Lapsi hakkaa päätään lattiaan!

Jos ohjaisit hänet purkaam raivoa vaikka tyynyyn? Rutistaisi sitä niin kovaa että raivo purkautuisi?

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:29"]

Jos ohjaisit hänet purkaam raivoa vaikka tyynyyn? Rutistaisi sitä niin kovaa että raivo purkautuisi?

[/quote] Kiukku tulee niin nopeasti ettei siinä ehdi kissaa sanoa, saati tyynyjä etsimään!  Ja tosiaan kiukku voi tulla mistä vaan, aivan ennakoimatta... ap

Ehkä pitäisi kysyä neuvoa asiaan; ei ole normaalia kiukun purkausta. Vaikuttaa siltä, että lapsen kipukynnys ei ole normaali. En halua pelotella, mutta varmuuden vuoksi olisi hyvä selvittää.

Mun yhdellä kaverilla on poika joka teki tuota samaa, aina oli otsa mustana kun vähänkin joku harmitti. On nykyään käsittääkseni ihan normaali 17-vuotias.

Minä myös miettisin: onko kyseessä erityislapsi? Meillä kehitysvammainen+ lievät autistiset piirteet. Ei ole koskaan itseään tahalteen satuttanut, mutta kipukynnys on huomattavan korkea. Yleensä liittyy nimenomaan autismiin. Toki lapsi voi olla täysin normaali, mutta olisi hyvä selvittää asia.

Meillä on ihan normaali 3-v poika, joka hakkasi päätään TOSI kovasti lattiaan, kun asiat ei menneet hänen haluamallaan tavalla.Tätä tapahtui juuri 2,5 iässä eniten ja itseäkin hirvitti, kun oli jatkuvasti mustelma otsassa. Nyt pään hakkaaminen on jäänyt kokonaan pois.

Mun nopea ja tunteitaan fyysisesti ilmaiseva poika teki tuota samaa muistaakseni 1-2-vuotiaana. Taisi loppua, kun oppi puhumaan. Oli kamalaa, kun lapsella oli välillä ihan mustelmia otsassa tuosta pään hakkaamisesta.

Hurjan näköistä, mutta ihan normaalia. Saa vanhemmat aivan sekopäisiksi, ja se on tarkoituskin. Tuon ikäisellä kun huomiontarve on todella suuri + uhma, mutta keinot saada sitä huomiota aika vajavaiset. Jotkin lapset vaan huomaa tämän konstin.

Minä kuulemma tein tuota juuri tuon ikäisenä. Äitini mukaan lopetin, kun löin kerran pääni niin lujaa, että kävi kunnolla kipeää.

Aluksi vaikutin normaalilta lapselta, mutta myöhemmin on ilmennyt mm. av-palstailua eli ei taida kaikki ihan hyvin olla.

Meillä poika teki samaa juuri tuossa iässä. Liittyi siis uhmakohtauksiin. Riensin aina hädissäni laittamaan käteni lattian ja pään väliin, jotta iskut vaimenisivat. Se auttoi, kun yritin ennakoida asioita, eli puhuttiin harmitukset ennen kuin totaalinen poksahdus tuli. Nykyään poika on 12-v, ja pärjää hyvin koulussa ja sosiaalisissa suhteissa.

Itse harrastin samaa toimintaa uhmaikäisenä ja siihen auttoi asian huomiotta jättäminen. En myöskään ole / ole ollut mikään erityislapsi, autisti tai muu burgeripetteri. T: Kaksi yliopistopaikkaa omaava normaalihko heterosuhteessa elävä 22-vuotias mies.