Mikä olisi sinulle painajaismainen asuinpaikka?
Tai asumismuoto? Miten tai millaisessa paikassa/ asunnossa et missään tapauksessa haluaisi asua?
Kommentit (73)
Kyllä se pieni Lapin kylä on kokemuksen mukaan. Juu ei kiitos enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiviisti rakennettu uusi omakotitaloalue jonkin kasvavan kaupungin liepeillä.
Aivan maalla ja kaupungin keskustassa olen molemmissa viihtynyt.
Joka talossa farmariauto ja pieni räjäyttävä koira... Hrrrr!
En kyllä uskaltaisi minäkään asua tuollaisella asuinalueella!
Vierailija kirjoitti:
Joku SATOn tms vuokratalo jossa naapurissa tappaleva ja huutava ryyppyremmi vaihtuu aina uuteen edellisten saadessa häädön. Asun itse sellaisessa. Tosin asuntoni on oma mutta osan asunnoista omistaa SATO:
Kerrostaloasunnon osto näyttää olevan arpapeliä, jos asuntoja jää myymättä tai iso osa päätyy sijoittajien omistukseen. Naapuri voi olla ihan kuka vaan.
Okt jossain keskellä peltoa tai keskellä ei mitään. En pääsisi mihinkään sieltä, olisin vankilassa. Ei mitään palveluja kävelymatkan päässä ja kaikki menot pitäisi suunnitella etukäteen.
En kestä olla pitkiä aikoja kerrostaloasunnoissa. Niissä on yleensä ahdasta ja aina liian kuuma. Toisaalta voimakas koneellinen ilmastointikin ahdistaa. Olo on kuin hotellihuoneessa, kun ihmiset kävelevät käytävässä heti huoneiston oven takana. Minulle sellainen on jostain syystä hyvin ahdistavaa. Helpommin voin hengittää vaikka metsämökissä.
Asun nyt normaalissa omakotitalossa noin 1,5 km keskikokoisen kaupungin keskustasta ja minulla on vanha iso tontti ympärilläni. Tämä asumismuoto on tähänastisista paras minulle.
Paikassa missä ikkunasta ei näy puita. Bilemestan/baarin yläpuolella. Paikassa joka on mielestäni ruma tai liian äänekäs. Kovin pohjoisessa (talven pimeys ja pituus jo nyt masentaa ja väsyttää). Postimerkkitontilla olevassa talossa. Kovin pienessä tai vastaavasti hirveän isossa asunnossa.
Kehyskuntaan pellolle kaavoitetulla okt-alueella, missä 800m2 tonteilla seisoo sinertävänharmaiden kastellitalojen rivistö. Joka pihassa törröttää takapihan nurmikentällä trampoliini ja etupihan soralla kaksi saksalaista farmariautoa. Lainaa joka huushollissa vähintään 300t€. 20 vuoden kuluttua alue voi olla jo viihtyisäkin, kun puut ja muut istutukset ehtivät kasvaa, mutta siinä vaiheessa legopalikkatalot ovat jo käyttöikänsä päässä. Hrrr, ei minulle.
Kerrostaloasunto, joka etelän puolella ja ikkunat siis vain etelään. Nyt läpitalon asunto, jossa saa ristivedolla tuuletettua, tykkään.
Ison kaupungin keskusta, samoin kylä jossa ihmiset juoruavat toistensa asiat.
Helsinki ok mutta en haluaisi asua kehyskaupungeissa Vantaa, Kerava, Espoo ja mitä näitä nyt onkin. Samoin en muuttaisi Itä-Suomeen, Koillismaalle, Sodankylään, Lappiin mihinkään missä on iso laskettelukeskus. Ylipäätään mihinkään tuppukylään en muuttaisi. Helsinki on oikeasti aika pieni kaupunki kun täällä pitkään asuu.
Kerrostalo ihan missä tahansa. En kestäis yhtään mitään ääniä naapureista.
Vierailija kirjoitti:
Kehyskuntaan pellolle kaavoitetulla okt-alueella, missä 800m2 tonteilla seisoo sinertävänharmaiden kastellitalojen rivistö. Joka pihassa törröttää takapihan nurmikentällä trampoliini ja etupihan soralla kaksi saksalaista farmariautoa. Lainaa joka huushollissa vähintään 300t€. 20 vuoden kuluttua alue voi olla jo viihtyisäkin, kun puut ja muut istutukset ehtivät kasvaa, mutta siinä vaiheessa legopalikkatalot ovat jo käyttöikänsä päässä. Hrrr, ei minulle.
Joo, en ymmärrä miksi jotkut haluaa omakotitaloon pienelle tontille vieri viereen naapureiden kanssa. Olisi ihan vihoviimeinen vaihtoehto, omakotitalon vaiva muttei mitään yksityisyyttä. Kuinka hullu pitää olla että tuollaisesta asumisesta tykkää?
Joku Espoon tms. pellolle rakennettu lapsiperhehelvetti. Kaikilla kaksi farmariautoa, trampoliini ja jatkuva korviariistävä melu. Yksityisyydestä ei tietoakaan, kun keittiön ikkunasta näkee naapureiden makuuhuoneeseen ja terassi on yhtä isoa pihaa naapureiden kanssa.
Vasta rakenteilla oleva kerrostalolähiö. Työmaata joka puolella, ja palvelut tulevat ehkä 5 v päästä jos silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehyskuntaan pellolle kaavoitetulla okt-alueella, missä 800m2 tonteilla seisoo sinertävänharmaiden kastellitalojen rivistö. Joka pihassa törröttää takapihan nurmikentällä trampoliini ja etupihan soralla kaksi saksalaista farmariautoa. Lainaa joka huushollissa vähintään 300t€. 20 vuoden kuluttua alue voi olla jo viihtyisäkin, kun puut ja muut istutukset ehtivät kasvaa, mutta siinä vaiheessa legopalikkatalot ovat jo käyttöikänsä päässä. Hrrr, ei minulle.
Joo, en ymmärrä miksi jotkut haluaa omakotitaloon pienelle tontille vieri viereen naapureiden kanssa. Olisi ihan vihoviimeinen vaihtoehto, omakotitalon vaiva muttei mitään yksityisyyttä. Kuinka hullu pitää olla että tuollaisesta asumisesta tykkää?
Hahhaaa.... kateus tuntuu nostavan karvaista päätään :-)
Omakotiasuja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehyskuntaan pellolle kaavoitetulla okt-alueella, missä 800m2 tonteilla seisoo sinertävänharmaiden kastellitalojen rivistö. Joka pihassa törröttää takapihan nurmikentällä trampoliini ja etupihan soralla kaksi saksalaista farmariautoa. Lainaa joka huushollissa vähintään 300t€. 20 vuoden kuluttua alue voi olla jo viihtyisäkin, kun puut ja muut istutukset ehtivät kasvaa, mutta siinä vaiheessa legopalikkatalot ovat jo käyttöikänsä päässä. Hrrr, ei minulle.
Joo, en ymmärrä miksi jotkut haluaa omakotitaloon pienelle tontille vieri viereen naapureiden kanssa. Olisi ihan vihoviimeinen vaihtoehto, omakotitalon vaiva muttei mitään yksityisyyttä. Kuinka hullu pitää olla että tuollaisesta asumisesta tykkää?
Hahhaaa.... kateus tuntuu nostavan karvaista päätään :-)
Sinäkö asut tuollaisella alueella? Miksi luulet sen herättävän kateutta? Oikeasti, voiko kamalampaa asumismuotoa ollakaan?
-eri
Sensuuri iski, postaukseni poistettiin ketjusta. Ilmeisesti en saa omakohtaiseen kokemukseen vedota, että en ikinä enää haluasia Pak is ta nissa asua, pääkaupungilla uskonnollinen nimi, joten sitä en tähän kirjoita, mutta vietin siellä 3kk ja vihoviimeinen paikka mihin muuttaisin. Täällä saa suomen kaupunkeja ihnhota miten paljon haluaa, mutta jos mainitsee jonkun muun maan on se soosoo.
Keskellä ei-mitään, siis jossain maaseudulla jossa mihinkään ei pääse ilman autoa. Tämä oli ex-mieheni unelma ja kun erosimme, ostikin pian remontoitavan talon hevonkuusesta. Lapset eivät viihdy siellä kun ei ole kavereita, ei mitään paikkaa mihin mennä. Pihan keinut ja trampoliini eivät riitä tekemiseksi 11 ja 12-vuotiaille.
Mulla sama. Loputtomat rivistöt pikku taloja jotka näyttävät aivan toistensa kopioilta pöytäliinan kokoisine pihoineen... Ympärillä kaadettua metsää ja hiekka- ja sorakasoja joita luonto ei ole vielä parantanut... Joka talossa farmariauto ja pieni räjäyttävä koira... Hrrrr!