Sain ainoan lapseni 40-vuotiaana. Haluatko kysyä jotakin?

Ei minua kaduttanut missään vaiheessa että synnytin niin myöhään, koska en aiemmin lapsia edes halunnut.

Miltä elämänmuutos tuntui, jos olit koko ikäsi ajatellut, ettet lapsia hanki? Kaduitko missään vaiheessa? Onko lapsenne ollut tyytyväinen ainokainen vai kaivannut seuraa? Onko lapselle ollut hankalaa järjestää seuraa esim. lomilla?

Iän koen vaikuttaneen vanhemmuuteeni niin, että jos olisin ollut nuorempi olisin varmasti jaksanut eritavalla eri asioita, mutta, ei se näinkään ole ollut huono. En siinä muuta pahaa oikeastaan näe. Sitten joskus koulussa, oikeastaan ala-asteella, meidän lapselta oli kauhisteltu sitä, että kun sulla on noin vanhat vanhemmat! Mutta eipä siinä, jotkut junttien lapset on juntteja ja sitten kyllähän nuo kaverit on tykänneet meillä kuitenkin paljon käydä ja kehuneet, että se sun äiti on oikein mukava! Kun minua tuntevat yleensä enemmän kuin miestä, eivät kyllä häntäkään ole moittineet. ;)

Oli meillä samanikäisten lasten lapsiperhetuttuja. Yksi pariskunta oli ala-asteella lapsen kavereissa jossa vanhemmat olivat kanssa vanhempia ja ylä-asteella niitä tuli sitten vähän lisää. Kun lapsi oli pienempi niin oli monia eri ikäisiä vanhempia, mutta saman ikäisiä lapsia meillä kaikilla ja kyllähän niitä aina löytyy, vaikka ei tuttavapiirissä olisikaan, menee esimerkiksi johonkin kerhotoimintaan tai vastaavaan. Mitä nyt ikinä keksiikään ja tää internettihän on nykysin siinä mielessä hyvä, jos joku muu pyöräyttää nyt 40-vuotiaana ainoan lapsensa niin voi hakea sitä seuraa tätäkin kautta.

Ihan varmasti koin että pikkulapsi aika oli rankempaa ja valvominen myös rankempaa ja nuorempana olisi ollut erillaista.

Mies on.. hetkonen, 8kk ja 8 päivää vanhempi ja tällä hetkellä 58-vuotias.

Koen että olen onnistunut ihan tasapainoisesti kasvatuksessa eriasioissa. Etenkin siinä, että olen antanut äidin rakkautta paljon ja ollut hellä äiti lapselle. Uskon myöskin, että kun oli elettyä elämää niin paljon takana ennen lapsen syntymää, kaikesta kokemuksesta oli myös hyötyä niin äitinä, kasvattajana ja ihmisenä yleensäkkin.

Rehellisesti sanoen, ihastuin tuohon yhteen pieneen ja olisin toivonut sen jälkeen myöskin vielä toista lasta mutta se jäi sitten tekemättä.

No uusi elämänmuutos siihen kun olin harkinnut etten koskaan lapsia tee, mutta päätinkin sitten tehdä, niin tuli hitaasti ja harkiten joten se ei tuntunut niin pelottavalta.. Oltiin miehen kanssa oltu 37-vuotiaina pari vuotta yhdessä ja ruvettiin silloin puhumaan siitä lapsiasiasta. Sit siinä meni vielä seuraavat pari vuotta pohtiessa ja 39-vuotiaina pistettiin raskaus alulle. En kadu tuota lasta kyllä tosiaankaan missään vaiheessa, ihana muksu! Lapsi ei ole todellakaan ollut tyytyväinen ainokainen ja kinusi aina sisarrusta hirmu paljon, ainoudesta seurasi myöskin kiusaamista koulussa... Ei ole lomilla kuitenkaan ollut vaikea järjestää seuraa, on sitä aina joku kaveri löytynyt, tosin joskus jos kaverin perheet on olleet reissussa niin ei mutta ihan hyvähän sitä on joskus opetella olemaan yksikseenkin.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:55"]

Eikö sinulla ole oikeasti mitään elämää, kun pitää huomiohuorata täällä aiheella joka ketään tuskin edes kiinnostaa?

[/quote]

Taitaapi vaan kiinnostaa sitten kuitenkin, myönnä tappiosi, luuska!

Kiitos kun jaksat vastailla. :) Mielenkiintoista kuulla tosielämän kokemuksia. Suoraan sanoen yllätyin hieman, että ikäisesi aikuistuineen lapsen/lasten äidit palstailevat täällä (tämä siis ihan positiivisesti sanottu).

No palstailemaan tulin oikeastaan siksi, että äitihän minäkin olen ja vaikka mulla ei olekkaan enää vauvaa niin täällä saa jakaa kuitenkin näitä äitien ja naisten juttuja.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 14:43"]

Oliko synnytys rankka? Meinaan, jos synnytykseen tarkoitetut väylät ovat olleet käyttämättöminä varsinaisen optimaalisen synnytysiän ja tulleet käyttöön vasta viime hetkillä, oliko synnytys jotenkin vaikea?

[/quote]

en ole ap, mutta olen saanut lapset 39v ja 41 v. Kaksi helppoa, lääkärin mukaan "oppikirjan mukaista" synnytystä. Terveet, ihanat lapset :)

Mä en ymmärrä, miksi kukaan haluaa elää vauva-arkea tuon ikäisenä, anteeksi nyt vaan. Mutta mun ymmärys ei ainakaan riitä, tuossa iässä en itse ainakaan omien lapsien vaippoja halua enää vaihdella.

No, se mitä haluaa ja mikä on mahdollista ovat kaksi eri asiaa. Jos tapaa miehensä kuten ap kolmivitosena niin aika myöhään se lastenhankinta väistämättä menee.

Neljäkymmentä on hyvinkin normaali ikä saada lapsia. Suurimmalla osalla pelit ja pensselit toimii vielä täysillä.