Tänään puistossa nähtyä: mitä olisit tehnyt?
Eräs hyvin väsyneen oloinen äiti (ei koskaan hymyile, puhuu lapsilleen tylysti jne) näki, kun toinen hänen lapsistaan yritti ottaa lelua toiselta lapselta (n. parivuotiaat kaksoste). Äiti meni väliin ja tönäisi tämän lelun ottamista yrittäneen lapsen maahan ja sitten lohdutti toista lasta. Siis kädellä tönäisi tämän lapsen maahan niin, että tämä kaatui seisoma-asennosta istualleen asfaltille.
Tämän jälkeen sitten huomasi, kun ihmiset tuijottivat, veti kädestä lapsen ylös ja laittoi pyytämään anteeksi toiselta lapselta. Lapsi itki kun äiti teki hänelle tuollaista ja jatkoi vaan itkemistään. Äiti lopulta talutti lapsen yhä nalkuttaen pois paikalta. Olisiko tähän pitänyt puuttua jotenkin? Lasta tuskin kovasti sattui maahan kaatuessa, mutta mitä jos olisi esimerkiksi lyönyt päänsä? Eikä muutenkaan lasta ole oikeus töniä miten tahtoo.
Kommentit (28)
Ota ensi kerralla kamera mukaan ja laita tämän äidin toimintaa Youtubeen, niin meidän on helpompi kommentoida.
Miten se olikaan? Yli 90% iltapäivälehtien lukijoista oli sitä mieltä, että töniminen on oikea tapa kasvattaa. Joten älä valita. Sopeudu joukkoon. Opetetaan lapsillemmekin, että töniminen on paras tapa hoitaa mikä tahansa ongelma. Niinhän ne ongelmat ratkaistaan toimintaelokuvissa ja ne tyypit on sentään tosi kovia sankareita.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 17:49"]
Minusta on naurettavaa ylipäänsä että tuollaisia taaperoita aletaan rankaisemaan tai torumaan jos ottaa lelun.
Meillä on 3 lasta ja lapset on saanut ottaa pienimmältä lelun, hyvä tulos tulee niin että annetaan joku toinen lelu lapselle niin vaihto tapahtuu hyvin.
Koska faktaa on että menee puoli minuuttia niin se lelu jonka toinenkin tahtoo leikkiin jäisi pienemmältä jo pois leikistä. Ja lapsi taas hyväksyy ottamaan uuden lelun tuossa iässä niin ei siinä edes tapahdu mitään kummaa. Parhaimmillaan lapset oppii että toinen tuo kivoja leluja ja toinen miten asioita voi jakaa sovussa.
Mutta jotenki Ah niin suomalaista on että lapsia kuuluu huudattaa! "Kädestä ei saa viedä" mutta leikkiä voi ohjata toiseen suuntaan.
Riippuen päivästä niin itse joko A) mulkoilisin tuollaista tönivää äitiä tai B) sanoisisin että pitääkö sinuakin töniä että oppisit kasvattamaan lapsia?
Jos lapselta vaatii ettei muita satuteta niin onko aikuisella siihen oikeus? Satuttaako aikuiset toisiaan vai etsitäänkö uhriksi aina pienempi? Olen 165 senttiä pitkä niin ehkä sinä voisit tulla kimppuuni? :)
[/quote]
Tää menee vähän ohi aiheen, mutta minusta todellakin pitää opettaa, että on rumaa viedä lelu toisen kädestä. Meidän taloyhtiössä on opettajapariskunta, jolla on kolme lasta puettuna aina vimosen päälle merkkivaatteisiin. Mutta kenenkään muun lapset eivät halua leikkiä noiden kolmen kauhukakaran kanssa, koska eivät osaa leikkiä reilusti, vaan nimenomaan jatkuvasti pomottavat, varastavat leluja jne. Varsinkin pienin tyttö on ihan mahdoton viemään toisten kädestä leluja. On varmaan saanut esimerkin isoveljiltään, eli kun hänen kädestään on aina saanut ottaa, niin toistaa nyt tuota käyttäytymismallia muualla!
Niin, me ei asuta jossain taloyhtiössä ja lapsillani on paljon kavereita.
Tottakai sanon lapsille: "Kädestä ei oteta, tulee huuto -Mutta annetaan toinen lelu vaihdossa niin kaikilla on kivaa!"
Omat lapset on sosiaalisia ja osaa joustaa. He antaa omistaan ja odottaa vuoroaan. Mutta taaperolta en vaadi isomman lapsen kehitystasoa. Ihan naurettavaa katsella kun jotkut keuhkoaa ihan pienellekin lapselle joka nyt näki pallon ja sillä voisi leikkiä jos äiti on yhtään tilanteessa mukana.
Minulle nuo kertoo vaan siitä että on isot säännöt, niitä vaaditaan samaa oli lapsi isompi tai pienempi ja lapsella ei ole sitten kehittyessään tilaa kasvaa isomman lapsen sääntöihin.
Meillä pienenä lapset on pieniä ja ihan turhaa vaatia tuollaista jossa lähinnä kuuluu vaan oikoa tilanteita ja olla lähellä.
5
[/quote]
Minä näen ap:n aloituksessa äidin, joka ei ole saanut nukuttua kahteen vuoteen. Se on 700 valvottua yötä ja valvottua päivää, ja useimmat tulevat hulluksi jo kahden viikon univajeesta. Jos kaksosten äiti ei hymyile, ei kannusta lapsiaan ja on muutenkin lyhytpinnainen, niin hän on todennäköisesti vaan ihan äärettömän väsynyt, eikä hänellä riitä paukkuja yhtään mihinkään.
Jos olisin ap, niin antaisin äidille yhden ylimääräisen tsemppihymyn joka kerta kun nähdään.
13, Niinpä, ja mennä vaikka juttelemaan, tutustua ja ystävystyä kenties.
Minä olisin varmaan vain huokaissut syvään. En puuttuisi asiaan sen enempää, koska en tiedä koko stooria ja millaisia ne lapset ovat, miten niille pitäisi puhua, lässyttää vai ärähtää. Lapset alkavat parkua, vaikka niille sanoisi lässyttämällä, että "kulta, ei saa tehdä noin".
Ilmeisesti sinulla ei ole tarpeeksi töitä oman pesueesi kanssa, kun ehdit tuijotella muita ihmisiä puistossa. Oletko ikinä jutellut kyseisen naisen kanssa? Tarkoitan, että ihan hyvässä hengessä jotain hiekkalaatikkokeskustelua? Ehkä sekin äiti hymyilisi useammin, jos joku vaikka juttelisi sen kanssa jotain myönteistä tasavertaisena ihmisenä eikä niin, että asettaa itsensä tämän yläpuolelle. Valitusta ja kritisointia saa jokainen kuulla riittävästi. Tee vaikka palvelus ja mene lässyttämään sen kaksosille sinne hiekkalaatikolle seuraavan kerran kun näette...
Tapoja pitää toki opettaa, mutta onko ok opettaa lapselle, että äiti saa töniä lasta, jos ottaa päähän tai tämä tekee väärin? Äiti satuttaa - totta kai lasta itkettää vielä enemmän!