Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pärjää enään 3,5v poikani kanssa
20.06.2013 |
Poika on aina ollut ihan mahdoton. Vauvasta asti ja kokoajan pahenee. Nyt sen oikein huomaa kun poika on kesälomalla tarhasta. Vaikka elämme säännöllisessä rytmissä, poika nukkuu tarpeeksi ja saa liikuntaa ainakin 2kertaa päivässä ulkoillaan. Yleensä ollaan pihalla aamupalasta päikkäreihin ja päikkäreiden jälkeen syödään ja lähdetään pihalle ja tullaan ruuaksi sisälle ja sit tehdään juttuja sisällä tai lähdetään vielä pihalle.
Lapsi haastaa minut joka asiassa. Kaikesta täytyy itkeä ja kiukutella. Mitään ei muka osaa itse vaikka tarhassa tekee kaiken itse. Jäähypenkkiä käytetään tai sylirauhoitusta silti poika toistaa samat asiat uudelleen ja uudelleen. Nykyään suuttuessaan menee hampaat irveen ja heittelee tavaroita,rikkoo tavaroita, lyö,potkii, kiljuu ja huutaa.
Annan kaiken huomioni hänelle ja sekään ei riitä. Jos joudun jotain asioita tekemään ilman häntä hän alkaa heti huutamaan kun ei riitä keskittyminen yksin johonkin. Jos puhun toisen aikuisen kanssa hän tulee repimään ja kiljumaan ja huutamaan väliin. Kaupassa käyntiä en voi harkitakkaan sillä sieläkin lentää tavarat ja huudetaan ja juostaan kaupan ovista pihalle. Parkkihallissa ja ulkona juoksee autojen sekaan vaikka on kielletty ja selitetty että siinä voi sattua. Tuntuu välillä että poika hakemalla hakee jotain mikä satuttaisi tai sitten hänellä ei ole itsesuojelu vaistoa yhtään.
Olemme käyneet psykologilla mutta ne 4kertaa hän arvioi minun vanhemmuuttani ja kyseli vain jotain pojasta. Myös lastensuojelun perhetyöntekijät kävivät meillä ja molempien sanoma on. Äidin tekemisissä ei kommentoitavaa. Poika on haastava, kuuluu ikään! Pyysin siis itse lastensuojelulta apua. Kumma vain kun kaikki tuntemani tuon ikäiset haastavatkin lapset eivät vedä millään tasolla vertoja pojalleni. Osaa myös jarruttaa pyörällä mutta ei sitä tee vaan mielummin satuttaa itseään. Moni sanoo kuvauksen perusteellaettä hakee huomiota mutta en usko siihen sillä annan kaiken huomioni hänelle. Välillä mietin että mikä häntä vaivaa ? Mikä hänellä voi olla niin huonosti? Ja pärjäänkö hänen kanssaan vai olisiko hänen parempi muualla?
Hän on hyvin manipuloiva myös! käskyttää minua esim "äiti hymyile minulle!" vaikka hymyilen käskemättäkin! "äiti kanna minut!" "äiti syötä!" "Äiti tee sitä äiti tee tätä" ja en tietenkään kaikkeen suostu sehän on selvä mutta siitä meneekin pasmat sekaisin ja seuraa itkuraivo kohtaus ja siitä ei ihan hetkeen selvitä, sitten ollaankin jo siinä tilanteessa että ihan vain vääränvärinen sukka saa itkupotkuraivarit aikaan ja tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Muita kokemuksia? Mitä teen? Onko mahdollisuuksia pärjätä hänen kanssaan kotona jos tämä pahenee?
Kommentit (53)
Huomiota saisi saada vain toivotulla käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 19:16"]
Huomiota saisi saada vain toivotulla käytöksellä.
[/quote]
Juuri näin.
Missä on pojan isä? Puhut vain sinusta ja pojasta.
Joo siis kiukuttelevan lapsen annan olla omissa oloissaan. Ja siis rajat on selkeät tasan tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Myös tarhassa on ollut ongelmaa tuon kokeilemisen kanssa, muttei niin pahasti kuin kotona. Tottakai minä muutakin teen kuin huomioin lasta mutta sekin on sit raivari. Jos puhun jollekkin tai vaikka puhelimeen, jos teen ruokaa tai koti hommia pyrin ottamaan kyllä mukaan hommiin mutta en kaikkeen. ja jos en sillä sekunnilla vastaa kun hän kysyy jotain se on maailmanloppu. Lisäksi sana "odota" saa aikaan jo aivan valtaisan raivarin. ja on todellakin joutunut tekemään asioita yksin, joutunut odottamaan ja muuta ihan aina mutta silti homma vain pahenee.
ap
Isä ei ole, ollutkaan. Minun miesystävän kanssa pojalla menee todella hyvin. Käytös on siis alkanut ennen miesystävää ja miehen seurassa poika on kuin toinen poika tosin vaatii kyllä huomion itselleen aika tavalla. Mutta raivareita ja itkuja ei juuri tule. Vain minun seurassani on pahin ongelma :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet lussu äiti. Se siinä on vikana eikä mikään "haastavuus".
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä raivoavan lapsen pitämistä omissa oloissaan, itse otan syliin ja tätä suosittelevat asiantuntijatkin.
Jos lapsi osaa käyttäytyä isäpuolen seurassa, ehkä tosiaan teidän välisessä kanssakäymisessä on joku juttu. Ehkä testaa, välitätkö hänestä oikeasti.
Pari hyväksi havaittua neuvoa: Jos käyttäytyy huonosti, älä sano vain ei, vaan myös mitä voi tehdä. Kehu, jos tekee jotain kunnolla.
Hassutelkaa yhdessä, keksikää yhteisiä juttuja, kuunnelkaa musiikkia yhdessä. Keskity lapseen välillä kunnolla, mutta älä tee mitään, ikinä, käskystä.
Paljon kosketusta, harakka huttua keittää -leikkejä ja sitä rataa.
Hakeutuuko lapsi siis tilanteisin joissa satuttaa itsensä. Eli juokseeko päin huonekaluja,lyökö itseään seiniin, kaatuileeko tahallaan? Kuulostaa sellaiselta aistihakuiselta käytökseltä, joka johtuu ettei tuntoaisti tunne normaalisti ja siksi hakee kipukokemusta, jotta tuntisi jotain. Se on neurologinen vaiva. Mutta viestisi perusteella on vaikea sanoa onko tuo lapsesi käytös tuollaisesta johtuvaa. Se voisi olla yksi vaihtoehto.
Kiukuttelulle ja raivoamiselle selkeät rajat myös. Jossain vaiheessa lapsen on hillittävä itsensä. Lisäksi loppu sille, että lapsi komentelee. Lapsi tarvitsee auktoriteetin, johon voi luottaa.
Minä olen ihan suoraan sanonut lapselleni, että täällä määrää äiti etkä sinä, kun lapsi on yrittänyt mua komennella. Jos ei ole tokeentunut eikä osaa puhua nätisti, niin olen vienyt pois silmistäni, siis kantanut esim omaan huoneeseensa.
onko aistihäiriöitä? ulkoilu ja puuhailu ei välttämättä auta, vaan pahentaa oloa.
Kuulostaa osin samalta kuin meidän lapsen käytös. Nyt tutkitaan onko hänellä adhd tai nro 17:n kuvaama SI-häiriö. Kertomasi perusteella lapsesi kuulostaa juurikin SI-häiriöiseltä, eli varaisin nyt ajan neuvolaan josta voivat tarvittaessa ohjata eteenpäin.
SI häiriö on siis sensorisen integraation häiriö. Lapsen käytös on usein "outoa" "hallitsematonta" "epäloogista" ja vilkasta koskaaistit eivät toimi samoin kuin normaaleilla ihmisillä.
Alue: Aihe vapaa
Selkeät rajat. Jospa et aina antaisikaan jakamatonta huomiotasi lapselle, vaan asettaisit selkeät ja johdonmukaiset rajat?