"Masennus vie yhä useamman naisen ja nuoren eläkkeelle ennen aikojaan" Mikä yhteiskunnassamme on pielessä, että näin on käynyt?
Maailman onnellisin maa ja silti mielenterveydelliset syyt ovat isoin syy eläkkeelle jäämiseen. Tämä on musta tosi huolestuttavaa.
https://www.evermind.fi/masennus-vie-elakkeelle-naiset-nuoret/
Kommentit (89)
Eiköhän useimmiten syyt löydy lapsuudesta.
Itse olen työkyvytön ja tunnen muitakin, meitä yhdistää useimmiten huono lapsuus. Alkoholinkäyttöä, seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista, väkivaltaa jne, jotka sitten lopulta sairastuttaa. Lapsena eletty niin stressaavaa aikaa, ettei kestetä minkäänlaisia paineita, joita opiskelu ja työelämä tuo vastaan.
Itselläni jäi yliopisto kesken ja hyvästä työpaikasta lähdin vaan, kun jatkuvat paniikkikohtaukset estivät työnteon. En tiedä pääsenkö koskaan takaisin työelämään. Sisarukseni ovat pärjänneet paremmin, mutta minä olin aina se herkin, joka yritti selvittää kaikki aikuisten huolet ja kantaa niitä harteillaan.
Ja aloittajalle: masennus vie naiset eläkkeelle koska sitä maksetaan. Jos sitä ei maksettaisi, naiset ottaisivat itseään niskasta.
Mitä maksat. Sitä saat. Oli se mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähden Suomesta enkä enää kustanna. En teidän koulukiusaamishaavoja, en kenenkään ihmis"oikeuksia", en mitään.
Voin avustaa potkaisemalla vauhtia perseelle. Juuri kaltaisesi materiaali tarvitaan maasta pihalle.
Ai ne jotka maksaa?
Sinä mitään maksa. Olet tarkkiksen vanha persu, luokan pahimman hutsun aviomies.
Olisiko osasyynä juurettomuus (vanhempien avioerot, uusperheet), vaatimustason lasku koulussa (ei osata enää pinnistellä asioiden eteen, kun koulussa pääsee niin helpolla) ja epärealistiset odotukset elämältä (liian suuret vaatimukset kumppanin, työn ja elintason suhteen). Tähän kun lisäät passiivisen luonteen, joka ei osaa itse etsiä itselleen mielekästä tekemistä, niin paketti on valmis.
Mielialalääkkeistä on tutkimusten mukaan hyötyä vain todella pienelle osalle ihmisistä. Osalle jopa tuottavat sivuoireina masennusta ja seksuaalihalujen vähenemistä. Suurimmalla osalla ei ole varsinaista masennusta, vaan alakuloisuutta, jota kyllä pitäisi pystyä vähän sietämään, negatiiviset tunteet kuuluvat elämään. Silti lääkkeitä tuputetaan kaikille, iso bisnes nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähden Suomesta enkä enää kustanna. En teidän koulukiusaamishaavoja, en kenenkään ihmis"oikeuksia", en mitään.
Voin avustaa potkaisemalla vauhtia perseelle. Juuri kaltaisesi materiaali tarvitaan maasta pihalle.
Ai ne jotka maksaa?
Sinä mitään maksa. Olet tarkkiksen vanha persu, luokan pahimman hutsun aviomies.
Olet tervetullut tutustumaan elämääni ja siihen mitä maksan siihen mitä en nosta yhteiskunnalta omaan pussiin.
Joku tuolla yllä kuittaili hauskasti naisten olevan onnellisempia ok elämässä. Mummoni eli ok elämää ja sanoi ennen poisnukkumistaan katuvansa ettei lähtenyt nuorena Helsinkiin vielä silloin kun asuntojen hinnat olivat matalalla. Katui vaatimatonta elämäänsä, jonka takia käski meitä tavoittelemaan unelmiaan vaikka se veisikin aikaa tai olisi loppupeleissä hölmöläisen hommaa. Masentua voi eläessään ''oikealla tavalla'' :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähden Suomesta enkä enää kustanna. En teidän koulukiusaamishaavoja, en kenenkään ihmis"oikeuksia", en mitään.
Voin avustaa potkaisemalla vauhtia perseelle. Juuri kaltaisesi materiaali tarvitaan maasta pihalle.
Ai ne jotka maksaa?
Sinä mitään maksa. Olet tarkkiksen vanha persu, luokan pahimman hutsun aviomies.
Olet tervetullut tutustumaan elämääni ja siihen mitä maksan siihen mitä en nosta yhteiskunnalta omaan pussiin.
Ketään ei kiinnosta, mene jo, lupasit. Häivy.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän useimmiten syyt löydy lapsuudesta.
Itse olen työkyvytön ja tunnen muitakin, meitä yhdistää useimmiten huono lapsuus. Alkoholinkäyttöä, seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista, väkivaltaa jne, jotka sitten lopulta sairastuttaa. Lapsena eletty niin stressaavaa aikaa, ettei kestetä minkäänlaisia paineita, joita opiskelu ja työelämä tuo vastaan.
Itselläni jäi yliopisto kesken ja hyvästä työpaikasta lähdin vaan, kun jatkuvat paniikkikohtaukset estivät työnteon. En tiedä pääsenkö koskaan takaisin työelämään. Sisarukseni ovat pärjänneet paremmin, mutta minä olin aina se herkin, joka yritti selvittää kaikki aikuisten huolet ja kantaa niitä harteillaan.
Minut tuhosi sairas työyhteisö ja narsistinen esimies vasta aikuisiällä. Hyvän lapsuuden ja nuoruuden eläneenä luulin että en ikinä sairastuisi masennukseen ja epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön. Niin vain kävi. Se voi sattua kenelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka joutuu elättämään ne nuoret naiset? No miehet tietenkin.
Ai ne, jotka on syrjäytyneet? Tuntemani nuoret mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijanaiset käy opintojensa ohella osa-aikatöissä. Syrjäytynyt pikkuveljeni ei ole tehnyt päivääkään töitä ja on nyt eläkkeellä, vaikka hän on vasta 30-vuotias.
Tämä, todella moni masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä yksinäinen nainen käy kuitenkin töissä ja elättää itsensä ilman päihteitä. Syrjäytynyt mies istuu päivät tietokoneella yhteiskunnan maksamana ja polttaa päivittäin pilveä tai juo kaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka joutuu elättämään ne nuoret naiset? No miehet tietenkin.
Ai ne, jotka on syrjäytyneet? Tuntemani nuoret mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijanaiset käy opintojensa ohella osa-aikatöissä. Syrjäytynyt pikkuveljeni ei ole tehnyt päivääkään töitä ja on nyt eläkkeellä, vaikka hän on vasta 30-vuotias.
Tämä, todella moni masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä yksinäinen nainen käy kuitenkin töissä ja elättää itsensä ilman päihteitä. Syrjäytynyt mies istuu päivät tietokoneella yhteiskunnan maksamana ja polttaa päivittäin pilveä tai juo kaljaa.
Niin ja vaatii naista kotiovelleen
Ei yhteis kunnas oo mitään vikaa vaan valittajissa.
Ottakaa niskasta kiinni ja menkää töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka joutuu elättämään ne nuoret naiset? No miehet tietenkin.
Ai ne, jotka on syrjäytyneet? Tuntemani nuoret mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijanaiset käy opintojensa ohella osa-aikatöissä. Syrjäytynyt pikkuveljeni ei ole tehnyt päivääkään töitä ja on nyt eläkkeellä, vaikka hän on vasta 30-vuotias.
Tämä, todella moni masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä yksinäinen nainen käy kuitenkin töissä ja elättää itsensä ilman päihteitä. Syrjäytynyt mies istuu päivät tietokoneella yhteiskunnan maksamana ja polttaa päivittäin pilveä tai juo kaljaa.
Öö... Nyt jokin antropologian kurssi menossa täällä? Tiedän yksinäisiä niin miehiä kuin naisia jotka käy töissä. Anteeksi jos liikun ns. piireissä.
Minä sain työkyvyttömyyseläkeen parisuhteen tuomista traumoista. Jos olisin pysynyt vain töissä ja sinkkuna niin yhä olisin työkykyinen.
Elämältä odotetaan aivan liikaa. Usean elämä on tavanomaista puurtamista. Arkisista askareista ilo.
Jotkut haluaisivat olla tubettajia tai muita, joiden tekemisiä seurataan ja ihaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itsestä tuntuu, että pärjätäkseen pitää pinnistellä, jaksaa, yrittää enemmän ja tehdä paremmin. Miksi?
Just kun tuntuu siltä, että haldaat sen työsi, niin tulee joku ääliö kertomaan elinikäisestä oppimisesta tai vaihtaa koko tietojärjestelmän uudempaan ja käyttäjän kannalta huonompaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka joutuu elättämään ne nuoret naiset? No miehet tietenkin.
Ai ne, jotka on syrjäytyneet? Tuntemani nuoret mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijanaiset käy opintojensa ohella osa-aikatöissä. Syrjäytynyt pikkuveljeni ei ole tehnyt päivääkään töitä ja on nyt eläkkeellä, vaikka hän on vasta 30-vuotias.
Tämä, todella moni masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä yksinäinen nainen käy kuitenkin töissä ja elättää itsensä ilman päihteitä. Syrjäytynyt mies istuu päivät tietokoneella yhteiskunnan maksamana ja polttaa päivittäin pilveä tai juo kaljaa.
Pliis, ei tehdä tästä taas miesten haukkumisketjua.
Jokaisen tarina on omansa eikä ihmiset syrjäydy omasta halustaan, vaikka se siltä voisi näyttää. Emme voi varmasti tietää minkälaisia taakkoja toinen kantaa, vaikka olisimme kuinka läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteis kunnas oo mitään vikaa vaan valittajissa.
Ottakaa niskasta kiinni ja menkää töihin.
Huomaa, ettet tiedä masennuksesta mitään vaan olet empatiakyvytön ja säälimätön, kylmä ihminen.
Minä kärsin masennuksesta ja olen ollut pian parikymmentä vuotta työelämässä, logiikkasi siis ontuu, se ei olekaan mikään lääke.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain työkyvyttömyyseläkeen parisuhteen tuomista traumoista. Jos olisin pysynyt vain töissä ja sinkkuna niin yhä olisin työkykyinen.
Että tuokin pummaaminen onnistuu Suomen rahoista.
Positiivisen palautteen puuttuminen: työelämä on suorittamista, jota tehdään usein ilman kunnollista palautetta, positiivista tsemppiä sekä ylenemismahdollisuuksia. Työilmapiiriinei panosteta, ”me-henkeä” ja yhteisöllisyyttäei synny kun yhä useampi tekee pätkää ja silppua. Työnantaja on ”kasvoton” monikansallinen yritys, jota ei kiinnosta työntekijä yksilönä. Uusi tekijä on jo jonossa.
Ai ne jotka maksaa?