Lue keskustelun säännöt.
Jos virallista ositusta ei tehty erossa
26.07.2020 |
Voiko toinen takautuvasti vaatia ositusta vuosien päästä?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että miksi teillä ei ositusta tehty?
Jos kummallakaan ei ole omaisuutta, niin silloinhan ositusta ei tarvitse tehdä.Vaikka kummallakaan ei olisi omaisuutta, kannattaa silti tehdä yksinkertainen paperi siitä, että ositus on tehty, ja ottaa paperiin molempien allekirjoitukset. Muuten ositusta ja eron aikana ollutta omaisuutta joudutaan setvimään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ex-puolisoista kuolee.
No voihan se yksinkertainen paperinpala olla kadonnut vuosien ja muuttojen saatossa.
Enpä usko, että tekemätön ositus/ositukset tulevat ikinä kummittelemaan. Olen eronnut kahdesti ilman ositusta. Toisen miehen kanssa on lapsi. Aikuinen lapsi asuu kanssani Suomessa eikä edes halua nähdä isäänsä. Molemmat exät olivat ulkomaalaisia, joiden mahdollinen omaisuus myös ulkomailla, ei edes EU:ssa. Kuka noita selvittää! (Retorinen kysymys). Ehkä lapsemme kumminkin perii isänsä siskopuolensa kanssa. Mutta mistä edes saisimme tietää isän kuolemasta.
Lisään vielä, että eroista on aikaa kymmeniä vuosia,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että miksi teillä ei ositusta tehty?
Jos kummallakaan ei ole omaisuutta, niin silloinhan ositusta ei tarvitse tehdä.Vaikka kummallakaan ei olisi omaisuutta, kannattaa silti tehdä yksinkertainen paperi siitä, että ositus on tehty, ja ottaa paperiin molempien allekirjoitukset. Muuten ositusta ja eron aikana ollutta omaisuutta joudutaan setvimään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ex-puolisoista kuolee.
No voihan se yksinkertainen paperinpala olla kadonnut vuosien ja muuttojen saatossa.
Enpä usko, että tekemätön ositus/ositukset tulevat ikinä kummittelemaan. Olen eronnut kahdesti ilman ositusta. Toisen miehen kanssa on lapsi. Aikuinen lapsi asuu kanssani Suomessa eikä edes halua nähdä isäänsä. Molemmat exät olivat ulkomaalaisia, joiden mahdollinen omaisuus myös ulkomailla, ei edes EU:ssa. Kuka noita selvittää! (Retorinen kysymys). Ehkä lapsemme kumminkin perii isänsä siskopuolensa kanssa. Mutta mistä edes saisimme tietää isän kuolemasta.
Lisään vielä, että eroista on aikaa kymmeniä vuosia,
Mulle on käynyt juuri noin, että ositussopimus on kadonnut, en löydä sitä mistään. Ainoa sopimuksessa listattu omaisuus oli kaksi autoa ja omakotitalo. Yksi auto molemmille, minun saamani on rekisteröity minun nimiini. Omakotitalosta ostin miehen ulos, ositussopimus toimitettiin maanmittauslaitokselle ja sen perusteella minä olen kiinteistön omistaja. Eikö todisteeksi osituksesta riitä se, että maanmittauslaitoksen rekisterissä olen kiinteistön ainoa omistaja, vai pitääkö se ositussopimus esittää aina vaan uudelleen?
Jos ositusta ei tehdä, ei tarvitse maksaa toiselle mitään. Jos pariskunta omistaa vaikka Espoossa pientalon n,450 000 ja siihen jää äiti lapsineen asumaan. Mies voi yksinään hankkia vaikka pienen vuokra-asunnon aluksi. Näin lapset voivat pitää omat kivat koulunsa ja kaverinsa. Vain vanhempien asema muuttuu. Silloin vältetään murkkuikäisten
elämän järkkyminen herkässä vauheessa. Jos miehelle on vaikka tullut perintö tai on muuten rahaa, ei vaimon tarvitse ottaa enää siinä iässä velkaa josta suoriutuminen on vaikeata kun lapset ovat teinejä. Tai isälle voidaan ostaa oma asunto joka vastaa puolikasta omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että miksi teillä ei ositusta tehty?
Jos kummallakaan ei ole omaisuutta, niin silloinhan ositusta ei tarvitse tehdä.Vaikka kummallakaan ei olisi omaisuutta, kannattaa silti tehdä yksinkertainen paperi siitä, että ositus on tehty, ja ottaa paperiin molempien allekirjoitukset. Muuten ositusta ja eron aikana ollutta omaisuutta joudutaan setvimään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ex-puolisoista kuolee.
No voihan se yksinkertainen paperinpala olla kadonnut vuosien ja muuttojen saatossa.
Enpä usko, että tekemätön ositus/ositukset tulevat ikinä kummittelemaan. Olen eronnut kahdesti ilman ositusta. Toisen miehen kanssa on lapsi. Aikuinen lapsi asuu kanssani Suomessa eikä edes halua nähdä isäänsä. Molemmat exät olivat ulkomaalaisia, joiden mahdollinen omaisuus myös ulkomailla, ei edes EU:ssa. Kuka noita selvittää! (Retorinen kysymys). Ehkä lapsemme kumminkin perii isänsä siskopuolensa kanssa. Mutta mistä edes saisimme tietää isän kuolemasta.
Lisään vielä, että eroista on aikaa kymmeniä vuosia,Mulle on käynyt juuri noin, että ositussopimus on kadonnut, en löydä sitä mistään. Ainoa sopimuksessa listattu omaisuus oli kaksi autoa ja omakotitalo. Yksi auto molemmille, minun saamani on rekisteröity minun nimiini. Omakotitalosta ostin miehen ulos, ositussopimus toimitettiin maanmittauslaitokselle ja sen perusteella minä olen kiinteistön omistaja. Eikö todisteeksi osituksesta riitä se, että maanmittauslaitoksen rekisterissä olen kiinteistön ainoa omistaja, vai pitääkö se ositussopimus esittää aina vaan uudelleen?
Ei todellakaan riitä todisteeksi osituksen teosta. Osituksessahan varakkaampi puoliso voi joutua maksamaan tasinkoa köyhemmälle. Nykyisistä omustussuhteista ei näy mitenkään, onko näin tehty ja onko asiasta sovittu jotain. Jos olet edes jonkinlaisissa väleissä exäsi kanssa, pyydä häneltä jäljennös ositussopimuksesta tai edes allekirjoitus paperiin, jossa sanotaan, että ositus on tehty silloin ja silloin. Tämä helpottaa asioiden selvittelyä kuolemasi jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että miksi teillä ei ositusta tehty?
Jos kummallakaan ei ole omaisuutta, niin silloinhan ositusta ei tarvitse tehdä.
Tarvitsee tehdä. Muuten tosiaan viimeistään kuolinpesässä on yllättävä osakas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että miksi teillä ei ositusta tehty?
Jos kummallakaan ei ole omaisuutta, niin silloinhan ositusta ei tarvitse tehdä.Vaikka kummallakaan ei olisi omaisuutta, kannattaa silti tehdä yksinkertainen paperi siitä, että ositus on tehty, ja ottaa paperiin molempien allekirjoitukset. Muuten ositusta ja eron aikana ollutta omaisuutta joudutaan setvimään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ex-puolisoista kuolee.
No voihan se yksinkertainen paperinpala olla kadonnut vuosien ja muuttojen saatossa.
Enpä usko, että tekemätön ositus/ositukset tulevat ikinä kummittelemaan. Olen eronnut kahdesti ilman ositusta. Toisen miehen kanssa on lapsi. Aikuinen lapsi asuu kanssani Suomessa eikä edes halua nähdä isäänsä. Molemmat exät olivat ulkomaalaisia, joiden mahdollinen omaisuus myös ulkomailla, ei edes EU:ssa. Kuka noita selvittää! (Retorinen kysymys). Ehkä lapsemme kumminkin perii isänsä siskopuolensa kanssa. Mutta mistä edes saisimme tietää isän kuolemasta.
Lisään vielä, että eroista on aikaa kymmeniä vuosia,
Lapsellasi on tosi ikävä homma siinä vaiheessa, kun sinä kuolet. Ositukset pitää nimittäin tehdä viimeistään kuolemasi jälkeen eli lapsesi joutuu etsimään exäsi tai ainakin todistamaan, että heitä on yritetty tehokkaasti etsiä, mutta ei ole tavoitettu. Siinä vaiheessa tekemättömät ositukset kummittelevat ihan oikeasti. Perinnönjakoa ei voida tehdä (eli lapsesi ei saa perintöäsi) ennen kuin ositukset ovat selvät tai on todistettu, että niitä ei pystytä tekemään, koska toista osapuolta ei tavoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että miksi teillä ei ositusta tehty?
Jos kummallakaan ei ole omaisuutta, niin silloinhan ositusta ei tarvitse tehdä.Vaikka kummallakaan ei olisi omaisuutta, kannattaa silti tehdä yksinkertainen paperi siitä, että ositus on tehty, ja ottaa paperiin molempien allekirjoitukset. Muuten ositusta ja eron aikana ollutta omaisuutta joudutaan setvimään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ex-puolisoista kuolee.
No voihan se yksinkertainen paperinpala olla kadonnut vuosien ja muuttojen saatossa.
Enpä usko, että tekemätön ositus/ositukset tulevat ikinä kummittelemaan. Olen eronnut kahdesti ilman ositusta. Toisen miehen kanssa on lapsi. Aikuinen lapsi asuu kanssani Suomessa eikä edes halua nähdä isäänsä. Molemmat exät olivat ulkomaalaisia, joiden mahdollinen omaisuus myös ulkomailla, ei edes EU:ssa. Kuka noita selvittää! (Retorinen kysymys). Ehkä lapsemme kumminkin perii isänsä siskopuolensa kanssa. Mutta mistä edes saisimme tietää isän kuolemasta.
Lisään vielä, että eroista on aikaa kymmeniä vuosia,Lapsellasi on tosi ikävä homma siinä vaiheessa, kun sinä kuolet. Ositukset pitää nimittäin tehdä viimeistään kuolemasi jälkeen eli lapsesi joutuu etsimään exäsi tai ainakin todistamaan, että heitä on yritetty tehokkaasti etsiä, mutta ei ole tavoitettu. Siinä vaiheessa tekemättömät ositukset kummittelevat ihan oikeasti. Perinnönjakoa ei voida tehdä (eli lapsesi ei saa perintöäsi) ennen kuin ositukset ovat selvät tai on todistettu, että niitä ei pystytä tekemään, koska toista osapuolta ei tavoiteta.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta tässä lienee kyse muodollisuudesta. Kymmenien vuosien takaisia omistuksia ei pysty mitenkään jäljittämään, ja vaikka pystyisikin, omaisuus saattaa olla jo jaettu (lahjoitettu) eteenpäin tai muuten huvennut/kadonnut.
Sinänsä kiinnostavaa olisi nähdä, tuleeko kadonnut isä nappaamaan lapsensa perintöosan itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa spekulointia. Osituspaperin voi laatia tarvittaessa jälkikäteen. Esim. "Olemme yhdessä sopineet, että kumpikin pitää oman omaisuutensa eikä muuta ositusta toimeenpanna." Päiväys, nimet alle, todistajat. Se on siinä.
Tämänkö takia se yksi Seiskasta tältä kesältä tuttu julkkismies ei ole ollut koskaan naimisissa, eikä asunut virallisesti yhdessä naistensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaa spekulointia. Osituspaperin voi laatia tarvittaessa jälkikäteen. Esim. "Olemme yhdessä sopineet, että kumpikin pitää oman omaisuutensa eikä muuta ositusta toimeenpanna." Päiväys, nimet alle, todistajat. Se on siinä.
Niin voi ja kannattaakin tehdä, jos toinenkin osapuoli on tavoitettavissa ja suostuvainen. Mutta sitten menee hankalaksi, jos toista ei tavoiteta eikä hänen olinpaikkaansa tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa spekulointia. Osituspaperin voi laatia tarvittaessa jälkikäteen. Esim. "Olemme yhdessä sopineet, että kumpikin pitää oman omaisuutensa eikä muuta ositusta toimeenpanna." Päiväys, nimet alle, todistajat. Se on siinä.
Näin me tehtiin. Omaisuutta oli talo, joka myytiin ja rahat jaettiin. Muuten pidettiin omamme. Mies piti autonröttelönsä. Itse otin ostamani huonekalut, astiat ym. Omaisuutta ei siis juuri ollut, mutta huoli on pois tuosta. Minulla on oma kappale osituksessa ja olen ottanut pari kopiotakin varalta. Vaikka tosiaan omaisuutta ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Viimeistään kun kuolema korjaa, ositus in tehtävä.
Jos ositusta ei ole tehty eikä siitä löydy sopimusta, niin viimeistään jomman kumman kuolessa jälkeen kertynyt omaisuus jaetaan kuin eroa ei olisi koskaan tapahtunut. Voi olla kiva ylläri uudelle puolisolle ja yhteisille lapsille jos muinaisen eksän perilliset käyt kuittaamassa puolet esim 30 vuoden aikana kertyneestä omaisuudesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaa spekulointia. Osituspaperin voi laatia tarvittaessa jälkikäteen. Esim. "Olemme yhdessä sopineet, että kumpikin pitää oman omaisuutensa eikä muuta ositusta toimeenpanna." Päiväys, nimet alle, todistajat. Se on siinä.
Onkin hemmetin kätevä laatia jos toinen on kuollut. Yleensä ihmiset ei herää miettimään näitä asioita ennenkuin on tilanne päällä.
MIÄS kirjoitti:
Jos ositusta ei ole tehty eikä siitä löydy sopimusta, niin viimeistään jomman kumman kuolessa jälkeen kertynyt omaisuus jaetaan kuin eroa ei olisi koskaan tapahtunut. Voi olla kiva ylläri uudelle puolisolle ja yhteisille lapsille jos muinaisen eksän perilliset käyt kuittaamassa puolet esim 30 vuoden aikana kertyneestä omaisuudesta :D
Eron jälkeen kertynyt omaisuus ei mitenkään voi kuulua ositukseen.
Miten ositus menee jälkikäteen jos kummallakaan ei ollut erotessa omaisuutta, mutta toinen oli jakamattoman kuolinpesän osakas?!
Ositus on pakollinen. Jos sitä ei tehdä avioeron jälkeen, se tehdään viimeistään kuin toinen kuolee; siinä vaiheessa ei ole mitään keinoa välttää ositusta.
Ei ole mitään tilannetta avioeron jälkeen, jossa ositusta ei tarvitsisi tehdä. Vaikka ei olisi mitään omaisuutta, pitää tehdä paperi, jossa se todetaan ja todetaan, että kummallakaan osapuolella ei ole jatkossakaan mitään vaatimuksia. Ositussopimus tarvitaan perunkirjoituksen.
MIÄS kirjoitti:
Jos ositusta ei ole tehty eikä siitä löydy sopimusta, niin viimeistään jomman kumman kuolessa jälkeen kertynyt omaisuus jaetaan kuin eroa ei olisi koskaan tapahtunut. Voi olla kiva ylläri uudelle puolisolle ja yhteisille lapsille jos muinaisen eksän perilliset käyt kuittaamassa puolet esim 30 vuoden aikana kertyneestä omaisuudesta :D
Ei ole kysymys perillisetä. Edellisenkin avioliiton lapset on ihan samanlaisia perijöitä kuin uuden liitonkin lapset. Kyse on ex-puolisosta. Puolisohan ei koskaan ei peri mitään vaan saa oman avio-osiutensa.
Omatekoiseen ositukseen tarvitaan kaksi ulkopuolista todistajaa jotta on virallinen, kuinka moni haluaa paljastaa omistukset ulkopuolisille sukulaiset ei siis kelpaa. Lakimies ottaa paljon. Missä teitte osituksen?
Tottakai ositus tehdään vaikka vuosienkin kuluttua.
Äitini ei aikoinaan vaatinut ositusta erossa, oli kyllä niin hölmö ettei varmasti edes tiennyt mistään osituksista mitään.
Kun mies kuoli, niin äitini kutsuttiin perunkirjoitukseen ja selvisi että sai osituksen myötä 50 000e.