Käsi sydämelle... Seurustelisitko itsesi kanssa?
Vai olisiko sussa piirteitä, jotka ärsyttävät sinua itseäsi? Oma vastaukseni: olisin aika rasittava seurustelukumppani, en ymmärrä, miten mies jaksaa mua.
Kommentit (78)
Kyllä voisin seurustella itseni kanssa.
Olen hyväntahtoinen, rehellinen ja hieman naivi.
En pysty kuvittelemaan ensinnäkin koska
olen hetero.
Joitain piirteitäni arvostan, mutta joillain tavoin olen rasittava.
En seurustelisi edes täysin itseni luontoisen
miehen kanssa.
Mitä ideaa siinä olisi?
Itse asiassa kyllä :) huumorintajuni on sarkastinen ja otan melkein kaiken aika rennosti. En nipota turhasta parisuhteessa ja lasken ensin kymmeneen ennenkuin sanon mitään jos alkaa ärsyttää. Luulen, että tämä johtuu siitä, että lapsuudessa todistin äidin tiuskimista ensin isälle ja sitten isäpuolelle ja vannoin aina että itse en kyllä tule samanlaiseksi.
Kyllä kai voisin seurustella itseni kanssa. Eihän kukaan meistä ole täydellinen... No, yritän kyllä parhaani. Joskus mietin, mitä miesystäväni näkee minussa, kun olen tällainen harmaavarpunen. Vaan ehkäpä se on sitten se sisäinen lämpö. On minussa paljon hyvääkin.
Kylllä mä sanon etttä en mitenkään ylpeile omien kovien arvojen kansssa. Muttta kait sekin on jokin evoluuution tuotos etttä pitäisi saaada aikaan jotakin kuten rakentaa koti perheellle ja suojellla heitä.
En tämänhetkisen itseni kanssa. Jos meillä olisi ikäeroa esim. kymmenen vuotta jompaan kumpaan suuntaan, saattaisin harkita.
Itseni kanssa en varmaan pääsisi siihen vaiheeseen, että jompikumpi tekisi aloitteen. Jossain määrin kyllä viihtyisin itseni kanssa, mutta mieheni kanssa on hauskempaa. Ja seksuaalista vetoa tunnen vain miehiin.
En, koska en ole tyyppiäni. Kahdella liian samanlaisella ihmisellä ei ole kipinää.
En. Ihan suoraan sanottuna siitä ihmisestä ei tiedä mikä se on. Ei oikein tiedä pitäisikö pelätä vai olla varuillaan. Se käskee luottaa, mutta jokin siinä on mikä sanoo, ei missään tapauksessa kannata tehdä sitä. Samassa tilassa en ainakaan halua nukkua enkä edes samassa asunnossa. Ihan kuin sitä ei olisi lainkaan. Näin tässä näkemys itsestäni, itseni ulkopuolisen silmin joka jonkin verran tietää ja tuntee minut.
Voisin seurustella, hyvää ruokaa ja paljon seksiä olisi tarjolla, samoin syvällisiä keskusteluja ja toisen tukemista unelmissaan. Toisaalta olen synkkyyteen taipuvainen, joten ehkä kaksi sellaista eivät sopisi yhteen.
Seurustelen jatkuvasti itseni kanssa ja ihan hyvin tulen toimeen.
En todellakaan. Ei se kyllä onnistuisikaan, koska olen sitoutumiskammoinen ja viihdyn paljon paremmin yksin kuin suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Voisin seurustella, hyvää ruokaa ja paljon seksiä olisi tarjolla, samoin syvällisiä keskusteluja ja toisen tukemista unelmissaan. Toisaalta olen synkkyyteen taipuvainen, joten ehkä kaksi sellaista eivät sopisi yhteen.
Ei voi vajota synkkyyteen, jos on tuplamäärä kaikkea tuota mitä luettelit.
Olen nainen jollaisia ihailen. Mutta olen hetero. Olen varattu. Usein minua lähestytään , pyydetään treffeille ja halutaan tutustua. Kuulen ne lauseet että olen mielenkiintoinen ja erittäin viehättävä. Pidän itsekin itseäni viehättävänä ja olen mielenkiintoinen,älykäs,elämälle utelias. Hyväsydäminen.
En tiedä. En tunne itseäni yhtään. Minkälainen oikeastaan olen? En tiedä.
Vaikka pidänkin itseäni kivana tyyppinä ja muutenkin mukavana niin en näe itseäni seurustelemassa kanssani.