Käsi sydämelle... Seurustelisitko itsesi kanssa?

Harrastan seksiä itseni kanssa. Olenko siis homo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kyllä :) huumorintajuni on sarkastinen ja otan melkein kaiken aika rennosti. En nipota turhasta parisuhteessa ja lasken ensin kymmeneen ennenkuin sanon mitään jos alkaa ärsyttää. Luulen, että tämä johtuu siitä, että lapsuudessa todistin äidin tiuskimista ensin isälle ja sitten isäpuolelle ja vannoin aina että itse en kyllä tule samanlaiseksi.

Seurustelisin mieluummin sun kuin itseni kanssa.

Haha kiitos :D kieltämättä kiva olla suhteessa jossa riidellään max kerran vuodessa. Mieheni on siis myös todella rento.

Kyllä. Olisin tosi hyvä tyttöystävä.

En tarvitse tai vaadi mitään keneltäkään ja saan suurimman iloni muiden ilahduttamisesta, joten passaisin ja hemmottelisin ihan omaksi nautinnokseni toista jatkuvasti. Olen paitsi hyvä kuuntelija myös erinomainen keskustelija, sillä minulla on hyvä yleissivistys ja myös erityistietoa joiltakin tieteen aloilta. Olen kärsivällinen, ystävällinen, kohtelias ja hyväkäytöksinen. Elämänasenteeni on positiivinen. Huumorintajuni on melko erikoinen, mutta osaan sopeuttaa sen seuran mukaan. Tykkään myös tosi paljon hyvästä seksistä, huonoa sen sijaan en harjoita.

Kääntöpuolelta: en halua nähdä liian usein (esim useammin kuin kerran viikossa), en jaksa jatkuvaa yhteydenpitoa kenenkään kanssa (riittää että sovitaan seuraava näkeminen ja välissä ei tarvitse kuulla), en aio koskaan muuttaa yhteen kenenkään kanssa (mikä varmasti on ilmiselvää edellisten kohtien perusteella), en halua lapsia (heh), olen aina töissä tai keskellä jotakin projektia ja erittäin kiireisesti tukka putkella menossa joka suuntaan. En syö, en juuri nuku, enkä ole koskaan oikein kärryillä siitä mikä päivä on menossa ja mikä dedis tulossa.

Mutta jos kaikki mätsää niin olisin kyllä oikeasti tosi omistautunut ja ihana. Itse seurustelisin itseni kaltaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Olen rakastava, hyväksyvä, elämänmyönteinen, iloinen, aikaansaava, huumorintajuinen, luotettava, intohimoinen (siis laajemmin kuin vain seksuaalisesti) ja tosi hyvää seuraa. Viihdyn myös yksin, minulla on omia ystäviä ja harrastuksia ja suon sen myös puolisolleni. Olen kannustava, tukeva ja myötätuntoinen. Särmää löytyy sen verran, että kiinnostus pysyy yllä. Kehitän itseäni jatkuvasti, olen avoin uusille asioille.

Hei, täällä samanlainen. Olen myös tukeva!

Voisin seurustella. Olen toisen huomiova ja leppoisa jos seura on hyvää. Ja onhan se oma seura hyvää!

Hyvä kysymys! Olen suurimman osan ajasta kiva mutta välillä täysin sietämätön. Olisi hankalaa riidellä kahden minun kaltaisen välillä. Mutta toisaalta olen aina ollut halukas tekemään paljon töitä suhteen eteen joten varmaankin seurustelisin.

En seurustelisi, koska seksinharrastamisessa voisi tulla pienoisia konflikteja eikä kumpikaan haluaisi ottaa hanuriin. M35

Vähän hassu kysymys siinä suhteessa, että eihän ole olemassa mitään yhtä hyvää tyyppiä jonka kanssa seurustella. Kaikki riippuu siitä, mitä itse arvostaa ja hakee, ja kaikki hakee eri asioita. Eli vastaus on, seurustelisin itseni kanssa, jos sattumalta olisin sellainen ihminen, jolla arvot, tavat ja odotukset menisivät yhteen. Jos eivät menisi, ei se tarkoittaisi, että kukaan olisi huonompi kuin toinen, erilaisuutta vain.

Jos olisin erilainen ihminen, voisin hyvin seurustella sen ihmisen kanssa, joka olisi kuin minä nyt. Mutta kaksi samanlaista ihmistä, minunlaistani, joo ei kiitos. 

Seurustelisin itseni kanssa, *mikäli* se tosiaan olisi 100% klooni minusta itsestäni. Eli tietäisimme kumpikin olevamme sama henkilö; sama(nlaise)t ajatukset, mielenkiinnonkohteet, arvomaailmat yms. ulkoisten puitteiden lisäksi.

En ole koskaan seurustellut, mutta Itseni kanssa voisin vihdoin ja viimein jopa lähteä yrittämään – olisi todella huojentavaa tietää, ettei Mitään tarvitsisi hävetä; kun kumpikin tuntisi toisen jo läpikotaisin ja jopa jakaisi samat ”tuskat”. :D

Täähän on aika tyypillinen narsistitestin kysymys.

Seurustelisin jos tuntisin mutta todennäköisesti ensivaikutelma olisi niin epämääräinen että niin ei koskaan tapahtuisi.

Luonteen puolesta kyllä, mutta ulkonäön puolesta en.

En missään nimessä. Olen kiltti, aurinkoinenz hyvä sydäminen, hellä ja rakastava. En kestäisi kuitenkaan karjalaista minääni, joka korostuu hyvin puheessani ja naurussani ja vitseissäni. Ja nimenomaan niiden herskyvyydessä ja paljoudessa.. :D Samaa minäkin ihmettelen.. Miten mieheni kestää?🤣

En todellakaan. En minäkään tajua miten tuo mies jaksaa vierelläni pörrätä.

Seurustelisin. Olen huomaavainen ja hellä kumppani, pidän seksistä ja laitan hyvää ruokaa. Lisäksi tykkään olla nättinä, olen aika sporttinen ja mulla on hyvä huumorintaju. Mun kanssa on myös mukava keskustella.

Miinuksena ujous aluksi, en tykkää hoitaa laskuja ja sellasta ja joskus oon kiukkuinen.

En todellakaan. En varmasti menisi edes toisille treffeille itseni kanssa ja olisi siinä ja siinä etten lähtisi ekoiltakin kesken pois. Onneksi vaimoni ei ajattele samoin vaan viihtynyt seurassani jo vuosia. 

Itseasiassa kyllä. Pidän itseäni aika hyvänä tyyppinä ja pyrin kehittämään itseäni ihmisenä koko ajan lisää. Otan vastuuta tunteistani ja teoistani, olen helppo ja rento kumppani kunhan minua ei kohtele törkeästi. Hellin paljon, rakastan seksiä. Olen itsenäinen, en takerru toiseen, minulla on omia harrastuksia ja menoja. Tiedän kuka olen ja mistä pidän, en välitä siitä mitä muut ajattelee, mutta pyrin kohtelemaan kaikkia hyvin ja arvostavasti. Olen huumorintajuinen ja hassuttelen paljon, olen spontaani ja leikkisä. Pidän itsestäni ja terveydestäni huolta, en ole ylimielinen enkä juokse maallisten asioiden perässä. Tykkään keskustella monenlaisista asioista ja olen kiinnostunut siitä, mitä ihmisten päässä liikkuu. En pelaa ihmissuhdepelejä, en jaksa draamaa enkä turhaa vääntämistä.

Täydellinen en ole, mutta otan vastuun virheistäni, pyydän anteeksi ja kehitän ongelmakohtiani.

Vierailija kirjoitti:

Täähän on aika tyypillinen narsistitestin kysymys.

Kuinka niin? Itse ajattelen tämän kysymyksen niin, että se herättelee ajattelemaan mitä annettavaa minulla on parisuhteeseen ainaisten vaatimusten sijaan.

En. En myöskään haluaisi että mieheni olisi minun kanssani enää. Mikä on vaikeaa, koska itse haluan hänen kanssaan olla, ja hän minun. ALoimme olemaan yhdessä 5v sitten, ja n. puoli vuotta meni hyvin, ja sen jälkeen minun elämäni on ollut jatkuvaa alamäkeä. Yhteinen elämä on kuitenkin hyvää, mutta minulla on niin paljon vaikeuksia että se alkaa pikku hiljaa huonontamaan tätä yhteistäkin elämää. PArannusta ei ole luvassa kuin kuoleman kautta, joten harmittaa että mies on minun kanssani "jumissa", tai ainakin se siltä tuntuu että hänellä olisi parempi yksin tai ainakin ilman minua, mutta hän ei kehtaa jättää minua vaikeuksiin ,vaikka se minulle sopisikin, ja sen olen hänelle kertonut.