Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko (kerrostalossa) kovaan ääneen riitelystä lasu?
23.07.2020 |
Todella kuormittava, rankka ja uuvuttava elämäntilanne ja vaikeudet ovat johtaneet viime aikoina useampan kovaääniseen riitelyyn. Ei päivittäin, ehkä 2krt vkossa, ei aamuyön tunteina vaan illalla lasten mentyä nukkumaan. (Joo tiedän, eivät nuku vaan kuulevat kyllä).
Voiko naapurit tehdä tällasesta lasun? Lapsilla on asiat hyvin, heitä ei ikimaailmassa kohdella huonostk, päin vastoin pidetään kuin kukkaa kämmenellä. En vaan halua mitään sossuntätejä tekemään ”selvityksiä” kun olen todella poikki ja uuvuttavassa tilanteessa jo valmiiksi.
Olen kovin pahoillani tästä ja ponnistelen hartiavoimin ongelmien selvittämiseksi joten en nyt jaksaisi lukea minua syytteleviä vastauksia.
Ja emme ole sossulokkeja vaan akateemisia kunnon ihmisiä. Sellaisillekin voi tulla paha vastoinkäymisten sarja.
Kommentit (90)
Onpa surullista! Jos ette saa tuollaista lopetettua omin voimin, toivon että joku tekee sen lasun. Jotta lapsilla olisi edes mahdollisuus päästä tuollaisesta piinasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ei ole asiat hyvin jos joutuvat toistuvasti kuuntelemaan äidin ja isän huutoa ja riitelyä. Ihan kokemuksella omasta lapsuudestani sanon.
Nimenomaan näin. Se on pienelle lapselle ihan älyttömän pelottavaa kuunnella kun hänelle kaksi kaikkein tärkeintä ihmistä huutavat toisilleen hillittömästi. Ettekö te perkeleet osaa riidellä ilman karjumista? Todella säälittää kyseiset lapset. Juu ja tämän myös minä sanon omasta kokemuksestani.
Yli kaksikymmentä yhteiseloa on puolisoni kanssa jo ollut. Ikinä emme ole riidelleet huutamalla tai emme juurikaan edes riidelleet. Lapsi kärsii kyllä, jos vanhemmat huutavat toisilleen. Pelottavaa ja turvatonta.
sijaisäiti
Älkää riidelkö, niin kukaan ei tee lasua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen nyt ihmiset. Kaikki riitelee silloin tällöin. Hieman kovaäänisempi torailu joskus ei kyllä ole mikään lasun aihe. Ellei niitä sitten tapahdu jatkuvasti.
Ei ole normaalia huutaa.
Kyllä riitely on ihan normaalia.
Vieraiden ihmisten elämään riitelyn takia puuttuminen ei ole normaalia.
Huutaminen ei ome normaali.
Ja on oikein tehdä huolesta ilmoitus.
Teetkö meistäkin lasun koska riitelimme hetken klo 17 iltapäivällä. Lapsemme ei ollut kotona. Näitkö tämänkin sieltä kristallipallostasi?
Hanki apua tuohon kyttäämiseen ja kontrolloinnin tarpeeseen.
Teistä ei lasua tehtäisi vaikka lapsi olisi kotonakin. Ei sitä aikuisista tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huuto ei oke vaarallista, kunhan lapset näkevät myös sovinnon. Jos ekat huudot lapsi kuulee elämässä esim. pomoltaan työpaikalla tai omalta kumppaniltaan, hän voi mennä täysin lukkoon eikä osaa käsitellä tilannetta. On hyvä oppia, ettei huuto ole vaarallista. Siitä selvitään ja elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
V*ttu koko ”huoli” on aivan mielivaltainen asia. Neuvola teki kaverista lasun kun heräsi HUOLI kun äiti oli meikkaamaton, väsyneen oloinen ja nuhjuiset vaatteet.
Mä jouduin joskus HUOLItarkkailuun kun meillä ei ole isovanhempia. Siis ei ole mitään ongelmaa, lapset hoidetaan loistavasti, mutta kun heräsi huoli.
Huoli sitä, huoli tätä, huolen voi keksiä omasta päästä.
Siis kaveristasi lapsena? Ja sinusta myös oli lapsena huoli, kun ei ollut isovanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ei ole asiat hyvin jos joutuvat toistuvasti kuuntelemaan äidin ja isän huutoa ja riitelyä. Ihan kokemuksella omasta lapsuudestani sanon.
Nimenomaan näin. Se on pienelle lapselle ihan älyttömän pelottavaa kuunnella kun hänelle kaksi kaikkein tärkeintä ihmistä huutavat toisilleen hillittömästi. Ettekö te perkeleet osaa riidellä ilman karjumista? Todella säälittää kyseiset lapset. Juu ja tämän myös minä sanon omasta kokemuksestani.
'
Meistä tehtiin kyylänaapurin toimesta useampia (perättömiä) lasuja. Lastensuojelu käytyään/palaverien jälkeen sitten totesi, että ei mitään hätää tässä,vastuulliset vanhemmat, hetkellisesti kuormittuneet. Ratkaisimme kuitenkin ongelmamme muuttamalla eri osoitteisiin, sillä en halunnut lapsen kuuntelevan riitelyä, itse sitä lapsena kuulin tarpeeksi. Toimii oikein hyvin- jos hermot ovat kireällä, ovi on auki ja toinen osapuoli poistuu. Keskustellaan sitten, kun tunteet ovat tasaantuneet molemmilla. Meillä molemmilla on taustalla hyvin vakavia väkivaltakokemuksia ja traumoja joten ei ole täysin ongelmatonta pikkulapsiarki, vaikka kumpikin koko sydämestään haluaa lapselleen vain parasta niillä voimavaroilla,jotka meillä on. Tämän onneksi käsitti myös lastensuojelu, että lapsi ei ole heitteillä tai kaltoikohdeltu, meillä vain oli taustojemme vuoksi hyvin voimakkaita riitoja ja päädyimme itse tosiaan ratkaisuun että on parasta,että lapsi ei ole sitä näkemässä/kuulemassa. Suosittelisin aplle harkintaan välillistä erilleen muuttoa, vaikka vain kunnes kuormittava elämäntilanne hellittää.
Vierailija kirjoitti:
Huuto ei oke vaarallista, kunhan lapset näkevät myös sovinnon. Jos ekat huudot lapsi kuulee elämässä esim. pomoltaan työpaikalla tai omalta kumppaniltaan, hän voi mennä täysin lukkoon eikä osaa käsitellä tilannetta. On hyvä oppia, ettei huuto ole vaarallista. Siitä selvitään ja elämä jatkuu.
Todella outo logiikka. Ihan kuin olisi jotenkin ihan tavallista ja itsestäänselvää että pomo työpaikalla joskus huutaa alaisille. Olen ollut työelämässä lähes 30 vuotta enkä ikinä ole ollut todistamassa tilannetta että työpaikalla olisi kukaan huutanut. Järjetön ajatus.
Sama tuon että kumppanikin varmasti huutaa. Miksi ihmeessä näin kävisi? Kyseessä on poikkeus eikä normi.
Lapsen päinvastoin ei pidä tottua huutamiseen, niin että noissa mainitsemissasi tapauksissa ymmärtää että kyseessä ei ole mikään normaali käytösmalli, eikä tuollaista tarvitse kenenkään sietää.
Ei oo tullu lasua ainakaan meillä vaikka mies usein huutaa suuttuessaan kuin Hitler siinä leffassa siinä kuuluisassa meemikohtauksessa. Ihan samanlainen ääni.