Lue keskustelun säännöt.
Eronneet epäonnistuneita?
25.06.2013 |
Monesti kuulee sanottavan, että ihmiset eroavat liian helposti ja ovat epäonnistuneet liitossaan.
Eihän se näin mene.
Eivät he liitossa ole epäonnistuneet, vaan siinä, että ovat hätäpäissään yksinjäämisen pelossa tai vauvakuumeessa valinneet väärän puolison.
Kommentit (7)
:D toi loppu ap:n tekstistä on jotenkin niin... naurettavaa :D
Avioero on tavallaan epäonnistumista, väitän että 99% avioituneista haluaisi saada avioliittonsa kestämään ja jatkumaan siihen hamaan loppuun asti.
Mutta koska kellään ei ole kristallipalloa, paitsi tietysti ap:lla, kukaan ei pysty tietämään miten elämä vie ja miten itse ja puoliso muuttuu vuosien saatossa. Vastoinkäymiset joko kasvattavat ja lujittavat tai sitten ajavat puolisoita erilleen. Voi tulla puolisolle masennusta tai muuta vaivaa pääkoppansa kanssa ja se saattaa myös tehdä oman hallansa suhteen vaalimiselle.
Eli onhan jokainen ero epäonnistuminen, mutta se on myös valtava kokemus ja kasvattava tapahtuma josta viisaammat oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:58"]
:D toi loppu ap:n tekstistä on jotenkin niin... naurettavaa :D
Avioero on tavallaan epäonnistumista, väitän että 99% avioituneista haluaisi saada avioliittonsa kestämään ja jatkumaan siihen hamaan loppuun asti.
Mutta koska kellään ei ole kristallipalloa, paitsi tietysti ap:lla, kukaan ei pysty tietämään miten elämä vie ja miten itse ja puoliso muuttuu vuosien saatossa. Vastoinkäymiset joko kasvattavat ja lujittavat tai sitten ajavat puolisoita erilleen. Voi tulla puolisolle masennusta tai muuta vaivaa pääkoppansa kanssa ja se saattaa myös tehdä oman hallansa suhteen vaalimiselle.
Eli onhan jokainen ero epäonnistuminen, mutta se on myös valtava kokemus ja kasvattava tapahtuma josta viisaammat oppivat.
[/quote]
Mutta moni kehuu, että onneksi pääsi siitä hakkaavasta ja ryyppäävästä paskasta eroon. Miksi siis yleensäkään mennä naimisiin ja tehdä lapsia juopon hullun kanssa?
Miksi ei päde ajatus, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Joku on pitänyt saada, ettei jää yksin. Siinä se juuri on. Paniikissa otettu eka mies, joka on saatu
Väärän puolison voi valita kyllä myös ihan vaikkei olisi yksinjäämisen pelkoa tai kiirettäkään. Ihmiset myös muuttuvat avioliiton aikana, joten puoliso joka oli ihan oikea silloin, ei välttämättä ole sitä nyt. Esimerkiksi meillä mies alkoi käyttää liikaa alkoholia ja oli juovuksissa väkivaltainen. En minä olisi voinut siitä kunnollisesta miehestä millään tietää seurusteluaikana, että hän tulee 10 vuoden päästä alkoholisoitumaan.
Musta kaikkein säälittävimpiä on ne, jotka elää ehkä parikymmentäkin vuotta sitten kuolleessa suhteessa, kun ei "lasten takia" uskalla erota. Antavat vaan lapsilleen hienon parisuhdemallin, johon ei rakkaus ja hellyydenosoitukset kuulu.
Mutta tosiaan, onhan ero tietynlainen merkki epäonnistumisesta. Kaikki me epäonnistutaan jossain.
Epäonnistuminen on kyllä aika suhteellinen käsite. Näyttäkääs se "onnistunut" ihminen ja elämä mulle, ei ole vielä sellaista vastaan tullut. usein ihmiset noudattavat pariutuessaan tiedostamatonta kaavaa, joka on peräisin jo edellisiltä sukupolvilta. Onko se sitten epäonnistuminen kun alkaa kasvaa ja itsenäistyä niistä sukupolvien traumoista, vaatimuksista ja asioista jotka tehdään vaan siksi että tehdään? Mun kokemuksen mukaan ero on kyllä usein kasvamista, siirtymistä elämässä eteenpäin. Onhan se helppoa ja ihanaa jos on saanut elämäänsä sellaiset eväät että löytää puolison jonka kanssa voi kasvaa ja löytää oman tiensä yhdessä. Veikkaan että näin ei kovin usein ole, vaan sen "onnistumisen" hintana on luopuminen unelmista, elämänhalusta, milloin mistäkin. Suomessa käytetään masennuslääkkeitä tosi paljon, ja eiköhän aika suuri osa mene juuri huoosti toimivien liittojen koossa pitämiseen: kun tunteet puudutetaan, saadaan helpommin pidettyä kulissit yllä. Olen vilpittomän iloinen jokaisesta hyästä, toimivasta liitosta, ja itse eronneena olen kohdannut kymmeniä ja kymmeniä naisia joilla on huikea kasvutarina sen eron jälkeen, he ovat löytäneet itsetuntonsa, elämänhalunsa, intohimonsa, paikkansa työelämässä jne. Siis monet eronneet naiset ovat todella kukoistavia ja onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:58"]
:D toi loppu ap:n tekstistä on jotenkin niin... naurettavaa :D
Avioero on tavallaan epäonnistumista, väitän että 99% avioituneista haluaisi saada avioliittonsa kestämään ja jatkumaan siihen hamaan loppuun asti.
Mutta koska kellään ei ole kristallipalloa, paitsi tietysti ap:lla, kukaan ei pysty tietämään miten elämä vie ja miten itse ja puoliso muuttuu vuosien saatossa. Vastoinkäymiset joko kasvattavat ja lujittavat tai sitten ajavat puolisoita erilleen. Voi tulla puolisolle masennusta tai muuta vaivaa pääkoppansa kanssa ja se saattaa myös tehdä oman hallansa suhteen vaalimiselle.
Eli onhan jokainen ero epäonnistuminen, mutta se on myös valtava kokemus ja kasvattava tapahtuma josta viisaammat oppivat.
[/quote]
Mutta moni kehuu, että onneksi pääsi siitä hakkaavasta ja ryyppäävästä paskasta eroon. Miksi siis yleensäkään mennä naimisiin ja tehdä lapsia juopon hullun kanssa?
Miksi ei päde ajatus, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Joku on pitänyt saada, ettei jää yksin. Siinä se juuri on. Paniikissa otettu eka mies, joka on saatu
[/quote]
Mä olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittanut vastaaja.
Menin naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa olin ollut yhdessä yli 6 vuotta, siitä asuttu yhdessä 5 vuotta.
Toisen lapsen syntymän jälkeen, parisuhdetta oli takana n. 13 vuotta, mies alkoi muuttumaan. Synkisteli, ei käynyt kuin töissä ja äitinsä (??!) luona joka päivä. Viikonloppuisin saattoi juoda muutaman liikaa, viikolla ei koskaan. Alkoi kyttäämään ja vaanimaan mun menemisiä lasten kanssa, tarkisteli kavereilta olenko oikeasti ollut heillä jne.
Tuota kului oma aikansa. Sitten alkoi väkivalta, iltaisin lasten jo mentyä nukkumaan. Kuristusotteita, raiskaamisia. Kaikki tuo "susta ei ole mihinkään, sua kun panee makaat ku mätä säkki" lauseilla höystettynä, lisäksi ääneen lausuttuja tiukan pillun omistavia tuttaviamme joita hän haluaisi panna.
Mikään ei muuttunut hyväksi vaikka halusin. Mikään suhteen alussa ei myöskään kertonut että miehestä kuoriutuu tuollainen.
En tiedä missä meni vikaan, mutta kerrohan sinä.
On. Joo. Epäonnistuneita. Ihan sama missä kohtaa avioitumista se epäonnistuminen on tapahtunut, epäonnistuminen yhtäkaikki.