Miten psyykkaisit itsesi aloittamaan uuden työkauden päiväkodissa?
Koronan 2.aaltoa odotellessa jne. Paha tähännon tietty vastata, ellei sitä käytäntöä työstä tiedä ja esim.sitä millainen oli ajanjakso maaliskuus-kesäkuu poikkeusjuttuineen, mutta silti. Silloin oli sentään valoista aikaa kohti menossa ja kevyempää kiitos kevään/kesän ja auringon, nyt alkaa syksy ja talviaika...
Väsyttää vaikka lomalla, ja ahdistaa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs lastenhoitaja joka hakenut opiskelemaan, mutta kouluista ei ole kuulunut kuukauteen mitään. Saa nähdä löydänkö taas tuolta päiväkotihelvetistä itseni. EN todellakaan jaksaisi. Mutta pakko jostain elantonsa saada, ennen kuin on uusi ammatti taas. Mietin josko tekisin sitten siihen asti, että saan koulupaikan. Päiväkotityö on kamalaa.
Olin viime vuoden erityiseskarissa. Joka päivä väännettiin ihan samat asiat; kuinka jonossa ei tönitä muita ja riehuta, kuinka wc:ssä ei näytellä persettä kavereille, vaan laitetaan ovi lukkoon ja pestään sen jälkeen kädet, kuinka aamupiirillä kuunnellaan ja ei hypitä penkeiltä alas tai puhuta wc-sanoja, ruokailussa ei oteta voita kilokaupalla ja pyyhitä ruokaa seiniin jne. Tappelivat, huusivat, kiroilivat, koko ryhmä ei kunnolla voinut olla samassa tilassa samaan aikaan (se riitely ja melu oli jatkuvaa). Keskustelu oli aikuisellekin "haluuksä turpaas, ruoka maistuu paskalle jne.". Ihan kauheaa käytöstä. Retkelle lähtiessä suunnittelee eräs muksu tappavansa sammakoita, sanottiin että no sitten ei retkelle pääse jos haluaa eläimiä tappaa.
Tämän lisäksi olen ollut kahdessa muussa paikassa, jotka ovat olleet oikeastaan vielä tuota pahempia. Toisessa oli kehitysvammaisia lapsia, jotka purivat ja raapivat. Raivareita saivat kaikesta jne. Yhdessä koulussa jossa olin oli enää 5 opettajaa jotka tunsin, kun oli niin karmea työpaikka.
Työ ei selvästi sovi sinulle, koska asenteesi on tuo.
Ei sovi ei, ennen pidin lapsista. Nyt en jaksaisi yhtään lasta samassa bussissa, kaupassa yms. Oon täynnä niiden kiljumista ja rääkymistä. Minkäs sille voit? En olisi ikinä uskonut, että lastenhoito on niin kamalaa. Sitten vielä menet monesti ilman sijaisia siinä, kun niitä ei saada lainkaan. PAri työkaveria teki lyhyttä viikkoa toinen 4 päivää ja toinen 3 päivää. Sitten muut painettiin töitä heidänkin edestä. Kuka tämmöiseen rääkkiin tahtoo suosiolla lähteä? Ei mitään järkeä. Sitten on paljon jäätävän aggressiivisia lapsia. Eräskin joka tahallaan pissasi erään ryhmän aikuisten päälle tai housuunsa, jos ei saanut mitä halusi. Jotkut lapset kuuluisivat ihan muualle kuin integroituun ryhmään. Mulle on ihan sama uskooko joku mun kokemuksia vai ei, tätä mun työ on ollut ja enpä usko että helpommaksi menee. En enää usko tähän alaan yhtään, olen luovuttanut ja toivottavasti parempaa edessä.
Täällä toinen lastenhoitaja, ja ikävä kyllä tällaista se työ päiväkodeissa on. Eikä vanhemmat sitä näe kun todellisuutta siloitellaan heille. Päivä on muka aina mennyt ihan hyvin, vähän vaan jotain pientä saatetaan sanoa, vähän villillä tuulella ollut, uhmaa on mutta se kuuluu ikään ym. Itse kun joskus sanon suoraan millaista käytöstä on ollut niin toiset hoitajat ja opettajat paheksuu.
Sano silti ne oikeat kuulumiset. Itseä joskus ärsyttää, kun hoitajien mukaan aina on vain ollut hyvä päivä ja tiedän kyllä itsekin, ettei kukaan lapsi käyttäydy joka päivä täydellisesti. Lisäksi näette aivan eri tavalla niitä haasteita esim. ryhmäkäyttäytymisessä kuin vanhemmat. Itse esikoisen äitinä en varmasti näe ja hoksaa kaikkea, minkä te kymmeniä lapsia hoitavana huomaatte.
Oon ollut työpaikkakiusattu, oon saanut laittoman irtisanomisen, mun sylissä oksennettu, kaivoin vaippoja wcstä vanhainkodissa ja kerran pehmolelun päikyssä, en jaksa kiljumista ja huutoa, en potkuja ja puremia, en käteen vetäviä vammaisia miehiä, en ulosteilla sotkevia vammaisia tai uhkailua. Sijaisuuksia voin välillä tehdä
Ei mitenkään saa psyykattua, sain työpaikan, mutta valitsin opiskelupaikan. Olen entinen lastenhoitaja ja nykyään lapsen näkeminenkin tuntuu pahalta, itku ja huuto sattuu korviin. En enää todellakaan ole työkykyinen päiväkotiin tai kouluun, yön valvoin ja jopa oksesin kun olisi alkanut työt koulussa. Uutta ammattia kohti ja toivottavasti oikeaa ammattia. En vaan jaksa enää, tarpeeksi olen kokenut alalla. Eipä tietenkään lasten vika ole, että ryhmäkoot liian suuria ja liian vähän sijaisia yms. Nostan hattua heille, jotka jaksavat alalla.
Sanoisin itselleni, että "Älä mee ♪♪.....Älä mee♫♫"