Lue keskustelun säännöt.
Mille alalle kouluttautuisit jos olisit nyt valinnan edessä?
Kommentit (605)
Biotekniikka (luin aikanaan biopuolen FM-tutkinnon). Insinööreillä vähän leveämpi leipä ja parempi työllisyys.
Erityisopettaja (opetusala ei kiinnostanut aikanaan yhtään, nyt houkuttelisi monestakin syystä, ei vähiten ihan kohtuullisen palkka/vapaat-suhteen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kun tietäisi! Olen valinnan edessä uudestaan nyt kolmekymppisenä, ja lyö ihan tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Puheterapeutiksi. Saisi keskittyä kerrallaan vain yhteen avuntarvitsijaan. Olisi siinäkin varmaan riittämättömyyden tunnetta, jos asikkaita on paljon ja palkattuja puheterapeutteja vähän, mutta ei samoissa määrin kuin tällä hetkellä työssäni, joka tuntuu aivan mahdottomalta selviytymistaistelulta päivästä toiseen.
Erityisluokanopettaja
Ihan samoin tekisin. Työ mielenkiintoista, mutta kaikkea härdelliä eri tahoilta. Ikä tulee vastaa, muuten olisin jo aloittanut.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opiskella sitä alaa jolle on sopiva. Jos on sopiva kaikille niin lääkäreistä ja puheterapeuteista on pulaa.
'
Ei ole tulevaisuudessa pulaa näistä, kun viitsitään laittaa AI kuntoon.
Hakisin oikikseen. Olen nykyisen työni puolesta joutunut oman alani osalta tutustumaan lainsäädäntöön ja vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtaisi alaa, vaan kouluttautuisin edelleen kääntäjäksi. En vaihtaisi tai muuttaisi työssäni mitään.
Kouluttautuisin kuvataiteilijaksi. Opiskelisin lisäksi taidehistoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä on vaihtoehtoja Jos iästäni sais , 30- vuotta pois , koulutsutuisin kai merikapteeniksi tai poliisiksi, taikka olisin ampumahiitäjä tai rauhanturvaajana.Ehkä omistaisin pelastuskoiran .
Oikikseen tai lekuriksi, tai jos ei aivotyö nappaa, niin putkimieheksi. Liksat kohdallaan, eikä työn vastuullisuus rasita, kun vakuutukset löytyy. Nyt insinöörinä 6000n euron kuukausipalkalla, joka on insinöörille hyvä liksa, ei paljon haalarihepuille naureskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ehdottomasti asianajajaksi. Olen nyt huomannut, miten valitsin väärän ammatin. Olen luonteeltani juuri sellainen, jonka olettaisi menestyvän asianajajana, mitä kinkkisempi duuni, mitä vaativampi selvitettävä, mitä enempi päättelykykyä vaativa työ - ON SE MINUA VARTEN !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ps. lääkärit tienaavat paljon, mutta toisaalta oikeasti pitäisi olla innostunut lukemisesta, matikasta, terveydestä, biologiasta ja olla myös hyvä kohtaamaan ihmisiä, ettei saa huonoa mainetta. Meidän kunnassa kaikki aina mainostaa lääkäreitä ”se ja se on oikeasti hyvä, tää huono koska ei ole sellainen ja tällainen”.
Sen huomaa myös, jos joku on opiskellut jotain vain rahan takia.
Mieheni on lääkäri, enkä ikinä maailmassa haluaisi sitä työtä tehdä. Pitää nopeasti pystyä tekemään järkeviä päätöksiä ja jos meni huti, hups siinä jonkun henki tai terveys. Vanhusten parissa lisänä hankalat omaiset, jotka eivät usko, että joskus se aika vaan päättyy ja lisähoito olisi kidutusta. Ja sitten on näitä, jotka kyselevät, että olikohan testamentti tehty ihan täysissä järjissä eli rahan perässä juoksevat. Juu, ei kiitos.
Sairaanhoitajaksi tai terveydenhoitajaksi ja haluaisin suuntautua enemmän hallinnolliselle/suunnittelu puolelle. Nyt 50-v en enää viitsi, olen lähihoitajana eläkeikään asti, toivottavasti paikat pysyy ehjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustaisin hautaustoimiston. Ei ikinä loppuis työt.
Yrittäisin päästä lentäjäksi Ilmavoimiin ensin, jos ei pääse niin ilmailupistoon.
Mulla oli nuorena hyvä kunto mutta en uskaltanut mennä ilmavoimien pääsykokeeseen koska pelkäsin painekammiota ja "yrjötuolia". Ilmailupoistoa ei ollut siihen aikaan olemassa että olisi valmistunut lentäjäksi esim finskiin.
It alalla ekäkkeeni tienasin. Jos nyt olisin valitsemassa niin opiskelisin rakennusinssiksi.
Sinänsä työurani oli mielenkiintoinen ja hyvin tienasin. Mutta joskus rassasi, etenkin vanhemmamnalla iällä, että joka ikisessä projektissa kaikki meni uusiksi. Oikeastaan opiskellessa saatu tiedollinen perusta mureni nopeammin kuin uutta ehti opiskelemaan
Rakennusinssi kavereillani kaikki uusi rakentui entisen pohjan päälle, ainakin oman kertomansa mukaan. Ei tarvinnut jatkuvasti vapaa ajalla opetella uusia nippelitekniikoita ja työkaluja ja vielä lisäksi opetella uutta, että kelpaa ja on iskussa seuraavassa projektissa. Omat vitutuksen aiheet tietysti heilläkin.
Toinen juttu oli nää Kiinaan ja Intiaan siirrot ja yritysmyynnit. Aamulla piti suurin piirtein lehdestä lukea, että missä firmassa olet tänään töissä. Muutaman vuoden välein kun koulutit omat hommasi ensin kinkeille, sitte inkkareille ja taas kinkeille ja ties kelle, niin kyllä sekin kypsytti. Sitte se jatkuva ulkona tuotetun paskan korjausrumba.
Toisaalta homma oli kuin jatkuvaa leikkimistä. Henkisesti vähemmän kuormittavaa ja stressaavaa kuin esim. vaimoni työ terveyspuolella, jossa tehdään töitä sairaiden ihmisten kanssa ja teet diagnooseja.
Helpolla siis pääsin työurani, sikäli ei valittamista. Silti valitsisin toisin.
Aikanaan oli paikka myös vahvavirtapuolen tekuun. Aika hyvä valinta olisi ollut sekin ja taannut lokoisat olot ja hyvät liksat jossain sähköyhtiössä. Oma firma olisi ollut toinen vaihtoehto.
Kouluttautuisin fyysikoksi, koska se on matemaattinen ala, ja matematiikka on vahvuuteni. Nykyinen alani on ”matemaattinen”, eli numeroiden kanssa ollaan kyllä tekemisissä, mutta oikeasti pärjäisi ihan lukiomatikallakin. Erehdyin pahemman kerran opiskelupaikkaa valitessa.
Johonkin ihmisläheisempään työhön esim. terveydenhoitajaksi tai opettajaksi.
Olen kauppatieteiden maisteri ja niin kyllästynyt tietokoneen kanssa työskentelyyn, mitä olen tehnyt viimeiset 15 vuotta. Palkka on kyllä hyvä, mutta se ei enää motivoi.
Jollekin missä ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä.
En psykologiksi vaan BYGGOLOGIKSI. Kyseessä on holistinen koulutus, joka pitää sisällään elementtejä kehitysmaan- ja politiikantutkimuksesta, ravintola-alalta sekä pesula- ja finanssisektoreilta.