Mies jätti 10v nuoremman naisen takia, tarviaako siihen tutustua?

Jos joku 18v iskee vanhemman miehen, yleensä on takana joku insestijuttu tai sitten huono isäsuhde. Yleensä sellaisia reppanoita, jotka kilpailevat ns. isän suosiosta. Eli nuori pimu etsii vanhemman miehen ja kilpailee miehen vaimon kanssa miehen suosiosta. 

En siis meinaa tätä tapausta. Mutta kun olen nähnyt noita pikkupimuja, jotka haluavat vanhempia, varattuja miehiä, on heissä jotain pahasti rikki ja vialla

Paitsi että on kyllä miehessäkin, kuka vaihtaa perhe-elämän siihen, että kikkelin ympärille saa nuorempaa lihaa ja tiukempaa. Mutta se on asia erikseen. Säälittäviä kaikessa tyhmyydessään

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 21:26"]

Ninni, elä ikäisesi elämää. Mies joka eroaa lastensa äidistä teinipimpin takia on läpipaska.

t. ohis

[/quote]

Teinipimppi on kuitenkin aina teinipimppi. 

Käy vähän sääliksi sinua Jenni-Ninni. Et tosiaan tiennyt mihin soppaan lusikkasi upotit, se annettakoon anteeksi ikäsi vuoksi :( Karua varmasti huomata, että tässä ketjussa tuli kattava kuva siitä, mitä sinusta ajatellaan ihan yleisesti, omalla kylälläsikin.

Minä ajattelisin kanssa vähän pidemmällä tähtäimellä, haluatko tosiaan perustaa elämäsi ensimmäisen perheen tuohon tilanteeseen. Teillä tulee olemaan ahtaampaa asua, rahat tiukilla, saat luopua paljosta miehesi lasten takia jne. Olet vähän nuori tuohon, harvemmin tuollaiset suhteet kestää, eri asia kun kaksi aikuista perheellistä tekee uusperheen. Eikä nekään aina toimi. Tee parempi valinta, et sinäkään ole teinipimppi ikuisesti.

Ei kaikki teinit ole aivan teinejä. Itsekkin olin  tuon ikäinen kun löysin avioliitossa olevan miehen, itseäni 12 vuotta vanhempi. Minkäs sille voi kun rakastui. Ja nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, josta naimisissa 2 vuotta.

Mielestäbi ikä ei ole syy sorsia tai pitää vihaa. Pitää ajatella positiivisesti - ole onnellinen, että hän ei niin huumaantunut nuoremmasta naisesta, ettei olisi halunnut yhteishuoltajuutta...

Ei tarvitse tutustua. Meillä erosta jo 3 vuotta ja en ole tutustunut muijaan (on kyllä liki nelikymppinen, että teinistä ei voida puhua). En aio myöskään tutustua, lapset eivät pidä hänestä ja vastustavat isän luokse menoa, koska nainen on täysin välinpitämätön kaikesta ja vaan kittaa kokista sohvalla. Hankalaa on pysytellä asiallisissa väleissä isän kanssa, kun urpous tulee tietenkin esille kaikessa toiminnassa (ei ole rahaa, valvotaan yöt, syödään mitä sattuu, huudetaan lapsille, lähinnä katotaan telkkaria tai kuskaillaan muijaa ees taas lasten kanssa). Mutta...suunnittelen muuttoa paikkakunnalta ja otan välimatkaa kusipääukkoon. Sanotaan, että pitää ajatella lasten parasta. No minusta on parasta, ettei tuollasten luusereiden kanssa hengata liikaa, parempi kun näkevät harvemmin isäänsä.

No ei tarvitse nähdä. Lapset käyköön siellä ja siinä se. Ihmettelen kyllä, kuinka tuossa tilanteessa olette päätyneet viikko viikko -systeemiin. Nuorin on siihen liian pieni.

Itse olen eronnut 4 vuotta sitten. En ole ikinä edes nähdnyt ex-miehen uutta. Itse kun seurustelin, en edes olettanut, että minun pitäisi tavata miehen ex. Ja ex-mieheni kanssa olen hyvissä väleissä. Hän hoitaa lapset itse, kun tajuaa, että lapsilla on äiti ja isäviikonloput on isää varten, ei naisystävää.

Olin parikymppinen kun löin hynttyyt yhteen nykyisen mieheni kanssa, hän oli kolmikymppinen jo perheellinen mies. Tutustuimme kun olin 16-vuotias, tajusimme ihastuneemme toisiimme kun olin 18-vuotias. Yritimme jatkaa elämiämme tahoillamme normaalisti, mutta vuosien mittaan tunne vahvistui ja miehelle tuli ero. Nyt itse lähempänä kolmeakymppiä voin todeta että meillä oli ja on edelleen enemmän yhteistä kuin hänellä oli ikätoveri-exänsä kanssa.

Me rakastamme toisiamme. Mies ei jättänyt exäänsä teinipimpin takia, vaan siksi että rakastui toiseen. Niin voi kuulkaas käydä iästä, sukupuolesta, yhteiskunnallisesta asemasta, rodusta ja asuinpaikasta riippumatta.

Jos mies rakastuisi nyt toiseen, kyllä se kirpaisisi, mutta toisesta näkökulmasta asian läpi käyneenä tajuan, että meidän molempien elämä menisi siinä hukkaan että yritettäis pitää kiinni sellaisesta mitä ei enää olisi - molemminpuolisesta rakkaudesta. Jos itse rakastuisin toiseen, olisi todella vaikea rikkoa tämä yhteinen perhe, mutten usko että mieheni haluaisi jatkaa kanssani ko. tilanteessa. Kumpikaan meistä ei halunnut rikkoa hänen perhettään, siksi salasimme tunteemme pitkään ja yritimme elää niistä piittaamatta. Jälkikäteen ajatellen olisi varmasti ollut viisaampaa tunnustaa tosiasiat ajoissa.

Helppoa tämä ei ole missään vaiheessa ollut, mutta jokaisellahan tällä planeetalla on omat ongelmansa.

Kannattaisi kyllä minun mielestäni tutustua tähän naiseen ihan jo siksi, että sulla tuntuu olevan erittäin vahvat mielipiteet hänestä vaikket häntä edes tunne. Todella lapsellista vedellä johtopäätöksiä ihmisestä häntä edes tapaamatta. Ymmärrän että haluat ajatella että mimmissä on jotain vialla, koska tapahtuma on kolhaissut itsetuntoasi. Negatiivisissa tunteissa vellominen ei vaan auta yhtään mitään.

Parempi että lapset saavat elää mahdollisimman normaalia elämää, jossa kummankaan vanhemman uusi parisuhde ei ole tabu.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 12:28"]

Olin parikymppinen kun löin hynttyyt yhteen nykyisen mieheni kanssa, hän oli kolmikymppinen jo perheellinen mies. Tutustuimme kun olin 16-vuotias, tajusimme ihastuneemme toisiimme kun olin 18-vuotias. Yritimme jatkaa elämiämme tahoillamme normaalisti, mutta vuosien mittaan tunne vahvistui ja miehelle tuli ero. Nyt itse lähempänä kolmeakymppiä voin todeta että meillä oli ja on edelleen enemmän yhteistä kuin hänellä oli ikätoveri-exänsä kanssa.

Me rakastamme toisiamme. Mies ei jättänyt exäänsä teinipimpin takia, vaan siksi että rakastui toiseen. Niin voi kuulkaas käydä iästä, sukupuolesta, yhteiskunnallisesta asemasta, rodusta ja asuinpaikasta riippumatta.

Jos mies rakastuisi nyt toiseen, kyllä se kirpaisisi, mutta toisesta näkökulmasta asian läpi käyneenä tajuan, että meidän molempien elämä menisi siinä hukkaan että yritettäis pitää kiinni sellaisesta mitä ei enää olisi - molemminpuolisesta rakkaudesta. Jos itse rakastuisin toiseen, olisi todella vaikea rikkoa tämä yhteinen perhe, mutten usko että mieheni haluaisi jatkaa kanssani ko. tilanteessa. Kumpikaan meistä ei halunnut rikkoa hänen perhettään, siksi salasimme tunteemme pitkään ja yritimme elää niistä piittaamatta. Jälkikäteen ajatellen olisi varmasti ollut viisaampaa tunnustaa tosiasiat ajoissa.

Helppoa tämä ei ole missään vaiheessa ollut, mutta jokaisellahan tällä planeetalla on omat ongelmansa.

Kannattaisi kyllä minun mielestäni tutustua tähän naiseen ihan jo siksi, että sulla tuntuu olevan erittäin vahvat mielipiteet hänestä vaikket häntä edes tunne. Todella lapsellista vedellä johtopäätöksiä ihmisestä häntä edes tapaamatta. Ymmärrän että haluat ajatella että mimmissä on jotain vialla, koska tapahtuma on kolhaissut itsetuntoasi. Negatiivisissa tunteissa vellominen ei vaan auta yhtään mitään.

Parempi että lapset saavat elää mahdollisimman normaalia elämää, jossa kummankaan vanhemman uusi parisuhde ei ole tabu.

[/quote]

Tarkennan vielä, että mun mielestä on surkeaa jos lasten elämään muodostuu eräänlainen ei-kenenkään-maa -tyyppinen alue, josta kukaan ei oikein tiedä. Se että lapsilla on kaksi "erillistä elämää" joista kumpikaan vanhempi ei halua olla täysin perillä tuntuu vaaralliselta.

Mieshän on aivan pähkähullu.

Ihan nyt riippumatta myöhemmistä käytännön seikoista, sun EI todellakaan tarvitse kiduttaa itseäsi ja tavata tuota tyttöä. Jos suhde jatkuu, niin jossain vaiheessa se voi olla varmasti ihan hyvä, mutta ihan kauheaa vaatia sua tapaamaan tyttö järkytyksen keskellä. (Riittää hyvin ettet hauku tyttöä lapsille .) Normaalia mieheltä olisi olla todella nolona ja yrittää säästää sua kaikilta lisäjärkytyksiltä, jos on noin tehnyt (ehkä hän ei kestä ajatellakaan mitä on sulle tehnyt, ja yrittää teeskennellä, että tilanne on ihan ok), toi tapaamisen vaatiminen on ihan hullua.

Luulen kyllä, että miehen sukulaiset ovat myös aika järkyttyneitä...itse ainakin olisin, jos poikani tai veljeni tekisi kuten miehesi. Tuskinpa ainakaan ilolla juhlivat tätä "nuorta paria". Joka tapauksessa sun on turha miettiä, mitä he ajattelevat, keskity omaan selviytymiseesi.

Itse sanoisin exällesi tuossa tilanteessa: "valitettavasti olen niin hajalla ja onneton siitä, mitä olet tehnyt, etten kerta kaikkiaan pysty tapaamaan häntä. Tarvitsen vähän aikaa, että jaksan olla kypsä aikuinen." tms. Ja kaikkeen vänkäämiseen sama vastaus. Kun et pysty niin et pysty. SINÄ et ole vastuussa tästä tilanteesta, vaan hän.

Olen myös järkyttynyt näistä epäempaattisista viesteistä täällä. Pitäisikö ap:n oikeasti tuossa tilanteessa miettiä tarkasti mitä sanamuotoja käyttää exänsä uudesta?

Ps. exäsi suhde ei tule kestämään. SÄ sen sijaan selviät hienosti, vaikka nyt ei tuntuisi siltä. Paljon voimia!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 20:03"]

Olen kuulemma lapsellinen ja huono äiti, jos en suostu tapaamaan tätä herttaista neitokaista (hänet kun on jo muulle lasten suvullekin esitelty...). Ex-miehelle, tämän kavereille ja puolelle tätä tuppukylää ero tuntuu jo olevan ihan fine ja normaalia, itse vieläkin yritän toipua järkytyksestä että häitä ei sitten tullutkaan, kaikki jo tehdyt järjestelyt pitää muistaa perua, asumisjärjestelyt on nyt tosiaankin niin ettei lapsilla tule koskaan olemaan omia huoneita, kuopuksen luonne on selkeästi muuttunut koska on järkyttynyt erosta jne. Ex-mieheni on sitä mieltä, että kyllähän minä hänen "Jenninsä" toki voin ihan kohteliaisuussyistä tavata ainakin lastenvaihtoreissuilla. Normaalia?!

-AP

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 12:28"]

Olin parikymppinen kun löin hynttyyt yhteen nykyisen mieheni kanssa, hän oli kolmikymppinen jo perheellinen mies. Tutustuimme kun olin 16-vuotias, tajusimme ihastuneemme toisiimme kun olin 18-vuotias. Yritimme jatkaa elämiämme tahoillamme normaalisti, mutta vuosien mittaan tunne vahvistui ja miehelle tuli ero. Nyt itse lähempänä kolmeakymppiä voin todeta että meillä oli ja on edelleen enemmän yhteistä kuin hänellä oli ikätoveri-exänsä kanssa.

Me rakastamme toisiamme. Mies ei jättänyt exäänsä teinipimpin takia, vaan siksi että rakastui toiseen. Niin voi kuulkaas käydä iästä, sukupuolesta, yhteiskunnallisesta asemasta, rodusta ja asuinpaikasta riippumatta.

Jos mies rakastuisi nyt toiseen, kyllä se kirpaisisi, mutta toisesta näkökulmasta asian läpi käyneenä tajuan, että meidän molempien elämä menisi siinä hukkaan että yritettäis pitää kiinni sellaisesta mitä ei enää olisi - molemminpuolisesta rakkaudesta. Jos itse rakastuisin toiseen, olisi todella vaikea rikkoa tämä yhteinen perhe, mutten usko että mieheni haluaisi jatkaa kanssani ko. tilanteessa. Kumpikaan meistä ei halunnut rikkoa hänen perhettään, siksi salasimme tunteemme pitkään ja yritimme elää niistä piittaamatta. Jälkikäteen ajatellen olisi varmasti ollut viisaampaa tunnustaa tosiasiat ajoissa.

Helppoa tämä ei ole missään vaiheessa ollut, mutta jokaisellahan tällä planeetalla on omat ongelmansa.

Kannattaisi kyllä minun mielestäni tutustua tähän naiseen ihan jo siksi, että sulla tuntuu olevan erittäin vahvat mielipiteet hänestä vaikket häntä edes tunne. Todella lapsellista vedellä johtopäätöksiä ihmisestä häntä edes tapaamatta. Ymmärrän että haluat ajatella että mimmissä on jotain vialla, koska tapahtuma on kolhaissut itsetuntoasi. Negatiivisissa tunteissa vellominen ei vaan auta yhtään mitään.

Parempi että lapset saavat elää mahdollisimman normaalia elämää, jossa kummankaan vanhemman uusi parisuhde ei ole tabu.

[/quote]

Suurin osa miehiä ajattelee kyrvällään. Kolmenkympin kriisi on juuri sellainen aika, milloin miehet alkaa kaihoilla tiukkaa pillua ja lapsetonta elämää. Kun on kovalla kohulla erottu, ei kehtaa sitten uudesta teinipimpistä enää erota.

Näitä on niin nähty.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 12:46"]

Mieshän on aivan pähkähullu.

Ihan nyt riippumatta myöhemmistä käytännön seikoista, sun EI todellakaan tarvitse kiduttaa itseäsi ja tavata tuota tyttöä. Jos suhde jatkuu, niin jossain vaiheessa se voi olla varmasti ihan hyvä, mutta ihan kauheaa vaatia sua tapaamaan tyttö järkytyksen keskellä. (Riittää hyvin ettet hauku tyttöä lapsille .) Normaalia mieheltä olisi olla todella nolona ja yrittää säästää sua kaikilta lisäjärkytyksiltä, jos on noin tehnyt (ehkä hän ei kestä ajatellakaan mitä on sulle tehnyt, ja yrittää teeskennellä, että tilanne on ihan ok), toi tapaamisen vaatiminen on ihan hullua.

Luulen kyllä, että miehen sukulaiset ovat myös aika järkyttyneitä...itse ainakin olisin, jos poikani tai veljeni tekisi kuten miehesi. Tuskinpa ainakaan ilolla juhlivat tätä "nuorta paria". Joka tapauksessa sun on turha miettiä, mitä he ajattelevat, keskity omaan selviytymiseesi.

Itse sanoisin exällesi tuossa tilanteessa: "valitettavasti olen niin hajalla ja onneton siitä, mitä olet tehnyt, etten kerta kaikkiaan pysty tapaamaan häntä. Tarvitsen vähän aikaa, että jaksan olla kypsä aikuinen." tms. Ja kaikkeen vänkäämiseen sama vastaus. Kun et pysty niin et pysty. SINÄ et ole vastuussa tästä tilanteesta, vaan hän.

Olen myös järkyttynyt näistä epäempaattisista viesteistä täällä. Pitäisikö ap:n oikeasti tuossa tilanteessa miettiä tarkasti mitä sanamuotoja käyttää exänsä uudesta?

Ps. exäsi suhde ei tule kestämään. SÄ sen sijaan selviät hienosti, vaikka nyt ei tuntuisi siltä. Paljon voimia!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 20:03"]

Olen kuulemma lapsellinen ja huono äiti, jos en suostu tapaamaan tätä herttaista neitokaista (hänet kun on jo muulle lasten suvullekin esitelty...). Ex-miehelle, tämän kavereille ja puolelle tätä tuppukylää ero tuntuu jo olevan ihan fine ja normaalia, itse vieläkin yritän toipua järkytyksestä että häitä ei sitten tullutkaan, kaikki jo tehdyt järjestelyt pitää muistaa perua, asumisjärjestelyt on nyt tosiaankin niin ettei lapsilla tule koskaan olemaan omia huoneita, kuopuksen luonne on selkeästi muuttunut koska on järkyttynyt erosta jne. Ex-mieheni on sitä mieltä, että kyllähän minä hänen "Jenninsä" toki voin ihan kohteliaisuussyistä tavata ainakin lastenvaihtoreissuilla. Normaalia?!

-AP

[/quote]

[/quote]

Muuten hyvä teksti, mutta vesittyi tuulesta temmatulla olettamuksella kahden sinulle tuiki tuntemattoman ihmisen parisuhteen kestävyydestä.

Toivon Ninnille ja Hannulle kaikkea hyvää, ja jos todella rakastatte toisianne, suhteenne tulee kestämään!

 Ap:n tarinassa mietityttää, että hän haaveili täysillä naimisiin menemisestä ja samalla avokillaan oli jo toinen nainen kiikarissa. 

Vaikka ap:n mies sai nuoren, tiukan? kauniin? uuden naisen, niin vaikea uskoa että vaihtoi, ellei ollut myös halukkaampi? ja/tai ettei suhteessa ap:n kanssa ollut muutenkin ongelmia.

Eikö ap:n suhteessa ollut mitään ongelmia? Vai uskoiko ap että sitten kun mennään naimisiin niin kaikki ongelmat katoavat?

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 12:51"]

Suurin osa miehiä ajattelee kyrvällään. Kolmenkympin kriisi on juuri sellainen aika, milloin miehet alkaa kaihoilla tiukkaa pillua ja lapsetonta elämää. Kun on kovalla kohulla erottu, ei kehtaa sitten uudesta teinipimpistä enää erota.

Näitä on niin nähty.

[/quote]

En ihmettele miksi sellainen nainen jätetään, joka pitää miessukupuolta suurimmaksi osaksi noin tyhmänä.

Ap ja miehensä ilmeisesti eivät koskaan myöskään olleet rakastuneita. Teinipippeli-Hannu se vaan halusi teinipimppiä ja vahinko sattui. Nyt ap sitten ihmettelee että eikö sitä nyt sitten oltukaan ikuisesti yhdessä!

Mutta ei mitään rakkautta ole olemassa, on pelkkiä pimppejä ja pippeleitä.

Paljon voimia sinulle ap. Sanot ex-miehelle, ettet jaksa olla vielä kypsä vanhempi (kun miehesikään ei sitä ollut) ja tarvitset aikaa kun hän seuraavan kerran alkaa ehdottaa tapaamista Jenni-Ninnin kanssa.

Ole ap armollinen itsellesi. Käy tunteesi läpi, pohjamutia myöten, ja nouset sieltä vielä. Usko pois.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi. Halaus.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 12:46"]

Mieshän on aivan pähkähullu.

Ihan nyt riippumatta myöhemmistä käytännön seikoista, sun EI todellakaan tarvitse kiduttaa itseäsi ja tavata tuota tyttöä. Jos suhde jatkuu, niin jossain vaiheessa se voi olla varmasti ihan hyvä, mutta ihan kauheaa vaatia sua tapaamaan tyttö järkytyksen keskellä. (Riittää hyvin ettet hauku tyttöä lapsille .) Normaalia mieheltä olisi olla todella nolona ja yrittää säästää sua kaikilta lisäjärkytyksiltä, jos on noin tehnyt (ehkä hän ei kestä ajatellakaan mitä on sulle tehnyt, ja yrittää teeskennellä, että tilanne on ihan ok), toi tapaamisen vaatiminen on ihan hullua.

Luulen kyllä, että miehen sukulaiset ovat myös aika järkyttyneitä...itse ainakin olisin, jos poikani tai veljeni tekisi kuten miehesi. Tuskinpa ainakaan ilolla juhlivat tätä "nuorta paria". Joka tapauksessa sun on turha miettiä, mitä he ajattelevat, keskity omaan selviytymiseesi.

Itse sanoisin exällesi tuossa tilanteessa: "valitettavasti olen niin hajalla ja onneton siitä, mitä olet tehnyt, etten kerta kaikkiaan pysty tapaamaan häntä. Tarvitsen vähän aikaa, että jaksan olla kypsä aikuinen." tms. Ja kaikkeen vänkäämiseen sama vastaus. Kun et pysty niin et pysty. SINÄ et ole vastuussa tästä tilanteesta, vaan hän.

Olen myös järkyttynyt näistä epäempaattisista viesteistä täällä. Pitäisikö ap:n oikeasti tuossa tilanteessa miettiä tarkasti mitä sanamuotoja käyttää exänsä uudesta?

Ps. exäsi suhde ei tule kestämään. SÄ sen sijaan selviät hienosti, vaikka nyt ei tuntuisi siltä. Paljon voimia!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 20:03"]

Olen kuulemma lapsellinen ja huono äiti, jos en suostu tapaamaan tätä herttaista neitokaista (hänet kun on jo muulle lasten suvullekin esitelty...). Ex-miehelle, tämän kavereille ja puolelle tätä tuppukylää ero tuntuu jo olevan ihan fine ja normaalia, itse vieläkin yritän toipua järkytyksestä että häitä ei sitten tullutkaan, kaikki jo tehdyt järjestelyt pitää muistaa perua, asumisjärjestelyt on nyt tosiaankin niin ettei lapsilla tule koskaan olemaan omia huoneita, kuopuksen luonne on selkeästi muuttunut koska on järkyttynyt erosta jne. Ex-mieheni on sitä mieltä, että kyllähän minä hänen "Jenninsä" toki voin ihan kohteliaisuussyistä tavata ainakin lastenvaihtoreissuilla. Normaalia?!

-AP

[/quote]

[/quote]

Muuten hyvä teksti, mutta vesittyi tuulesta temmatulla olettamuksella kahden sinulle tuiki tuntemattoman ihmisen parisuhteen kestävyydestä.

Toivon Ninnille ja Hannulle kaikkea hyvää, ja jos todella rakastatte toisianne, suhteenne tulee kestämään!

[/quote]

Vain täysin moraaliton ja tunteeton ihminen voisi toivottaa tässä vaiheessa hempukalle ja häntäheikille onnea suhteeseen. Tosi rakkautta 12 vuoden ikäerolla, kun toinen on vasta 18? Aivan varmasti, satukirjoissa jos ei muuten ;).

Kukaan 18 vuotias ei ole vielä tarpeeksi aikuinen tuohon tilanteeseen, joka muuta väittää, huomaa väitteensä täysin naurettavaksi viimeistään 10 vuoden päästä!

Ninni, sinuna menisin itseeni. Ihan turha itkeä tietynlaisesta maineesta sitten jälkikäteen, minkä olet hommannut itsellesi. Aika reppanan aikamiehen nappasit itsellesi.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 09:07"]

Ei kaikki teinit ole aivan teinejä. Itsekkin olin  tuon ikäinen kun löysin avioliitossa olevan miehen, itseäni 12 vuotta vanhempi. Minkäs sille voi kun rakastui. Ja nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, josta naimisissa 2 vuotta.

Mielestäbi ikä ei ole syy sorsia tai pitää vihaa. Pitää ajatella positiivisesti - ole onnellinen, että hän ei niin huumaantunut nuoremmasta naisesta, ettei olisi halunnut yhteishuoltajuutta...

[/quote]

...ja sinä selität, että ET ole teini... olet sitä selvästi henkisesti edelleen. Tosin niin taitaa olla miehesikin.

Mitenhän sitä kestäisi, jos oma poika joskus tekisi vastaavan tempun? Ei varmaan tarvitsisi teinipimppiään tuoda koskaan mun katon alle. En tunnistaisi enää lastani omakseni.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:02"]

Mitenhän sitä kestäisi, jos oma poika joskus tekisi vastaavan tempun? Ei varmaan tarvitsisi teinipimppiään tuoda koskaan mun katon alle. En tunnistaisi enää lastani omakseni.

[/quote]

Tuskin se sun poikas sun hyväksyntää elämänvalinnoilleen tarvitsee sitten aikuisena. Jos tarvitsee, olet epäonnistunut sen kasvattamisessa radikaalisti. Katos kun se sun päätäntävaltasi lapsesi elämään päättyy kun lapsesi ei ole enää lapsi.

Vai vieläkö sä kysyt isiltä ja äidiltä kenen kanssa saat elämäsi elää?

Jos miehen motiivi lähteä pitkästä parisuhteesta on pelkkä pimppi, mikähän motiivi miehellä on ollut olla ko. suhteessa ylipäätään?

Siinä tapauksessa mies todnäk. on pettänyt koko suhteen ajan. Jos siis on tosiaankin vain jormansa vietävissä.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:01"]

Vain täysin moraaliton ja tunteeton ihminen voisi toivottaa tässä vaiheessa hempukalle ja häntäheikille onnea suhteeseen. Tosi rakkautta 12 vuoden ikäerolla, kun toinen on vasta 18? Aivan varmasti, satukirjoissa jos ei muuten ;).

[/quote]

Taas. Hempukka ja häntäheikki, ja ikinä et oo näitä ihmisiä edes tavannut etkä tiedä tilanteesta mitään. Oletat.

Lopeta se olettaminen ja nimittele vain ihmisiä jotka tunnet, jos on pakko nimitellä.

Täällähän edelleen myrskyää!

Olisi paljon kommentoitavaa, mutta en tosiaankaan viitsi syntyjä syviä tänne tämän enempiä raapustella, minut kun kerta on jo tunnistettu.

Niille jotka minun ja eksäni suhteen laatua ihmettelivät, niin toki 12 yhdessäolovuoteen mahtuu mutkia. Miehen puolelta tullut kosinta, hääpäivän lukkoon lyöminen ja hääjärjestelyiden aloittaminen olivat kuitenkin merkkejä minulle, että tämä suhde on ja pysyy. Vaan kuinkas kävikään..

Ja tästä teinistä minulla ei oikeastaan ole muuta pahaa sanottavaa, kuin että teki väärin kun lähti varatun miehen matkaan. Kuten aiemminkin kirjoitin, näen tässä tytössä ainakin ulkoisesti hyvin paljon 18-vuotiasta itseäni, enkä ole ainoa..

-AP