Lue keskustelun säännöt.
Kerro suhteesta, jossa olitte/olette liian erilaisia
16.06.2013 |
Painiskelen otsikossa mainitun ongelman kanssa, joten olisi mukavaa ja hyödyllistä lukea muiden kokemuksia. Olen siis muutaman vuoden seurustelun jälkeen ymmärtänyt, että liika erilaisuus voi ihan oikeasti koitua lopulta suhteen tuhoksi. Meillä eivät kohtaa mitkään kiinnostuksen kohteet, haaveet, arvot, elämäntavoitteet, ei mikään.
Kommentit (30)
Mä olen ilmeisesti sittenkin päässyt helpolla, kun olen tehnyt suht nopeaan (2-6 kk seurustelun jälkeen) suhteen katkaisun jos on tuntunut siltä että ollaan liian erilaisia. Kaikki poikaystävät ovat olleet kilttejä ja mukavia (ei pettämistä, väkivaltaa tjsp), erilaisuus on näkynyt ennemmin esim. kiinnostuksenkohteissa.
Sanottakoon vielä ettei tulisi väärinkäsityksiä etten ole aina ollut jättäjä. Pisin seurustelusuhde ennen miestäni oli 7 kk, miehen kanssa olemme olleet yhdessä 15 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Mies oli materialisti jota ei kiinnostanut kuitenkaan tehdä rahan eteen mitään. Minä nautin työn tuloksista, en niinkään palkasta ja minulle riittää että syödäkseen saa ja katto on pään päällä. Mies alkoi olla huolestuneen kiinnostunut vanhempieni palkoista, ja ihaili kaikkia korkeassa asemassa olevia ja nuoli niiden perseitä. Pistin sen pihalle.
2. Toisessa suhteessa seksuaaliset halut eivät kohdanneet millään tasolla. Minä halusin ja paljon, mies ei halunnut, ei yhtään. Minä selvitän ongelmat aina puhumalla, miehestä joutui arvailemaan mikä sillä nyt on vinossa. En ole ajatustenlukija.
3. kerta toden sanoo. Nykyisen miehen kanssa kaikki kiinnostuksenkohteet eivät ole samoja, mutta paljon samaakin löytyy. Seksiä haluaa molemmat, rahanahneita ei olla kumpikaan, huumorintaju on samalla aaltopituudella, viihdytään molemmat paljolti kotosalla, minä käyn joskus jossain yöelämää kurkkaamassa (miestä ei sinne mukaan saa) ja totean että samanlaista kun ennenkin ja viihdyn taas pari vuotta ilman että menovarvas vipattaa.
Sopiva määrä samanlaisuutta ja sopiva määrä erilaisuutta tarvitaan niin kaikki toimii.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 06:54"]
Hän oli 12 vuotta vanhempi. Alkuhuuman laannuttua tajusin että se on minulle liian iso ikäero.
[/quote]
Minulle kävi tismalleen näin samalla ikäerolla.
Alkuhuumassa se ei haitannut mutta sitten se ikäero alkoi näkyä arkisessa elämässä. Huomasi, että olimme eri ikäkauden ihmisiä, ei ollut siis yhteistä ajatuksia, muistoja ym.
Kyllähän erillaisiakin voi olla mutta kyllä se varmaan vähän extra venymistä vaati...
Itse en kyllä voisi kuvitella olevani parisuhteessa jossa puolisollani olisi eri haavet, arvot ja elämänkatsomus.
Kamala tilanne kyllä.. Päätös kun piti tässä tilanteessa vielä perustaa täysin järkeen, vaikka tunne puoli sanokin muuta. Kai sitä jossain vaiheessa miettii, että onneksi oli vahva ja pääsi irti 'sairaasta' suhteesta. Huumekuvoissa elävällä, kun on vaan ne yhdet kuvoit eli huumekuviot ja mikään/ kukaan niiden edelle mene..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis vastasin tohon viestiin 19 :)
Mies narkkari- minä en.. ei paljon muuta sanottavaa tähän, ongelman laajuus ei ollut aluksi tiedossa... :(
Minulla oli samanlainen tilanne. Tosin minun mieheni oli lähes raitis tavattuamme (pientä viihdekäyttöä lukuunottamatta) ja addiktoitui suhteen edetessä yhä syvemmin ja syvemmin. Ei paljon ollut vaihtoehtoja.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 06:54"]
Hän oli 12 vuotta vanhempi. Alkuhuuman laannuttua tajusin että se on minulle liian iso ikäero.
[/quote]
Minulle kävi tismalleen näin samalla ikäerolla.
Alkuhuumassa se ei haitannut mutta sitten se ikäero alkoi näkyä arkisessa elämässä. Huomasi, että olimme eri ikäkauden ihmisiä, ei ollut siis yhteistä ajatuksia, muistoja ym.
[/quote]
Olen tuon 19 kirjoittaja. Meilläkin oli suuri ikäero, 12 vuotta, mutta sen yli päästiin. Se ei ollut syynä eroon vaikka hankaloitti varsinkin alussa omaa elämääni. Ymmärrän kyllä hyvin tuon, että tuntui välillä kuin olisimme tulleet eri kulttuureista :) lapsuus- ja teiniajan muistot kovin erilaiset. Elämäntilanteemme oli kyllä samanlainen: ei lapsia, ei entisiä avioliittoja jne jne. Samanlaiset mieltymykset elämään.
Ja itsellä kyllä eniten merkkaa se, että ne elämän perusarvot täsmäävät. Sen olen oppinut elämästä, kaikki muu erilaisuus on selvitettävissä,jos vain haluaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 03:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:07"]
Minä suomalainen, mies afrikkalainen. Kristitty sentään, mutta uskovainen ja kävi kirkossa, minä lähinnä agnostikko. Mies halusi ehdottomasti ison perheen ja mielellään pian, minä max. kaksi lasta enkä ainakaan ennen kuin koulut käyty loppuun ja ura saatu kunnolla käyntiin. Kulttuurierot siihen päälle, kuten aikakäsitys, perheen ja seurakunnan merkitys ja työmoraali, niin bingo.
Mies kunnioitti minua, mielipiteitäni ja ajatuksiani paljon enemmän kuin olin kuvitellut, kaikki aina pauhaa miten otappa etelänhetelmä niin sitten oot nyrkin ja hellan välissä: itse asiassa hän on kunnioittanut minua enemmän kuin kukaan suomalainen mies, sukulaiset mukaanlukien. Oli meillä myös yhteistä, paljon yhteisiä arvoja ja kiinnostuksen kohteita, vapaa-aika yhdessä sujui jos ei tuota kirkossa käymistä lasketa, mutta muutama liian merkittävä erottava tekijä. Suhteen jatkuminen olisi vaatinut, että jommankumman tai molempien olisi ollut tehtävä suurempia kompromisseja haaveidensa suhteen kuin halusimme toisiltamme pyytää. Hyviä ystäviä olemme edelleen ja vaikka silloin mietin, teenkö virheen, ero oli ehdottomasti oikea päätös.
Parisuhteen pitäminen kasassa on ihan riittävän vaikeaa ilmankin pahasti eroavien tulevaisuuden suunnitelmien ja haaveiden yhteen sovittamista, joten mieti nyt ap tarkkaan.
[/quote]
oletko lihava?
[/quote]
en, kokoa 36-38 tuohon aikaan. Veikkaatko, että ehkä siksi en riittänyt? :D
[/quote]
en tiedä mitä toi kysyjä mitä tarkottaa mut yleensähän afrikkalaisilla miehillä on lihava vaimo jos se siis on länsimaalainen.
Olin yhdessä miehen kanssa joka oli täysi vastakohta minuun. Itse esimerkiksi kehitin itseäni, minulla oli selkeät elämänarvot ja tulevaisuuden arvot. Miehellä ei mitään näistä, hän oli ahdasmielinen jääräpäinen juntti kun itse avarakatseinen ja laajasti asioita ajattele. Oli ihan hirveä suhde vaikka alussa olikin alkuhuumassa ihanaa mutta niinhän se on kaikissa suhteissa
Älkää ihmiset tuhlatko elämää erilaisen ihmisen kanssa olemiseen, pahoja konflikteja tulee väkisinkin ja vieläpä mieli myrkyttyy. Mielestäni pitäisi parisuhteessa molemmilla olla yhteiset arvot ja joitakin intohimoja
Olemme mieheni kanssa perusluonteiltamme erilaisia.
Mutta 20 vuotta tässä on yhdessä oltu, että kai sitä sitten pärjää erilaisenkin ihmisen kanssa ;)
Kommunikoiniti-ongelmia on mutta kenelläpä meistä olisi täydellinen suhde.
Ja pieni huomio: en haluaisi elää ihmisen kanssa, joka olisi samanlainen kuin minä!