Yritä muistaa yksi vaate lapsuudestasi ja kuvaile se

Lemppari oli vihreä kauhtunut sametti asu johon kuului paita ja housut

5-vuotiaana synttäreillä saamani äidin tekemä juhlamekko, joka sai nimen "silkinsiloinen". Oli lienee jotain satiinia, vaaleansinistä kukkakuviota, vaaleanpunaiset kanttinauhat ja taakse solmittava vyö, pienet pussihihat. Liukas ja kevyt. Kellomallinen helma, joka pyöri ihanasti aaltoillen korkealla kun pyörähtelin.

Muistan joskus nähneeni valokuvasta päällä olevani niiskuneiti(kuvassa)-kollage vihreä paita.

Valokuvasta muistui, että en olisi halunnut siitä luopua, kun se meni pieneksi. 5 vuotias poju olin silloin.

sähkönsininen villapaita. perusmalli 4 oikein, 2 nurin neuletta, raglanhihat. tätini neuloma. pidin sitä niin kauan kuin päälleni sain mahtumaan, ikisuosikki ja hyvälaatuista villaa ei nukkaantunut yhtään.

Keltaiset kurahousut, kankeat ja henkseleiden tilalla sellaiset, että se kangas vaan jatkui kuin henkseleinä ja siinä oli sitten nepparit. Inhokki.

Keltainen t-paita, jossa oli jokin eläinhahmo (en muista, mikä). Eläimen päässä oli punainen hattu ja kun hattua painoi, kuului ääni. Pidin paidasta kovasti, ympärilläni olleet aikuiset jostain syystä vähemmän.

Joku äidin ystävä oli tuonut minulle lahjaksi housuasun, kun olin ehkä nelivuotias. Asu oli vaaleanpunainen, jotain jäykkää tekokuitukangasta, lyhyehköissä lahkeissa ja puseron hihoissa ja helmassa oli röyhelöt, saumoissa taisi olla valkoiset tereet. Asu oli epämiellyttävä, koska saumat raapivat ihoani, enkä pitänyt vaaleanpunaisesta väristä. Koko puku vaikutti jotenkin enemmän nukenvaatteelta kuin ihmislapselle tarkoitetulta.

Valkoinen yöpaita, jossa oli lilanvärisiä sydämiä. Käytin sitä niin ahkerasti, että siinä oli loppuvaiheessa reikiä sekä kainaloissa että helmassa. Olisin siitä huolimatta käyttänyt vielä lisääkin, mutta lopulta se vaan ei enää mahtunut päälle.

Löysin joskus kirpparilta sellaisen ihanan tummansinisen talvitakin, jossa oli mikkihiiren tai joidenkin disney -hahmojen kuva selässä. Oli varmaan ostettu jostain ulkomailta, tykkäsin siitä hirveesti. Äitini taas ei tykännyt kun se oli hänen mielestään niin ”kulahtanut”, hyvä että sain edes käyttää sitä. En muista mihin se sitten joutui... muistan vieläkin miltä se kangas tuntui, muistutti hieman samettia.

Vierailija kirjoitti:

Keltaiset kurahousut, kankeat ja henkseleiden tilalla sellaiset, että se kangas vaan jatkui kuin henkseleinä ja siinä oli sitten nepparit. Inhokki.

Mullakin oli tuollaiset keltaiset kurahousut. Paksut ja tönköt ja ne kiskottiin aina niin ylös kuin sai, aivan leuan alle. Ja niitä piti käyttää sitten aina kun oli vähänkin märkää.

Master of the universe paita. pyysin He-Man paitaa mutta vanhemmat ei tiennyt niistä mitään, sain She-Ra paidan, silloin ketutti, olen mies.

Punainen pitkähihainen paita jossa oli kuvana mm kissa ja koira ja jotain muita eläimiä, mahdollisesti myös pari kukkasta, valkoisella tekstillä luki Friends forever, always together.

Oli lempipaitani yhteen aikaan.

Muistan tummansinisen mekon, missä oli salmiakki-kuvioita. Käytin sitä ehkä 3-4-vuotiaana. Se oli suosikkivaatteeni pitkään :)

Tykkäsin 10-vuotiaana kirkkaanpunaisesta puuvillahaalarista, jossa lyhyet hihat ja reisitaskut. 80-luku

Äiti ompeli itselleen ruskearuudullisen pitkän hameen ja minä sain jämäpalasta essumekon. Se oli aivan ihana, en oisi antanut edes pestä välillä. Essun taskunsuussa ja olkanauhoissa oli röyhelöä. Tämä oli ehkä 1975

Ekaluokkalaisena koulun joulujuhlassa päällä punainen samettipaita ja kaulassa virkattu koristekaulus, joka solmittiin niskan taa rusetille. Inhokki silloin, mutta jälkeenpäin kuvia katsellessa näyttää todella nätiltä. Muistan katselleeni silloin pienenä, kun äiti aina silitti kaulukset siisteiksi.

Lemppari oli sellainen valkoinen espanjalaistyylinen puffi-hihainen ja röyhelöhelmainen markkinoilta ostettu mekko, jossa oli kanttaukset tehty punaisella langalla ja mekon taskusta kurkisti keltainen Tipi-lintu. Aivan ihana.

Tulee montakin vaatetta mieleen, äidin ompelemia usein, paitsi päällysvaatteet ostettiin.

Viisivuotissynttäreillä minulla oli kuvasta päätellen musta, sileästä sametista tehty mekko, jossa oli smokkirypytystä miehustassa. Se oli juhlavaate, johon iloisiin juhliin lisättiin valkoinen irtokaulus, joka ratkottiin pois, jos menimme hautajaisiin, joia oli silloin suvussa usein.

Toinen mekko ei ollut juhlavaate, mutta aluksi pyhä- ja kyläilymekko kuitenkin. Se oli jotain ohuen flanellin tapaista talvipuuvillaa. Kirkkaan punapohjaisessa kankaassa oli lukematon määrä pieniä kuvioita, oli kukkia, leluja ym. Se oli lempimekkoni mukavan materiaalin takia ja ennen kaikkea siksi, että se oli ensimmäinen "ison tytön" mekko eli vyötärö oli oikealla paikallaan. Olin ehkä 3-4-vuotias.

Kuvailenpa vielä yhden vaatteen, joka oli ostettu valmiina. Se oli tummansinen suojapuku, joka oli tehty villasekoitekankaasta. Muistikuvissani se on jo haalistunut ja oikeastaan liian pienikin. Hihansuihin ja lahkeensuihin äiti oli neulonut uudet pitkät resorit, joten sitä saattoi käyttää vielä leudolla ilmalla talvella. Tämäkin vaate oli käytössä noin 3-4-vuotiaana. Silloin ei muuten tiedetty vielä mitään enstex- tai goretex-kankaista. Nuo kaikki vaatteet ovat 1950-luvun ensimmäiseltä puolikkaalta.

Äiti oli ommellut mulle punavalkoisen rimpsuhameen, jota joskus alle 10-vuotiaana rakastin. En muista minkä verran hametta tosiasiassa käytin, mutta muistan elävästi hetken kun tärvelin sen: istuskelin talomme kivirapulla ja laulelin sydämeni kyllyydestä jotakin mahtavaa omasta päästä lurittelemaani chansonia (muistan vieläkin miten kivasti siinä  kaikui), ja paukutin lasten leikkivasaralla tahtia - harmillisesti hamekangas oli siinä välissä, ja sen lauluhetken jälkeen hame oli kuin konekiväärituleen joutunut :(

Vuoden 1970 tienoilla minulla oli kirkkaanpunainen, hihaton, kellohelmainen mekko, jonka helmaa kiersi valkoinen nauha, jossa oli muutaman sentin välein valkoisia pieniä lumipalloja. Se oli ihana, kuten muutkin mekot, joista muistan aika monta. Kun menin kouluun, sain jostain päähäni, että mekot ovat tyhmiä, enkä ole niitä sen koommin käyttänytkään.

Enstex-takki, turkoosi-siniruudullinen vuodelta 1969, kun olin kansakoulun ekaluokalla. Pidin kyllä takista, mutta ujostutti mennä yksin kauppaan, kun ajattelin, että myyjät heti huomaa, että taas tuo tyttö tuli tänne.