Lue keskustelun säännöt.
On tää elämä niin helvetin raskasta
23.05.2013 |
Kun oma lapsi oireilee psyykisesti (nuori aikuinen).Ahdistusta,masennusta..ne alkaneet helpottaa kun on lääkitys ja hoitokontakti. Mutta edelleen vaan on eristäytyvä, lähes kaveriton. En tiedä muuttuuko paremmaksi vai huononeeko tilanne vaan. Itsenäistyykö, jaksaako. Raskasta. Oon auttanut ja ollut tukeana, mutta nykyään vaan moittii, etten ymmärrä ja olen kai sitten tehnyt kaiken väärin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen on äidin osa. Ottaa vastaan syytteet, huolehtia, rakastaa ja auttaa eikä kiitosta yleensä saa. Veikkaan kuitenkin, että antaisit vaikka sydämen rinnastasi, jos saisit lapsesi elämän hyville raiteille ja masennuksen pois.