Mistä tunnistaa miehen mielenkiinnon?
Miten naiset olette tunnistaneet, kun tuttavallinen mies on ollut teistä kiinnostunut? Miten erottaa ystävällisen käytöksen varsinaisesta kiinnostuksesta? Entä miten käyttäytyy mies, joka ei halua näyttää olevansa kiinnostunut?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katseista sen tunnistaa ja myös siitä, että jäätyy ja panikoituu tilanteessa :)
Riippuu tilanteesta.
Mitä enemmän olen kiinnostunut jostakusta, sitä paremmin pystyn katsomaan silmiin ja keskustelemaan normaalisti kaikesta muusta.
Jos taas en ole ollenkaan kiinnostunut, välttelen katsekontaktia ja puhumista.
M40
Minulla taas täysin päinvastoin. Helppoa, eiks vaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Ajoitus on kaiken a ja o. Ehkäpä iskit, kun hänen mielenkiintonsa oli jo hiipumassa. Tai iskit liian näkyvästi. Enemmän kissa-hiiri leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katseista sen tunnistaa ja myös siitä, että jäätyy ja panikoituu tilanteessa :)
Riippuu tilanteesta.
Mitä enemmän olen kiinnostunut jostakusta, sitä paremmin pystyn katsomaan silmiin ja keskustelemaan normaalisti kaikesta muusta.
Jos taas en ole ollenkaan kiinnostunut, välttelen katsekontaktia ja puhumista.
M40
Mistä se sitten kertoo, jos tyyppi on ottanut katsekontaktia ja jutellut ja ilmeisesti ihan mielellään viettää aikaa seurassasi, mutta sitten yhtäkkiä alkaa välttämään katsekontaktia?
Omalta osaltani voisi johtua siitä, että en ole saanut mitään vastakaikua, ja olen luopunut toivosta naisen suhteen.
M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Itsekin tuhlasin monta vuotta elämästäni odottamalla miestä, joka kyllä katseli pitkään ja antoi ikäänkuin olettaa, mutta ei koskaan tehnyt mitään asian eteen. Olen 90% varma, että hän olisi lähtenyt kanssani kaljalle jos olisin pyytänyt, mutta niin vain molemmat pysyimme sinkkuina.
No juu, mutta tosiaan minä olen aina tehnyt aloitteen, eikä se ole koskaan kannattanut. Olen vain nolannut itseni ja saanut tylyn torjunnan...
Itse jotenkin pidättäydyn tekemästä aloitteita juuri sen takia, että on sellainen tunne, että jos mies oikeasti olisi kiinnostunut, hän tekisi jotain sen eteen.
Moni mieskin ajattelee samoin, että jos nainen oikeasti olisi kiinnostunut, niin hän tekisi jotain asian eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katseista sen tunnistaa ja myös siitä, että jäätyy ja panikoituu tilanteessa :)
Riippuu tilanteesta.
Mitä enemmän olen kiinnostunut jostakusta, sitä paremmin pystyn katsomaan silmiin ja keskustelemaan normaalisti kaikesta muusta.
Jos taas en ole ollenkaan kiinnostunut, välttelen katsekontaktia ja puhumista.
M40
Minulla taas täysin päinvastoin. Helppoa, eiks vaa.
Tyttö tulee kyllä helpoksi hulluksi teidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Itsekin tuhlasin monta vuotta elämästäni odottamalla miestä, joka kyllä katseli pitkään ja antoi ikäänkuin olettaa, mutta ei koskaan tehnyt mitään asian eteen. Olen 90% varma, että hän olisi lähtenyt kanssani kaljalle jos olisin pyytänyt, mutta niin vain molemmat pysyimme sinkkuina.
No juu, mutta tosiaan minä olen aina tehnyt aloitteen, eikä se ole koskaan kannattanut. Olen vain nolannut itseni ja saanut tylyn torjunnan...
Itse jotenkin pidättäydyn tekemästä aloitteita juuri sen takia, että on sellainen tunne, että jos mies oikeasti olisi kiinnostunut, hän tekisi jotain sen eteen.
Moni mieskin ajattelee samoin, että jos nainen oikeasti olisi kiinnostunut, niin hän tekisi jotain asian eteen.
No pistäpä tähän sitten joku vinkki, miten erottaa nämä miehet niistä miehistä, joita ei kiinnosta ja niistä miehistä, jotka vain pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Ajoitus on kaiken a ja o. Ehkäpä iskit, kun hänen mielenkiintonsa oli jo hiipumassa. Tai iskit liian näkyvästi. Enemmän kissa-hiiri leikkiä.
Voi että osaa olla vaikeaa. Ja naiset on sitten mukamas hankalia. Kyllä mä väitän että jos kiinnostus on aidosti molemminpuolista, se ei ole näin hiton vaikeaa. Jos pitää pelata jotain pelejä, kyse on jostain ihan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katseista sen tunnistaa ja myös siitä, että jäätyy ja panikoituu tilanteessa :)
Riippuu tilanteesta.
Mitä enemmän olen kiinnostunut jostakusta, sitä paremmin pystyn katsomaan silmiin ja keskustelemaan normaalisti kaikesta muusta.
Jos taas en ole ollenkaan kiinnostunut, välttelen katsekontaktia ja puhumista.
M40
Mistä se sitten kertoo, jos tyyppi on ottanut katsekontaktia ja jutellut ja ilmeisesti ihan mielellään viettää aikaa seurassasi, mutta sitten yhtäkkiä alkaa välttämään katsekontaktia?
Omalta osaltani voisi johtua siitä, että en ole saanut mitään vastakaikua, ja olen luopunut toivosta naisen suhteen.
M40
Minulle teki eräs nainen heti alkuun selväksi ettei kiinnosta. Mielestäni kuitenkin meillä synkkasi "liian hyvin" ja ikäänkuin naistakin vähän olisi kaduttanut että heti laittoi rukkaset tiskiin. Huomasin tuijottelevani naista liikaa, joten laitoin välttelyvaihteen päälle. Olen sitten tätä omalta osaltani yrittänyt pitää ns. aisoissa, mikä naiselle saattaa näyttää tylyytenä ja välttelynä. Mutta naisen alkuperäistä lausuntoa kunnioittaen, sittenpähän sanoo toisin jos mieli on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Jep, miehestä ei todellakaan ota selvää kuin kysymällä eikä silloinkaan kaikki vastaa suoraan (mutta onhan se yhteydestä katoaminenkin toisaalta vastaus).
Itse kävin oikein deiteillä asti siinä luulossa, että mies oli kiinnostunut. Oli tosi hauskaa. Kun pyytelin uudestaan näkemään, mies nihkeili ja lopulta kysyi, että missä mielessä oikein halusinkaan nähdä. Oli siis ajatellut meitä kavereina koko ajan eli ei ne mitkään deitit sitten olleetkaan ollenkaan.
Jotkut on vaan tuttavallisia ja flirttejä.Itse taas luulen kerran olleeni treffeille ilman, että edes tajusin olleeni treffeillä kuin vasta jälkeenpäin. Samoin on kerran pyydetty ulos, minkä vasta tajusin myöhemmin kieltäytymiseni jälkeen. Miehistä ei tosiaankaan ota selvää.
Eli olet ollut sen mun ”deittikumppanin” roolissa tarinaa. Jännittävää, miten voi käydä deiteilläkin yksipuolisesti.
En tiedä ottaako mistään enää mitään selvää. Toisaalta liiallinen selvittely ja rautalangan vaatiminen sitten taas ehkä jotenkin tappaa kaiken romantiikan asiasta. Tai en tiedä.No esim. tietyissä ammateissa tai opiskelijapiireissä lounaalla käyminen on aika tavallista, niin ei sitä aina tiedä millä mielellä kukakin on liikkeellä. Mutta joo, tietynlainen sosiaalinen peli ehkä kuuluu asiaan.
Okei, no tuollainen on aika häilyvää kyllä. Tuossa(kin) tapauksessa miehen olisi kuulunut olla selkeämpi.
Omassa tapauksessani ei ollut edes kyseessä mikään lounas, vaan ihan ilta-aikaan ulkona käytiin eikä meillä ollut mitään yhdistävää sosiaalista verkostoa sen kummemmin. Siksi en jotenkin voinut kuvitellakaan, etteikö kyseessä olisi olleet treffit.
Teen oikeasti jonkin kaavakkeen täytettäväksi seuraavalle, joka pyytää ulos. Saa selvittää kiinnostuksensa laadun etukäteen ja yksityiskohtaisesti Likertin asteikolla. Loppuu ainakin turha pyytely.
(Tosikoille tiedoksi: vitsi vitsi.)Onko mahdollista, että kyseessä olisi ollut treffit, mutta tyyppi alkoi syystä tai toisesta peruuttelemaan sittemmin?
No ainakin aidon hämmentyneeltä ne viestit tuntuivat. Pyysin siis näkemään uudelleen, enkä oikein saanut vastausta, kunnes mies sitten suoraan kysyi että missä mielessä oikein olen haluamassa nähdä. Ja sitten selvisi, että oli ajatellut kaverillisesti koko ajan. Katosi myös yhteydestä kokonaan, kun tilanne valkeni hänelle minun puoleltani.
Sinänsä uskottavaa, sillä hän ei esimerkiksi silmäillyt minua lainkaan tai yrittänyt mitään lirkutella tms. Silloin tilanteessa pidin tätä tosi herrasmiesmäisenä ja kohteliaana käytöksenä, vaikka toisaaltahan se voi kertoa myös seksuaalisen vireen puuttumisesta. Flirttiä noin muuten kuitenkin mielestäni oli, mutta kuten sanottu, ihmiset voivat olla flirttejä ihan luonnostaankin.
Mutta niin. Ei tosiaan voi mistään tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Itsekin tuhlasin monta vuotta elämästäni odottamalla miestä, joka kyllä katseli pitkään ja antoi ikäänkuin olettaa, mutta ei koskaan tehnyt mitään asian eteen. Olen 90% varma, että hän olisi lähtenyt kanssani kaljalle jos olisin pyytänyt, mutta niin vain molemmat pysyimme sinkkuina.
No juu, mutta tosiaan minä olen aina tehnyt aloitteen, eikä se ole koskaan kannattanut. Olen vain nolannut itseni ja saanut tylyn torjunnan...
Itse jotenkin pidättäydyn tekemästä aloitteita juuri sen takia, että on sellainen tunne, että jos mies oikeasti olisi kiinnostunut, hän tekisi jotain sen eteen.
Sama. Ei kai mies jätä aloitetta tekemättä jos on oikeasti kiinnostunut ja on mahdollisuus että joku muu ehtii ennen häntä.
Miksi nainen sitten ei pelkää samaa teidän mielestä? Itse naisena teen aloitteen juuri siitä syystä, että kun kerrankin löytyy kiinnostava mies, niin pelkään jonkun toisen naisen ehtivän napata sen. Hyviä naisia kun kuitenkin on niin paljon.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Jep, miehestä ei todellakaan ota selvää kuin kysymällä eikä silloinkaan kaikki vastaa suoraan (mutta onhan se yhteydestä katoaminenkin toisaalta vastaus).
Itse kävin oikein deiteillä asti siinä luulossa, että mies oli kiinnostunut. Oli tosi hauskaa. Kun pyytelin uudestaan näkemään, mies nihkeili ja lopulta kysyi, että missä mielessä oikein halusinkaan nähdä. Oli siis ajatellut meitä kavereina koko ajan eli ei ne mitkään deitit sitten olleetkaan ollenkaan.
Jotkut on vaan tuttavallisia ja flirttejä.Itse taas luulen kerran olleeni treffeille ilman, että edes tajusin olleeni treffeillä kuin vasta jälkeenpäin. Samoin on kerran pyydetty ulos, minkä vasta tajusin myöhemmin kieltäytymiseni jälkeen. Miehistä ei tosiaankaan ota selvää.
Eli olet ollut sen mun ”deittikumppanin” roolissa tarinaa. Jännittävää, miten voi käydä deiteilläkin yksipuolisesti.
En tiedä ottaako mistään enää mitään selvää. Toisaalta liiallinen selvittely ja rautalangan vaatiminen sitten taas ehkä jotenkin tappaa kaiken romantiikan asiasta. Tai en tiedä.No esim. tietyissä ammateissa tai opiskelijapiireissä lounaalla käyminen on aika tavallista, niin ei sitä aina tiedä millä mielellä kukakin on liikkeellä. Mutta joo, tietynlainen sosiaalinen peli ehkä kuuluu asiaan.
Okei, no tuollainen on aika häilyvää kyllä. Tuossa(kin) tapauksessa miehen olisi kuulunut olla selkeämpi.
Omassa tapauksessani ei ollut edes kyseessä mikään lounas, vaan ihan ilta-aikaan ulkona käytiin eikä meillä ollut mitään yhdistävää sosiaalista verkostoa sen kummemmin. Siksi en jotenkin voinut kuvitellakaan, etteikö kyseessä olisi olleet treffit.
Teen oikeasti jonkin kaavakkeen täytettäväksi seuraavalle, joka pyytää ulos. Saa selvittää kiinnostuksensa laadun etukäteen ja yksityiskohtaisesti Likertin asteikolla. Loppuu ainakin turha pyytely.
(Tosikoille tiedoksi: vitsi vitsi.)Onko mahdollista, että kyseessä olisi ollut treffit, mutta tyyppi alkoi syystä tai toisesta peruuttelemaan sittemmin?
Tämä. Ekat, toiset ja kolmannetkin treffit ovat vain treffit. Ei pidä ihastua liikaa tai avautua liikaa. Vaan pitää se kiinnostuksen taika yllä.
Mäkin sain tietää myöhemmin olleeni kolmesti treffeillä miehen kanssa vaikka omasta mielestäni lähdin oluelle/kahville/syömään kaverin kanssa.
Ja mitä vaan itse ehdotin niin ei kelvannut eli pakit tuli.
Ota tuosta sit selvää.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin sain tietää myöhemmin olleeni kolmesti treffeillä miehen kanssa vaikka omasta mielestäni lähdin oluelle/kahville/syömään kaverin kanssa.
Ja mitä vaan itse ehdotin niin ei kelvannut eli pakit tuli.
Ota tuosta sit selvää.
Ei ole helppoa, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Itsekin tuhlasin monta vuotta elämästäni odottamalla miestä, joka kyllä katseli pitkään ja antoi ikäänkuin olettaa, mutta ei koskaan tehnyt mitään asian eteen. Olen 90% varma, että hän olisi lähtenyt kanssani kaljalle jos olisin pyytänyt, mutta niin vain molemmat pysyimme sinkkuina.
No juu, mutta tosiaan minä olen aina tehnyt aloitteen, eikä se ole koskaan kannattanut. Olen vain nolannut itseni ja saanut tylyn torjunnan...
Itse jotenkin pidättäydyn tekemästä aloitteita juuri sen takia, että on sellainen tunne, että jos mies oikeasti olisi kiinnostunut, hän tekisi jotain sen eteen.
Moni mieskin ajattelee samoin, että jos nainen oikeasti olisi kiinnostunut, niin hän tekisi jotain asian eteen.
Se on ihan oikein ajateltu miehiltä ja naisilta. Simppelein tapaus on tietenkin se, että toinen on reipas ja rohkea ja osoittaa kiinnostuksensa oma-aloitteisesti ja tarpeeksi selväksi. Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei taida olla niin suoraviivaisia. Olipa sukupuoli mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Jep, miehestä ei todellakaan ota selvää kuin kysymällä eikä silloinkaan kaikki vastaa suoraan (mutta onhan se yhteydestä katoaminenkin toisaalta vastaus).
Itse kävin oikein deiteillä asti siinä luulossa, että mies oli kiinnostunut. Oli tosi hauskaa. Kun pyytelin uudestaan näkemään, mies nihkeili ja lopulta kysyi, että missä mielessä oikein halusinkaan nähdä. Oli siis ajatellut meitä kavereina koko ajan eli ei ne mitkään deitit sitten olleetkaan ollenkaan.
Jotkut on vaan tuttavallisia ja flirttejä.Itse taas luulen kerran olleeni treffeille ilman, että edes tajusin olleeni treffeillä kuin vasta jälkeenpäin. Samoin on kerran pyydetty ulos, minkä vasta tajusin myöhemmin kieltäytymiseni jälkeen. Miehistä ei tosiaankaan ota selvää.
Eli olet ollut sen mun ”deittikumppanin” roolissa tarinaa. Jännittävää, miten voi käydä deiteilläkin yksipuolisesti.
En tiedä ottaako mistään enää mitään selvää. Toisaalta liiallinen selvittely ja rautalangan vaatiminen sitten taas ehkä jotenkin tappaa kaiken romantiikan asiasta. Tai en tiedä.No esim. tietyissä ammateissa tai opiskelijapiireissä lounaalla käyminen on aika tavallista, niin ei sitä aina tiedä millä mielellä kukakin on liikkeellä. Mutta joo, tietynlainen sosiaalinen peli ehkä kuuluu asiaan.
Okei, no tuollainen on aika häilyvää kyllä. Tuossa(kin) tapauksessa miehen olisi kuulunut olla selkeämpi.
Omassa tapauksessani ei ollut edes kyseessä mikään lounas, vaan ihan ilta-aikaan ulkona käytiin eikä meillä ollut mitään yhdistävää sosiaalista verkostoa sen kummemmin. Siksi en jotenkin voinut kuvitellakaan, etteikö kyseessä olisi olleet treffit.
Teen oikeasti jonkin kaavakkeen täytettäväksi seuraavalle, joka pyytää ulos. Saa selvittää kiinnostuksensa laadun etukäteen ja yksityiskohtaisesti Likertin asteikolla. Loppuu ainakin turha pyytely.
(Tosikoille tiedoksi: vitsi vitsi.)Onko mahdollista, että kyseessä olisi ollut treffit, mutta tyyppi alkoi syystä tai toisesta peruuttelemaan sittemmin?
Tämä. Ekat, toiset ja kolmannetkin treffit ovat vain treffit. Ei pidä ihastua liikaa tai avautua liikaa. Vaan pitää se kiinnostuksen taika yllä.
Kelvoton ohje, jos kuitenkin ihastuu tai on jo ihastunut ennen treffejä. Se kun ei ole tietoisesti hallittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Jep, miehestä ei todellakaan ota selvää kuin kysymällä eikä silloinkaan kaikki vastaa suoraan (mutta onhan se yhteydestä katoaminenkin toisaalta vastaus).
Itse kävin oikein deiteillä asti siinä luulossa, että mies oli kiinnostunut. Oli tosi hauskaa. Kun pyytelin uudestaan näkemään, mies nihkeili ja lopulta kysyi, että missä mielessä oikein halusinkaan nähdä. Oli siis ajatellut meitä kavereina koko ajan eli ei ne mitkään deitit sitten olleetkaan ollenkaan.
Jotkut on vaan tuttavallisia ja flirttejä.Itse taas luulen kerran olleeni treffeille ilman, että edes tajusin olleeni treffeillä kuin vasta jälkeenpäin. Samoin on kerran pyydetty ulos, minkä vasta tajusin myöhemmin kieltäytymiseni jälkeen. Miehistä ei tosiaankaan ota selvää.
Eli olet ollut sen mun ”deittikumppanin” roolissa tarinaa. Jännittävää, miten voi käydä deiteilläkin yksipuolisesti.
En tiedä ottaako mistään enää mitään selvää. Toisaalta liiallinen selvittely ja rautalangan vaatiminen sitten taas ehkä jotenkin tappaa kaiken romantiikan asiasta. Tai en tiedä.No esim. tietyissä ammateissa tai opiskelijapiireissä lounaalla käyminen on aika tavallista, niin ei sitä aina tiedä millä mielellä kukakin on liikkeellä. Mutta joo, tietynlainen sosiaalinen peli ehkä kuuluu asiaan.
Okei, no tuollainen on aika häilyvää kyllä. Tuossa(kin) tapauksessa miehen olisi kuulunut olla selkeämpi.
Omassa tapauksessani ei ollut edes kyseessä mikään lounas, vaan ihan ilta-aikaan ulkona käytiin eikä meillä ollut mitään yhdistävää sosiaalista verkostoa sen kummemmin. Siksi en jotenkin voinut kuvitellakaan, etteikö kyseessä olisi olleet treffit.
Teen oikeasti jonkin kaavakkeen täytettäväksi seuraavalle, joka pyytää ulos. Saa selvittää kiinnostuksensa laadun etukäteen ja yksityiskohtaisesti Likertin asteikolla. Loppuu ainakin turha pyytely.
(Tosikoille tiedoksi: vitsi vitsi.)Onko mahdollista, että kyseessä olisi ollut treffit, mutta tyyppi alkoi syystä tai toisesta peruuttelemaan sittemmin?
Tämä. Ekat, toiset ja kolmannetkin treffit ovat vain treffit. Ei pidä ihastua liikaa tai avautua liikaa. Vaan pitää se kiinnostuksen taika yllä.
En lähde treffeille, mikäli en ole jo valmiiksi ihastunut. Minun tapauksessani mies oli myös se, joka avautui paljon enemmän itsestään. Kertoili melko diippejäkin juttuja.
Eli ei. Ei ollut ”tämä”. Kun kyseessähän ei edes olleet treffit vaan kaverinäkeminen, jota itse luulin treffeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katseista sen tunnistaa ja myös siitä, että jäätyy ja panikoituu tilanteessa :)
Riippuu tilanteesta.
Mitä enemmän olen kiinnostunut jostakusta, sitä paremmin pystyn katsomaan silmiin ja keskustelemaan normaalisti kaikesta muusta.
Jos taas en ole ollenkaan kiinnostunut, välttelen katsekontaktia ja puhumista.
M40
Mistä se sitten kertoo, jos tyyppi on ottanut katsekontaktia ja jutellut ja ilmeisesti ihan mielellään viettää aikaa seurassasi, mutta sitten yhtäkkiä alkaa välttämään katsekontaktia?
Omalta osaltani voisi johtua siitä, että en ole saanut mitään vastakaikua, ja olen luopunut toivosta naisen suhteen.
M40
Minulle teki eräs nainen heti alkuun selväksi ettei kiinnosta. Mielestäni kuitenkin meillä synkkasi "liian hyvin" ja ikäänkuin naistakin vähän olisi kaduttanut että heti laittoi rukkaset tiskiin. Huomasin tuijottelevani naista liikaa, joten laitoin välttelyvaihteen päälle. Olen sitten tätä omalta osaltani yrittänyt pitää ns. aisoissa, mikä naiselle saattaa näyttää tylyytenä ja välttelynä. Mutta naisen alkuperäistä lausuntoa kunnioittaen, sittenpähän sanoo toisin jos mieli on muuttunut.
Sitähän saat odotella, vaikka olisikin mieli muuttunut niin ei nainen enää kehtaa muuttaa kantaansa. Kasvonsahan siinä menettää, aivan kuin pakkien saamisessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Itsekin tuhlasin monta vuotta elämästäni odottamalla miestä, joka kyllä katseli pitkään ja antoi ikäänkuin olettaa, mutta ei koskaan tehnyt mitään asian eteen. Olen 90% varma, että hän olisi lähtenyt kanssani kaljalle jos olisin pyytänyt, mutta niin vain molemmat pysyimme sinkkuina.
No juu, mutta tosiaan minä olen aina tehnyt aloitteen, eikä se ole koskaan kannattanut. Olen vain nolannut itseni ja saanut tylyn torjunnan...
Itse jotenkin pidättäydyn tekemästä aloitteita juuri sen takia, että on sellainen tunne, että jos mies oikeasti olisi kiinnostunut, hän tekisi jotain sen eteen.
Sama. Ei kai mies jätä aloitetta tekemättä jos on oikeasti kiinnostunut ja on mahdollisuus että joku muu ehtii ennen häntä.
Miksi nainen sitten ei pelkää samaa teidän mielestä? Itse naisena teen aloitteen juuri siitä syystä, että kun kerrankin löytyy kiinnostava mies, niin pelkään jonkun toisen naisen ehtivän napata sen. Hyviä naisia kun kuitenkin on niin paljon.
Sivusta
Minusta tämä kertoo siitä, että nainen ei kuitenkaan oikeasti arvosta miestä kauhean paljon ja antaa sen vaikka toisen naisen vietäväksi ellei mies tee aloitetta. Sitten sitä selitellään sillä, ettei olisi mies muutenkaan ollut Minun Arvoiseni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä katseita, hakeutuu lähelle, nauraa sun jutuille. Kyselee kysymyksiä, katsoo silmiin. On kiinnostunut sinusta.
No eipä ole pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran mies on käyttätynyt näin, ja kun olen rohkaistunut tekemään aloitteen, mies on ihmetellyt että mistä nyt sellaisen idean olen saanut päähäni.
Viimeksi näin kävi työkaverin kanssa, joka soitteli monen tunnin puheluita, kehui mua, flirttaili, muutenkin hakeutui aina lähelle, lähetteli kuvia päivästään ja itsestään, kyseli minusta, halusi tietää koko elämäntarinani... Kun sanoin että tykkään hänestä, hän oli todella järkyttynyt kun mehän olemme vain kavereita. Olisi kuulemma jo iskenyt minut kauan sitten jos olisi ollut kiinnostunut. Aha.
Jep, miehestä ei todellakaan ota selvää kuin kysymällä eikä silloinkaan kaikki vastaa suoraan (mutta onhan se yhteydestä katoaminenkin toisaalta vastaus).
Itse kävin oikein deiteillä asti siinä luulossa, että mies oli kiinnostunut. Oli tosi hauskaa. Kun pyytelin uudestaan näkemään, mies nihkeili ja lopulta kysyi, että missä mielessä oikein halusinkaan nähdä. Oli siis ajatellut meitä kavereina koko ajan eli ei ne mitkään deitit sitten olleetkaan ollenkaan.
Jotkut on vaan tuttavallisia ja flirttejä.Itse taas luulen kerran olleeni treffeille ilman, että edes tajusin olleeni treffeillä kuin vasta jälkeenpäin. Samoin on kerran pyydetty ulos, minkä vasta tajusin myöhemmin kieltäytymiseni jälkeen. Miehistä ei tosiaankaan ota selvää.
Eli olet ollut sen mun ”deittikumppanin” roolissa tarinaa. Jännittävää, miten voi käydä deiteilläkin yksipuolisesti.
En tiedä ottaako mistään enää mitään selvää. Toisaalta liiallinen selvittely ja rautalangan vaatiminen sitten taas ehkä jotenkin tappaa kaiken romantiikan asiasta. Tai en tiedä.No esim. tietyissä ammateissa tai opiskelijapiireissä lounaalla käyminen on aika tavallista, niin ei sitä aina tiedä millä mielellä kukakin on liikkeellä. Mutta joo, tietynlainen sosiaalinen peli ehkä kuuluu asiaan.
Okei, no tuollainen on aika häilyvää kyllä. Tuossa(kin) tapauksessa miehen olisi kuulunut olla selkeämpi.
Omassa tapauksessani ei ollut edes kyseessä mikään lounas, vaan ihan ilta-aikaan ulkona käytiin eikä meillä ollut mitään yhdistävää sosiaalista verkostoa sen kummemmin. Siksi en jotenkin voinut kuvitellakaan, etteikö kyseessä olisi olleet treffit.
Teen oikeasti jonkin kaavakkeen täytettäväksi seuraavalle, joka pyytää ulos. Saa selvittää kiinnostuksensa laadun etukäteen ja yksityiskohtaisesti Likertin asteikolla. Loppuu ainakin turha pyytely.
(Tosikoille tiedoksi: vitsi vitsi.)Onko mahdollista, että kyseessä olisi ollut treffit, mutta tyyppi alkoi syystä tai toisesta peruuttelemaan sittemmin?
Tämä. Ekat, toiset ja kolmannetkin treffit ovat vain treffit. Ei pidä ihastua liikaa tai avautua liikaa. Vaan pitää se kiinnostuksen taika yllä.
En lähde treffeille, mikäli en ole jo valmiiksi ihastunut. Minun tapauksessani mies oli myös se, joka avautui paljon enemmän itsestään. Kertoili melko diippejäkin juttuja.
Eli ei. Ei ollut ”tämä”. Kun kyseessähän ei edes olleet treffit vaan kaverinäkeminen, jota itse luulin treffeiksi.
Haha, täällä ilmoittautuu sivusta yksi lisää tähän surkuhupaisaan yksin treffaajien kerhoon. Olin ihastunut naiseen ja pyysin ulos, tämä lähtikin mielellään, vaikka oli tuolloin tosi kiireinen. Tapaamisen aikana kuitenkin hän käytti ”kaveri”-termiä viittauksena meihin. Pidin kai pokkani uskottavasti tapaamisen loppuun saakka ja sen jälkeen olen sitten vain salaa ihastellut.
Ei pidä paikkaansa.