Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sielunkumppaneista, ihonalaisista, mistä lie
28.06.2013 |
Olen aiemmin huvittuneena lukenut juttuja ”ihonalaisista”, sielunkumppaneista ja vaikka mistä, enkä ole voinut tajuta mistä siinä on kyse.
Mutta nyt tajuan Kesä on mulle herkkää aikaa ja muistelen varsinkin kesäisin ensirakkauttani, josta on jo melkein 20 vuotta. Tämä oli mies, joka oli täydellinen mulle. Olin aivan rakastunut häneen. Meidän vetovoima kesti monta vuotta, emme kuitenkaan vakituisesti seurustelleet koskaan. Vietimme lukuisia yhteisiä iltoja ja öitä yhdessä. Aina kun sattumalta näimme, tapaamisemme oli todella romanttisia ja läheisiä. Ihan aina monen vuoden ajan! Sitten tapasinkin nykyisen mieheni ja tiemme luonnollisesti erkanivat.
Nyt tajuan, että tämä mies on mun sielunkumppani. Jos vielä 20 vuoden jälkeen muistelen häntä ja kaipaan hänen seuraansa, siinä täytyy olla todellista kemiaa!
Olemme molemmat perheellisiä enkä ole tätä miestä nähnyt moneen vuoteen. Kuitenkin yhteisten tuttujen kautta tiedän missä hän menee ja mitä hänelle kuuluu.
Olen onnellinen nykyisen mieheni kanssa enkä harkitsekaan eroa. Olemme olleet naimisissa jo monia vuosia.
Emme koskaan päättäneet juttuamme vaan se jäi kellumaan ikuisiksi ajoiksi. Ehkä hyvä näin. En olis varmaan kestänytkään "virallista" eroa hänestä.
Upeaa että oon saanut kokea jotain tuollaisia tunteita. Kiitos niistä sielunkumppanini!
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Haluaisin lukea ihania tarinoita :)
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 12:27"]
No eiköhän se pointti ole, että tunne pitää olla molempien kokema ja toteama ollakseen sielunkumppanuutta. Muuten se on vaan toisen osapuolen ihastusta ja mielikuvitusta.
On minustakin karmiva ajatus, että joku pitäisi minua sielunkumppaninaan ihan yksipuolisesti vain sen takia, että juttu on jonkun kerran luistanut.
[/quote]
en ole kukaan edell. kirjoittajista, mutta sun pointti on outo, eikö toisella ihmisellä ole oikeutta tunteisiinsa, koska sinä päätät ettei ole tai ei saisi olla???
mun mielestä sielunkumppanuus on tunne, ja kai nyt jokainen saa sentään tuntea mitä tuntee? Täysin eri asia on sitten toisen vainoaminen, kyttääminen, ahdistelu tms...mutta niistä ei kai tässä puhuttu?
[/quote]
Kyllähän sitä saa itsekukin tuntea mitä tahansa, mutta sielunkumppanuus ei minun mielestäni ole yksipuolinen tunne. Koko sanahan viittaa siihen, että tuon ihmisen "sielu" on minun "sieluni" kumppani. Että niillä "sieluilla" on joku yhteys. Jos toinen osapuoli on asiasta eri mieltä, tai ei pysty asiaa mitenkään kommentoimaan ollessaan tietämätön koko asiasta, niin et sinä voi vaan yksinäsi päättää, että asia on näin. Kamalan itsekeskeistä ja naiivia. Kaikenlaiset ihastuksen tunteet ovat muutenkin hyvin mielikuvilla ja projisoinneilla värittyneitä ennen kuin sen toisen tuntee ihan oikeasti kaikkine puolineen. Kukapa ei olisi ainakin aikuisuuden kynnyksellä tuntenut mystisiä tunteita jotakuta kohtaa, joka nyt jälkeenpäin ajatellen oli ihan täysin väärä. Jos koskaan ei pääse perille siitä, että tunteiden kohde on väärä, niin onhan sitä helppo kuvitella kaikenlaista elämää suurempaa, mutta olisi ihan terveellistä kyseenalaistaa ne tunteensa ja niiden oikeat syyt. Siis sen sijaan, että romantisoi niitä joksikin sielunkumppanuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä kyyninen enkä usko koskaan näihin juttuihin, että ollaan sielunkumppaneita, mutta olosuhteiden takia ei koskaan päädytty yhteen. Kyllähän ne olosuhteet on sitä, että jompi kumpi ei ole halunnutkaan päätyä yhteen.
Tällainen etä-sielunkumppanuus sisältää sen, että voi aina itse kuvitella, mitä elämä olisi, jos oltaisiin yhdessä. Kun ei joudu keräämään toisen haisevia sukkia lattialta, mikään ei haalista sitä Suurta Rakkautta ja sen voi kaikessa rauhassa kuvitella vielä suuremmaksi. Loppujen lopuksi se toinen ei todellisuudessa edes ole sellainen ihminen, jollaiseksi tämä sielunkumppanuutta tunteva ihminen hänet kuvittelee. Kun ei koskaan päädytä yhteen, ei koskaan tarvitse herätä todellisuuteenkaan.
Minullakin on sielunkumppani, ollut jo 15 vuotta. Kummatkin olemme tahoillamme perheellisiä, emmekä ole nähneet vuosikausiin. Kun tutustuimme ystävinä, oli tunne, että olen tuntenut hänet aina. Ennen parisuhdettani meillä on ollut myös fyysien suhde (ei parisuhdetta koskaan silti), ja jalat veteläksi vetävä vetovoima alusta alkaen. Osittain tämän vuoksi en halua enää häntä tavata, sillä tiedän että hänen edessään olen aivan heikkona, pelkään että voisin hairahtua, enkä sitä halua. Silti suhteemme on (ollut) muutakin - olemme aina olleet avoimia ja rehellisiä toisillemme, ymmärtäneet puolesta sanasta.
Koskaan en ole halunnut parisuhdetta sielunkumppanini kanssa, sillä siitä ei tulisi mitään. Hän on "pelimies", enkä sellaista miestä kumppanikseni halua.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 13:14"]
Minä olen kyllä kyyninen enkä usko koskaan näihin juttuihin, että ollaan sielunkumppaneita, mutta olosuhteiden takia ei koskaan päädytty yhteen. Kyllähän ne olosuhteet on sitä, että jompi kumpi ei ole halunnutkaan päätyä yhteen.
Tällainen etä-sielunkumppanuus sisältää sen, että voi aina itse kuvitella, mitä elämä olisi, jos oltaisiin yhdessä. Kun ei joudu keräämään toisen haisevia sukkia lattialta, mikään ei haalista sitä Suurta Rakkautta ja sen voi kaikessa rauhassa kuvitella vielä suuremmaksi. Loppujen lopuksi se toinen ei todellisuudessa edes ole sellainen ihminen, jollaiseksi tämä sielunkumppanuutta tunteva ihminen hänet kuvittelee. Kun ei koskaan päädytä yhteen, ei koskaan tarvitse herätä todellisuuteenkaan.
[/quote]
Tavallaan totta, näin vuosien jälkeen voimme vain kuvitella mitä elämämme olisi olllut ellei virheet ja väärinkäsitykset olisi vieneet meitä erillemme vuosia sitten. Esim meillä kävi niin että mies loukkasi minua todella pahasti (sen tarkemmin erittelemättä) ja oman häpeänsä vuoksi katkaisi välit täysin. Muutaman kuukauden kuluttua eksyi toiseen sänkyyn ja paukautti "karralla" ko naisen paksuksi ja tietty kantoi j akantaa yhä vastuunsa. Tottakai - olimmehan jo mekin ehtineet haaveilemaan yhteisistä lapsista, hänelle ne olisivat olleet niin tärkeitä.
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ne sukat lattialla tai likaiset kalsarit pyykkikorissa olisi olleet, ne kuuluu elämään oli sielunkumppani tai ei. Ei meillä ole vieläkään mitään omituisia kuuvitelmia toisistamme. Tämä ihminen vain on juuri sitä mitä on aina ollutkin, sielunkumppanini.
5
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 12:27"]
No eiköhän se pointti ole, että tunne pitää olla molempien kokema ja toteama ollakseen sielunkumppanuutta. Muuten se on vaan toisen osapuolen ihastusta ja mielikuvitusta.
On minustakin karmiva ajatus, että joku pitäisi minua sielunkumppaninaan ihan yksipuolisesti vain sen takia, että juttu on jonkun kerran luistanut.
[/quote]
en ole kukaan edell. kirjoittajista, mutta sun pointti on outo, eikö toisella ihmisellä ole oikeutta tunteisiinsa, koska sinä päätät ettei ole tai ei saisi olla???
mun mielestä sielunkumppanuus on tunne, ja kai nyt jokainen saa sentään tuntea mitä tuntee? Täysin eri asia on sitten toisen vainoaminen, kyttääminen, ahdistelu tms...mutta niistä ei kai tässä puhuttu?
[/quote]
Kyllähän sitä saa itsekukin tuntea mitä tahansa, mutta sielunkumppanuus ei minun mielestäni ole yksipuolinen tunne. Koko sanahan viittaa siihen, että tuon ihmisen "sielu" on minun "sieluni" kumppani. Että niillä "sieluilla" on joku yhteys. Jos toinen osapuoli on asiasta eri mieltä, tai ei pysty asiaa mitenkään kommentoimaan ollessaan tietämätön koko asiasta, niin et sinä voi vaan yksinäsi päättää, että asia on näin. Kamalan itsekeskeistä ja naiivia. Kaikenlaiset ihastuksen tunteet ovat muutenkin hyvin mielikuvilla ja projisoinneilla värittyneitä ennen kuin sen toisen tuntee ihan oikeasti kaikkine puolineen. Kukapa ei olisi ainakin aikuisuuden kynnyksellä tuntenut mystisiä tunteita jotakuta kohtaa, joka nyt jälkeenpäin ajatellen oli ihan täysin väärä. Jos koskaan ei pääse perille siitä, että tunteiden kohde on väärä, niin onhan sitä helppo kuvitella kaikenlaista elämää suurempaa, mutta olisi ihan terveellistä kyseenalaistaa ne tunteensa ja niiden oikeat syyt. Siis sen sijaan, että romantisoi niitä joksikin sielunkumppanuudeksi.
[/quote]
tässä otsikossa oli myös termi ihonalainen ei pelkkä sielunkumppanuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs sitten sielunsisko- tai -veliajattelu? Minulla on ystävä, jonka kanssa meistä molemmista tuntuu aivan kuin mielemmekin olisivat yhtä. Eikä tämä ominaisuus ole poistunut ja himmentynyt vaikka emme olisi tavanneet vuosiin. Olemme aina asioista samaa mieltä ja muutenkin ymmärrämme toisiamme täydellisesti.
Kunpa olisimme molemmat lesboja, koska tämä olisi varmasti parisuhteenakin täydellinen!
Ne jotka eivät ymmärrä tätä ihonalaista, sielunkumppanuutta, ikuista rakkautta tms ei ole sitä koskaan itse kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 13:28"]
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ne sukat lattialla tai likaiset kalsarit pyykkikorissa olisi olleet, ne kuuluu elämään oli sielunkumppani tai ei.
[/quote]
Tällä on se merkitys, että ilman arjen realiteetteja se toinen on kumppanina haavekuva. Se on helppo täydentää täydelliseksi ja sitä ajatellessa korostuu kaikki ne asiat, missä uskoo, että suhde hänen kanssaan olisi parempi kuin nykyisen puolison kanssa ja ne oman puolison paremmuudet jäävät taka-alalle. Ruoho on vihreämpää...
Tekstissäsikin tämä tulee ilmi, kun vähättelet miehen suhdetta vaimoonsa: eksyi toiseen sänkyyn, paukautti naisen kerralla paksuksi. Elämää nähneenä en suoralta kädeltä uskoisi, että asia on mennyt aivan noin, vaan hän on halunnut kertoa sen sillä tavalla, millä sinä olet halunnut sen kuulla.
En pidä pahana asiana, että ihmiset tuntevat voimakkaasti, enkä tuomitse sinunkaan ajatuksiasi. Olet ihan oikeutettu niihin. Perustelen tällä vain omaa kyynisyyttäni.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 13:39"]
Ne jotka eivät ymmärrä tätä ihonalaista, sielunkumppanuutta, ikuista rakkautta tms ei ole sitä koskaan itse kokenut.
[/quote]
Tai sitten he ovat nähneet riittävän monta sellaista ihmistä, joka on näistä kuvitelmistaan havahtunut todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 13:39"]
Ne jotka eivät ymmärrä tätä ihonalaista, sielunkumppanuutta, ikuista rakkautta tms ei ole sitä koskaan itse kokenut.
[/quote]
Tai sitten he ovat nähneet riittävän monta sellaista ihmistä, joka on näistä kuvitelmistaan havahtunut todellisuuteen.
Minua käy sääliksi kaikkien teidän kumppanit. Ei voi olla kamalampaa ajatusta, kuin että oma kumppanini ajattelisi mielessään, kuinka tuolla jossain on hänen sielunkumppaninsa, jonka kanssa ei olosuhteiden vuoksi voi olla. Se tekisi minusta vain jonkun johon hän joutui tyytymään, tai vielä pahempaa tietoisesti päätti tyytyä. Puistatus. Ja sitten hän haaveilisi ja kirjoittelisi haikeaan sävyyn jossain keskustekupalstoilla sielunkumppanistaan. Saisitte hävetä, senkin itsekkäät lapsen tasolle jääneet naiset! Nyt silmä käteen, ja herätys todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 14:04"]
Minua käy sääliksi kaikkien teidän kumppanit. Ei voi olla kamalampaa ajatusta, kuin että oma kumppanini ajattelisi mielessään, kuinka tuolla jossain on hänen sielunkumppaninsa, jonka kanssa ei olosuhteiden vuoksi voi olla. Se tekisi minusta vain jonkun johon hän joutui tyytymään, tai vielä pahempaa tietoisesti päätti tyytyä. Puistatus. Ja sitten hän haaveilisi ja kirjoittelisi haikeaan sävyyn jossain keskustekupalstoilla sielunkumppanistaan. Saisitte hävetä, senkin itsekkäät lapsen tasolle jääneet naiset! Nyt silmä käteen, ja herätys todellisuuteen.
[/quote]
No ei se noin mene. Minä olen ihminen, joka olen kokenut sielunkumppanuutta henkilöön joka oli naimisissa ja jonka kanssa siis suhde ei onnistunut. Me molemmat kun kunnioitamme syvästi avioliittoa emmekä hyväksy sen rikkomista ilman pakottavaa syytä minkään romanttisten hörhötysten tai tuntemusten takia.
Olihan se toki omalla tavallaan haikeaa tajuta että ei sitä ihmistä voi saada. Kun hän lähti toiseen työpaikkaan, itkettiin molemmat kun tiedettiin että se on todennäköisesti viimeinen kerta kun koskaan nähdään. Näin, vaikka meillä ei ollut koskaan ollut minkäälaista esim. pettämiseksi luokiteltavaa peliä tai edes romanttista viestittelyä. Vain syvä tunne siitä, että tuossa on ihminen joka ymmärtää minua täysin ja minä häntä, jonka kanssa on älyttömän hyvä olla.
Mutta kun kerran sitä suhdetta ei voinut saada niin tottahan sitä jatkoi elämäänsä. Eikä ihmiset ole sellaisia kuin jossain romanttisissa kirjoissa, että nyyhkivät jonkun menetetyn rakkauden perään vuosikaudet. En minä ainakaan ole. Minä jatkoin elämääni, ja löysin sitten itselleni hyvän miehenkin. Ei sielunkumppania, mutta aika hullua sellaista olisi alkaa etsiä, jos 30-vuotiaaksi astikin oli vain yhden sellaisen tavannut. En minä ole koskaan ollut avioliitossani onneton ja nyyhkinyt sen sielunkumppanin perään. Ajatus hänen tuntemuksestaan on hyvä, lämmin, elämää rikastuttava muisto, mutta ei mitään sellaista josta olisi tullut mittapuu kaikille muille ihmissuhteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 13:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 13:28"]
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ne sukat lattialla tai likaiset kalsarit pyykkikorissa olisi olleet, ne kuuluu elämään oli sielunkumppani tai ei.
[/quote]
Tällä on se merkitys, että ilman arjen realiteetteja se toinen on kumppanina haavekuva. Se on helppo täydentää täydelliseksi ja sitä ajatellessa korostuu kaikki ne asiat, missä uskoo, että suhde hänen kanssaan olisi parempi kuin nykyisen puolison kanssa ja ne oman puolison paremmuudet jäävät taka-alalle. Ruoho on vihreämpää...
Tekstissäsikin tämä tulee ilmi, kun vähättelet miehen suhdetta vaimoonsa: eksyi toiseen sänkyyn, paukautti naisen kerralla paksuksi. Elämää nähneenä en suoralta kädeltä uskoisi, että asia on mennyt aivan noin, vaan hän on halunnut kertoa sen sillä tavalla, millä sinä olet halunnut sen kuulla.
En pidä pahana asiana, että ihmiset tuntevat voimakkaasti, enkä tuomitse sinunkaan ajatuksiasi. Olet ihan oikeutettu niihin. Perustelen tällä vain omaa kyynisyyttäni.
[/quote]
No, yhden illan suhteesta tuli raskaaksi joten ei kuulosta ihan suurelta rakkaudelta sekään. Tämän olen kuullut hänen siskoltaan en häneltä itseltään. Olimme jo tuossa vaiheessa tunteneet vuosia, nähneet toisemme niin arjessa kuin juhlassakin vaikkei meillä todellista parisuhdetta ollutkaan - tarkoitus oli juuri muutta yhteen. Edelleenkin näen hänet juuri sellaisena kuin nyt on; harmaantuvana, keski-ikäisenä hieman työn väsyttämämä miehenä ja silti - sydän näkee paremmin:) Olenhan minäkin muuttunut 30 vuoden aikana ja silti hän näkee minut samoi kuin silloin.
En ole missään vaiheessa sanonut että suhde nykyiseen puolisoon olisi huono, se on vain erilainen.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 14:04"]
Minua käy sääliksi kaikkien teidän kumppanit. Ei voi olla kamalampaa ajatusta, kuin että oma kumppanini ajattelisi mielessään, kuinka tuolla jossain on hänen sielunkumppaninsa, jonka kanssa ei olosuhteiden vuoksi voi olla. Se tekisi minusta vain jonkun johon hän joutui tyytymään, tai vielä pahempaa tietoisesti päätti tyytyä. Puistatus. Ja sitten hän haaveilisi ja kirjoittelisi haikeaan sävyyn jossain keskustekupalstoilla sielunkumppanistaan. Saisitte hävetä, senkin itsekkäät lapsen tasolle jääneet naiset! Nyt silmä käteen, ja herätys todellisuuteen.
[/quote]
Höpöhöpö!
Itsellänikin ensirakkauden (eli tästä ihonalaisestani) edellisestä tapaamisesta on jo yli 10 vuotta. Miehelle selvisi, että olen mennyt kihloihin ja suunnittelen häitä. Hän jätti minut täysin rauhaan. En ole kuullut hänestä mitään yli 10 vuoteen. Samoin minä tiedän hänen olevan naimisissa, eikä tulisi pieneen mieleenikään ottaa häneen yhteyttä. Enkä ottaisi, vaikka kuulisin eronneen.
Meidän tarina jäi tuollaiseksi kuin jäi. Sillä oli tarkoituksensa! Ja hyvä että jäikin, ettei tarvitse likaisia kalsareita pestä ;)
Täällä tuntuu nyt kirjoittelevan sellaiset aiheesta, jotka eivät sitä ole kokeneet eivätkä tästä asiasta mitään tiedä. Menee nyt pahasti puurot ja vellit sekaisin!
Ei tässä nyt mistään pettämisestä ole kyse. Minkä minä tai minkä aviomieheni sille voi, että olin ennen häntä tavannut miehen, johon rakastuin niin lujaa!?
Herätys nyt :)
ap
Ihonalainen ja sielunkumppani eivät tarkoita ollenkaan samaa asiaa.
Alue: Aihe vapaa
mä en todellakaan ole vainonnut ketään. toinen esim aikoinaan toivoi että voisimme aina olla ystäviä. Itse sanoin ettei mahdollista mieheni takia. Että silleen. Vainoaminen on mielestäni toisen asuinpaikalla kyttäämistä tai häiriösoittoja. Sellaista ei koskaan ole tapahtunut. Ujo kun olen
t. Se jolla yksipuolista ihastumista