Lue keskustelun säännöt.
“Kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus karkaa ikkunasta ulos”, sanoi vanha kansa
27.07.2020 |
Rahalla saa ehkä rakkautta, mutta kaikkea ei rahallakaan saa. Raha on monille suomalaisille salarakas jota ei mielellään julkisesti myönnetä.
Kommentit (24)
Silloin naiset joutuivat usein jäämään kotiin. Kuten osa miehistä onkin jo huomannut eivät kalliit leikkikalut aina välttämättä tuo vaimoa ainakaan täällä Suomessa. Naiset saavat joko valtiolta tukea tai käyvät töissä, jolloin elättäjää ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus voi auttaa jaksamaan sitä suhteellista köyhyyttä. Pari voi myös tukea toinen toistaan pyristellessään pois köyhyydestä.
Rahalla ei saa rakkautta ja ilman rahaa ei saa mitään.
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"
Onko kukaan köyhä ilman syytä? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin naiset joutuivat usein jäämään kotiin. Kuten osa miehistä onkin jo huomannut eivät kalliit leikkikalut aina välttämättä tuo vaimoa ainakaan täällä Suomessa. Naiset saavat joko valtiolta tukea tai käyvät töissä, jolloin elättäjää ei tarvita.
Tämä on totta. Kuten Destiny’s Childin Independent Woman sanoi niin naisilla on nykyään omat autot, omat talot, omat kullat ja omat jalokivet. Keikan he ovat itse ostaneet omilla rahoillaan. Ei heitä kiinosta miehet ja heidän halvat rihkamat muuten kuin sängyn alusena silloin kun tarve. Mutta muuten miehet ovat hyödyttömiä.
Ihan ensin kyllä katsoin kirjoittajan kiloja. Selittää paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"
Tuohan se lottovoitto olisi. Kalvinistit, joiden opin pohjalta amerikkalainen Max Weber loi länsimaisen työetiikan, pitivät luterilaisia laiskoina ja juoppoina. Syy oli se että Luther painotti lepoa ja oluttuoppia yhtä tärkeänä asiana kuin työtä. Perhekeskeinen Luther kauhistelisi nykyaikaista työssäraatamista kun kukaan ei nauti työstään ja perheelle ei jää työltä aikaa. Puhumattakaan oluttupillisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"Tuohan se lottovoitto olisi. Kalvinistit, joiden opin pohjalta amerikkalainen Max Weber loi länsimaisen työetiikan, pitivät luterilaisia laiskoina ja juoppoina. Syy oli se että Luther painotti lepoa ja oluttuoppia yhtä tärkeänä asiana kuin työtä. Perhekeskeinen Luther kauhistelisi nykyaikaista työssäraatamista kun kukaan ei nauti työstään ja perheelle ei jää työltä aikaa. Puhumattakaan oluttupillisesta.
Luther salakuljetti tynnyrissä tulevan nunnavaimonsa luostarista ulos. Ilmeisesti heillä oli aika tyydyttävä ja hauska avioliitto. Ymmärtääkseni Luther ei noin yleisesti naisista ja varsinkaan vakiintumisesta paljon ajatellut, mutta kun tarpeeksi kova pähkinä tuli purtavaksi, täytyy olla ollut aivan ihanaa.
Väite siitä että lepo ja oluttuoppi on yhtä tärkeä: no niin ne onkin. Kertoo vain siitä että hän teki oikeasti töitä ja sitten tarvitsi lepoa. Monet on tekevinään töitä vaikka se aika olisi todellisuudessa aikamoista hukkakäyntiä niin kuin katolisessa maailmassa. Noin niin kuin työajanseurannassa muka töitä kaikki.
Mut minulle ei luterilainen keppi tullut persposkille siinä muodossa että muistathan joskus levätä. Otettiin vain osa siitä paketista ja paisuteltiin sitä. Aina vain pitää raataa eikä koskaan palautua ja nauttia työn hedelmistä. Muiden perheissä näin että luterilaisuus edusti jotain jatkuvaa henkistä ummetusta, jossa koko ajan pitää olla ankea tai pelätä ja niinpäin pois. Olen kuitenkin näitä ihmisiä fiksumpi ja tajuan että tämä ei ole luterilaisuuden puute vaan sen tulkitsijoiden puute. Ihan sama kuin joku laskisi matikan laskun väärin ja tästä pääteltäisiin että matikka on huono asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"Tuohan se lottovoitto olisi. Kalvinistit, joiden opin pohjalta amerikkalainen Max Weber loi länsimaisen työetiikan, pitivät luterilaisia laiskoina ja juoppoina. Syy oli se että Luther painotti lepoa ja oluttuoppia yhtä tärkeänä asiana kuin työtä. Perhekeskeinen Luther kauhistelisi nykyaikaista työssäraatamista kun kukaan ei nauti työstään ja perheelle ei jää työltä aikaa. Puhumattakaan oluttupillisesta.
Luther salakuljetti tynnyrissä tulevan nunnavaimonsa luostarista ulos. Ilmeisesti heillä oli aika tyydyttävä ja hauska avioliitto. Ymmärtääkseni Luther ei noin yleisesti naisista ja varsinkaan vakiintumisesta paljon ajatellut, mutta kun tarpeeksi kova pähkinä tuli purtavaksi, täytyy olla ollut aivan ihanaa.
Väite siitä että lepo ja oluttuoppi on yhtä tärkeä: no niin ne onkin. Kertoo vain siitä että hän teki oikeasti töitä ja sitten tarvitsi lepoa. Monet on tekevinään töitä vaikka se aika olisi todellisuudessa aikamoista hukkakäyntiä niin kuin katolisessa maailmassa. Noin niin kuin työajanseurannassa muka töitä kaikki.
Mut minulle ei luterilainen keppi tullut persposkille siinä muodossa että muistathan joskus levätä. Otettiin vain osa siitä paketista ja paisuteltiin sitä. Aina vain pitää raataa eikä koskaan palautua ja nauttia työn hedelmistä. Muiden perheissä näin että luterilaisuus edusti jotain jatkuvaa henkistä ummetusta, jossa koko ajan pitää olla ankea tai pelätä ja niinpäin pois. Olen kuitenkin näitä ihmisiä fiksumpi ja tajuan että tämä ei ole luterilaisuuden puute vaan sen tulkitsijoiden puute. Ihan sama kuin joku laskisi matikan laskun väärin ja tästä pääteltäisiin että matikka on huono asia.
Korjaan sinua. Luther ja salakuljetti yhteensä 11 nunnaa ulos luostarista olut tynnyreihin piilotettuina ja avioituivat heidän kanssaan. Vaikka Luther oli entinen munkkiniemen, hän vastusti katolisen kirkon selibaatti säätöjä. Lutherille ja Katariinalle syntyi yhteensä seitsemän ihanaa lasta ja he viettivät joulua vanhaan germaaniseen tapaan nostamalla koristeltu kuusi pöydälle. Lutherin mukaan se kuvasi Paratiisin elämänpuuta ja sen oksille ripustetut omenat elämänpuun hedelmiä ja kuuseen ripustetut kynttilät olivat puuta vahtiva enkeleitä. Heillä oli mukavia ja railakkaita perhejouluja joissa juotiin, naurettiin ja soitettiin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"Tuohan se lottovoitto olisi. Kalvinistit, joiden opin pohjalta amerikkalainen Max Weber loi länsimaisen työetiikan, pitivät luterilaisia laiskoina ja juoppoina. Syy oli se että Luther painotti lepoa ja oluttuoppia yhtä tärkeänä asiana kuin työtä. Perhekeskeinen Luther kauhistelisi nykyaikaista työssäraatamista kun kukaan ei nauti työstään ja perheelle ei jää työltä aikaa. Puhumattakaan oluttupillisesta.
Luther salakuljetti tynnyrissä tulevan nunnavaimonsa luostarista ulos. Ilmeisesti heillä oli aika tyydyttävä ja hauska avioliitto. Ymmärtääkseni Luther ei noin yleisesti naisista ja varsinkaan vakiintumisesta paljon ajatellut, mutta kun tarpeeksi kova pähkinä tuli purtavaksi, täytyy olla ollut aivan ihanaa.
Väite siitä että lepo ja oluttuoppi on yhtä tärkeä: no niin ne onkin. Kertoo vain siitä että hän teki oikeasti töitä ja sitten tarvitsi lepoa. Monet on tekevinään töitä vaikka se aika olisi todellisuudessa aikamoista hukkakäyntiä niin kuin katolisessa maailmassa. Noin niin kuin työajanseurannassa muka töitä kaikki.
Mut minulle ei luterilainen keppi tullut persposkille siinä muodossa että muistathan joskus levätä. Otettiin vain osa siitä paketista ja paisuteltiin sitä. Aina vain pitää raataa eikä koskaan palautua ja nauttia työn hedelmistä. Muiden perheissä näin että luterilaisuus edusti jotain jatkuvaa henkistä ummetusta, jossa koko ajan pitää olla ankea tai pelätä ja niinpäin pois. Olen kuitenkin näitä ihmisiä fiksumpi ja tajuan että tämä ei ole luterilaisuuden puute vaan sen tulkitsijoiden puute. Ihan sama kuin joku laskisi matikan laskun väärin ja tästä pääteltäisiin että matikka on huono asia.
Lutherin mukaan kaikki työ, jopa se vähäinenkin, on yhtä arvokasta kun se tuottaa yhteistä hyvää. Ei vain rahallista. Ja kun iIhminen toteuttaa työssään omaa kutsumustaan jonka Jumala on hänen osakseen antanut, on ihminen siksi onnellinen ja iloitsee työstään. Ja ei tule unohtaa olutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"Tuohan se lottovoitto olisi. Kalvinistit, joiden opin pohjalta amerikkalainen Max Weber loi länsimaisen työetiikan, pitivät luterilaisia laiskoina ja juoppoina. Syy oli se että Luther painotti lepoa ja oluttuoppia yhtä tärkeänä asiana kuin työtä. Perhekeskeinen Luther kauhistelisi nykyaikaista työssäraatamista kun kukaan ei nauti työstään ja perheelle ei jää työltä aikaa. Puhumattakaan oluttupillisesta.
Luther salakuljetti tynnyrissä tulevan nunnavaimonsa luostarista ulos. Ilmeisesti heillä oli aika tyydyttävä ja hauska avioliitto. Ymmärtääkseni Luther ei noin yleisesti naisista ja varsinkaan vakiintumisesta paljon ajatellut, mutta kun tarpeeksi kova pähkinä tuli purtavaksi, täytyy olla ollut aivan ihanaa.
Väite siitä että lepo ja oluttuoppi on yhtä tärkeä: no niin ne onkin. Kertoo vain siitä että hän teki oikeasti töitä ja sitten tarvitsi lepoa. Monet on tekevinään töitä vaikka se aika olisi todellisuudessa aikamoista hukkakäyntiä niin kuin katolisessa maailmassa. Noin niin kuin työajanseurannassa muka töitä kaikki.
Mut minulle ei luterilainen keppi tullut persposkille siinä muodossa että muistathan joskus levätä. Otettiin vain osa siitä paketista ja paisuteltiin sitä. Aina vain pitää raataa eikä koskaan palautua ja nauttia työn hedelmistä. Muiden perheissä näin että luterilaisuus edusti jotain jatkuvaa henkistä ummetusta, jossa koko ajan pitää olla ankea tai pelätä ja niinpäin pois. Olen kuitenkin näitä ihmisiä fiksumpi ja tajuan että tämä ei ole luterilaisuuden puute vaan sen tulkitsijoiden puute. Ihan sama kuin joku laskisi matikan laskun väärin ja tästä pääteltäisiin että matikka on huono asia.
Korjaan sinua. Luther ja salakuljetti yhteensä 11 nunnaa ulos luostarista olut tynnyreihin piilotettuina ja avioituivat heidän kanssaan. Vaikka Luther oli entinen munkkiniemen, hän vastusti katolisen kirkon selibaatti säätöjä. Lutherille ja Katariinalle syntyi yhteensä seitsemän ihanaa lasta ja he viettivät joulua vanhaan germaaniseen tapaan nostamalla koristeltu kuusi pöydälle. Lutherin mukaan se kuvasi Paratiisin elämänpuuta ja sen oksille ripustetut omenat elämänpuun hedelmiä ja kuuseen ripustetut kynttilät olivat puuta vahtiva enkeleitä. Heillä oli mukavia ja railakkaita perhejouluja joissa juotiin, naurettiin ja soitettiin paljon.
Siis tiedän tämän enkä mielestäni kirjoituksessani sulkenut ulos sitä että salakuljetti ne 10 muutakin? Uskon, että heillä oli ihana railakas perhe-elämä. Mutta jos luet hänen ja vaimonsa keskinäisestä keskustelustaan tai kommentoinnistaan niin huomaat että vaimonsa täytyi olla vähän erilainen että ei jäänyt naurujen alle.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin kyllä katsoin kirjoittajan kiloja. Selittää paljon.
Katsothan aina myös kirjoittajan värin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"Tuohan se lottovoitto olisi. Kalvinistit, joiden opin pohjalta amerikkalainen Max Weber loi länsimaisen työetiikan, pitivät luterilaisia laiskoina ja juoppoina. Syy oli se että Luther painotti lepoa ja oluttuoppia yhtä tärkeänä asiana kuin työtä. Perhekeskeinen Luther kauhistelisi nykyaikaista työssäraatamista kun kukaan ei nauti työstään ja perheelle ei jää työltä aikaa. Puhumattakaan oluttupillisesta.
- Siinä missä kalvinistit olivat tiukkapipoisia raatajia, luterilaisuus tunnettiin lähinnä ”juoppouteen langenneista ruhtinashoveista” - eli olivat "hilpeitä juoppoja" eivätkä sen takia kiinnostaneet Weberiä jonka mukaam luterilaisten sielu oli jo menetetty alkoholille.
Itse olen lähihoitajamiehenä saanut huomata, että lähes aina kun kerron ammattini niin nettideittikeskustelut loppuvat siihen.
Kuitenkin esim tältä palstalta saa aina lukea että "kunhan mies ei ole työtön niin kelpaa".
Ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin kyllä katsoin kirjoittajan kiloja. Selittää paljon.
Katsothan aina myös kirjoittajan värin?
Kaunis väristä huolimatta menee kaupaksi hyvin. Väri on tosi huono veruke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rahahan nyt ihmisarvon mitta on länsimaissa ja varsinkin Suomessa. Toinen kyllä työnteko, rahan eteen pitää myös raataa kunnon luterilaisen opin mukaan. Mut kyllä sillä perintörikkallaakin katsotaan olevan tietenkin suurempi ihmisarvo kuin jollain ikityöttömällä sossutuilla kituvalla. Ei oo tarvinnut paljon rakkauksia nähdä köyhänä tässä elämässä, juu.
"Ja rahako täällä arvoni mittaa,
Mutta häpeän saan ilmankin kantaa"Tuohan se lottovoitto olisi. Kalvinistit, joiden opin pohjalta amerikkalainen Max Weber loi länsimaisen työetiikan, pitivät luterilaisia laiskoina ja juoppoina. Syy oli se että Luther painotti lepoa ja oluttuoppia yhtä tärkeänä asiana kuin työtä. Perhekeskeinen Luther kauhistelisi nykyaikaista työssäraatamista kun kukaan ei nauti työstään ja perheelle ei jää työltä aikaa. Puhumattakaan oluttupillisesta.
Luther salakuljetti tynnyrissä tulevan nunnavaimonsa luostarista ulos. Ilmeisesti heillä oli aika tyydyttävä ja hauska avioliitto. Ymmärtääkseni Luther ei noin yleisesti naisista ja varsinkaan vakiintumisesta paljon ajatellut, mutta kun tarpeeksi kova pähkinä tuli purtavaksi, täytyy olla ollut aivan ihanaa.
Väite siitä että lepo ja oluttuoppi on yhtä tärkeä: no niin ne onkin. Kertoo vain siitä että hän teki oikeasti töitä ja sitten tarvitsi lepoa. Monet on tekevinään töitä vaikka se aika olisi todellisuudessa aikamoista hukkakäyntiä niin kuin katolisessa maailmassa. Noin niin kuin työajanseurannassa muka töitä kaikki.
Mut minulle ei luterilainen keppi tullut persposkille siinä muodossa että muistathan joskus levätä. Otettiin vain osa siitä paketista ja paisuteltiin sitä. Aina vain pitää raataa eikä koskaan palautua ja nauttia työn hedelmistä. Muiden perheissä näin että luterilaisuus edusti jotain jatkuvaa henkistä ummetusta, jossa koko ajan pitää olla ankea tai pelätä ja niinpäin pois. Olen kuitenkin näitä ihmisiä fiksumpi ja tajuan että tämä ei ole luterilaisuuden puute vaan sen tulkitsijoiden puute. Ihan sama kuin joku laskisi matikan laskun väärin ja tästä pääteltäisiin että matikka on huono asia.
Korjaan sinua. Luther ja salakuljetti yhteensä 11 nunnaa ulos luostarista olut tynnyreihin piilotettuina ja avioituivat heidän kanssaan. Vaikka Luther oli entinen munkkiniemen, hän vastusti katolisen kirkon selibaatti säätöjä. Lutherille ja Katariinalle syntyi yhteensä seitsemän ihanaa lasta ja he viettivät joulua vanhaan germaaniseen tapaan nostamalla koristeltu kuusi pöydälle. Lutherin mukaan se kuvasi Paratiisin elämänpuuta ja sen oksille ripustetut omenat elämänpuun hedelmiä ja kuuseen ripustetut kynttilät olivat puuta vahtiva enkeleitä. Heillä oli mukavia ja railakkaita perhejouluja joissa juotiin, naurettiin ja soitettiin paljon.
Siis tiedän tämän enkä mielestäni kirjoituksessani sulkenut ulos sitä että salakuljetti ne 10 muutakin? Uskon, että heillä oli ihana railakas perhe-elämä. Mutta jos luet hänen ja vaimonsa keskinäisestä keskustelustaan tai kommentoinnistaan niin huomaat että vaimonsa täytyi olla vähän erilainen että ei jäänyt naurujen alle.
Onhan tuo mielenkiintoinen henkilö. Martti Lutherin ja Katariina Von Boran häät olivat olleet tuon ajan näkemysten ja mielipiteiden mukaan siveettömät ja niissä oli "tanssittu puolialasti syntisen musiikin tahdissa" kuten merkintä Wittenbergin raatihuoneella kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin naiset joutuivat usein jäämään kotiin. Kuten osa miehistä onkin jo huomannut eivät kalliit leikkikalut aina välttämättä tuo vaimoa ainakaan täällä Suomessa. Naiset saavat joko valtiolta tukea tai käyvät töissä, jolloin elättäjää ei tarvita.
Tämä on totta. Kuten Destiny’s Childin Independent Woman sanoi niin naisilla on nykyään omat autot, omat talot, omat kullat ja omat jalokivet. Keikan he ovat itse ostaneet omilla rahoillaan. Ei heitä kiinosta miehet ja heidän halvat rihkamat muuten kuin sängyn alusena silloin kun tarve. Mutta muuten miehet ovat hyödyttömiä.
Todella väärin tulkittu. Eivät halua köyhää miestä oli kappaleen pointti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin naiset joutuivat usein jäämään kotiin. Kuten osa miehistä onkin jo huomannut eivät kalliit leikkikalut aina välttämättä tuo vaimoa ainakaan täällä Suomessa. Naiset saavat joko valtiolta tukea tai käyvät töissä, jolloin elättäjää ei tarvita.
Tämä on totta. Kuten Destiny’s Childin Independent Woman sanoi niin naisilla on nykyään omat autot, omat talot, omat kullat ja omat jalokivet. Keikan he ovat itse ostaneet omilla rahoillaan. Ei heitä kiinosta miehet ja heidän halvat rihkamat muuten kuin sängyn alusena silloin kun tarve. Mutta muuten miehet ovat hyödyttömiä.
Todella väärin tulkittu. Eivät halua köyhää miestä oli kappaleen pointti
Ohis kommentoi että en tiedä koko kappaleen pointtia. Oletin sen aina olleen että hei kattokaa miehet mä ostankin ite mitäs siihen sanotte. Tärkeämpää minusta kuitenkin on se mitä nämä indöpendöönt-naiset tekee sitten kun ovat yli 40. On rahaa joo mutta kun heidän keikutus ei kiinnosta enää muitakaan. Mikä heidän arvonsa on silloin? Eli kannattaa aika varauksella suhtautua 20-vuotiaisiin voimaantujiin, jos heidän sanomansa ei oikeasti tee onnelliseksi myöhemmin elämässä? Valitkaa ihmiset sellainen elämänfilosofia joka ei ruostu 10-20 vuoden päästä ja muutu käyttökelvottomaksi.
Ei rakkaus leipävartaita katsele, sanoi vanha kansa myös.