"olin sillon lapsi!" Ei oo vastaus kun koulukiusattu kysyy kiusaajalta menneitä!

Ei ne koskaan opi.

Elämässä ei ole sellaisia mekanismeja että kiusaajat oppisivat tunnistamaan kuvioita joihin osallistuvat, ja välttämään toisten loukkaamista.

Kiusatut oppivat ihmisistä vähän liiankin paljon.

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

He itsekin olivat lapsia. Lapsena aivot kehittyy, ja kun kiusataan aivot kehittyy sen ympärille.

Väkivalta lopettaa v*ttuilun.

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

Säälittävää on se, ettei aikuisenakaan voi pyytää anteeksi mitä lapsena teki muille.

Säälittävää on se, ettei ymmärrä, että vaikka on yli päässyt niin ei se tarkoita sitä, ettei haluaisi anteeksipyyntöä.

Säälittävää on haukkua uhreja.

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät voi edes anteeksi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

Säälittävää on se, ettei aikuisenakaan voi pyytää anteeksi mitä lapsena teki muille.

Säälittävää on se, ettei ymmärrä, että vaikka on yli päässyt niin ei se tarkoita sitä, ettei haluaisi anteeksipyyntöä.

Säälittävää on haukkua uhreja.

Aikamoinen narsisti saa olla kun kuvittelee että joku aikuinen muistaa/pitää merkittävänä jotain kinaa vuosikymmenten takaa

Mä en pääse koulukiusaamista ikinä karkuun koska naamassani on muistutus siitä. Päättivät terästää lumipalloja ja naamaani tuli kiva vekki.

Ei kulaan pyytänyt anteeksi vaikka ambulanssilla tikattavaksi vietiin.

Osa kiusaajista kiusaa aina. Mutta onhan se selvää, että osa kiusaa lapsellisuuttaan. Itseäni on syytetty kiusaamisesta, vaikka en tiennyt kiusaavani ja koin että minua kiusattiin. Aikuisena ja omien lasteni kautta olen ymmärtänyt, että lapsen maailma on aika mustavalkoinen kiusaamiseksi koetaan joskus asioita, joissa kyse on vain väärinymmärryksestä ja kehittymättömistä ja keskeneräisistä sosiaalisista taidoista.

On tietysti ns.oikeaa kiusaamistakin, jolloin se anteeksipyyntö voi korjata paljon. Muutenkin anteeksipyytäminen olisi hieno taito siinä missä antaminenkin.

Yksi koulukiusaajani kuoli pari viikkoa sitten. Harmi hänen perheelleen, mutta henkilökohtaisesti toivon hänen kuolleen kivuissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

Säälittävää on se, ettei aikuisenakaan voi pyytää anteeksi mitä lapsena teki muille.

Säälittävää on se, ettei ymmärrä, että vaikka on yli päässyt niin ei se tarkoita sitä, ettei haluaisi anteeksipyyntöä.

Säälittävää on haukkua uhreja.

Aikamoinen narsisti saa olla kun kuvittelee että joku aikuinen muistaa/pitää merkittävänä jotain kinaa vuosikymmenten takaa

Vaikket muistaisi, mikset voisi pyytää anteeksi? Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

Säälittävää on se, ettei aikuisenakaan voi pyytää anteeksi mitä lapsena teki muille.

Säälittävää on se, ettei ymmärrä, että vaikka on yli päässyt niin ei se tarkoita sitä, ettei haluaisi anteeksipyyntöä.

Säälittävää on haukkua uhreja.

Aikamoinen narsisti saa olla kun kuvittelee että joku aikuinen muistaa/pitää merkittävänä jotain kinaa vuosikymmenten takaa

Vaikket muistaisi, mikset voisi pyytää anteeksi? Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa?

Pyydä itse anteeksi jos siltä tuntuu

Koulukiusaaminen kuuluu luokitella kidutukseksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan erityisen raskauttavien asianhaarojen vallitessa: uhri on alaikäinen ja tekoa on usein jatkettu jopa vuosia. Sellaisena se ei vanhene koskaan, vaan tekijä pitäisi voida saattaa tuomiolle vielä vanhanakin kuten keskitysleirivartijat.

Minä olin sekä kiusaaja että kiusattu. Toki jälkimmäistä enemmän. Ja olen itse hyväksynyt ja ymmärtänyt että kaikki olivat vähän keskenkasvuisia siihen aikaan. Joten aika turhaa se on jotain menneitä tivata. Parhainta olisi että kyseiset kiusaajat ovat oppineet aikuisena käyttäytymään ja ylipäätään kasvaneet mallikkaisiksi ihmisiksi. Jos ei, niin omapahan on ongelmansa koska sellainen seuraa elämänläpi. Mutta ainakaan minun ei tarvitse sellaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

Säälittävää on se, ettei aikuisenakaan voi pyytää anteeksi mitä lapsena teki muille.

Säälittävää on se, ettei ymmärrä, että vaikka on yli päässyt niin ei se tarkoita sitä, ettei haluaisi anteeksipyyntöä.

Säälittävää on haukkua uhreja.

Aikamoinen narsisti saa olla kun kuvittelee että joku aikuinen muistaa/pitää merkittävänä jotain kinaa vuosikymmenten takaa

Vaikket muistaisi, mikset voisi pyytää anteeksi? Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa?

Pyydä itse anteeksi jos siltä tuntuu

Mitä pitäisi pyytää?

Sori että yritin olla ystävällinen kaikille, sori että uhkasitte tappaa minut kun olin kolmosella, sori että selkäni murtui kun potkitte sitä, sori että olin sinisilmäinrn ja luulin, että haluatte olla minun ystäviäni, mutta halusitte vaan kiusata.

Itse en halua anteeksipyyntöjä mutta ymmärrän, että se on joillekin ehkä tärkeä tarve ikään kuin saada kiusaaja myöntämään tekonsa. Uskon, että iso osa kiusaajistani ei koskaan ajatellut kiusaavansa. Osa jo silloin (lähes täysi-ikäisenä) pilkkasi ja ivasi, että on kyllä luuseri kun ei pysty sietämään mitään arvostelua, kun eräs kiusattu lopetti lukion. Tämäkään ei ollut se äänekäs kiusaaja vaan hiljainen hyväksyjä, nauraja, jota huvitti ne "harmittomat" heitot, mitä meille kiusatuille heitettiin oppitunneilla, välitunneilla ja vapaa-aikana.

En tiedä, kenen mielestä on harmitonta kuulla olevansa ruma, epämuodostunut, lauta, tyhmä jne päivittäin, kuunnella naurua ja pilkkaa joka kerta, kun vastasi opettajan kysymykseen (riippumatta siitä, oliko se oikein vai ei), saada jatkuvaa arvostelua ja vähättelyä, jos opettaja sattui lukemaan juuri kiusatun aineen (kinattiin opettajan kanssa arvioinnista niin kauan, että opettaja lupasi harkita arvosanan alennusta), saada vääriä koepäiviä ja koealueita, kun opettajan viestiä ei haluttu välittää oikein, lukittiin luokkaan, jotta myöhästyi jne. Jatkuvaa päivittäistä henkistä alentamista. Monena iltana makasin sängyssä saamatta unta ja oikeasti rukoilin, että jaksaisin seuraavan päivän. Ja seuraavan. Ja monta kertaa mietin, mitä tapahtuu, jos en jaksa.

Jaksoin kuusi vuotta tätä (onneksi vain yläkoulussa oli myös fyysistä väkivaltaa mutta harvemmin ja lähinnä tönimisinä ja potkimisina) ja edelleen on mysteeri, miksi minua kiusattiin. Olin outo, liian hyvä koulussa, ruma. Se ainakin tuli selväksi. Mutta koulussa oli paljon minua rumempia, parempia ja oudompia. En myöskään tajunnut, että parin idiootin huutelulle naurettiin sitten kippurassa koko luokka ja että kukaan ei koskaan esim. lukiossa viitsinyt todeta, että tuollainen on ilkeää tai ylipäätään väärin. Vieläkin kiinnostaisi tietää, mitä mietit sinä, jonka mielestä oli hauska nauraa, kun joku luokkakaveri kutsui toista niin rumaksi, ettei uskalla tulla tekemään parityötä.

Jättihän tuo jälkiä. Arpia. En pidä itsestäni. En ole koskaan kyennyt hyväksymään itseäni ja vaadin koko ajan itseltäni joko liikaa tai liian vähän. Tuloksena myös masennus.

Olen työkykyinen (vielä), elätän itseni ja lapseni, mutta ikinä en anna anteeksi. Ei tarvitse tulla pyytämään. Minä saatoin olla ruma, outo ja hikari mutta sinä, huutelija tai naurava hyväksyjä olet sisältä läpimätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nämä ihmiset jotka eivät ole aikuisenakaan päässet yli siitä miten joku lapsi käyttäytyi heitä kohtaan

Säälittävää on se, ettei aikuisenakaan voi pyytää anteeksi mitä lapsena teki muille.

Säälittävää on se, ettei ymmärrä, että vaikka on yli päässyt niin ei se tarkoita sitä, ettei haluaisi anteeksipyyntöä.

Säälittävää on haukkua uhreja.

Aikamoinen narsisti saa olla kun kuvittelee että joku aikuinen muistaa/pitää merkittävänä jotain kinaa vuosikymmenten takaa

Vaikket muistaisi, mikset voisi pyytää anteeksi? Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa?

Pyydä itse anteeksi jos siltä tuntuu

Mitä pitäisi pyytää?

Sori että yritin olla ystävällinen kaikille, sori että uhkasitte tappaa minut kun olin kolmosella, sori että selkäni murtui kun potkitte sitä, sori että olin sinisilmäinrn ja luulin, että haluatte olla minun ystäviäni, mutta halusitte vaan kiusata.

Sori ettet pääse yli jostain subjektiivisesta lapsuuden kokemuksesta? Nuo selän murtamiset ym. ei todellakaan ole kiusaamista vaan pahoinpitelyjä ja tuollaiset asiat on varmasti selvitetty perin pohjin jo silloin kun ne tapahtuivat. Jos näin ei ole niin lähinnä vanhempasi ovat sinulle anteeksipyynnön velkaa

Säälittäviä ovat nämä jotka jää johonki lapsuuteen roikkumaan eivätkä osaa jatkaa elämää eteenpäin. Pitääkö sääliä koko loppuelämän ja voivotella?

Jos ei osaa jatkaa elämää eteenpäin niin sillon kannattaa hakea apua itelleen.

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä ovat nämä jotka jää johonki lapsuuteen roikkumaan eivätkä osaa jatkaa elämää eteenpäin. Pitääkö sääliä koko loppuelämän ja voivotella?

Jos ei osaa jatkaa elämää eteenpäin niin sillon kannattaa hakea apua itelleen.

Aivot lehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Vuosien kiusaaminen jättää pysyvät traumat kasvuikäiselle.