Lue keskustelun säännöt.
Mieheni tytär tuo konflikteja suhteeseemme
25.07.2020 |
Olen aika neuvoton tilanteesta.
Itselläni jo aikuiset lapset. Miehelläni juuri täysikäiset.
Toinen miehen lapsista, tyttö, vetelee naruista isäänsä. Mieheni vastaus on minulle lähes aina sama, ettei hän osaa eikä voi sanoa vastaan.
Joskus on kyse pienestä asiasta toisinaan suuremmasta.
Näitä värittää kuitenkin jonkinlainen hyväksikäyttö. Tilanne on juuri silloin niin surkea, että mieheni tulee auttaa juuri sillä hetkellä.
Autoa pitää lainata, jos ei, niin tyttö lyö luuria korvaan, kivahtelee, puhuu epäkunnipittavaan sävyyn ja vähättelee esim minun töihin pääsyäni. Auton lainaamisessa on kyse yleensä nuorison huviajeluista iltaisin, kavereille menosta ja kauppaan pääsystä. Kauppa on 500m päässä tytön kodista.
Viha ja kiukku suuntautuu sitten minuun, koska alunperin olin auton omistaja.
Haluan ja haluamme lainata kyllä, mutta vuorotyöni vuoksi auton on välttämätön ja myös mieheni on mielellään autolla kulkeva.
Toisinaan käy niin, että haluan kieltäytyä lainaamisesta, mies loukkaantuu hieman minulle ja esittää tytölleen asian, että varmasti tulee ymmärretyksi, että minä sanon ei.
Rahan antamisen ymmärrän tarpeeseen, mutta entä jos annat itse vähistäsi, ja tyttö parin tunnin päästä istuu hesessä syömässä. Kun oli nälkä. Itse pyrin tekemään ruoat edullisesti, jotta raha riittäisi.
Konfliktiä aiheuttaa, etten saisi sanoa epäkunnioittavasta tyylistä puhua miehelleni. Huutamisesta puheluissa, kiukuttelusta, tai ylipäätään asiattomasta käytöksestä.
Olen kuulemma vain arvostelemassa hänen lastaan, tytöllä ei muita ole kuin hän. Tytöllä on äiti, mutta ilmeisesti ei niin osallistuva, tai ehkä rajat asettava?
Oöen yrittänyt keskustella, että nuorta aikuista ei voi muuttaa, mutta itse voimme vaikuttaa vetämällä rajoja, puhumalla ja pysymällä jämäkkinä.
Mieheni vetoaa tytön krooniseen sairauteen, masennukseen, huonoon äiti suhteeseen.
Minun pitäisi loputtomasti ymmärtää.
Tilanne on niin kärjistynyt, että miehemi haluaa harkita eroa. Syynä se, että ilmaisen mielipiteeni, saatan sanoa, että raivostuttavaa käytöstä, vaatia että puhuisi tytölleen että käytös ei voi jatkua noin.
Tuntuu, että tilanne on ihan absurdi.
Mieheni ja tytär vastaan minä.
Ihmeitä en edes odottaisi, vaan normaalia käytöstä pahoitteluineen jos ampuu yli tunteet. Pyytämistä kauniisti, ja jos ei saa tahtoaan lävitse, niin asian hyväksymistä.
Tikkaria kun ei voi aina saada.
Miten te kanssaihmiset setvitte vastaavia asioita?
Kommentit (12)
Älä sekaannu tyttären ja isän väleihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kill her with kindness. Toimii kaikkien k*sipäiden kanssa. Aina.
Viljele joka paikkaan sanaa "ymmärrän". Ole ylitsevuotavan empaattinen kaikkeen tyttöön liittyvään sekä tytölle itselleen, että miehellesi, kun tyttö / tytön asiat tulee puheeksi. Kehu, kiitä, etsi väkisin kaikkea positiivista. Kun tyttö sitten pyytää jotain - esim. sitä autoa lainaan, kun tarvitset sitä itse, kerro miten ymmärrät hyvin, että tyttö sitä tarvitsisi ja että tällä kertaa tarvitset sitä nyt töihin ja ensi kerralla sitten katsotaan tilannetta ja että toivottavasti silloin saisit sitä hänelle lainattua (vaikka et haluaisikaan, etkä aikoisikaan).
Älä koskaan käytä sanaa "mutta". Jatka lausetta aina sanalla "ja".
"ymmärrän, että tarvitset autoa, mutta tarvitsen sitä nyt itse töihin. Katsotaan ensi kerralla"
vs.
"Ymmärrän hyvin, että tarvitset autoa, teidän suunnitelmat kuulostaa niin hauskalta ja toivottavasti ensi kerralla voin lainata omaani, kun en tarvitse sitä itse töihin kulkemiseen! Oikein hauskaa iltaa teille"
Kauanko olette olleet miehesi kanssa yhdessä, entä kauanko siitä on kun mies ja lastensa äiti erosivat. Tilanne kuulostaa kamalalta, mutta näen vähän itseäni tuossa tytössä. Käsittelin vanhempien vaikeaa eroa juuri tuossa aikuisuuden kynnyksellä ja olin varmaan ihan hirveä ihminen. Kiukuttelin vanhemmille ja heidän uusille puolisoilleen. Asiat alkoi helpottaa, kun pääsin hakemaan oman elämän suuntaa, opiskelemaan ja töihin. Nykyään on oikein hyvät välit kaikkiin ja samat puolisot onneksi vanhemmilla pysyneet. Kaikkea ei tarvitse sietää, mutta ymmärrystä mukaan! Tilanne todennäköisesti tulee helpottamaan pian.
Vierailija kirjoitti:
1. Tytär kokee ettei kuulu teidän perheeseen, kun kohtelet kuin perheen ulkopuolista
2. Se että käy Hesessä syömässä nimenomaan tarkoittaa sitä että on ollut tosi nälkä
Ja höpö höpö, Hesellä käynti tarkoittaa, että teki mieli roskaruokaa. Jos tyttö valittaa nälkää, niin minä ottaisin ja veisin ruokakassin. Perusjuttuja, joista voi tehdä ruokaa. Jos ei kelpaa niin silloin ei ollut nälkä eikä hätä.
Ja mitä tulee perheen ulkopuolisena oloon, ei mun (ihan biologiset) lapset saa kaikkea mitä haluavat. Ei lähellekään, miksi ihmeessä miehen täysi-ikäisen tyttären pitäsi saada kaikki mitä keksii pyytää? Vanhemmat tekee palveluksen lapselleen kun asettaa rajat ja opettaa lapsen pikkuhiljaa tulemaan toimeen omillaan. Hätätilanteessa toki autetaan, muttei hesekeikka ole sellainen. Ja totta kai omat työmenot menee jonkun teinien huviajelun edelle. Jos täysi-ikäinen nainen haluaa ajella huviajelua kavereiden kanssa niin hommaa itselleen oman auton ja ajelee sillä. Vanhempien homma ei ole sitä autoa bensoineen tälle nuorelle tarjota.
Sinä et siedä sitä, miten tytär käyttäytyy isäänsä kohtaan. Isä sietää. Isä on ilmeisesti aikuinen ihminen? Tytär ei asu teillä? Miksi mies kertoo sinulle, mitä tytär sanoo hänelle?
Missä miehen oma auto on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auto on sinun ja sinä tarvitset sitä. Ostakoon tytön vanhemmat hänelle oman auton. Tuonikäinen on muutenkin jo sen verran eri kuin joku alakoululainen, että jättäisin omaan arvoonsa nuo kiukuttelut. Tyttö kaipaa huomiota ja vanhemmat sitä hänelle antakoot.
Jaksamista sinulle!
Riippuvuussuhde. Isästä ei ole vanhemmaksi. Jos roolit vaihtuisivat, isä joutuisi ottamaan vastuun itsestään.
En jaksaisi ajatuksenakaan. Ymmärtely oman hyvinvoinnin kustannuksella on karmeinta ikinä.
Mitä työkaluja tyttö tossa saa? Tai isä?
Sanoisin että poikkaisu kuulostaa oikein hyvältä❣️
Etääntyisin ainakin.
Pitäs puhua samaa kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni erosta on aikaa 15-vuotta.
Me olemme aviossa. Kummankaan lapset eivät ole koskaan asuneet luonamme.
Omani olivat jo omillaan tavattuamme ja hänen asuivat äidillään.
Nälän todellakin ymmärrän ja sen, että joskus täytyy saada nuortenkin käydä ulkona ja huvitella. Jopa huviajeluilla. :)
Se ei vain tunnu hyvältä jos mies antaa vähistämme edes kysymättä minulta.
Etenkään kun saa kuulla, että oli kuitenkin tytöllä ilmeisesti omaakin rahaa juurikin heseen.
Välillä ajattelen, että olenko vanhanaikainen, mutta olen +40 ja tottunut siihen, että toisia ei käytetä hyväksi. Jos annetaan niin koko sydämestä ja jos ei pysty, oli kyseessä auto, raha tai muu, niin asiat pitäisi voida keskustella.
Näistä kumpikaan ei sitä tee, ei isä eikä tytär.
Isä kiertelee ja pehmittää vain ja tytär kiukuttekee kuin pahenpikin teini. Kyseessä kuitenkin +20v.
Isä loukkaantuu minulle raivoisasti, en saisi arvostella enkä välittää.
Olen miettinyt pääni puhki, onko tie auvoon juurikin se, etten piittaisi. Pystyisikö siihen. Miten asiat jotka kuitenkin ovat mieheni ja minun välisiä, pitäisivät olla, minkälaisen tilan suhteeseen saa olemalla puuttumatta.
Muutunko marttyyriksi tai katkeraksi ennen pitkää.
Kysyjälle, miehelläni ei ole autoa.
Luopui omastaan kun "pärjäämme" yhdelläkin. Niin sen piti olla.
Tyttö tosin juuri ilmoitti, että "isä, tarvitsen auton kun koulu alkaa". Aikoo käydä koulua toisella paikkakunnalla.
Jos en ole ollut jo harmaantunut, niin nyt ainakin vauhdilla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ap jaksanut lukea loppuun aloitustasi, koska kuvio tuli muutamasta lauseesta selville. Tyttö suuttuu kun sanot ei. Mitä sitten? Kuoleeko se tyttö siihen? Kuoletko sinä? Kuten sanoit olet auton omistaja. End of stody. Hajotkoon lumihiutale siihen. Next.
Mistä miehesi siis loukkaantuu niin raivokkaasti? Miten hän tilanteet kokee?
Hänen tilannettaan varmaankin helpottaisi sen ymmärtäminen, että jos hän etäännyttää sinua vaatimalla, että sinä olet teidän kaikkien äiti, se ei tule johtamaan onneen sittenkään kun tytär tuosta lehahtaa maailmalle. Hänen olisi käsiteltävä omaa tuskaansa ja kerrottava edes selkeästi, mikä häntä niin loukkaa ja miksi, ja mitä hän mielestään silloin sinulta odottaa ja millä oikeudella. Aikuinen käyttäytyy näin.
Toistuuko tässä nyt hänen edelliseen eroonsa johtaneet syyt? Laittoiko hän silloinkin kivaisä-pellepuvun päälleen ja vetoketju juuttui niin että puku jäi pysyvästi päälle, ja pelasi tyttären äidin sivuraiteelle (hänellä ei ole muita kuin minut)?
Kokeeko miehesi jääneensä itse lapsena osattomaksi? Sillä siitähän tuossa kuulostaisi olevan kysymys. Syyllisyydentuntoa tytön perheen hajoamisesta yhdistyneenä narsistiseen samaistumiseen, jossa mies itse asiassa terapoi itseään tytön kautta. Ja tytär kompensoi omia menetyksiään retuuttamalla isäänsä mollamaijana perässään.
Tilanne on toisaalta ohimenevä, mutta pysyykö teillä pariskuntana myönteiset mielikuvat toisistanne hengissä sen yli? Mistä pidätte toisissanne?
1. Tytär kokee ettei kuulu teidän perheeseen, kun kohtelet kuin perheen ulkopuolista
2. Se että käy Hesessä syömässä nimenomaan tarkoittaa sitä että on ollut tosi nälkä