Onko kellään palstalaisella sellaista miestä joka hemmottelee, laittaa esim hyvää ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään huomioida kumppania. Se tosin loppuu lyhyeen, jos huomaan ettei se ole vastavuoroista ja toinen on itsekäs/pihi vauva. Kuinka vaikeaa on keittää aamukahvit tai vaikkapa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, ku tietää että toisella on pitkä päivä? Sänkyhommissa sama juttu. Vastavuoroisuus ja kuuntelemisen taito on tärkeintä. Olen nykyään sinkku ja kynnys suhteeseen on korkealla. En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi olla mukavia toisilleen ja ilahduttaa kumppania päivittäin sanoilla tai teoilla.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista miestä sanotaan homoksi.

Homot ei hemmottele kumppaniaan? Nyt narraat...

Ei todellakaan. Jos joskus harvoin kokkaa, minun pitää vähintään pilkkoa sipulit... Itse tykkään ilahduttaa häntä esim. pitkän työpäivän jälkeen lempiruoallaan.

Eipä ole, mutta en kyllä haluaisi että mies kokkaisi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista miestä sanotaan homoksi.

Sinua sanotaan homoksi, kun ei naista näy vaan iso poika makoilee tyhjänpanttina peräkammaria komistamassa.

Meillä tehdään kotityöt suunnilleen puoliksi ja kumpikin tekee kaikkea, joten en ehkä sanoisi ruoanlaittovuoroa hemmotteluksi. Usein sitä paitsi kokkaamme yhdessä.

Minun mieheni tykkää olla aina kotona ja minä tykkäisin olla menossa paljon, joten minun näkökulmastani hemmottelua on kun mies lähtee mukaan johonkin mihin minä haluan. Erityisesti jos mies ehdottaa lähtöä.

Minulla on myös puolet pienemmät tulot, joten mies on ostanut minulle joitakin haaveilemiani puutarhakalusteita, koska halusi kuulemma hemmotella minua. Joskus minun on pitänyt oikein vakuuttaa miehelle ravintolassa, että voin maksaa laskun, kun mies yleensä haluaa tarjota.

Jos olen sairaana mies käy kaupassa, laittaa ruokaa, peittelee sänkyyn ja kysyy tarvitsisinko vielä jotakin.

Joka tapauksessa minun neuvoni on, että jos sinusta tuntuu ettei miehesi huomioi sinua (ja tämä on eri asia kuin hemmottelu) kannattaa vaikka listata paperille mistä sinulle tulee tämä tunne. Sitten keskustelet miehen kanssa ja voit sanoa konkreettisia tilanteita, joissa se huomioimattomuus näkyy. Jos tilanne muuttuu, hyvä. Jos ei muutu niin sitten on sinun valintasi mitä teet.

Mistä te oikein löydätte tuollaisia miehiä? Mun kaikki miehet ovat olleet tyypillisiä suomalaisia juntteja jotka ei puhu eikä pussaa. Eikä todellakaan huomioi mua edes merkkipäivinä, hyvä jos edes muistaa että oon olemassa.

Sitten kyllä muistaa kun ollaan seksiä vailla. Saan siinä sitten sen kaksi minuuttia olla haarat auki ja mies katoaa suihkuun juuri kun alan itse vasta päästä alkuun.

Kun mies on kipeänä, minä paapon ja lohdutan, mutta kun minä oon kipeänä mies ei tuo edes lämmintä juotavaa koska ei halua saada samaa tautia.

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään huomioida kumppania. Se tosin loppuu lyhyeen, jos huomaan ettei se ole vastavuoroista ja toinen on itsekäs/pihi vauva. Kuinka vaikeaa on keittää aamukahvit tai vaikkapa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, ku tietää että toisella on pitkä päivä? Sänkyhommissa sama juttu. Vastavuoroisuus ja kuuntelemisen taito on tärkeintä. Olen nykyään sinkku ja kynnys suhteeseen on korkealla. En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi olla mukavia toisilleen ja ilahduttaa kumppania päivittäin sanoilla tai teoilla.

No tässä se pointti varmaan onkin, että kaikissa ihmissuhteissa, myös parisuhteessa pitää olla myös terveellä tavalla itsekäs. Varsinkin naiset helposti sortuvat paapomiseen ja unohtavat vaatia myös vastavuoroisuutta. Se ei aina tule miehiltä luonnostaan, vaan sitä pitää osata vaatia. Sanallisesti, ei miehet ymmärrä mököttämistä ja silmien pyörittelyä, syviä huokailuja yms.  

Olen itse sellainen, että tykkään hemmotella toista ja kyllä siinä pitää jotain vastavuoroisuuttakin olla, muuten se alkaa tuntua tosi yksipuoliselta. Ei miehen tarvitse olla yhtä innokas siinä kuin minä olen, mutta jotain edes. Ei niin, että mies ajattelee aina vain itseään ja minä aina häntä. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, vaan ihan pieniä arjen asioita, että huomioi sen toisenkin olemassaolon kun kuitenkin saman katon alla asutaan. Mitään prinsessakohtelua en tarvitse vaan ihan normaalia kohteliaisuutta ja huomioon ottamista. Monella miehellä on yllättävän suuria sosiaalisia vaikeuksia. 

Mieheni valmistaa ruuat ja minä autan muutenkin kuin syömällä. Ja aamulla kahvit sänkyyn😍