Miten psyykkaisit itsesi aloittamaan uuden työkauden päiväkodissa?

Ryhmässäni 24 lasta joista 4 ns erityisen tuen lapsia ja heistä 1 tarvitsisi kokoaikaisen- ja päiväisen avustajan, mutta sitä ei ole myönnetty.

Siihen sitten koronastressi ym päälle.

Että näillä eväillä uuteen työvuoteen.

Minulle ei oikein aukea mikä sen päiväkodin tekee niin vaieaksi? Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan normaaleja lapsia. Vertaan asiaa esim. lastenkotiarkeen, jossa on vaikeasti käytöshäiriöisiä, ehkä pahastikin vammaisia tai erilaisia neurologisesti erityisiä lapsia ja ihan hyvin ne sosionomit niissä jaksavat tehdä kolmivuorotyötä. 

Samaa pohdin minäkin. Lomaa vielä viikko jäljellä, jo ahdistaa ajatus töihin paluusta.

Useampi työkaveri aloittaa syksyn saikulla, kaikenlaista kremppaa niillä. Paikat hajoilee vuosien työnteon jälkeen.

Ärsyttää jo valmiiksi, tehdään sitten töitä ties minkälaisten sijaisten kanssa. Ja kaikki vastuu kaatuu omaan niskaan.

Minä tykkäsin pitkään päiväkotityöstä.

Nykyään lapset on niin erilaisia mitä ennen, että työssä kuluttaa itsensä loppuun.

Ihan ne tavallisetkin lapset on niin paljon vaativampia.

Haluaisin työn minkä jäljeen energiaa riittäisi kotonakin, vielä kun keksisin mikä se työ on.

Nykyisin on työpäivän jälkeen ihan loppu.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei oikein aukea mikä sen päiväkodin tekee niin vaieaksi? Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan normaaleja lapsia. Vertaan asiaa esim. lastenkotiarkeen, jossa on vaikeasti käytöshäiriöisiä, ehkä pahastikin vammaisia tai erilaisia neurologisesti erityisiä lapsia ja ihan hyvin ne sosionomit niissä jaksavat tehdä kolmivuorotyötä. 

No, juurikin ne "tavalliset" lapset. Jos olisikin ihan pelkästään erityisiä, olisi suhdeluvutkin sen mukaisia. Mutta nämä tavalliset tekee sen, että lapsia on paljon.

Ja ne tavallisetkin lapset on valtaosa nykyään tosi hankalia. Harvassa on enää peruslapset, joilla on kotona rajat ja rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei oikein aukea mikä sen päiväkodin tekee niin vaieaksi? Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan normaaleja lapsia. Vertaan asiaa esim. lastenkotiarkeen, jossa on vaikeasti käytöshäiriöisiä, ehkä pahastikin vammaisia tai erilaisia neurologisesti erityisiä lapsia ja ihan hyvin ne sosionomit niissä jaksavat tehdä kolmivuorotyötä. 

Meillä viime toimintakaudella 23 lasta joista puolet oli kaikkea muuta kuin tavallisia lapsia.

Aikuisten lyömistä,puremista,karkuun juoksemista,päälle sylkemistä...

Itse alalla ollut 20 vuotta ja voin kertoa että silloin ei noin paljoa ollut ryhmässä erityistä tukea tarvitsevia.Lapset totteli kun niille sanoi.Juu oli muutamia vilkkaampia tapauksia mutta niidenkin kanssa pärjäs ihan hyvin.

Nykyään kun ne kiltitkin lapset alkaa riehua,kun huomaavat että sillä sitä huomiota saa...Kaikki aika menee niihin erityistä tukea tarvitseviin ja ns.normaalit jää tosi vähälle huomiolle.Itellä ainakin se on henkisesti rankkaa.Tiedät että tuokin tarviis nyt huomiota mutta en voi irtaantua tästä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eräs lastenhoitaja joka hakenut opiskelemaan, mutta kouluista ei ole kuulunut kuukauteen mitään. Saa nähdä löydänkö taas tuolta päiväkotihelvetistä itseni. EN todellakaan jaksaisi. Mutta pakko jostain elantonsa saada, ennen kuin on uusi ammatti taas. Mietin josko tekisin sitten siihen asti, että saan koulupaikan. Päiväkotityö on kamalaa.

Olin viime vuoden erityiseskarissa. Joka päivä väännettiin ihan samat asiat; kuinka jonossa ei tönitä muita ja riehuta, kuinka wc:ssä ei näytellä persettä kavereille, vaan laitetaan ovi lukkoon ja pestään sen jälkeen kädet, kuinka aamupiirillä kuunnellaan ja ei hypitä penkeiltä alas tai puhuta wc-sanoja, ruokailussa ei oteta voita kilokaupalla ja pyyhitä ruokaa seiniin jne. Tappelivat, huusivat, kiroilivat, koko ryhmä ei kunnolla voinut olla samassa tilassa samaan aikaan (se riitely ja melu oli jatkuvaa). Keskustelu oli aikuisellekin "haluuksä turpaas, ruoka maistuu paskalle jne.". Ihan kauheaa käytöstä. Retkelle lähtiessä suunnittelee eräs muksu tappavansa sammakoita, sanottiin että no sitten ei retkelle pääse jos haluaa eläimiä tappaa.

Tämän lisäksi olen ollut kahdessa muussa paikassa, jotka ovat olleet oikeastaan vielä tuota pahempia. Toisessa oli kehitysvammaisia lapsia, jotka purivat ja raapivat. Raivareita saivat kaikesta jne. Yhdessä koulussa jossa olin oli enää 5 opettajaa jotka tunsin, kun oli niin karmea työpaikka.

Työ ei selvästi sovi sinulle, koska asenteesi on tuo.

Ei sovi ei, ennen pidin lapsista. Nyt en jaksaisi yhtään lasta samassa bussissa, kaupassa yms. Oon täynnä niiden kiljumista ja rääkymistä. Minkäs sille voit? En olisi ikinä uskonut, että lastenhoito on niin kamalaa. Sitten vielä menet monesti ilman sijaisia siinä, kun niitä ei saada lainkaan. PAri työkaveria teki lyhyttä viikkoa toinen 4 päivää ja toinen 3 päivää. Sitten muut painettiin töitä heidänkin edestä. Kuka tämmöiseen rääkkiin tahtoo suosiolla lähteä? Ei mitään järkeä. Sitten on paljon jäätävän aggressiivisia lapsia. Eräskin joka tahallaan pissasi erään ryhmän aikuisten päälle tai housuunsa, jos ei saanut mitä halusi. Jotkut lapset kuuluisivat ihan muualle kuin integroituun ryhmään.  Mulle on ihan sama uskooko joku mun kokemuksia vai ei, tätä mun työ on ollut ja enpä usko että helpommaksi menee. En enää usko tähän alaan yhtään, olen luovuttanut ja toivottavasti parempaa edessä.

Täällä toinen lastenhoitaja, ja ikävä kyllä tällaista se työ päiväkodeissa on. Eikä vanhemmat sitä näe kun todellisuutta siloitellaan heille. Päivä on muka aina mennyt ihan hyvin, vähän vaan jotain pientä saatetaan sanoa, vähän villillä tuulella ollut, uhmaa on mutta se kuuluu ikään ym. Itse kun joskus sanon suoraan millaista käytöstä on ollut niin toiset hoitajat ja opettajat paheksuu.

Minäkin haluaisin lopettaa mutta minne tilalle? On lapsia elätettävänä, ei oo varaa lähteä opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko pk-seudulta vai missä tuollaista on? Oma lapsi pienessä 60 lapsen päiväkodissa. Alueella, jolta lapset tulevat, on vain keskituloisten omistusasuntoja. Ainoat eikantasuomalaiset ovat kaksi kilttiä aasialaislasta ja yksi toiselta mantereelta adoptoitu mukava pikkulapsi. Onhan sielläkin vilperttejä joukossa, mutta kyllä ne lapset aikuisia tottelee.

Oon ollut töissä Pirkanmaalla, en viitsi tarkemmin kertoa kaupunkia tähän. Ja siis erityisen tuen lasten kanssa enimmäkseen, sitten myös integroiduissa ryhmissä missä olut 13 lasta, puolet erityislapsia ja puolet ns. vertaisikätovereita.. Kouluissa tosin ollut todella raskaita luokkia, vaikka ihan normaaliopetusta.  Oon nähnyt monenlaisia ryhmiä, myös tavallisia ryhmiä 24 lapsella.

Joo, tuo juuri "työpäivien jälkeen olen ihan loppu". Siis hyvä kun jaksaa kauppaan mennä, tehdä ruokaa tai käydä suihkussa. Monesti ei jaksa niistä mitään! Makaan hetken sohvalla ja katsot tv, en muista mitään ohjelmasta ja en halua edes ääniä tv. Välillä menen klo 20 nukkumaan jo. Tuntuu ettei ole elämässä kuin se päiväkotityö. En jaksa harrastaa yhtikäs mtn, mikään ei kiinnosta jne.  Moni työkaveri on sanonut samaa. Kuluttavaa hommaa tämä. Paskaan palkkaan ja vastuuseen nähden. Kannattaa miettiä kahdesti lähteekö tälle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo juuri "työpäivien jälkeen olen ihan loppu". Siis hyvä kun jaksaa kauppaan mennä, tehdä ruokaa tai käydä suihkussa. Monesti ei jaksa niistä mitään! Makaan hetken sohvalla ja katsot tv, en muista mitään ohjelmasta ja en halua edes ääniä tv. Välillä menen klo 20 nukkumaan jo. Tuntuu ettei ole elämässä kuin se päiväkotityö. En jaksa harrastaa yhtikäs mtn, mikään ei kiinnosta jne.  Moni työkaveri on sanonut samaa. Kuluttavaa hommaa tämä. Paskaan palkkaan ja vastuuseen nähden. Kannattaa miettiä kahdesti lähteekö tälle alalle.

Aamen. Just näin. Tosin, sitten on vaan jaksettava omien lasten harrastukset, koukutehtävät, kuulumiset, ilot ja surut. Mieskin illalla hilautuu kylkeen ja kaipaa oman osansa huomiota.

Huh. Kyllä sitä on nukkumaan päästessä aivan tyhjiin puserrettu.

Lomalla olen tajunnut, miten olisi kiva, että riittäisi kotonakin OMILLE lapsille energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin lopettaa mutta minne tilalle? On lapsia elätettävänä, ei oo varaa lähteä opiskelemaan.

Samat ajatukset, ollut jo pitkään.

Alanvaihto, jos on tympiintynyt nykyiseen ammattinsa. Tai jos haluaa kuitenkin pysyä hoiva-alalla, hakeutuu alan lsiäopintoihin. Esim lähihoitajasta sairaanhoitajaksi tai sosiaalityöntekijäksi. 

Jos sä olet mun naapuri, niin ensiksi suosittelisin sulle et olisit joskusselvinpäin ja katsoisit omien lastenperään! Lopeta se ovenpaiskominen ja öinen laulaminen pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eräs lastenhoitaja joka hakenut opiskelemaan, mutta kouluista ei ole kuulunut kuukauteen mitään. Saa nähdä löydänkö taas tuolta päiväkotihelvetistä itseni. EN todellakaan jaksaisi. Mutta pakko jostain elantonsa saada, ennen kuin on uusi ammatti taas. Mietin josko tekisin sitten siihen asti, että saan koulupaikan. Päiväkotityö on kamalaa.

Olin viime vuoden erityiseskarissa. Joka päivä väännettiin ihan samat asiat; kuinka jonossa ei tönitä muita ja riehuta, kuinka wc:ssä ei näytellä persettä kavereille, vaan laitetaan ovi lukkoon ja pestään sen jälkeen kädet, kuinka aamupiirillä kuunnellaan ja ei hypitä penkeiltä alas tai puhuta wc-sanoja, ruokailussa ei oteta voita kilokaupalla ja pyyhitä ruokaa seiniin jne. Tappelivat, huusivat, kiroilivat, koko ryhmä ei kunnolla voinut olla samassa tilassa samaan aikaan (se riitely ja melu oli jatkuvaa). Keskustelu oli aikuisellekin "haluuksä turpaas, ruoka maistuu paskalle jne.". Ihan kauheaa käytöstä. Retkelle lähtiessä suunnittelee eräs muksu tappavansa sammakoita, sanottiin että no sitten ei retkelle pääse jos haluaa eläimiä tappaa.

Tämän lisäksi olen ollut kahdessa muussa paikassa, jotka ovat olleet oikeastaan vielä tuota pahempia. Toisessa oli kehitysvammaisia lapsia, jotka purivat ja raapivat. Raivareita saivat kaikesta jne. Yhdessä koulussa jossa olin oli enää 5 opettajaa jotka tunsin, kun oli niin karmea työpaikka.

Työ ei selvästi sovi sinulle, koska asenteesi on tuo.

Ei sovi ei, ennen pidin lapsista. Nyt en jaksaisi yhtään lasta samassa bussissa, kaupassa yms. Oon täynnä niiden kiljumista ja rääkymistä. Minkäs sille voit? En olisi ikinä uskonut, että lastenhoito on niin kamalaa. Sitten vielä menet monesti ilman sijaisia siinä, kun niitä ei saada lainkaan. PAri työkaveria teki lyhyttä viikkoa toinen 4 päivää ja toinen 3 päivää. Sitten muut painettiin töitä heidänkin edestä. Kuka tämmöiseen rääkkiin tahtoo suosiolla lähteä? Ei mitään järkeä. Sitten on paljon jäätävän aggressiivisia lapsia. Eräskin joka tahallaan pissasi erään ryhmän aikuisten päälle tai housuunsa, jos ei saanut mitä halusi. Jotkut lapset kuuluisivat ihan muualle kuin integroituun ryhmään.  Mulle on ihan sama uskooko joku mun kokemuksia vai ei, tätä mun työ on ollut ja enpä usko että helpommaksi menee. En enää usko tähän alaan yhtään, olen luovuttanut ja toivottavasti parempaa edessä.

Johtuu täysin asenteestasi ja ammattitaidon puutteesta. Noloa puhua noin asiakkaistaan ja työstään. Kertoo vain sinusta.

Sinunkin kommenttisi kertoo vain sinusta. Kerro jostain muusta eli jotain mielenkiintoista. 

Minäkin vaihdoin alaa. Palkka oli niin p*ska että en sen takia uhraudu.

T. Ope

Miten joku viitsii enää tehdä kastenhoitajan työtä? Aivan paskalla palkalla vielä, ja ainakin isommissa kaupungeissa ne lapset hyppii useissa ryhmissä seinille ja niitä on sullottu yhteen ryhmään aivan liikaa! Se meteli on ihan hirveä välillä ja touhu järjetöntä. Tein 4 vuotta niitä hommia ja sitten lopetin. Lupasin itselleni että ei ikinä enää. Olen nyt 2 vuotta ollut aivan toisenlaisessa hommassa ja edelleen välillä mietin että jess ei tarvi kuunnella kenenkään huutoa tai kokea lyömistä tai katella jatkuvaa seinillä hyppimistä eikä kestää sitä ankeeta työilmapiiriä. Oikeasti tsemppiä alalla oleville ja niille jotka ei jaksa sitä työtä tsemppiä toisen työn/opiskelupaikan saamiseen! 50 vuotiaanakin voi kouluttautua muihin hommiin. Itse oli 32 kun lähdin sieltä. Ja aion vielä opiskellakkin. Vaikka ei olisi varaa, teen sen silti itseni takia, ei täällä kenenkään muun kautta voi elää. Laspetkin kasvavat aikuisiksi ja muuttavat omilleen vielä joku päivä. Ja sillonkin kun aiotte kuunnella toisten lasten huutoa päivästä toiseen?

Kaikki vaan pois alalta ni olisi pakko nostaa palkkoja ja parantaa työoloja!

Vierailija kirjoitti:

Miten joku viitsii enää tehdä kastenhoitajan työtä? Aivan paskalla palkalla vielä, ja ainakin isommissa kaupungeissa ne lapset hyppii useissa ryhmissä seinille ja niitä on sullottu yhteen ryhmään aivan liikaa! Se meteli on ihan hirveä välillä ja touhu järjetöntä. Tein 4 vuotta niitä hommia ja sitten lopetin. Lupasin itselleni että ei ikinä enää. Olen nyt 2 vuotta ollut aivan toisenlaisessa hommassa ja edelleen välillä mietin että jess ei tarvi kuunnella kenenkään huutoa tai kokea lyömistä tai katella jatkuvaa seinillä hyppimistä eikä kestää sitä ankeeta työilmapiiriä. Oikeasti tsemppiä alalla oleville ja niille jotka ei jaksa sitä työtä tsemppiä toisen työn/opiskelupaikan saamiseen! 50 vuotiaanakin voi kouluttautua muihin hommiin. Itse oli 32 kun lähdin sieltä. Ja aion vielä opiskellakkin. Vaikka ei olisi varaa, teen sen silti itseni takia, ei täällä kenenkään muun kautta voi elää. Laspetkin kasvavat aikuisiksi ja muuttavat omilleen vielä joku päivä. Ja sillonkin kun aiotte kuunnella toisten lasten huutoa päivästä toiseen?

Kaikki vaan pois alalta ni olisi pakko nostaa palkkoja ja parantaa työoloja!

Ihanan kannustava viesti :) Kivaa kuulla jonkin alaa vaihtaneen kokemus aiheesta. Joo, eipä taida tämä parantua kuin alaa vaihtamalla. Sitä ei moni oikeasti tiedä, minkälaista tämä työ on todellisuudessa. Opiskellessa asioita kaunisteltiin eikä edes saatu mennä erityisryhmään harjoitteluun. Haha, oon ollut niissä kuitenkin lähes työurani ajan. Koulu antaa liian positiivisen kuvan tästä työstä. On ihan eri asia hoitaa omia lapsia paria kpl kuin 24 lasta, 13 lasta integroidussa ryhmässä tai 8 lasta erityislapsia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eräs lastenhoitaja joka hakenut opiskelemaan, mutta kouluista ei ole kuulunut kuukauteen mitään. Saa nähdä löydänkö taas tuolta päiväkotihelvetistä itseni. EN todellakaan jaksaisi. Mutta pakko jostain elantonsa saada, ennen kuin on uusi ammatti taas. Mietin josko tekisin sitten siihen asti, että saan koulupaikan. Päiväkotityö on kamalaa.

Olin viime vuoden erityiseskarissa. Joka päivä väännettiin ihan samat asiat; kuinka jonossa ei tönitä muita ja riehuta, kuinka wc:ssä ei näytellä persettä kavereille, vaan laitetaan ovi lukkoon ja pestään sen jälkeen kädet, kuinka aamupiirillä kuunnellaan ja ei hypitä penkeiltä alas tai puhuta wc-sanoja, ruokailussa ei oteta voita kilokaupalla ja pyyhitä ruokaa seiniin jne. Tappelivat, huusivat, kiroilivat, koko ryhmä ei kunnolla voinut olla samassa tilassa samaan aikaan (se riitely ja melu oli jatkuvaa). Keskustelu oli aikuisellekin "haluuksä turpaas, ruoka maistuu paskalle jne.". Ihan kauheaa käytöstä. Retkelle lähtiessä suunnittelee eräs muksu tappavansa sammakoita, sanottiin että no sitten ei retkelle pääse jos haluaa eläimiä tappaa.

Tämän lisäksi olen ollut kahdessa muussa paikassa, jotka ovat olleet oikeastaan vielä tuota pahempia. Toisessa oli kehitysvammaisia lapsia, jotka purivat ja raapivat. Raivareita saivat kaikesta jne. Yhdessä koulussa jossa olin oli enää 5 opettajaa jotka tunsin, kun oli niin karmea työpaikka.

Työ ei selvästi sovi sinulle, koska asenteesi on tuo.

Ei sovi ei, ennen pidin lapsista. Nyt en jaksaisi yhtään lasta samassa bussissa, kaupassa yms. Oon täynnä niiden kiljumista ja rääkymistä. Minkäs sille voit? En olisi ikinä uskonut, että lastenhoito on niin kamalaa. Sitten vielä menet monesti ilman sijaisia siinä, kun niitä ei saada lainkaan. PAri työkaveria teki lyhyttä viikkoa toinen 4 päivää ja toinen 3 päivää. Sitten muut painettiin töitä heidänkin edestä. Kuka tämmöiseen rääkkiin tahtoo suosiolla lähteä? Ei mitään järkeä. Sitten on paljon jäätävän aggressiivisia lapsia. Eräskin joka tahallaan pissasi erään ryhmän aikuisten päälle tai housuunsa, jos ei saanut mitä halusi. Jotkut lapset kuuluisivat ihan muualle kuin integroituun ryhmään.  Mulle on ihan sama uskooko joku mun kokemuksia vai ei, tätä mun työ on ollut ja enpä usko että helpommaksi menee. En enää usko tähän alaan yhtään, olen luovuttanut ja toivottavasti parempaa edessä.

Hyvin uskon. Omillekin lapsille saa sanoa joka asiasta uudestaan ja uudestaan. Eli ihan tutulta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin lopettaa mutta minne tilalle? On lapsia elätettävänä, ei oo varaa lähteä opiskelemaan.

Mä hain opiskelemaan aikuiskoulutukseen, mutta en tiedä edes pääsenkö. Olisi vähemmän tunteja koulua ja voisin ehkä olla töissä koulun ohella välillä..

Mua ainakin psyykkaa se, että mikäli en pääse opiskelemaan toista alaa nyt, teen hetken töitä päikyssä ja haen uudestaan talvella. Korona todellakin vie sen vähänkin mielenkiinnon. Tahdon vaan tältä alalta pois. En enää jaksa tätä.