopeimmin kasvavista teollisuudenaloista. Roviot ym. nykyajan menestystarinoita. Huippufutaajia tai NHL-tason lätkänpelaajia taas mahtuu tähän maahan vain kourallinen.
Monet pelit Minecraftista ja padien opetusohjelmista alkaen on todettu kehittäviksi ja hyödyllisiksi.
Ilmastomme on suurimman osan vuodesta melkoisen kaamea, joten sikälikin sisätekemiset ja leikit ovat täällä tärkeitä.
Wiit ja Kineticit myös liikuttavat lapsia fyysisesti.
Joten - mistä johtuu tämä nykyvanhempien hassun fanaattinen pelipaheksunta?
Kommentit (45)
Koska vanhemmat eivät useasti ole itse pelanneet eivätkä tiedä miten hienoa se on. Tyypillistä epäluuloa tuntematonta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sun kanssa samaa mieltä, kun kouluikäisestä puhutaan.
Onpahan lapset oppineet enkkuakin, kun ps-networkin kautta juttelevat ihmisille sujuvasti jo kolmannella. Siten myös sosiaaliset taidot ja maantieteellinen tietämys on lisääntynyt luontevasti. Matemaattinen päättely ja muutenkin ongelmienratkaisua on monissa peleissä. jne.
Meillä saa pelata useamman tunnin putkeen, kunhan on koulu- ja kotityönsä hoitaneet + harrastukset. Pelaaminen ei ole joka päiväistä. Jos pelaa yhtenä päivänä pari-kolme tuntia, niin seuraava päivä on sitten pelivapaapäivä.
Tuo kaikki, eikä se ole mistään pois. Lapset urheilee, leikkivät pihaleikkejä, kavereita on, ehditään tehdä yhdessä jnejne.
Jos vanhemmat ei itse pelaa, eivätkä viitsi perehtyä pelimaailmaan, niin sitähän pidetään aina vaan isona peikkona. Kaikki pelit ovat passivoittavaa räiskintää heidän mielestään. Näinhän ei ole. Pelejä on paljon jokaiseen ikäryhmään ja vanhempien pitää nähdä se vaiva, että ottaa asiakseen, eikä vaan sokeana kieltää.
Lisäksi meillä esim lapset pelaavat silmänalla. Eli aina kun konsolin tai tietokoneen avaavat aikuinen on läsnä. Samalla voi sivukorvalla kuunnella, että mitä juttelevat ja KENEN kanssa. Netiketti on tietenkin paukutettu päähän ajat sitten ja säännöt käydään tuon tuosta uudestaan mitä saa ja mitä ei tehdä.
Näin myös estetään teinien temmellyksen "väärillä" sivuilla. Kuka sitä pornoa kattelis olkkarissa, kun äiti laittaa pyykkejä selän takana. ;) Läppärit kuin myös puhelimet jää omaan hyllyynsä olkkariin, kun nukkumaan menevät.
En siis kyttäämällä kyttää, mutta läsnä. :)
Mä olen huomannut lasten kavereista, että meillä on jopa tiukemmat säännöt kuin monella muulla. Täällä päin tuntuu olevan ihan yleistä, että ne K-18 pelit on jo 12 vuotiailla. Eikä vain siis lasten suusta vaan ollaan vanhempien kanssa jutellut.
Itse ollaan se pari K16 peliä kyllä ostettu, kun kyse on skeittaamisesta yms. lapset tietää mitä osioita saavat käyttää ja mitä eivät. Ollaan yhdessä käyty ne läpi. Meillä siis isä ja äiti ovat pelaajia myös.
Koska se tappaa mielikuvituksen ja tylsistyttää mielen. Ap:n määrää ainakin pitäisin liikana. Meillä alakoululaiset saa pelata joka toinen päivä tunnin. Kehittyvän lapsen ajanviettoa ei voi verrata aikuisen ajanviettoon. Olen minäkin pelannut tietokonepelejä vaikka miten paljon, mutta onneksi vasta nuoruudessa ja aikuisena.
Yksi, mitä silmälääkärit ovat myös toitottaneet on se, että lasten täytyisi katsella kauas (eli ulkoilu hyväksi siinäkin), jotta silmä saa harjoitusta. Lähelle katsominen (eli näytön/telkkarin tuijottaminen) huonontaa näköä. Mistähän syystä useimmilla insinörteillä on silmälasit, mutta vaikkapa rekkakuskeilla ja raksamiehillä ei?
Meillä lapset saa pelata. Mutta vain opettavaisia luku-, kirjoitus- ja matikkapelejä. Ulkoilla pitää myös.
Mutta minä olenkin natsiäiti. :)
Aika pitkällä kokemuksella koulumaailmasta voin sanoa, että pelaajapojat (yleistys, tiedän) erottaa aika helposti. Tunnilla on motorista levottomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä ja sosiaaliset suhteet eivät synny luontevalla tavalla. Ruudun tuijottaminen tekee pahaa myös silmille, yleensä kun tietokoneajan lisäksi on myös televisioaikaa, joka vaikuttaa samalla tavalla. Minua kyllä vanhempana arvelluttaisi, jos kaverit tulisivat käymään, kun on rennompaa pelijuttujen suhteen. Mutta, pelejä on monenmoisia ja on tärkeää, että vanhemmat ovat perillä, mitä lapset pelaavat ja antavat pelata kohtuullisesti niitä ikätasolle sopivia pelejä. Lasten leikkitaitoja ja kivojen leikkien ja pelien keksimistä kyllä peräänkuulutan, ne ovat monella pahasti hakusessa. Enkä ajattele tässä palaamista esihistorialliselle aikakaudelle käpylehmien pariin, tosin käpylehmissäkään ei ole kyllä mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 17:29"]
Yksi, mitä silmälääkärit ovat myös toitottaneet on se, että lasten täytyisi katsella kauas (eli ulkoilu hyväksi siinäkin), jotta silmä saa harjoitusta. Lähelle katsominen (eli näytön/telkkarin tuijottaminen) huonontaa näköä. Mistähän syystä useimmilla insinörteillä on silmälasit, mutta vaikkapa rekkakuskeilla ja raksamiehillä ei?
[/quote]
Eli haluat lapsestasi rekkakuskin tai raksamiehen mieluummin kuin hyväpalkkaisen insinöörin, koska silmälasit ovat niin kamala asia?
Peliriippuvaiset erottuvat koulussa, eivätkä aina edukseen. Oppituntien aikana saattaa esimerkiksi tulla vieroitusoireita, kun kännykkää ei voi ottaa esille. Pahimmillaan pitkät pelisessiot aiheuttavat epileptisiä kohtauksia.
Peliriippuvaisesta lapsesta ei useinkaan tule Roviolle työntekijää, vaikka moni pelaajan vanhempi näin ajatteleekin. Pelejä tehdessä kun tarvitaan niitäkin taitoja, jotka parhaiten kehittyisivät vaikkapa puissa kavereiden kanssa kiipeillessä tai majaa rakennellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 17:29"]
Yksi, mitä silmälääkärit ovat myös toitottaneet on se, että lasten täytyisi katsella kauas (eli ulkoilu hyväksi siinäkin), jotta silmä saa harjoitusta. Lähelle katsominen (eli näytön/telkkarin tuijottaminen) huonontaa näköä. Mistähän syystä useimmilla insinörteillä on silmälasit, mutta vaikkapa rekkakuskeilla ja raksamiehillä ei?
[/quote]
Eli haluat lapsestasi rekkakuskin tai raksamiehen mieluummin kuin hyväpalkkaisen insinöörin, koska silmälasit ovat niin kamala asia?
[/quote]
Haluan heidän näkökykynsä säilyvän hyvänä, päättivätpä sitten ruveta ohjelmoijiksi, putkimiehiksi tai raksamiehiksi. Oma mieheni on se insinörtti, joka on lapsuutensa istunut sisällä kaikkea näperrellen ja tietokonetta tuijottaen. Puolisokea ilman laseja. Itse hän on miettinyt, olisiko asia toisin, jos olisikin harrastanut enemmän liikuntaa ja ollut ulkosalla.
Lastemme kavereista ne, jotka pelaavat paljon, eivät osaa eivätkä halua tehdä yhtään mitään muuta. Aina vain pelata ja pelata. Kun omani kyllästyvät peliin ja ehdottavat vaikka mitä tekemistä, mikään ei kiinnosta. Lopulta nämä tylsimmät peliaddiktit ovat alkaneet jäädä kotiinsa koneen ääreen, kun muut lähtevät rantaan uimaan tai juoksevat vinkkiä kotikorttelissa.
koulussa näillä on pakonomainen tarve näprätä koko ajan kännykkää.
Ehkä juuri siksi nämä pelaajat ovat minustakin hiukan vastenmielisiä enkä antaisi pelien muodostua koko elämän tärkeimmäksi sisällöksi. Lapsi joka ei VOI olla esim. mökillä muutamaa päivää kokonaan ilman pelejä (myös kännykkäpelit) on minusta jo liian kiinni niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö voi pelata olematta peliriippuvainen? Itse sain Nintendon ollessani 14v ja voi sitä sen takomisen määrää kaveriporukalla (tyttöjä kaikki.) Mitään riippuvuttaa/kouluongelmaa tms ei ole koskaan ollut. Tuollaisen vanha NES:n huusin omillekin lapsille ekaksi konsoliksi.
Meillä pojat 19v, 11v ja 10. Peliaikoja ei ole; aika vähän pelaavat, menee viikkoja etteivät pelaa ollenkaan ja välillä sitten taas enemmän. Enemmän ne ruinaavat pelaamaan joiden kotona pelit on kielletty ja omat lapset taas haluaisivat lähteä ulos. Meillä kyllä ollaan tarkkoja ikärajoista ja suosin peleissä tasohyppelypelejä.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 17:54"]
Pelejä tehdessä kun tarvitaan niitäkin taitoja, jotka parhaiten kehittyisivät vaikkapa puissa kavereiden kanssa kiipeillessä tai majaa rakennellessa.
[/quote]
Voisitko täsmentää mitä puissa kiipeilemällä tai majaa rakentamalla opittuja taitoja tarvitaan pelien kehittämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenlääkärinä tapaan nuoria, jotka ovat täysin hukkuneet pelimaailmaan, ja se tilanne on todella ikävä. Joten mietin aika paljon, miten pelastan omat lapseni siltä kohtalolta. Omieni annan kyllä pelata, koska sosiaalsiesti olisivat ikävässä tilanteessa, jos eivät tietäisi peleistä mitään, mutta annan pelata vähemmän vähemmän kuin sinä annat. Ja pidän tosi tärkeänä, että tekevät muutakin. Minun mielestäni on esim tärkeää, että lapset opettelevat sosiaalista kanssakäymistä paljon livenä, koska esim toisen ihmisen ilmeiden ja äänensävyjen ymmärtäminen ei sosiaalisessa mediassa kehity
Omien lasteni ystäväpiiristä olen tehnyt päätelmän: joko pelaaminen tekee hiukan tylsämieliseksi ja heikentää mielikuvitusta ja luovuutta, tai sitten nämä ominaisuudet valmiiksi omaavat lapset koukuttuvat peleihin.
Meillä kyllä on tytöillä ja pojilla pelejä ja niitä saa kohtuudella pelata, mutta kummasti harrastukset kiinnostavat lapsiani enemmän. Haluavat myös itse olla paljon ulkona ja puuhata kavereiden kanssa kaikkea muuta. Tykkäävät myös lukemisesta ja leffoista, paitsi yksi himojalkapalloilija, joka mieluimmin pelaisi vain futista. Jos ei ole kaveria, kikkailee yksin pallollaan tuntikausia. Yhdenlainen addiktio kai sekin. Koulu onneksi sujuu ja kavereita on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole vielä peli-ikäisiä lapsia, mutta sanoisin syyn olevan sen, että pelaaminen passivoi fyysisesti. En ole pelaamista vastaan, olen itsekin lapsena pelannut, mutta minusta sille on hyvä olla rajat niin kuin muillekin toiminnalle, vaikkapa nyt valvomiselle tai herkkujen syömiselle.
Istumatyöläisenä tiedän, että liikunta on tosi tärkeä osa elämää ja on hyvä oppia terveelliset elämäntavat jo lapsena, koska sekä lapsena opitut ruoka- että liikuntatottumukset vaikuttavat koko loppuelämään.
Tiedän kyllä, että kaikki vanhemmat eivät kykene ajattelemaan lapsen terveitä elintapoja kovin pitkällä tähtäimellä.
työniottoni puolesta törmään nuoriin, jotka ovat syvästi masentuneita ja elämänhallinnassa on vakavia puutteita. Näistä 99% viettää jopa koko yön pelaten ja netissä roikkuen. Jos työ- tai harjoittelupaikka onnistutaan hankkimaan, sieltä tulee pian kenkää, useimmiten ruuturiippuvuuden vuoksi. Hommat eivät etene eikä mikään jaksa kiinnostaa. Pelissä eteneminen menee kaiken muun edelle, vaikka uhkana ovat potkut.
En halua ottaa riskiä, että lapselleni käy näin. Todellisen elämän, ihmisten parissa olemisen, oikeiden voittojen ja tappioiden kokemisen ja liikkumisen pitää olla ensi sijalla kehittyvän ihmisen alun elämässä.
Peli ei ole mörkö kuten ei alkoholikaan. Niiden hallitsematon käyttö on.
Pelejä rapia 25 vuotta pelanneena ja saman verran liikuntaa säännöllisesti harrastaneena voin sanoa Arvo Ylppöä lainaten, että liikaa kaikkea on haitaksi. Pelaaminen on harrastus muiden joukossa, ei sen enempää eikä vähempää. Kohtuus kaikessa.
Mustavalkoinen se sinäkin olet! Lapseni ui kilpaa, uimahyppää ja pelaa mimeacraftia. Harrastuksia selkeästi morkkaat. Harrastukset pitää kehon kunnossa ja voittaa pelit. Eikä niitä lapsia minnekkään raahata.
Äitini työkaverilla oli 2 lahjakasta lasta, poika joka pelasi jääkiekkoa ja tyttö joka tanssi balettia. Molemmat hyppäsivät näissä "kehittävissä ja terveellisissä" harrastuksissa koko lapsuutensa, useita kertoja viikossa.
Teini-ikään tultaessa poika ei ollut tarpeeksi hyvä ja tipahti junnutasolla joukkueestaan. Ei löytänyt uusia kavereita, masentui koska ei osannut seurustella muiden kuin ex-joukkuekavereidensa kanssa eikä mahtunut enää joukkueen jätettyään heidän porukoihinsa. Sekosi huumeisiin ja kuoli 20+ -iässä.
Saman perheen tyttö sairastui anoreksiaan ja potee sitä yhä, naimattmana ja lapsettomana nelikymppisenä.
Oman työkaverini tytär harrasti fanaattisesti telinevoimistelua koko lapsuutensa sillä seurauksella, että sai välievyjen kulumista elinikäiset selkävaivat.
Notta kyllä liikuntaharrastukset ovat automaattinen tae loistavasta tulevaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 18:49"]
Äitini työkaverilla oli 2 lahjakasta lasta, poika joka pelasi jääkiekkoa ja tyttö joka tanssi balettia. Molemmat hyppäsivät näissä "kehittävissä ja terveellisissä" harrastuksissa koko lapsuutensa, useita kertoja viikossa.
Teini-ikään tultaessa poika ei ollut tarpeeksi hyvä ja tipahti junnutasolla joukkueestaan. Ei löytänyt uusia kavereita, masentui koska ei osannut seurustella muiden kuin ex-joukkuekavereidensa kanssa eikä mahtunut enää joukkueen jätettyään heidän porukoihinsa. Sekosi huumeisiin ja kuoli 20+ -iässä.
Saman perheen tyttö sairastui anoreksiaan ja potee sitä yhä, naimattmana ja lapsettomana nelikymppisenä.
Oman työkaverini tytär harrasti fanaattisesti telinevoimistelua koko lapsuutensa sillä seurauksella, että sai välievyjen kulumista elinikäiset selkävaivat.
Notta kyllä liikuntaharrastukset ovat automaattinen tae loistavasta tulevaisuudesta.
[/quote]
Liikunta- ja kilpaurheiluharrastukset eivät ole sama asia. Liikuntaa voi harrastaa kilpailemattakin.
lapsilla kuuluu olla riittävästi vapaa aikaa, siis aikaa jolloin tylsistytään ja puuhataan kavereiden kanssa kaikkea ei niin tärkeä. siinä kehittyy luovuus ja kaverisuhteet. Ikävä jos kavereita on vaan sen takia että teillä saa pelata. Tässä mielessä kyllä harrastukset on ihan yhtä vaarallisia kuin se pelaaminen, jos on liikaa harrastuksia niin ei silloinkaan jää tarpeeksi sitä vapaa-aikaa, aikaa olla lapsi ja tehä lasten juttuja. Tuskin kuitenkaan niiden sun naapureiden lapset viettää harrastuksissaan sitä 1,5 tuntia päivässä joka viikonpäivänä.