Haluan nuorena perheen. Minä 18, mies 29, yritämme lasta..

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2265725-ikaa-19-vuotta-kohta-ammatti-luettuna-ja-sain-tanaan-tietaa-etta-odotan-vauvaa-mika-fiilis/

Että sikäli. Saitte sitten kaksplussan 17v teiniälämölön tänne. Onnea av!

No minäpä nyt vastailen vielä kerran, jos saisitte ajateltavaa tästä ja ymmärtäisitte ehkä mua paremmin.

Korostan tiettyjä tärkeitä kohtia sitten enemmän.

Tuolla viidennellä sivulla viimeisessä viestissä eräs kirjoittaja sanoi tuosta mielensä pahoittamisesta jotain ja kysyi että miksi? No minä vastaan sinulle: Mä pahoitan mieleni välillä todella herkästi koska olen niin herkkä. Luonteeltani siis. Se on välillä mun vahvuuksia että mä osaan olla herkkä ja tuntea, toisinaan heikkouksia, koska se herkkyys saattaa välillä kääntyä yliherkkyydeksi. Ärsyttävää, mutta totta. Hyväksyn kuitenkin heikkouteni, niitä on meillä jokaisella. Ajattelen usein siis tunteilla, en niinkään rationaalisesti, niimpä ihmisten kirjoittamat ilkeät jutut internetissä voi saada mun tunteet kuohumaan, näkemään punaista ja koska se on niin väärin toisia kohtaan haukkua täällä ihmisiä joita ei tunne ja vittuilemalla purkaa omia paineitaan, sen sijaan kun vois järkevämmin purkaa ne esimerkiksi nyrkkeilysäkkiin hakkaamalla kuvittelemalla siihen ihmisen naaman joka ärsyttää!

Minun miestä ei voi myöskään verrata mihinkään James Woodsiin.

Jamesilla ja hänen vaimollaan, on tuplasti enemmän ikäeroa kuin meillä, 46v.. meillä on vain vaivaset 12, miettikäähän sitä. Olemme ikäeroltamme siis aivan normaali tapaus vielä.

Pulttejen vetämisestä:

Kuten jo tuossa ylempänä kirjoitin mikä selittäisi tämänkin kommentin paremmin. Mä olen todella tunteellinen ja herkkä. Saatan kiivastua ja vihastua siis helposti ja sanoa välillä sitten niistä asioista. Pulttasin myös sen takia, koska tyhmiä ihmisiä aina löytyy jotka jaksaa ajatella aina yhtä typerästi. Sama juttu kun jotkut ihmiset ajattelee nuorista äideistä aina yhtä tympeästi tai yli 40-vuotiaista äideistä. Jossain se seinä tulee vastaan, eikä kaikenlaista käytöstä toisilta ihmisiltä saa / pidä hyväksyä. Tällä asialla ei ole oikeastaan ikäni kanssa mitään tekemistä.

En kuitenkaan koe että herkkyyteni on joku vika, että minun pitäisi sen takia pysyä poissa internetistä jos en ole tehnyt täällä pahaa kärpäsellekään. On todella väärin jos täällä puututaan tuohon minun herkkyyteen, eikä niiden huonojen ihmisten ilkeään käytökseen jotka haluavat vaan netissä kiusata toisia!

128, mä olen tällä palstalla siksi koska näen että mulla on oikeus olla.

Tässä näkee sen, miten väärin leimataan toisten ihmisen herkkyydestä ikään kuin se vika.

Vaikka se vika on nettikiusaajien ilkeässä käytöksessä.

Jos multa kysyttäisiin, niin kyseiset henkilöt menettäisivät oikeutensa tänne kirjoitteluun kerta eivät osaa käyttäytyä. Se on sit heidän aivan oma päätös käyttäytyykö vai ei eli periaatteessa saa hallita itse tilannettaan, mutta voi joko onnistua tai sit kusta koko homman alkamalla käyttäytymään huonosti.

Ei internetin pitäisi minusta olla mikään vapaan mellastuksen keidas, jossa saa miten ilkeästi sanoa kelle toiselle tahansa ja pahoittaa toisen mielen. Toki on omastakin asenteesta kiinni miten nämä nettikirjoittelut ottaa, mutta muistetaan nyt kaikki kuitenkin se että näiden ruutujen takana kirjoittelee pelkkiä ihmisiä jotka on tuntevia olentoja!

Sitten tuo että minun mieltäni ei saisi pahoittaa, jos olen raskaana. Kuulus kyllä pätee jokaiseen muuhunkin naiseen joka on raskaana, ei siinä ole mitään naiivia. Jokainen fiksu ihminen tajuaa, että tämä kuuluu hyviin käytöstapoihin.

Miksi mun mieleni tulisi myöskin pahoittumaan tosielämän kommenteista paljon pahemmin?

Ai pitääkö mun periaatteessa olettaa, että kun mulla on esimerkiksi tälläinen parisuhde jossa on hieman enemmän ikäeroa ja kun tahdon nuorena mutta ihan aikuisen ikäisenä kuitenkin äidiksi niin tulen sen takia saamaan jotenkin normaalia enemmän lokaa niskaan? Niinkö? Tämäkö on oikein?

Argumentoida voin kohta tuosta minun ja miehen suhteesta järkevästi enemmän, kuhan saan muuhun ensiksi vastattua.

129:lle:

Niin, empä ole minäkään mieheni kanssa täysin samalla tasolla. Mikä olisi täysi mahdottomuus, mutta olemme keskustelleet asiasta järkevästi ja se että olen nuori ja että nuoruuteni paistaa tietyistä asioista vielä läpi sekä kokemattomuus on hänelle ok.

Kun molemmat hyväksymme erilaisuutemme, niistä tulikin mahdollisuuksia ja suhteellamme oli mahdollisuus toimia.

Miksi aina pitäisi pyrkiä täysin siihen että kumppaneiden on oltava 100%:sesti toistensa tasoilla? Aika vaikeaa tulisi löytää just ja tasantarkalleen tuollaista parisuhdetta ikinä koskaan... Voi tietysti olla tosi lähellä toisiaan 100%:sesti mutta se että 100% oltaisiin samankaltaisia ja samoilla tasoilla eriasioissa, rupee menemään aika mahdottomuudeksi.

Mies on ihan ikäisensä tasolla ja se miksi hän pystyi mut kelpuuttamaan kumppanikseen, niin sen takia koska olin hänen mielestään ikäistäni kypsempi. Käytökseltäni hän sanoi mua noin 24-vuotiaaksi. Tämä oli kanssa niitä syitä mikä mahdollisti meidän suhteen toimimisen.

Hyvin yksinkertaista siis.

Jos olisin ollut tyypillinen sedulan pissis, mies sanoi suoraan, että mulla ei olisi ollut mahkuja vaikka olisin ollut kuinka nätti.

Mulla on järkevä ja upea mies.

Aloitus oli hyvä, ap etsi vertaistukea.

Sitten tuli räksyttäjät jotka takertuivat kaikkeen mihin ei pitäisi.

Kypsää? Ei todellakaan. Joten voinemme siis sanoa, että koko ketju on täynnä epäkypsiä lapsia jotka eivät kykene kuin räkyttämään.

Vastauksia 131:selle :

Provosoitunut? Ok. ja vai että kaikenlisäksi vielä herkullinen hupipala? Eli sinusta on siis herkullista pahoittaa mun mieli tai toisten mieliä ylipäätään.

No se on peiliin katsomisen paikka sulla sitten jos tuollasesta nauttii, ei mun tarvii tähän muuta sanoa.

Kuka myös päättää siitä olenko nolannut itseni vai en?

Ai sinä?

Ei voi mitään sitten jos tunteellisuus ja herkkyys ja siitä johtuva purkautuminen luetaan itsensä nolaamiseksi. :) Samanlainen lapsi tulen varmaan olemaan sitten vähän aina.. ;)

Se että tunnetaanko myös henkilökohtaisesti, on minusta hyvinkin oleellista. Koska jos sinä tai kuka tahansa muu, kuvittelee, siellä omassa pienessä päänupissaan, voivansa tulla niinkin iholle jotta rupeaa sanelemaan kellä on oikeus olla kenenkin kanssa parisuhteessa ja miten toisten ihmisten tulis elää ja toimia ... niin väitätkö edelleen ettei tämä juttu mene hyvin henkilökohtaiseksi? Kyllä menee.

Ja juu, minähän en tajua paskan vittua mistään nyt 18-vuotiaanakaan sen enemmän kun 2-vuotiaanakaan ja tuskin 30-vuotiaanakaan. Heh

Seuraava...

Mikähän yleensä pistää ihmisen haluamaan lasta? Mikä pisti sinut haluamaan lasta? Varmaan se on vauvakuume, enkä ole niin itsekäs että ajattelisin pelkästään itseäni, vaan myös miestä, koska hänkin haaveilee lapsesta ja joo ei, mua ei edelleenkään hyväksikäytetä, mä olen sen verran vahva luonteinen, että voisin koska tahansa halutessani repäistä itseni irti tästä parisuhteesta kuin mistä tahansa muistakin parisuhteista joita mulla on tähän asti ollut.

Selitin tuolla aikaisemmin myöskin kasvatuksestani ja perheestäni ja se on ihan oikeasti hyvä. Mistään en ole jäänyt paitsi.

Tyhmä pitää olla jos ei myöskään usko että raskaus ja vauva voi tehdä ihmistä onnellista. Minä olen jo onnellinen, mutta onnistunut raskaus ja terve lapsi lisäisi vaan sitä onnea. Raskaus ja vauva tuskin tekee ketään sellaista onnelliseksi, joka ei niitä halua. Mutta mun kohdalla se on eri asia, koska minä haluan.  Joten se tekisi minut todella onnelliseksi.

Määrittele mulle myös mikä on tavallinen teini?

Typerä, naiivi ihminen?

Ei. Minä elän nyt nuoren aikuisen elämää ja mä tahdon kaikkea tätä mitä olen kertonut. Tuon miehen, lapsia, perheen, kaiken. Se tekee minut onnelliseksi.

Ja selväpyy, sinä olet vielä oikein kypsä ja upea aikuinen rotunainen. :) No mikäs se minä olen... arvoton, lapsellinen, pelkkä paskarätti ja luuska? .. tai sitten ihan jotain muuta mitä oletat.. vaikkapa upea aikuistuva nuori nainen?

Minä oon sellanen, että ketään en tahtois pelkän iän perusteella vihata. Mutta monet vanhemmat ihmiset, juuri sinunlaiset ajaa itse aina nämä tälläset tilanteet esille. Vaikka ollaan molemmat samaa sukupuolta, ei voida vetää yhteistä köyttä. Vaan vanhemman akan ja nuoremman akan on tietysti oltava nokat vastakkain. Inhottavaa..

Kyllä mies on huolehtinut myös siitä, että olenko mä aivan varma että olisin valmis äidiksi. Tuota siis kysellyt ja olemme keskustelleet asiasta ja olen sanonut että olen. Joten jos näin päätän ITSE, täysi-ikäisenä ihmisenä monen keskustelun jälkeen, ei hän multa mitään pois vie. Jos teen vääriä ratkasuja, saan lopulta hakata siinä sitten vaan omaa päätäni seinään. Mun holhoominen on nyt muiden osalta loppu, holhoan vain itseäni.

Eikä täällä mistään suojelunhalusta ole kyse vain ihan silkasta vittuilusta kun menet ja luet noita joitakin viestejä tuolta läpi. Aina tietty löytyy tältäkin palstalta tätä " suojelunhalua " mutta ihan omilta vanhemmilta sä saat sitten sitä suojelunhalua. ;)

Teidän ei tarvitse myöskään välttämättä olla onnellisia minun puolesta, mutta ei teillä myöskään ole oikeutta sillon haukkua vieraiden tai tuttavienkaan parisuhteita ja sitä kautta heidän omaa henkilökohtasta elämää. Vetäkää nyt vittu kaaliinne että se on täysin hyvien käytöstapojen vastasta toimintaa, hyvää ette saa siitä tekemälläkään, aina voi tietysti teeskennellä kaikkea suojelunhalua ja muuta paskaa, mutta ei sieltä taustalta löydy kuin oma paska asennoituminen johon vois peiliin katsomalla hakea kanssa vähän muutosta ja elää itse ennen kaikkea onnellisena mutta myös siinä sivussa muiden vaikka heillä oiskin ikäeroa vähän parisuhteessa.. tai kumppani vaikka ex juoppo tai vammainen

Ei ole sinun asiasi mennä siihen tuomitsemaan ja sanomaan että miten nyt toimitaan ja miten tulee jonkun toisen elää omaa elämäänsä jos ei elä sun mieltymysten mukaan . !!!!

Mulle on myös aivan sama loppupeleissä vaikka tulisi minkälainen maha ja rinnat raskauden jälkeen, pääasia että lapsi on terve ja onnellinen. Siitä minä välitän.

Ja minulla ei oo lukkoja missään. Minä oon valmis kyllä olemaan ikää katsomatta ystävällinen toisille ja olla puuttumatta liikaa toisten elämään ja olla tuomitsematta, kun ei mulle kuulu miten joku muu toimii, joten ehtikööt joku muu näitä lukkojaan omasta päästään ja aukokoot niitä tarpeen tullen vaikka päätohtorilla kerta ei tuo toisten elämien määrääminen ja saneleminen muuten lopu!

Ymmärrättekö että jokainen elää täällä vain ja ainoastaan yhden kerran, joten, eiköhän anneta elää haluamansa näköistä elämää jotta ei tarvii kiikkustuolissa kokea sitten katumista toisten liian puuttumisen takia. Saattaa olla vähän katkera juttu se, millä voi olla mitkäkin pahimmat seuraukset kusipäälle...

Hyvää yötä!

136, kiitos. Mä yritän tuossa järkevästi nyt ammentaa kaiken miltä minusta itsestäni tuntuu ja miten minä todella itse ajattelen ja saada muut pohtimaan räksyttämisen jälkeen sitä. Onneksi myös hyviä ihmisiä tästäkin ketjusta löytyy, joita en jätä yhtään vähemmälle huomiolle, sen lupaan. :)

Ap miksi sä kirjoittelet täällä ja kaks'plussalla näitä satujas? Toi sun kirjoitustyyli kavaltaa sut heti. Ja vähän on liian samanlaiset tarinat. Käykääpä huvksenne lukaisemassa tuo aiemmin linkitetty kaks'plussan ketju. Siinä 20v. nainen hehkuttaa raskauttaan (jonka laskettua-aikaa muuten ei ole älynnyt edes laskea nettilaskurien avulla oikeaksi), naisella on ylläri ylläri 32v. mies. On kuulemma kommentoijien mukaan keksinyt aiemmin myös muita satuja. Joissa seikkailee aika usein päälle 30v. miesystävä.

Mitä sä ap saat näistä keksityistä tarinoistas? Ja ihan tiedoksesi, sun trollailus on paljastunut, ei kannata enää jatkaa.

Taitaa olla trolli koko juttu. Ylilautalaisetko hupailemassa?

Hmmm, mielenkiintoista, sä olet esiintynyt kaks'plussalla myös miehenäsi. Kyselet kovin miten 30v. miehen ja 18v. naisen suhde voi toimia. Petelle terveisiä :)

Kuinka kauan sä olet näitä aloituksia tehtaillut eri puolelle nettiä? Satutko olemaan sukua ikikselle?

Ap hei, mä vähän tein hakuja kaks'plussalla. Sä olet tästä samasta asiasta (nainen 18v.-mies 30v.) jauhanut siellä jo ainakin vuosi sitten. Ihan oikeesti kannattais miettiä mikä on vialla kun jankkaa samaa asiaa noin kauan.

Täällä on taas jotkut idiootit vauhdissa. Minä en ole provoillut mitään, kuhan tulin hakemaan vertaistukea. :) kunnes keskustelu kääntyi mun henkilökohtaiseen elämään.

Kannattaa lukea nuo pitkät viestit nyt mitä viimeksi kirjoitin, siinä on asiaa, en minä niitä ihan turhaan tehnyt.

Mutta katsotaan miten pitkälle tämä keskustelu nyt jatkuu ja millaisen päätöksen saa... :)

Ei ainakaan vaikuta onneksi minun parisuhde elämään millään tavalla. Aion olla onnellinen ja miehen kanssa näillä näkymin yhdessä pysyä, kerranhan täällä vaan eletään!

Vielä kun piti argumentoida tarkalleen että miten se minun ja miehen suhde alkoi niin se tulee tässä:

- Mieheni ihastui minuun koska minä olin hänestä kaunis ja kypsä, minä ihastuin puolestaan miehessä siihen koska hän oli suloinen ja mukava.

- Juteltiin niitä näitä ja vietettiin keskenämme aikaa sekä eri ikäisten ystäviemme kanssa aikaa.. nuorempien sekä vanhempien.. molempien puolelta ja huomattiin että jutut vaan natsaa yhteen sekä kemiat.

- Huolestutti kun alku syveni vakavemmaksi niin ikänumerot ja miestä huolestutti myös se, miten perheeni suhtautuu. No hyvinhän se suhtautui ja ajan kanssa pystyttiin unohtamaan myös numerot, kun molemmat tultiin tulokseen että suhde perustuu aitoon rakkauteen ja kummallakin luottamus toista kohtaan.

Siitä lähtien elelty vaan yhdessä ja tehty sitä sun tätä.

That's it , that's it , that's it ja se siitä !

En minä jaksa enempää analysoida sitä, että miksi juttu toimii kun on toimiakseen ja se teki onnelliseksi kaksi ihmistä toistensa kanssa kun mies vaikuttaa ihan normaalilta ja nuo kaverinsakin.. on töissä ja ihan normaaleja, eivätkä mitään rikollisia tai roskasakkia

En osaa muuta tähän armumentoida. Vain elämää, on viimeiset sanani.

Mutta katsotaan miten pitkälle tämä keskustelu nyt jatkuu ja millaisen päätöksen saa... :)

Ei ainakaan vaikuta onneksi minun parisuhde elämään millään tavalla. Aion olla onnellinen ja miehen kanssa näillä näkymin yhdessä pysyä, kerranhan täällä vaan eletään!

Vielä kun piti argumentoida tarkalleen että miten se minun ja miehen suhde alkoi niin se tulee tässä:

- Mieheni ihastui minuun koska minä olin hänestä kaunis ja kypsä, minä ihastuin puolestaan miehessä siihen koska hän oli suloinen ja mukava.

- Juteltiin niitä näitä ja vietettiin keskenämme aikaa sekä eri ikäisten ystäviemme kanssa aikaa.. nuorempien sekä vanhempien.. molempien puolelta ja huomattiin että jutut vaan natsaa yhteen sekä kemiat.

- Huolestutti kun alku syveni vakavemmaksi niin ikänumerot ja miestä huolestutti myös se, miten perheeni suhtautuu. No hyvinhän se suhtautui ja ajan kanssa pystyttiin unohtamaan myös numerot, kun molemmat tultiin tulokseen että suhde perustuu aitoon rakkauteen ja kummallakin luottamus toista kohtaan.

Siitä lähtien elelty vaan yhdessä ja tehty sitä sun tätä.

That's it , that's it , that's it ja se siitä !

En minä jaksa enempää analysoida sitä, että miksi juttu toimii kun on toimiakseen ja se teki onnelliseksi kaksi ihmistä toistensa kanssa kun mies vaikuttaa ihan normaalilta ja nuo kaverinsakin.. on töissä ja ihan normaaleja, eivätkä mitään rikollisia tai roskasakkia

En osaa muuta tähän armumentoida.

Sori kun jumitti, tuli sitten muutamaan kertaan! :)

Nyt kuitenkin nukkumaan tai miehen kanssa vielä televisiota katsomaan.

Hyvää yötä ja positiivisuutta niin tasapainoisesti nuorille kuin vähän vanhemmillekin ja maailmalle rauhaa! :)

Niin tuskinpa tämä keskustelu sun keksityyn parisuhteeseesi vaikuttaa :)

Sorry nyt vaan mut sä jäit jo kiinni, ei kannata enää jatkaa. Teet vaan itsestäsi naurettavan. Voi kyllä vaan ihmetellä mikä saa ihmisen tekemään tätä. Samaa ikäerojankatusta kuukaudesta toiseen?? Kerro meille että miksi?? Noi sun ketjut on niiiiin tunnistettavia, terveisiä vaan sun kaikille sivupersoonille, niitähän näkyy riittävän. Huh huh, kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Vaikka toisaalta onhan tuo surullista :(

Ei ap:n tarvitse kenellekään puolustella yhtään mitään. Ei tuntemattoman nettikirjoittelijn elämä kuulu millään tavalla av:n haahkoille. Minä halusin lapsen yksin, 18v olin kun syntyi. Lapseni on nyt 19v ja vakituisessa työssä unelmapaikassaan. Ei elämää tarvitse elää tietyn kaavan mukaan jotta se olisi hyvää. Jos olisin odotellut täydellistä elämää, miestä ja vakityötä ennen lapsia niin ei minulla olisi lapsia nyt vielä 37 -vuotiaanakaan. Sen sijaan on suurperhe jossa vanhemmat lapset jo täysi-ikäisiä. En eläisi elämääni toisella tavalla jos saisin elää sen uudestaan. Ei minun nuoruuteni ja elämäni loppunut lapseen tai lapsiin, lapset toi lisää merkitystä ja sisältöä elämään. Olen voinut tehdä samoja asioita kuin ennenkin.

Olette muuten sairasta porukkaa, ap on mielestänne lapsi ja te aikuisia ja hyökkäätte kimppuun kiusaamaan ihan joukolla? Mitä te tuosta saatte?   Pahemmin olisitte varmasti kivittäneet minut, kun lapsen teininä vielä yksin halusin. Mutta paremmin olen onnistunut kasvattamaan lapseni kuin moni teistä. Av-standardin mukaan ilmeisen epäonnistunut koska lapsellani on vakityö mistä on aina haaveillut, eikä ole koskaan "nauttinut nuoruudestaan" hillumalla perskännissä ja naimalla kaikkea mikä liikkuu kuten kunnon teinin av-mamman mielestä kuuluisi. Jokaisella lienee oikeus päättää omasta elämästään eivätkä kaikki ole epäkypsiä pissiksiä nuorenakaan. Moni näyttää olevan koko ikänsä kun tätä ketjua lukee.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 01:05"]

Niin tuskinpa tämä keskustelu sun keksityyn parisuhteeseesi vaikuttaa :)

Sorry nyt vaan mut sä jäit jo kiinni, ei kannata enää jatkaa. Teet vaan itsestäsi naurettavan. Voi kyllä vaan ihmetellä mikä saa ihmisen tekemään tätä. Samaa ikäerojankatusta kuukaudesta toiseen?? Kerro meille että miksi?? Noi sun ketjut on niiiiin tunnistettavia, terveisiä vaan sun kaikille sivupersoonille, niitähän näkyy riittävän. Huh huh, kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Vaikka toisaalta onhan tuo surullista :(

[/quote]

Onko sinulla jäänyt noin pahasti päähän tuo ikis?

No kyllä, ap voi olla se tai ei. On nykyään ihan normaalia, että ikäero on suuri.

Ikikseksi en tätä ihan heti väittäisi. Ihan vain sillä perusteella, että ikis ei ole (minun tietääkseni) vastannut koskaan itse ketjuun uudestaan. Kunhan aloittaa ja muut hoitavat räksyttämisen.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 01:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 01:05"]

Niin tuskinpa tämä keskustelu sun keksityyn parisuhteeseesi vaikuttaa :)

Sorry nyt vaan mut sä jäit jo kiinni, ei kannata enää jatkaa. Teet vaan itsestäsi naurettavan. Voi kyllä vaan ihmetellä mikä saa ihmisen tekemään tätä. Samaa ikäerojankatusta kuukaudesta toiseen?? Kerro meille että miksi?? Noi sun ketjut on niiiiin tunnistettavia, terveisiä vaan sun kaikille sivupersoonille, niitähän näkyy riittävän. Huh huh, kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Vaikka toisaalta onhan tuo surullista :(

[/quote]

Onko sinulla jäänyt noin pahasti päähän tuo ikis?

No kyllä, ap voi olla se tai ei. On nykyään ihan normaalia, että ikäero on suuri.

Ikikseksi en tätä ihan heti väittäisi. Ihan vain sillä perusteella, että ikis ei ole (minun tietääkseni) vastannut koskaan itse ketjuun uudestaan. Kunhan aloittaa ja muut hoitavat räksyttämisen.

[/quote]

Tämän ketjun ap on täysi TROLLI. Henkilö syytää näitä samoja ketjuja jatkuvasti plussalla. Nyt siirtynyt tänne kun ei saa huomiota enää plussalla kuten ennen. Säälittävää ja surullista.