Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En parane masennuksesta koskaan
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En parane. Krooninen kipu ja lopullisesti traumatisoinut narsistin kiusaaminen pitää siitä huolen.
Itse parrannuin 10v masennuksesta ihan asennemuutoksella. 6-7 eri lääkettä tuli tuona aikana kokeiltua eikä mikään oikein auttanut. Päätin vain ryhdistäytä ja muuttaa asennettani, nyt ei ole enää 3-4 vuoteen ollut masentunut ja pärjännyt ilman lääkkeitä. Tämä tapus on totta, uskokaa tai älkää.
Aika parantaa. Tulee aikoja, jolloin sairaus väistyy ja asiat alkavat taas kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin luulin kunnes sain tehoavan lääkityksen
Mikä se oli sinulla? Se lääkitys?
Vierailija kirjoitti:
Aika parantaa. Tulee aikoja, jolloin sairaus väistyy ja asiat alkavat taas kiinnostaa.
Ja sitten taas palaa kiusaajien sanat mieleen ja olet yhtä pohjalla kuin ennenkin. Mieli toistaa niitä päivästä toiseen. Et saa ajatuksia pois ja voit koko ajan huonommin ja huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse parrannuin 10v masennuksesta ihan asennemuutoksella. 6-7 eri lääkettä tuli tuona aikana kokeiltua eikä mikään oikein auttanut. Päätin vain ryhdistäytä ja muuttaa asennettani, nyt ei ole enää 3-4 vuoteen ollut masentunut ja pärjännyt ilman lääkkeitä. Tämä tapus on totta, uskokaa tai älkää.
Uskon kyllä. Ei kyllä pelkkä asenteiden muuttaminen taida auttaa pidemmän päälle tai siis poistaa ongelmaa kokonaan.
Itsellä masennus uusiutui myöhemmin ja terapian avulla pääsin masennuksesta eroon. Jotain jäi kuitenkin siinäkin kesken, kun masennus taasen uusiutui vuosia myöhemmin ja jouduin pahoihin vaikeuksiin. Tosin paremmat lähtökohdat saada elämä takaisin järjestykseen kuin aikaisemmin, kun on tehnyt itsensä kanssa paljon töitä aikaisemmin hyvin tuloksin.
Masennusta ei ole olemassakaan, se on vain seuraus siitä ettei ihmisellä ole järkevää tekemistä. Mene töihin ja lopeta uliseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse parrannuin 10v masennuksesta ihan asennemuutoksella. 6-7 eri lääkettä tuli tuona aikana kokeiltua eikä mikään oikein auttanut. Päätin vain ryhdistäytä ja muuttaa asennettani, nyt ei ole enää 3-4 vuoteen ollut masentunut ja pärjännyt ilman lääkkeitä. Tämä tapus on totta, uskokaa tai älkää.
Niin niin, aina tulee näitä "otat vain itseäsi niskasta kiinni" - jankkaajia.
Mitäpä, jos olet kuvitellut koko masennuksesi? Tai se on ollut vain alakuloa? 30 vuotta masennuksen kanssa taistelleena vituttaa tuollaiset "se on omasta asenteesta kiinni"- ääliöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse parrannuin 10v masennuksesta ihan asennemuutoksella. 6-7 eri lääkettä tuli tuona aikana kokeiltua eikä mikään oikein auttanut. Päätin vain ryhdistäytä ja muuttaa asennettani, nyt ei ole enää 3-4 vuoteen ollut masentunut ja pärjännyt ilman lääkkeitä. Tämä tapus on totta, uskokaa tai älkää.
Niin niin, aina tulee näitä "otat vain itseäsi niskasta kiinni" - jankkaajia.
Mitäpä, jos olet kuvitellut koko masennuksesi? Tai se on ollut vain alakuloa? 30 vuotta masennuksen kanssa taistelleena vituttaa tuollaiset "se on omasta asenteesta kiinni"- ääliöt.
Mene sinäkin huomionhakija töihin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä voi kestää pitkään toipua, mutta on se mahdollista. Aika auttaa, hiljalleen huomaamatta paranee. Se auttaa, kun saa jollekin ne kipeät asiat kertoa ja purkaa. Sitten kun se kökkö on tullut ulos, alkaa helpottaa ja elämään löytyy muuta sisältöä.
En sano, että on ohi välttämättä vuodessa tai kahdessa, jos masennus on paha. Toivoa on, vaikkei se pimeimmässä alhosta todellakaan näy.
Monesti masentuneelle työnnetään ne lääkkeet ja niistä onkin tietyssä kohtaa apua. Ne tunteet mitkä sieltä yrittää puskea pintaan tulisi jossain kohtaa uskaltaa kohdata, eikä turruttaa. Ne kertoo jotain.
Viha pitäs uskaltaa vihata, se on luonnollinen reaktio, jos rajoja on loukattu. Suru surra. Kun tunteet on ulostettu, voi sisään alkaa tulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse parrannuin 10v masennuksesta ihan asennemuutoksella. 6-7 eri lääkettä tuli tuona aikana kokeiltua eikä mikään oikein auttanut. Päätin vain ryhdistäytä ja muuttaa asennettani, nyt ei ole enää 3-4 vuoteen ollut masentunut ja pärjännyt ilman lääkkeitä. Tämä tapus on totta, uskokaa tai älkää.
Niin niin, aina tulee näitä "otat vain itseäsi niskasta kiinni" - jankkaajia.
Mitäpä, jos olet kuvitellut koko masennuksesi? Tai se on ollut vain alakuloa? 30 vuotta masennuksen kanssa taistelleena vituttaa tuollaiset "se on omasta asenteesta kiinni"- ääliöt.
Masennusta on muistaakseni seitsemää eri tyyppiä. Niihin tehoaa eri keinot.
En ole kirjoittanut tuota yllä olevaa, mutta omakin "masennukseni" oli varmaan enemmän traumoja, suruja ja reaktioita siihen, mitä kaikkea olin joutunut kestämään elämässäni. Annoin itselleni aikaa toipua ja toivuin aika hyvin. Traumat toki jäivät, mutta "masennus" helpotti parissa vuodessa.
Viitisen vuotta sitten tuli taas elämässä vastaan aika, jolloin pelkäsin luisuvani oikeaan masennukseen. Minulla on kuitenkin ollut varaa hoidattaa itseäni noin viidellä sadalla eurolla kuukaudessa, joten pystyin väistämään pahimman ja toivon olevani toistaiseksi turvassa. Käytin rahan kaikkeen muuhun paitsi keskusteluterapiaan. Keskusteluapua ollut noin viisi tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedätte. Ei kai masennuksen mukana tule ennustajan lahjoja.
Kyllä sen siinä mielessä tietää, että jos on luovuttanut, ei sitä kyllä itsestäänkään parane. Masennus on sairaus, joka vaatii henkistä kuntoutusta muodossa tai toisessa eikä sitä voi kokonaan ulkoistaa itsensä ulkopuolelle. Myös ihan fyysinen kuntoutus on oleellista (ravinteet, hivenaineet, kävely, hormonitasapaino).
En minäkään sillä tiedän tasan tarkkaan syyt miksi olen masentunut ja en voi itse tehdä noiden asioiden eteen mitään. Lääkkeet oli pakko lopettaa sillä lihoin yli 30 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse parrannuin 10v masennuksesta ihan asennemuutoksella. 6-7 eri lääkettä tuli tuona aikana kokeiltua eikä mikään oikein auttanut. Päätin vain ryhdistäytä ja muuttaa asennettani, nyt ei ole enää 3-4 vuoteen ollut masentunut ja pärjännyt ilman lääkkeitä. Tämä tapus on totta, uskokaa tai älkää.
Niin niin, aina tulee näitä "otat vain itseäsi niskasta kiinni" - jankkaajia.
Mitäpä, jos olet kuvitellut koko masennuksesi? Tai se on ollut vain alakuloa? 30 vuotta masennuksen kanssa taistelleena vituttaa tuollaiset "se on omasta asenteesta kiinni"- ääliöt.
Masennusta on muistaakseni seitsemää eri tyyppiä. Niihin tehoaa eri keinot.
En ole kirjoittanut tuota yllä olevaa, mutta omakin "masennukseni" oli varmaan enemmän traumoja, suruja ja reaktioita siihen, mitä kaikkea olin joutunut kestämään elämässäni. Annoin itselleni aikaa toipua ja toivuin aika hyvin. Traumat toki jäivät, mutta "masennus" helpotti parissa vuodessa.
Viitisen vuotta sitten tuli taas elämässä vastaan aika, jolloin pelkäsin luisuvani oikeaan masennukseen. Minulla on kuitenkin ollut varaa hoidattaa itseäni noin viidellä sadalla eurolla kuukaudessa, joten pystyin väistämään pahimman ja toivon olevani toistaiseksi turvassa. Käytin rahan kaikkeen muuhun paitsi keskusteluterapiaan. Keskusteluapua ollut noin viisi tuntia.
Tää on niin totta!
Silti Suomessa lääkäriltä tulee aina sama mantra: lääkettä poskeen ja terapiaa perään. Se on myös edellytys sille, että saat tukea sairauden aikana.
Ja kyllä lääkkeet auttaa tietyssä hetkessä varmasti monia, kuin myös se terapia.
Silti on muitakin tapoja hoitaa masennusta ja varmaan juuri masennuksen syihin pureutumalla löytyisi se oikea malli kuhunkin tilanteeseen. Näinhän täällä ei tehdä, vaan resepti on kaikille sama. Sitten ihmetellään, kun nuoret on työkyvyttömyys eläkkeellä, vaikka hoitokeinot on totaalisen väärät.
Oliko se Turun yliopistossa joku, tutkija tms, kun kertoi omasta kokemuksestaan masennuksen hoidossa? Hänellä oli vaihtoehtoinen ote asiaan. Ei se hänenkään tapa kaikille varmaan sovi, mutta samankaltaisesta tilanteesta kärsiville ehkä voi sopiakin, ainakin kokeilun arvoinen asia.
Turhauttaa se, että usein länsimaissa sairauksia hoidetaan ihan metsään. Selkäkipuun saa lääkettä, vaikka voisi tukia mistä se johtuu, kenties kireästä lihaksesta nilkassa, joka vääristää koko asennon. Sen korjaamalla se selkäkin ja ne kaikki muut johdannais vaivat paranee.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään sillä tiedän tasan tarkkaan syyt miksi olen masentunut ja en voi itse tehdä noiden asioiden eteen mitään. Lääkkeet oli pakko lopettaa sillä lihoin yli 30 kg.
Haluatko kertoa sen syyn? Jäin vaan ihmettelemään mikä on sellainen syy, mille ei voi mitään?
Naiset, oletteko pistäneet merkille, vaikuttaako kuukautiskierto masennusoireisiin jotenkin? Siis vaihtelevatko ne kierron vaiheiden mukaan? Itse aloin epäilemään, että mulla on PMDD, kun aina pari viikkoa ennen kuukautisten alkua on todella raskasta aikaa, mieli on ihan musta, pinna kireällä ja välillä olen suorastaan vainoharhainen. Olo helpottuu heti, kun kuukautiset ovat alkaneet, ja taas olen parin viikon ajan ihan iloinen. Mietin, että kuinka yleinen vaiva se PMDD lopulta on. Netistä luin, että on vaikeahoitoinen, mutta jotain lääkkeitä kai voisi kokeilla.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään. Jouduin jo työkyvyttömyyseläkkeellekin. Mutta suhteellisen hyvä elämä, monella kiusaajalla on varmasti kurjempaa. En tiedä, mutta uskon niin. Se helpottaa.