Lapsen saannin suunnittelu?

Hei ap, 5 täällä taas.  Minusta tuntuu, että kyllä sen vaan itse tietää, haluaako niitä lapsia vai ei.  Toisten on vaikea neuvoa ja ihmisillä on niin kovin erilaiset käsitykset kaikesta.  Toiset eivät voi sietää edes lasten ääniä ja toisten mielestä on ihanaa kun kotona on koko ajan kova hulina.

Itse ajattelin, että 35 on ehdoton takaraja, jonka jälkeen en enää halua lapsia.  Olin kuukautta vaille 34v. kun kuopuksemme syntyi ja olen tyytyväinen.  Eihän lapsia voi tilaukseen laittaa, itsekin koin kaksi keskenmenoa.

Nyt olen jo 43 ja mies 47 ja meillä on vielä ala-asteikäiset lapset, esikoinen menee yläkouluun syksyllä.  En olisi halunnut odottaa enää pidempään.  

Tsemppiä sulle!

Me oltiin kylla ihan hippa pariskunta. Molemmat toissa Lontoon cityssa ja vuodet oli vierahtanyt ulkona syomiseen, kavereiden treffaamiseen ja toita tekemiseen (toista ei paassy ennen 19.00 parhaimmillaan, juuri oikea aika menna ravintolaan syomaan). Miehen tyo vei meidat sitten ulkomaille ja mina irtisanouduin omasta tyostani. Paatetiin tehda vauva. Toisesta kierrosta tarppasi ja olin 35v. Poika syntyi kun olin 36v.

Mä olin 29, mies 31 ja oltiin oltu naimisissa 6 vuotta. Lapset oli koko ajan yksi kipupiste, mies olisi halunnut jo paljon aiemmin ja minä harasin vastaan enkä olisi halunnut ollenkaan. Vuosien väännön jälkeen taivuin että antaa luonnon päättää ja reilussa puolessa vuodessa olin raskaana. Ja vasta kun vauva oli sylissä niin näin asiassa oikeasti jotain hienoa ja mahtavaa. Eli mun kohdalla vauvakuumeen odottamisen ei olisi ratkaissut asiaa. Ekan äitiyslomani ajan olin onnellisimmillani koko elämässäni ja lapsen ollessa pari vuotias, päätettiin että toinenkin saa tulla jos on tullakseen. Nyt lapset on jo yli 10-v kumpikin ja on päiviä että he on ovat parasta mitä olen tehnyt ja on päiviä, jolloin totean että olisin hyvin voinut elää lapsettomanakin.

Sinulle sanoisin että odota kunnes suhde on noin 1,5vuotta vanha ja sitten vaaan yrittämään.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 22:41"]

Milloin päätitte miehenne kanssa jättää ehkäisyn pois? Olitteko miettineet asiaa kauan ja millainen elämäntilanne teillä oli? Koska vauva sitten ilmoitti tulostaan?Kerro vielä ikäsi ja miehesi ikä silloin.

[/quote]

päätimme jättää ehkäisyn pois noin vuosi naimisiinmenomme jälkeen. Olin pari kuukautta sitten tullut kotiin vuoden ulkomaankomennukselta ja opintojen loppumiseen oli noin vuosi.  Ajattelin, että ehdin saada lapsen juuri sopivassa välissä ennenjatko-opintoja ja väitöskirjaa. Olimme miettineet asiaa koko sen ulkomaankomennuksen ajan. Vauva tärppäsi heti ekasta kerrosta. Minä olin silloin 23, mies 25.

Koko suhteen (2,5v) ajan on ollut puhetta lapsesta, kahden viikon päästä menen ottamaan ehkäisykapselin pois. Molemmilla ikää 22 ja vakityöt. Elättelen toiveita vappuvauvasta, mutta tuskin nappaa aivan niin nopeasti.

up

Päätettiin jättää ehkäisy pois vajaan kolmen vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen. Itse olisin ollut valmis jo vuotta aikaisemmin, mutta mies halusi odottaa lähemmäs omaa valmistumistaan. Itselläni oli vakituinen virka. Hääpäivän aamuna sitten tein positiivisen raskaustestin. Ikää oli minulla 22v ja miehellä 24v.

Tein uraa lääketieteen parissa pitkin maailmaa lähes 20 vuotta. 44-vuotiaana sain esikoiseni ja kolme vuotta myöhemmin syntyi toinen lapsi. En ole naimisissa, avomieheni on ulkomaalainen. Olen kotona ainakin siihen, että lapset siirtyvät ylä-asteelle, ehkä en enää palaa työelämään. Pärjäämme loistavasti. 

Ei täällä suunnitella. 

Ehkäisy jäi hääyönä. Ikää minulla silloin 29, miehellä 27. Esikoinen syntyi 10 kk häiden jälkeen.

Hääyönä keksin pienessä nousuhumalassa. Mies kysyi, olenko varma. Oltiin 32 ja 26. Lapsi syntyi 10 kk häistä.

Heti kun tapasimme, tiesimme että haluamme lapsia.  Olin 29 ja mies 33.  Jätimme ehkäisyn pois puolen vuoden seurustelun jälkeen ja ensimmäinen lapsi syntyi siitä 10. kk:n päästä.  Päätimme, ettemme käytä ehkäisyä, vaan lapsia saa tulla "muutama" luonnolliseen tahtiin.  Kun meillä oli kolme lasta vajaassa kolmessa ja puolessa vuodessa, mies meni steriloitavaksi. 

Elämäntilanne oli sellainen, että molemmilla oli koulutusta vastaavat vakituiset työpaikat ja esikoista odottaessamme ostimme talon.

Mistä sitten tiesitte, että ylipäätään halusitte lapsen? Mitkä olivat ne syyt, joilla päädyitte valitsemaan lapsiperhe-elämän?

5 vastaa.  Olin ollut naimisissa miehen kanssa, joka ei halunnut lapsia.  Ajauduimme pikku hiljaa eroon.  Kun tapasin nykyisen mieheni, hän sanoi heti kättelyssä, että haluaa kanssani 5 lasta.  Olin aivan sanaton! Mutta ei ole kaduttanut, meillä on nyt ihana perhe ja mieheni on todella osallistuva isä!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:22"]

Heti kun tapasimme, tiesimme että haluamme lapsia.  Olin 29 ja mies 33.  Jätimme ehkäisyn pois puolen vuoden seurustelun jälkeen ja ensimmäinen lapsi syntyi siitä 10. kk:n päästä.  Päätimme, ettemme käytä ehkäisyä, vaan lapsia saa tulla "muutama" luonnolliseen tahtiin.  Kun meillä oli kolme lasta vajaassa kolmessa ja puolessa vuodessa, mies meni steriloitavaksi. 

Elämäntilanne oli sellainen, että molemmilla oli koulutusta vastaavat vakituiset työpaikat ja esikoista odottaessamme ostimme talon.

[/quote]

Ap vastaa. Minä olen 30v ja miesystäväni 40v, molemmat lapsettomia. Olemme olleet nyt puolivuotta yhdessä ja alusta saakka on puhuttu, että lapsia halutaan eikä odotella liian kauaa jo pelkästään ikämme vuoksi. Molemmilla on vakituiset työt ja yhteistä asuntoa etsitään. Mies haluaisi jo jättää ehkäisyn pois mutta minä vielä harkitsen asiaa. Tiedän etten ole enää niin nuori mutta olemme kuitenkin tunteneet vasta puolivuotta ja olen luonteeltani asioita tarkasti harkitseva. Vauvakuumetta olisi ilmassa, etenkin miehellä. Toisaalta olisi kiva vielä matkustella ja olla kaksistaan ja toisaalta taas lopettaa ehkäisy ja antaa lapsen tulla jos on tullakseen. Pillerit eivät edes sovi minulle.Eihän se heti edes välttämättä tärppää... Olen vanhanaikainen ja haluaisin naimisiinkin ensin...