Lue keskustelun säännöt.
Rasittavat koiranomistajat
25.07.2020 |
1. Ylimieliset, eli jos vaikka harkitset jonkin rotuista koiraa ja kyselet vain kokemuksia niin lähes ärhäkkänä tulevat vaahtoamaan"tämä rotu on niin vaikea, kamala, hirveä en suosittele, et pärjää mutta silti minä omistan tälläisen rodun koska minä pärjään" eli sellainen"vain belggarin omistaja voi omistaa belggarin, vain akitan omistaja voi omistaa akitan jne.)
2. Ne jotka päästävät(yleensä pienen) koiransa pitkälle hihnassa haistelemaan tuntemattomia ja hyppimään päälle "ui kuin söpö meidän fifi, ei se mitään tee :))"
Kommentit (93)
Eikö se ole ihan hyvä, että joku sanoo suoraan, että rotu ei ole helppo? Ei vain sievä koira kuvassa vaan paljon aikaa vaativa hirmu, joka ei esim. sovi lapsiperheeseen tai paljon kavereita lapsineen kotiinsa kutsuvalle ihmiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kausi 1, 2/2. Teini-iän kynnyksellä. Kun vauhdikkaista pentukuukausista on selvitty, koittavat uudet haasteet teini-ikäisen koiran kanssa. Nuoret koirat joutuvatkin usein hylätyiksi käytösongelmien vuoksi. Sarjan pennuille kuitenkin luvassa muita suunnitelmia - Lolasta yritetään kouluttaa avustajakoira ja Jessistä paimennuksen mestari. Sarjassa seurataan kuuden tuoreen koiranomistajan elämää.
Seuraava esitys TV2 28.7.2020 klo 20
Katsokaa ihmeessä! Yksikään uusista koiraperheistä ei osannut vastata koiranpennun tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan hyvä, että joku sanoo suoraan, että rotu ei ole helppo? Ei vain sievä koira kuvassa vaan paljon aikaa vaativa hirmu, joka ei esim. sovi lapsiperheeseen tai paljon kavereita lapsineen kotiinsa kutsuvalle ihmiselle?
On hyvä, enkä tuota tarkoittanutkaan, vaan niitä vaahtoajia joita tuolla koirapiireissä on. Heidän kanssa keskustellessaan saa vain sellaisen kuvan että kukaan muu kuik HE itse eivät voisi pärjätä kyseisen koirarodun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan hyvä, että joku sanoo suoraan, että rotu ei ole helppo? Ei vain sievä koira kuvassa vaan paljon aikaa vaativa hirmu, joka ei esim. sovi lapsiperheeseen tai paljon kavereita lapsineen kotiinsa kutsuvalle ihmiselle?
On hyvä, enkä tuota tarkoittanutkaan, vaan niitä vaahtoajia joita tuolla koirapiireissä on. Heidän kanssa keskustellessaan saa vain sellaisen kuvan että kukaan muu kuik HE itse eivät voisi pärjätä kyseisen koirarodun kanssa.
Hevosihmiset on vähän samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirat on perseestä
En ole samaa mieltä kanssasi, mutta niin olet sinäkin.
Ei koirat ole perseestä, mutta monet ihmiset ovat. Voi voi kuinka paljon hyödyllisiä ja tärkeitä asioita jäisi tekemättä jos koiria ei olisi. Ihmisten jotka ottavat koiran pitäisi käydä jokin pakollinen kurssi. Ei varmaan itsellenikään olisi ollut pahitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten vituttaa nämä lapsiperheelliset jotka haluaa pienen koiran koska "se ois niin söpö ja lapsetkin tykkäis!!" Koira ei ole mikään lelu lapsillesi.
Ai niin, unohdin mainita aloituaviestissä ne ihmiset jotka haluavat koiran mutta koiran pitää olla mahdollisimman näkymätön, hajuton ja vaivaton. Pitää olla pieni, ei saa lähteä karvaa, ei saa haukkua, ei tarvitse liikuuntaa. Mietityttää aina että miksi se koira sitten hommattaan jos sen kanssa ei edes jakseta käydä lenkillä, koristeeksi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut vaan helppoja koiria ja kun toisella on kovapäisempi tapaus, niin ihmetellään että etkö nyt tuolleen tai tälleen ole älynnyt tehdä (yleensä nämä jutut on kokeiltu jo monta kuukautta sitten) ja lopulta päivitellään, että kaikennäköisille ihmisille sitä koiria annetaankin.
Ovat kyllä aggressiivista ja hyökkäävää porukkaa. Normaali keskustelu on noille mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan hyvä, että joku sanoo suoraan, että rotu ei ole helppo? Ei vain sievä koira kuvassa vaan paljon aikaa vaativa hirmu, joka ei esim. sovi lapsiperheeseen tai paljon kavereita lapsineen kotiinsa kutsuvalle ihmiselle?
On hyvä, enkä tuota tarkoittanutkaan, vaan niitä vaahtoajia joita tuolla koirapiireissä on. Heidän kanssa keskustellessaan saa vain sellaisen kuvan että kukaan muu kuik HE itse eivät voisi pärjätä kyseisen koirarodun kanssa.
Mä oon kyllä kans sanonu ihan suoraan omasta koirastani, että se oli ihan täys perse 3-vuotiaaksi asti.
Kaikki, kun ihastelevat, miten hyväkäytöksinen, lepponen ja tottelevainen se on, että tollanen ois ihana saada. Joo on, kun ollaan todella paljon aikaa käytetty kouluttamiseen ja ravattu kursseilla/koulutuksissa, on jo 8-vuotias ja leikattu (eturaurauhasongelmien takia).
Eikä koira ole mikään tällainen agressiivisuuten taipuvainen rotu, vaan hyperaktiivinen ja huonolla tsäkällä melko heikko hermorakenne.
Ei ne ihmiset turhaan varoittele.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin mainita aloituaviestissä ne ihmiset jotka haluavat koiran mutta koiran pitää olla mahdollisimman näkymätön, hajuton ja vaivaton. Pitää olla pieni, ei saa lähteä karvaa, ei saa haukkua, ei tarvitse liikuuntaa. Mietityttää aina että miksi se koira sitten hommattaan jos sen kanssa ei edes jakseta käydä lenkillä, koristeeksi?
Ap
Luulen, että moni hankkii koiran siksi, että halua antaa ja saada hellyyttä.
Toinen syy voi olla, että koira palvoo omistajaansa ehdoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ne, jotka päästävät koiransa vastaantulijan luo hyppimään ja haukkumaan. Ja sitten loukkaantuvat, kun heidän koiraansa ei noteeraa mitenkään.
2. Koiriaan vapaana pitävät! Ai luoja miten ärsyttävää!! Kun asiasta huomauttaa, alkaa selitys että ei tää mitään tee. On minulle myös haistateltukin (tapauksessa jossa koira tuli metsiköstä ja hyppi minua vasten niin, että vaatteeni likaantuivat).
3. Olen törmännyt myös ihmisiin, jotka ovat päästäneet koiransa haistelemaan rattaissa istuvaa lastani ILMAN LUPAA! Wtf?
4. Ihmiset, jotka eivät puhu muista kuin koiristaan. Ja kun olet heidän luonaan, juttelevat koirilleen jopa keskeyttäen toisen.
Itse olen koiranomistaja ja minua raivostuttaa ne, jotka ei siivoa p*skoja yleisiltä paikoilta, päästävät hihna pitkällä räkyttämään toisten koirien lähelle tai aiheuttavat vaaratilanteita pyöräilijöille, kun flexillä päästää puolelta toiselle, pitävät yleisillä metsäpoluilla vapaana jne. Ei vaan käsitä. Mikään ei ole veemäisempää, kuin pestä omaa koiraa toisen koiran ripuleista tai yrittää vältellä mahdollisia koiratappeluita, kun "ei se mitään tee" -murre tulee vapaana dominoivasti omaa hihnassa olevaa koiraa kohti...
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin mainita aloituaviestissä ne ihmiset jotka haluavat koiran mutta koiran pitää olla mahdollisimman näkymätön, hajuton ja vaivaton. Pitää olla pieni, ei saa lähteä karvaa, ei saa haukkua, ei tarvitse liikuuntaa. Mietityttää aina että miksi se koira sitten hommattaan jos sen kanssa ei edes jakseta käydä lenkillä, koristeeksi?
Ap
Äitini on tällainen. Kun asuin lapsuudenkodissa hän jaksoi aina valittaa kun meidän koirasta lähti karvoja, oli tiellä tai oli koira toi mukanaan likaa sisälle. En oikein ikinä osannut sanoa pitikö hän erityisemmin koirastamme. Sitten kun aika jätti tästä niin ei mennyt kauaa kun äitini rupesi puhumaan kuinka mukavaa olisi omistaa koira ja yhtäkkiä aika olikin kullannut kaikki muistot siitä. No vastaan tuli samanlainen mixi mitä edellinenkin oli ja sehän piti ostaa kun äitini toivoi siitä tulevan samanlainen herttainen ja hiljainen koira. tajusin nopeasti ettei äidistäni ollut koiran kasvattajaksi kun antoi tälle koiralle kaiken periksi ja koira oppikin huonoille tavoille kun äitini ei osannut olla jämpti ja systemaattinen kasvatuksessa. Puolen vuoden jälkeen hän myikin sitten koiran pois. Kun kysyin mitä hän oikein odotti kun hankki koiran niin vastaus oli että halusi vain koiran joka makoilee jossain nurkassa ja jota rapsuttaa silloin tällöin kuten meidän edellinenkin koira. Että hän ei muistanut millaista pentuaika olikaan kun minä ja isä oltiin ne jotka huolehti koulutuksesta ja muusta. Eikä mennyt aikaakaan kun äitini alkoi uudelleen haaveilemaan koirasta (mietti tosissaan rescuekoiran hankintaa) mutta siinä kohtaa minä ja isä ruvettiin vastustamaan sitä ideaa ihan kunnolla. Nykyään äitini on onneksi tyytyny hoitamaan sukulaisten koiria, niidenkin hoitojaksojen aikana ja jälkeen valittaa kuitenkin edelleen sotkua ja karvoja kuten aina ennenkin... kyllä jotkut ihmiset vain ihmetyttää...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millään että lähes jokaisella on nykyään koira. Pieniin kerrostalo asuntoihin otetaan myös isoja koiria. Hyi yök.
Mihin se koira sisällä tila tarvitsee? Ei meidän 60kg koiramme ollut tippaakaan onnellisempi 600m2 okt:ssä kuin 60m2 kaksiossa jossa asuimme väliaikaisesti. Nyt joutuu raukka tyytymään 120m2 kerrostaloon. Vieressä se aina nyhvää joka tapauksessa, ei juoksentele sisällä ja leikitkin rajoittuvat naminetsintään matonreunan alta.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin mainita aloituaviestissä ne ihmiset jotka haluavat koiran mutta koiran pitää olla mahdollisimman näkymätön, hajuton ja vaivaton. Pitää olla pieni, ei saa lähteä karvaa, ei saa haukkua, ei tarvitse liikuuntaa. Mietityttää aina että miksi se koira sitten hommattaan jos sen kanssa ei edes jakseta käydä lenkillä, koristeeksi?
Ap
Sellaisiakin rotuja on, jotka eivät tarvitse jatkuvaa lenkitystä, vaan niille riittää ihan normaalit lenkitykset (se perus, reilu 1h päivässä). Ja on hiljaisia rotuja.
Minä halusin koiran sekä turvaksi (asuimme silloin okt:ssä hyvin yksinäisellä paikalla), että seuraksi kun mies teki pitkää päivää. Haukkuvaa rotua en halunnut, enkä ole tippaakaan liikunnallinen. En halunnut koiraa joka vaatii jatkuvasti tekemistä, vaan joka olisi tyytyväinen ihmisen seurassa olemiseen. En halunnut pientä koiraa, koska se tosiaan oli ainoa turvani keskellä ei mitään. Enkä halunnut pitkää turkkia, koska pelkään ötököitä joiden kuvittelen maastoutuvan pitkään ja pörröiseen turkkiin.
Sellainen löytyi ja nyt on yhteistä taivalta jo yli 10v takana. Onhan tuo koristeenakin toki toiminut. Juuri nyt makaa sohvalla kuumeisen lapsen vieressä.
Tärkeintä minusta on, että tekee kunnolla pohjatyön, toteaa raadollisesti omat resurssinsa ja etsii rodun joka siihen sopii. Esim minusta ei ikipäivänä olisi belggarin, saksanpaimenen tai ylipäänsä minkään palveluskoiran, saati rekikoiran omistajaksi. Mutta minullekin löytyi etsimällä juuri oma sopiva rotu.
En ymmärrä millään että lähes jokaisella on nykyään koira. Pieniin kerrostalo asuntoihin otetaan myös isoja koiria. Hyi yök.