Lue keskustelun säännöt.
Veljeni hoidattaa lapsiaan vanhemmillamme
26.07.2020 |
Kaipaisin neuvoja etenkin teiltä, joilla on lapsenlapsia.
Tilanne on se, että sisaruksistamme veljeni vaimoineen vierailee vanhempiemme luona joka ikinen päivä ja tuovat lapsensa vanhemmilleni hoitoon. He olettavat joka kerta että ruoka on valmiina pöydässä ja vanhemmat toimivat lapsenvahtina sillä välin kun itse lähtevät hoitamaan asioitaan tai jos he ovat paikalla, niin he katsovat vain puhelintaan.
Tilanne on alkanu pikkuhiljaa kärjistymään ja vanhemmat ovat purkaneet asiaa minulle. Minulla ei ole lapsia mutta kahdella muulla sisaruksella on veljeni lisäksi. Vanhempani ovat auvautuneet minulle tästä useampaan kertaan. Heille lapsenlapset ovat tärkeitä ja he pitävät siitä että heidän luonaan KÄYDÄÄN. Ongelma on siinä, että veljeni ei sitä tajua, vaan jokapäiväiset vierailut kestävät 6-8h.
Vanhempamme alkavat olla jo vanhoja sekä tottakai he kaipaavat myös omaa aikaa. Toinen vahemmistamme kertoi minulle että ei uskalla ottaa asiaa puheeksi, kun pelkää että veljeni suuttuu ja menee välit.
Itse taas en tahtoisi olla tässä sopassa välissä. Me sisarukset asumme siis kaikki jo omillamme. Onko teillä jollain tällaisesta kokemusta? Kuinka ratkaisitte tilantee? Ja tuliko asiasta riitaa?
Kommentit (46)
Haluatko ottaa riskin että veljesi suuttuu loppuiäkseen sinulle? Jos kyllä niin puutu asiaan jos vanhempasi eivät kykene. Minä puuttuisin asiaa.
Vaikuttaa siltä että vanhempasi eivät saa mitään itselleen tuosta jatkuvasta hoitamisesta (iloa, hyviä muistoja jne) vaan uupuneina väkisin jaksavat koska perhe. He ovat teidät kasvattaneet niin veli voisi itseki tehdä jotain eikä sysätä jälkikasvuaan muiden riesaksi. Jos ei hyvällä niin pahalla ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitinkö oikein, ovatko vanhemmat jo eläkkeellä? Voisiko sairaaksi tekeytyminen vähän herätellä... Lääkäri käskenyt lepäämään pari viikkoa tms?
Ajatuksena kyllä kamala, mutta se voisi herätellä tätä aikuista lasta.Entä voisiko lähteä kotoa pois? Jonnekin kaukaiselle sukulaiselle, marjastamaan, tapaamisiin yms. Alkaisi opettaa tälle perheelle, että mummolassa on oma elämä ja oma rytmi, ja sinne mennään kun kutsutaan tai piipahdetaan vaan pikaisesti.
Kyllä, molemmat vanhempamme ovat jo eläkkeellä. Lisäksi toisella vanhemmista on alkanut olla muistisairauden piirteitä, joka sekin hankaloittaa tilannetta entisestään. Kiitos, tämä oli myös hyvä vinkki!
Ap
Tuosta muistisairauden piirteistä teidän kannattaa sisarusten kesken keskustella ihan yleisellä tasolla. Sano, että kun vanhemmat ovat tähän asti olleet niitä, jotka auttavat, niin nyt alkaa homma kääntyä toisinpäin. Eli kun mennään vanhempien luo, pitää olla valmis auttamaan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko ottaa riskin että veljesi suuttuu loppuiäkseen sinulle? Jos kyllä niin puutu asiaan jos vanhempasi eivät kykene. Minä puuttuisin asiaa.
Vaikuttaa siltä että vanhempasi eivät saa mitään itselleen tuosta jatkuvasta hoitamisesta (iloa, hyviä muistoja jne) vaan uupuneina väkisin jaksavat koska perhe. He ovat teidät kasvattaneet niin veli voisi itseki tehdä jotain eikä sysätä jälkikasvuaan muiden riesaksi. Jos ei hyvällä niin pahalla ap
Olen myös pohtinut tätä, että veljeni perheineen ei auta vanhempiamme missään. Ei pihatöissä, ei yhtään missään. He vain tulevat kylään passattaviksi. Voisivat joskus kysyä, että voimmeko auttaa jossain mutta ei. Vanhemmat ikääntyvät ja heillä on oikeus viettää rauhallisia eläkepäiviä koska ovat kummatkin tehneet +40 vuoden työurat. Yritän vielä puhua heille että nyt on vaan nostettava kissa pöydälle ja hoidettava asia. Jos joku siitä suuttuu niin ei sitten voi mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitinkö oikein, ovatko vanhemmat jo eläkkeellä? Voisiko sairaaksi tekeytyminen vähän herätellä... Lääkäri käskenyt lepäämään pari viikkoa tms?
Ajatuksena kyllä kamala, mutta se voisi herätellä tätä aikuista lasta.Entä voisiko lähteä kotoa pois? Jonnekin kaukaiselle sukulaiselle, marjastamaan, tapaamisiin yms. Alkaisi opettaa tälle perheelle, että mummolassa on oma elämä ja oma rytmi, ja sinne mennään kun kutsutaan tai piipahdetaan vaan pikaisesti.
Kyllä, molemmat vanhempamme ovat jo eläkkeellä. Lisäksi toisella vanhemmista on alkanut olla muistisairauden piirteitä, joka sekin hankaloittaa tilannetta entisestään. Kiitos, tämä oli myös hyvä vinkki!
Ap
Tuosta muistisairauden piirteistä teidän kannattaa sisarusten kesken keskustella ihan yleisellä tasolla. Sano, että kun vanhemmat ovat tähän asti olleet niitä, jotka auttavat, niin nyt alkaa homma kääntyä toisinpäin. Eli kun mennään vanhempien luo, pitää olla valmis auttamaan heitä.
Olen ihan samaa mieltä. Asun itse puolisoni kanssa kaukana vanhemmistamme ja olemme kiinni töissämme, joten olemme käyneet vain harvakseltaan vanhemmillani. Silloinkin kun heillä käymme, niin emme vaadi mitään palvelua vaan autamme vanhempia kauppareissuissa yms. Emme myöskään tuo lemmikeitämme tänne vaan olemme järjestäneet lemmikeille mm. maksullisiaki hoitajia asuinpaikkakunnallamme.
Ap
Ai hyvä luoja että inhoan tuollaisia vanhempia.
Sen sijaan että käyttäytyisivät kuin aikuiset, kitisevät selän takana, mollaavat ihmisiä jotka eivoi edes kertoa kantaansa ja pilaavat välit vähän sieltä sun täältä.
Sanot yksiselitteisesti että a) hoitavat itae omat asiansa ja b) sinulla on oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasiassa vanhempasi purkavat tilanteen aiheuttamaa painetta sinuun.
Tämä mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Sinä sitten luulet että he haluavat muuttaa tilannetta, koska he valittavat.
Mutta ei. Eivät he halua.
Sanoa nyt omalle lapselle että hei, kuolema lähestyy, en jaksa olla enää avuksi niin kuin ennen? He eivät koskaan tule sitä tekemään niin pitkään kuin sinä olet mukana varaventtiilinä.
Yksinkertaisinta on jos kaikki hoitavat ihmissuhteensa suorana niiden ihmisten kanssa johon se suhde on.
Jos sinua kiusaa p*skanpuhuminen veljestä, älä osallistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa vanhempasi purkavat tilanteen aiheuttamaa painetta sinuun.
Tämä mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Sinä sitten luulet että he haluavat muuttaa tilannetta, koska he valittavat.
Mutta ei. Eivät he halua.
Sanoa nyt omalle lapselle että hei, kuolema lähestyy, en jaksa olla enää avuksi niin kuin ennen? He eivät koskaan tule sitä tekemään niin pitkään kuin sinä olet mukana varaventtiilinä.
Tässä on varmaankin totuuden siemen koska samaa valitusta olen kuunnellut jo pitkän aikaa. Mutta vanhemmat nyt tiedostavat että ei tuo voi jatkua enää näin. Ennen pitkää tämä muistisairauden oireita kärsivä vanhempani tulee räjähtämään ellei toinen vanhempi hoida tuota tilannetta NYT. Sitten on kaikilla välit jäissä. Tämän koitan vielä muistuttaa ja pakko tässä varmaan on vetäytyä itse pois kuvioista.
Ap
Mulla myös sama kokemus. Sisko menee perheineen, kolme lasta ja mies, viikoksikin oleilemaan meidän vanhemmille. Molemmat, siis meidän äiti ja isä, eläkkeellä, toinen huonossa kunnossa. Sinne mennään valmiiseen pöytään, ja otetaan vähän palasta. Kersojen kanssa liikutaan ja ollaan mutta kauppakäynnit jää äitille, ja niistä ei tieten tarvi ite kustantaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa vanhempasi purkavat tilanteen aiheuttamaa painetta sinuun.
Tämä mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Sinä sitten luulet että he haluavat muuttaa tilannetta, koska he valittavat.
Mutta ei. Eivät he halua.
Sanoa nyt omalle lapselle että hei, kuolema lähestyy, en jaksa olla enää avuksi niin kuin ennen? He eivät koskaan tule sitä tekemään niin pitkään kuin sinä olet mukana varaventtiilinä.
Tässä on varmaankin totuuden siemen koska samaa valitusta olen kuunnellut jo pitkän aikaa. Mutta vanhemmat nyt tiedostavat että ei tuo voi jatkua enää näin. Ennen pitkää tämä muistisairauden oireita kärsivä vanhempani tulee räjähtämään ellei toinen vanhempi hoida tuota tilannetta NYT. Sitten on kaikilla välit jäissä. Tämän koitan vielä muistuttaa ja pakko tässä varmaan on vetäytyä itse pois kuvioista.
Ap
Sinähän tyydytät tässä itse omia tarpeitasi.
Purat sisaruskateutta, esiinnyt täydellisenä tyttärenä ja loistat mielessäsi. Oikein lemmikeillekin hoitopaikat. Voi että.
Lapsuudenperheesi dynamiikka on ihan vinksallaan, kommunikointi ei pelaa, eikä vanhempasi osaa olla vanhempia. Takertuvat lapsiinsa ja kilpailuttavat näitä sekä jopa tietoisesti pyrkivät pilaamaan näiden keskinäsiet välit.
Onko tuo veljesi ollut lapsesta saakka passattu lellipentu? On saanut aina tahtonsa läpi ja kaikki kannetaan nokan eteen ja tehdään mahdollisimman helpoksi? Kyllä on aikuinen mies pihalla, jos ei tajua, että ajat on muuttuneet eikä hän ole enää se passattava pikkupoika...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa vanhempasi purkavat tilanteen aiheuttamaa painetta sinuun.
Tämä mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Sinä sitten luulet että he haluavat muuttaa tilannetta, koska he valittavat.
Mutta ei. Eivät he halua.
Sanoa nyt omalle lapselle että hei, kuolema lähestyy, en jaksa olla enää avuksi niin kuin ennen? He eivät koskaan tule sitä tekemään niin pitkään kuin sinä olet mukana varaventtiilinä.
Tässä on varmaankin totuuden siemen koska samaa valitusta olen kuunnellut jo pitkän aikaa. Mutta vanhemmat nyt tiedostavat että ei tuo voi jatkua enää näin. Ennen pitkää tämä muistisairauden oireita kärsivä vanhempani tulee räjähtämään ellei toinen vanhempi hoida tuota tilannetta NYT. Sitten on kaikilla välit jäissä. Tämän koitan vielä muistuttaa ja pakko tässä varmaan on vetäytyä itse pois kuvioista.
Ap
Sinähän tyydytät tässä itse omia tarpeitasi.
Purat sisaruskateutta, esiinnyt täydellisenä tyttärenä ja loistat mielessäsi. Oikein lemmikeillekin hoitopaikat. Voi että.
Lapsuudenperheesi dynamiikka on ihan vinksallaan, kommunikointi ei pelaa, eikä vanhempasi osaa olla vanhempia. Takertuvat lapsiinsa ja kilpailuttavat näitä sekä jopa tietoisesti pyrkivät pilaamaan näiden keskinäsiet välit.
Aikamoista keittiöpsykologiaa. Meillä on aina olleet kaikkien sisarusten kesken hyvät välit. Meitä on kohdeltu aina tasa-arvoisesti eikä ketään ole lellitty. Olemme viikoittain yhteyksissä kun asumme eri paikkakunnilla jokainen. Siinä osuit oikeaan, että kommunikointi vanhempien taholta on surkeaa, koska he eivät tätä tilannetta ole itse saaneet hoidettua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa vanhempasi purkavat tilanteen aiheuttamaa painetta sinuun.
Tämä mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Sinä sitten luulet että he haluavat muuttaa tilannetta, koska he valittavat.
Mutta ei. Eivät he halua.
Sanoa nyt omalle lapselle että hei, kuolema lähestyy, en jaksa olla enää avuksi niin kuin ennen? He eivät koskaan tule sitä tekemään niin pitkään kuin sinä olet mukana varaventtiilinä.
Tässä on varmaankin totuuden siemen koska samaa valitusta olen kuunnellut jo pitkän aikaa. Mutta vanhemmat nyt tiedostavat että ei tuo voi jatkua enää näin. Ennen pitkää tämä muistisairauden oireita kärsivä vanhempani tulee räjähtämään ellei toinen vanhempi hoida tuota tilannetta NYT. Sitten on kaikilla välit jäissä. Tämän koitan vielä muistuttaa ja pakko tässä varmaan on vetäytyä itse pois kuvioista.
Ap
Sinähän tyydytät tässä itse omia tarpeitasi.
Purat sisaruskateutta, esiinnyt täydellisenä tyttärenä ja loistat mielessäsi. Oikein lemmikeillekin hoitopaikat. Voi että.
Lapsuudenperheesi dynamiikka on ihan vinksallaan, kommunikointi ei pelaa, eikä vanhempasi osaa olla vanhempia. Takertuvat lapsiinsa ja kilpailuttavat näitä sekä jopa tietoisesti pyrkivät pilaamaan näiden keskinäsiet välit.
Aikamoista keittiöpsykologiaa. Meillä on aina olleet kaikkien sisarusten kesken hyvät välit. Meitä on kohdeltu aina tasa-arvoisesti eikä ketään ole lellitty. Olemme viikoittain yhteyksissä kun asumme eri paikkakunnilla jokainen. Siinä osuit oikeaan, että kommunikointi vanhempien taholta on surkeaa, koska he eivät tätä tilannetta ole itse saaneet hoidettua.
Ap
Hyvät välit? Silti kilpailet armotta suorastaan naurettavilla asioilla ja panettelet toistuvasti selän takana?
Jos olisi hyvät välit, mitään kilpailun tarvetta ei olisi ja olisit sanonut veljellesi ja hönen vaimolleen, että heistä juoruillaan toistuvasti selän takana.
Ja vanhempasi eivät osaa ollenkaan kohdella lapsiaan asiallisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suotta vanhempasi pelkäävät välien rikkoutumista. Sanoisivat vaan nätisti, että eivät enää jaksa. Sinä
voit myös vihjaista veljellesi. Jos suutahtavat, niin kyllä sitten aikaa myöten leppyvät, kun tajuavat
itsekin tilanteen mahdottomuuden.
Itselläni ei ole omia lapsia, mutta asiasta poiketen kerron kyläilyasiaa: kun hommasin itselleni kesä-
mökin, niin heti sen valmistuttua nuori lähisukulaisperhe olisi ollut sinne tulossa viikoksi, ilman minua.
Kerroin nätisti, että mökki ole vuokrattavissa kellekään, mutta vieraakseni sinne olette päiväksi tai
pariksi tervetulleita. Eivät he siitä suuttuneet minulle, vaan ovat joka kesä käyneet luonani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa vanhempasi purkavat tilanteen aiheuttamaa painetta sinuun.
Tämä mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Sinä sitten luulet että he haluavat muuttaa tilannetta, koska he valittavat.
Mutta ei. Eivät he halua.
Sanoa nyt omalle lapselle että hei, kuolema lähestyy, en jaksa olla enää avuksi niin kuin ennen? He eivät koskaan tule sitä tekemään niin pitkään kuin sinä olet mukana varaventtiilinä.
Tässä on varmaankin totuuden siemen koska samaa valitusta olen kuunnellut jo pitkän aikaa. Mutta vanhemmat nyt tiedostavat että ei tuo voi jatkua enää näin. Ennen pitkää tämä muistisairauden oireita kärsivä vanhempani tulee räjähtämään ellei toinen vanhempi hoida tuota tilannetta NYT. Sitten on kaikilla välit jäissä. Tämän koitan vielä muistuttaa ja pakko tässä varmaan on vetäytyä itse pois kuvioista.
Ap
Sinähän tyydytät tässä itse omia tarpeitasi.
Purat sisaruskateutta, esiinnyt täydellisenä tyttärenä ja loistat mielessäsi. Oikein lemmikeillekin hoitopaikat. Voi että.
Lapsuudenperheesi dynamiikka on ihan vinksallaan, kommunikointi ei pelaa, eikä vanhempasi osaa olla vanhempia. Takertuvat lapsiinsa ja kilpailuttavat näitä sekä jopa tietoisesti pyrkivät pilaamaan näiden keskinäsiet välit.
Aikamoista keittiöpsykologiaa. Meillä on aina olleet kaikkien sisarusten kesken hyvät välit. Meitä on kohdeltu aina tasa-arvoisesti eikä ketään ole lellitty. Olemme viikoittain yhteyksissä kun asumme eri paikkakunnilla jokainen. Siinä osuit oikeaan, että kommunikointi vanhempien taholta on surkeaa, koska he eivät tätä tilannetta ole itse saaneet hoidettua.
Ap
Hyvät välit? Silti kilpailet armotta suorastaan naurettavilla asioilla ja panettelet toistuvasti selän takana?
Jos olisi hyvät välit, mitään kilpailun tarvetta ei olisi ja olisit sanonut veljellesi ja hönen vaimolleen, että heistä juoruillaan toistuvasti selän takana.
Ja vanhempasi eivät osaa ollenkaan kohdella lapsiaan asiallisesti?
En tiedä sinusta, mutta minulla ei ole aikaa/mielenkiintoa soitella toisille ja juoruta jos joku on kertonut toisesta jotain huonoa. Keskityn elämässäni rakentaviin asioihin. Tämä tilanne ei ole sellainen ja Siksi tänne laitoinkin tämän avauksen, koska olen rasittavassa välikädessä ja haluaisin tietoa onko joku muu ollut samassa tilanteessa ja kuinka asia on ratkennut.
Ap
Sinulla on oma elämä. Elä sitä. Kerroit, että vanhempasi kieltävät asiasta puhumisen veljesi kanssa. Voit siis hyvällä omallatunnolla sanoa vanhemmillesi, että tilanne ei kosketa arkeasi millään muotoa ja he ovat kieltäneet asian käsittelyn veljesi suuntaan. Sen takia et halua kuulla asiasta enää kertaakaan, ellei heidän käsityksensä asian hoidosta muutu. Aikuistumisen yksi vaihe on pettyminen omiin vanhempiinsa ja se voi tapahtua jopa vasta neli-viisikymppisenä. Muistisairauden taakse on hyvä ”piiloutua” ja vedota sen vaikeuteen, sen terveenkin. Nämä samat vaikeudet tulee kuitenkin vastaan, Alzheimerilla tai ilman, mutta yleensä se toinen puolisko liitosta on kuitenkin yhä toimintakykyinen, juridisesti ja taloudellisesti elämästään vastuussa oleva ihminen. Sille me emme voi mitään, että nämä suurien ikäluokkien kasvatit ovat tehneet kaikki päätökset ja valinnat ”parina”, ja nyt kun heistä toisen elämänliekki hiipuu, on se jäljelle jäävä (usein nainen) ihan tossukka, koska ei tosiasiassa ole milloinkaan käynyt läpi itsenäistymistä, saati opetellut päättämään ja hoitamaan asioita kuntoon ihan itse. Life is hard and then you die. Niin se menee. Elä omaa elämääsi onnellisena; niin kauan aikaa kun vanhempiasi ei ole määrätty edunvalvonnan piiriin ei heidän elämänsä ole sinun vastuullasi. Siitä huolimatta että sanot rakastavasi heitä. Niin minäkin teen, paitsi että siitä rakastamisesta en sano toistaiseksi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Suotta vanhempasi pelkäävät välien rikkoutumista. Sanoisivat vaan nätisti, että eivät enää jaksa. Sinä
voit myös vihjaista veljellesi. Jos suutahtavat, niin kyllä sitten aikaa myöten leppyvät, kun tajuavat
itsekin tilanteen mahdottomuuden.
Itselläni ei ole omia lapsia, mutta asiasta poiketen kerron kyläilyasiaa: kun hommasin itselleni kesä-
mökin, niin heti sen valmistuttua nuori lähisukulaisperhe olisi ollut sinne tulossa viikoksi, ilman minua.
Kerroin nätisti, että mökki ole vuokrattavissa kellekään, mutta vieraakseni sinne olette päiväksi tai
pariksi tervetulleita. Eivät he siitä suuttuneet minulle, vaan ovat joka kesä käyneet luonani.
Kiitos hyvästä kommentista sinulle! Näin itsekin pohdin että tuskin tuosta sanomisesta iän ikuista loukkaantumista tulisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa vanhempasi purkavat tilanteen aiheuttamaa painetta sinuun.
Tämä mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Sinä sitten luulet että he haluavat muuttaa tilannetta, koska he valittavat.
Mutta ei. Eivät he halua.
Sanoa nyt omalle lapselle että hei, kuolema lähestyy, en jaksa olla enää avuksi niin kuin ennen? He eivät koskaan tule sitä tekemään niin pitkään kuin sinä olet mukana varaventtiilinä.
Tässä on varmaankin totuuden siemen koska samaa valitusta olen kuunnellut jo pitkän aikaa. Mutta vanhemmat nyt tiedostavat että ei tuo voi jatkua enää näin. Ennen pitkää tämä muistisairauden oireita kärsivä vanhempani tulee räjähtämään ellei toinen vanhempi hoida tuota tilannetta NYT. Sitten on kaikilla välit jäissä. Tämän koitan vielä muistuttaa ja pakko tässä varmaan on vetäytyä itse pois kuvioista.
Ap
Sinähän tyydytät tässä itse omia tarpeitasi.
Purat sisaruskateutta, esiinnyt täydellisenä tyttärenä ja loistat mielessäsi. Oikein lemmikeillekin hoitopaikat. Voi että.
Lapsuudenperheesi dynamiikka on ihan vinksallaan, kommunikointi ei pelaa, eikä vanhempasi osaa olla vanhempia. Takertuvat lapsiinsa ja kilpailuttavat näitä sekä jopa tietoisesti pyrkivät pilaamaan näiden keskinäsiet välit.
Aikamoista keittiöpsykologiaa. Meillä on aina olleet kaikkien sisarusten kesken hyvät välit. Meitä on kohdeltu aina tasa-arvoisesti eikä ketään ole lellitty. Olemme viikoittain yhteyksissä kun asumme eri paikkakunnilla jokainen. Siinä osuit oikeaan, että kommunikointi vanhempien taholta on surkeaa, koska he eivät tätä tilannetta ole itse saaneet hoidettua.
Ap
Hyvät välit? Silti kilpailet armotta suorastaan naurettavilla asioilla ja panettelet toistuvasti selän takana?
Jos olisi hyvät välit, mitään kilpailun tarvetta ei olisi ja olisit sanonut veljellesi ja hönen vaimolleen, että heistä juoruillaan toistuvasti selän takana.
Ja vanhempasi eivät osaa ollenkaan kohdella lapsiaan asiallisesti?
En tiedä sinusta, mutta minulla ei ole aikaa/mielenkiintoa soitella toisille ja juoruta jos joku on kertonut toisesta jotain huonoa. Keskityn elämässäni rakentaviin asioihin. Tämä tilanne ei ole sellainen ja Siksi tänne laitoinkin tämän avauksen, koska olen rasittavassa välikädessä ja haluaisin tietoa onko joku muu ollut samassa tilanteessa ja kuinka asia on ratkennut.
Ap
Sinulla on aikaa jauhaa juoruja selän takana ja kiillottaa omaa kilpeäsi?
Hyviin tapoihin kuuluu olla juoruamqtta selän takana. Ja se että kertoo juorujen kohteelle panettelusta.
Sääli ettei sinulle ole opetwttu kotona tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oma elämä. Elä sitä. Kerroit, että vanhempasi kieltävät asiasta puhumisen veljesi kanssa. Voit siis hyvällä omallatunnolla sanoa vanhemmillesi, että tilanne ei kosketa arkeasi millään muotoa ja he ovat kieltäneet asian käsittelyn veljesi suuntaan. Sen takia et halua kuulla asiasta enää kertaakaan, ellei heidän käsityksensä asian hoidosta muutu. Aikuistumisen yksi vaihe on pettyminen omiin vanhempiinsa ja se voi tapahtua jopa vasta neli-viisikymppisenä. Muistisairauden taakse on hyvä ”piiloutua” ja vedota sen vaikeuteen, sen terveenkin. Nämä samat vaikeudet tulee kuitenkin vastaan, Alzheimerilla tai ilman, mutta yleensä se toinen puolisko liitosta on kuitenkin yhä toimintakykyinen, juridisesti ja taloudellisesti elämästään vastuussa oleva ihminen. Sille me emme voi mitään, että nämä suurien ikäluokkien kasvatit ovat tehneet kaikki päätökset ja valinnat ”parina”, ja nyt kun heistä toisen elämänliekki hiipuu, on se jäljelle jäävä (usein nainen) ihan tossukka, koska ei tosiasiassa ole milloinkaan käynyt läpi itsenäistymistä, saati opetellut päättämään ja hoitamaan asioita kuntoon ihan itse. Life is hard and then you die. Niin se menee. Elä omaa elämääsi onnellisena; niin kauan aikaa kun vanhempiasi ei ole määrätty edunvalvonnan piiriin ei heidän elämänsä ole sinun vastuullasi. Siitä huolimatta että sanot rakastavasi heitä. Niin minäkin teen, paitsi että siitä rakastamisesta en sano toistaiseksi mitään.
Kiitos
Ap
Sanoisin ihan selkeästi niille narsiatisille vanhemmille että hoitavat itse omat asiansa. Siis noille isovanhemmille.