Sain ainoan lapseni 40-vuotiaana. Haluatko kysyä jotakin?

En halua. 

Oliko synnytys rankka? Meinaan, jos synnytykseen tarkoitetut väylät ovat olleet käyttämättöminä varsinaisen optimaalisen synnytysiän ja tulleet käyttöön vasta viime hetkillä, oliko synnytys jotenkin vaikea?

Onnea! :)

Niin minäkin. Miten murrosikä ja vaihdevuodet meni? Yhtäaikaa?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:43"]

Oliko synnytys rankka? Meinaan, jos synnytykseen tarkoitetut väylät ovat olleet käyttämättöminä varsinaisen optimaalisen synnytysiän ja tulleet käyttöön vasta viime hetkillä, oliko synnytys jotenkin vaikea?

[/quote]

Synnytys minusta ei itsessään ollut kauhean rankka, tosin todella kivulias. Meidän suvussa naisilla kun on tapana ollut aina olla todella kivuliaat kuukautisvuodot ja aistimme ilmeisesti herkästi, ainakin tuon tyyppistä kipua mikä liittyy juurikin kuukautisvuotoon tai synnytykseen. Synnytys ei myöskään ollut vaikea, lapsi tuli neljässä tunnissa ulos ja en ottanut muuta kivunlievitystä kuin välillä kaasua hengittelin.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:48"]

Onnea! :)

[/quote]

Kiitos.

Eikö sinulla ole oikeasti mitään elämää, kun pitää huomiohuorata täällä aiheella joka ketään tuskin edes kiinnostaa?

tunnetko itsesi vanhaksi  vai tuntuuko et vielä jaksat nauttia loppu elämästä

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:49"]

Niin minäkin. Miten murrosikä ja vaihdevuodet meni? Yhtäaikaa?

[/quote]

No kuukautiseni loppuivat vähän viisikymppisten jälkeen, 51-vuotiaana eli ovat olleet nyt n. 7 vuotta poissa jo. Vaihdevuosi vaivani eivät onneksi olleet kovin rankat, vaikka välillä kyllä tietysti rankkojakin aikoja koettiin ja sillon tuli etenkin paljon tiuskittua miehelle ja lapselle... Kyllä se sitten helpotti.

Tytöllä ei onneksi ollut vielä kovin paha murrosikä tuolloin päällä. Meillä ne pahimmat taistelut käytiin siinä 13-14vuotiaana. Sitten rupesi rauhoittumaan ja on tänä päivänä onneksi ihan fiksu nuori nainen.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:55"]

Eikö sinulla ole oikeasti mitään elämää, kun pitää huomiohuorata täällä aiheella joka ketään tuskin edes kiinnostaa?

[/quote]kyllä mua ainakin kiinnostaa. itse sain ekan lapsen 28v ja tunnen olevani jo nyt liian vanha tähän. kiinnostaa tietää et miltä tuntuu kun on tehnyt lapset vielä vanhempana

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:55"]

Eikö sinulla ole oikeasti mitään elämää, kun pitää huomiohuorata täällä aiheella joka ketään tuskin edes kiinnostaa?

[/quote]

Miksi ei kiinostaisi? Eikö ole hyvä aihe puhua sellaisesta kun 40-vuotiaiden ensisynnytys ja ainoasta lapsuudesta?

Mikä sun kengän numero on?

Onko koskaan ollut tunnetta, että olisit halunnut enemmän lapsia?

Oliko tuohon joku tietty syy, että sait lapsen 4-kymppisenä?

Itse sain toisen lapseni 39-vuotiaana.

ap vastaa!

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:58"]

tunnetko itsesi vanhaksi  vai tuntuuko et vielä jaksat nauttia loppu elämästä

[/quote]

No eihän tässä enää kovin nuoriakaan olla, mutta sen olen itseni kanssa sopinut, että mikään vanhus en rupea olemaan ennen 60 ikävuotta! Nyt 50-60vuotiaana keski-ikäinen ja vielä työelämässä ja tottakai jaksan nauttia loppuelämästä, tuntuu että se onkin enemmän asenteesta kiinni. :)

kaduttiko missän aiheessa että synnytit niin myöhään

Olisi paljonkin kysyttävää... mutta mitähän sitä tässä osaisi nopeasti ja lyhyesti... 

Miten koet ikäsi vaikuttaneen vanhemmuuteesi? 

Oliko teillä samanikäsiten lasten lapsiperhetuttuja? Muita vanhoja vanhempia, vai eri ikäisiä? Löytyikö sellaisia, jos ei ennestään / sattumalta ollut omassa tuttavapiirissä? 

Koitko että jokin, esim. pikkulapsiaika tai jokin muu vaihe olisi ollut erilaista jos olisit ollut nuorempi? Esim. oliko valvominen rankempaa? 

Kuinka vanha miehesi on? Nuorempi, vanhempi? 

Missä onnistuitte vanhempina erityisesti? 

Olisitko toivonut enemmän lapsia? 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 15:01"]

Mikä sun kengän numero on?

[/quote]

38 yleensä. Joissakin talvikengissä 39. Korkokengissä yleensä 36-37

Oli mulla joskus tunne että olisin halunnut enemmän lapsia. Mietittiin miehen kanssa, että oltaisiinko ruvettu sillon kun tytär oli pari vuotias eli minä olin sillon 42-vuotias, niin hankkimaan vielä toista lasta. Päätettiin kuitenkin jättää se leikki kesken ja tyytyä yhteen terveeseen lapseen, koska entistä korkeampi ikäni pelotti. Edellisessä raskaudessa olin kuitenkin vielä 39-vuotias. Sydäntä riipaiseva ratkaisu oli ja mietittiin, että miten meidän pienokainen tulee pärjäämään ainoana lapsena ja tuleeko hänelle jotain suurempaa harmia siitä.

Oli myöskin tietty syy siihen että sain lapseni 40-vuotiaana. Olin aikaisemmin sellainen, että en oikeastaan lapsia halunnut ollenkaan. Aina kun näin raskaus masun vielä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeenkin, ajattelin että tuo ei ole todellakaan minua varten.. Olisin siis periaatteessa osannut ihan hyvin elää ilman lapsiakin. 35-vuotiaana kuitenkin tapasin tuon nykyisen mieheni, jonka kanssa myös tämän lapsen tein ja mieleni alkoi hiukan muuttumaan lasten suuntaan sitten. Aloinkin pohtimaan yhdessä vaiheessa, tai pohdimme myös yhdessä, että olisikohan se kiva jos saataisiinkin lapsi ja päätettiin ruveta sitten tuumasta toimeen joka tuotti tulosta. :) Miehelläkään ei ollut aiempia lapsia, mutta hänellä ei myöskään ollut niin jyrkkä suhtautuminen siihen lasten saantiin mitä minulla oli ennen pienokaisemme syntymää.

Niin mihin haluat minun vastaavan? kun tuolla kirjoitti joku henkilö että " ap vastaa! "