Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen mielestäni varsin kauniin naisen, joka ei ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa. Asia vaivaa häntä kovasti ja synkimpinä hetkinä hän on kertonut miettivänsä asian vuoksi itsemurhaa.

Mikä vikana? Mielestäni hän on jotenkin kylmä, torjuva ja kuorensa sisällä välittömästi, kun vaikkapa terassilla pöytään tulee joku mies. Sitten myöhemmin itkee, kuinka miehen huomio meni jollekulle toiselle.

Kai hänen ajatteluunsa on kaiverrettu itseään toteuttava pelko ja ennustus, että ei häntä haluta, joten hän vetää piilkihaarniskan päälle välittömästi, kun joku mies tulee 100 m säteelle.

Mielestäsi kaunis. Naiset ajattelevat usein toisen naisen paljon kauniimpana, kuin miehet keskimäärin ajattelevat. Se, että nainen sanoo jonkun naisen olevan kaunis, voi olla esim. näteistä vaatteista tai meikkaamisesta johtuvaa ja nainen saattaa olla jopa selkeästi ylipainoinen. Miehet eivät katso naista samalla tavalla.

Päinvastoin. Useimmilla miehillä, joiden kanssa olen ulkonäkömieltymyksistä keskustellut, on hämmentävän laaja ja rajaton kauneuskäsitys. Monille näyttää riittävän, että kyseessä on nainen.

Olisitte tyytyväisiä, että miehillä on hyvin monipuolinen naismaku. Naisten miesmaku kun taas on kuin yhdestä puusta veistetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen mielestäni varsin kauniin naisen, joka ei ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa. Asia vaivaa häntä kovasti ja synkimpinä hetkinä hän on kertonut miettivänsä asian vuoksi itsemurhaa.

Mikä vikana? Mielestäni hän on jotenkin kylmä, torjuva ja kuorensa sisällä välittömästi, kun vaikkapa terassilla pöytään tulee joku mies. Sitten myöhemmin itkee, kuinka miehen huomio meni jollekulle toiselle.

Kai hänen ajatteluunsa on kaiverrettu itseään toteuttava pelko ja ennustus, että ei häntä haluta, joten hän vetää piilkihaarniskan päälle välittömästi, kun joku mies tulee 100 m säteelle.

Mielestäsi kaunis. Naiset ajattelevat usein toisen naisen paljon kauniimpana, kuin miehet keskimäärin ajattelevat. Se, että nainen sanoo jonkun naisen olevan kaunis, voi olla esim. näteistä vaatteista tai meikkaamisesta johtuvaa ja nainen saattaa olla jopa selkeästi ylipainoinen. Miehet eivät katso naista samalla tavalla.

Päinvastoin. Useimmilla miehillä, joiden kanssa olen ulkonäkömieltymyksistä keskustellut, on hämmentävän laaja ja rajaton kauneuskäsitys. Monille näyttää riittävän, että kyseessä on nainen.

Sittenhän naisilla ei ole ongelmaa löytää parisuhdetta.

Ei ole. Hyvää parisuhdetta sen sijaan on hankalampaa löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen mielestäni varsin kauniin naisen, joka ei ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa. Asia vaivaa häntä kovasti ja synkimpinä hetkinä hän on kertonut miettivänsä asian vuoksi itsemurhaa.

Mikä vikana? Mielestäni hän on jotenkin kylmä, torjuva ja kuorensa sisällä välittömästi, kun vaikkapa terassilla pöytään tulee joku mies. Sitten myöhemmin itkee, kuinka miehen huomio meni jollekulle toiselle.

Kai hänen ajatteluunsa on kaiverrettu itseään toteuttava pelko ja ennustus, että ei häntä haluta, joten hän vetää piilkihaarniskan päälle välittömästi, kun joku mies tulee 100 m säteelle.

Mielestäsi kaunis. Naiset ajattelevat usein toisen naisen paljon kauniimpana, kuin miehet keskimäärin ajattelevat. Se, että nainen sanoo jonkun naisen olevan kaunis, voi olla esim. näteistä vaatteista tai meikkaamisesta johtuvaa ja nainen saattaa olla jopa selkeästi ylipainoinen. Miehet eivät katso naista samalla tavalla.

Päinvastoin. Useimmilla miehillä, joiden kanssa olen ulkonäkömieltymyksistä keskustellut, on hämmentävän laaja ja rajaton kauneuskäsitys. Monille näyttää riittävän, että kyseessä on nainen.

Sittenhän naisilla ei ole ongelmaa löytää parisuhdetta.

Ei ole. Hyvää parisuhdetta sen sijaan on hankalampaa löytää.

Jännä. Olen sosiaalialalla töissä, missä 98 prosenttia työntekijöistä on naisia. En ole kenelläkään vielä lähes 20 vuoden työuran aikana nähnyt hankaluuksia kumppanin löytymisen suhteen. Oli sitten 25 tai 45-vuotias.

Omalla kohdalla lähes koko ikäni jatkunut ikisinkkuus johtuu ujoudestani, estyneisyydestäni, epätoivosta, vihasta, katkeruudesta (olen "juossut karkuun" jos on lähestytty), huonosta itsetunnosta, olen saanut välttelevän turvattoman kiintymyssuhdemallin lapsuudesta, en kelpuuta ketä tahansa, en myöskään halua perhettä siis lapsia (ei omia tai muiden), yksinasuminen tuntuu parhaalta nyt ja elämänrytmi sellainen etten kohtaa kauhean paljon sinkkunaisia.

Toisaalta viime vuosina olen yrittänyt saada päänsisäisiä kelojani kuntoon, joka toivottavasti heijastuu ulospäin. Aivan viime kuukausina on ollut hetkittäin fiiliksiä, että yksin on hyvä eikä potentiaalisia kumppaniehdokkaita tarvitse tutkailla toistuvasti. Toisaalta eipä tämä ole se pääasiallinen tunne, mutta hetkittäin sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen mielestäni varsin kauniin naisen, joka ei ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa. Asia vaivaa häntä kovasti ja synkimpinä hetkinä hän on kertonut miettivänsä asian vuoksi itsemurhaa.

Mikä vikana? Mielestäni hän on jotenkin kylmä, torjuva ja kuorensa sisällä välittömästi, kun vaikkapa terassilla pöytään tulee joku mies. Sitten myöhemmin itkee, kuinka miehen huomio meni jollekulle toiselle.

Kai hänen ajatteluunsa on kaiverrettu itseään toteuttava pelko ja ennustus, että ei häntä haluta, joten hän vetää piilkihaarniskan päälle välittömästi, kun joku mies tulee 100 m säteelle.

Naisen kannattaisi mennä itse istumaan miesten pöytään, eikä odottaa omassa pöydässä valkoista ratsua.

Ei hän lähde. Kerran tutun, mukavan miehen selväpäinen illanviettoporukka tuli pyytämään häntä ja minua seuraksi pelaamaan jotakin peliä ravintolan kaikille avoimeen yläkertaan. Tämä nainen kieltäytyi ja äyski minulle sitten, että ei hän voi miesten kanssa mihinkään lähteä.

Niin, se voi vaikuttaa niihin parisuhdemahdollisuuksiin, kun ei miesten kanssa voi mitään tehdä edes kaverillisesti.

Itse havannoinut parisuhdeihmisillä seuraavia eroja ikisinkkuihin:

 - Varamies tai varanainen järjestelmä. Heillä on puolison lisäksi vastakkaisesta sukupuolesta monia "ystäviä" ja "tuttuja" ikäänkuin poolissa odottelemassa vapautumista. Ja jos ei heistä kenellekään juuri silloin satu, niin sana kiertää ja heidän kautta alkaa "pariuttaminen". Myös muutoin erittäin laaja tuttavapiiri ts. ovat todella sosiaalisia tapauksia.

 - Työskentelevät aloilla joissa ovat itse selkeästi aliedustettuina sukupuolen mukaan esim. mieshoitsu. Ei kilpailijoita ja aina riittää valinnan varaa eronneista, uusista tulokkaista jne.. Pätee missä ammatissa vaan. Lisäksi tähän kategoriaan kuuluu kaikenmaailman reissaajasukkuloijamiehet/naiset jotka reissaavat ympäri maata työmatkoillaan. Nämä ovat nk. supersosiaalisia tutustujia. Aloittavat keskustelun kenen kanssa vaan, missä vain ja milloin vain. Työmatkoilla pokaavat hotellin yökerhoista seuraa leikitellen olivat naimisissa tai ei.

 - Eivät osaa olla yksin itsensä kanssa. Eron tultua alkaa hirveä ähkintä ja valitus jäävätkö loppuelämäkseen yksin. Tämä täyttää heidän koko ajatusmaailmansa ja keskusteluaiheensa kunnes puoliso kaivetaan vaikka kivenkolosta. Heille yksinolo ja -eläminen on sairaus. Ovat todennäköisesti seukanneet murrosiästä asti.

Matalat vaatimukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen mielestäni varsin kauniin naisen, joka ei ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa. Asia vaivaa häntä kovasti ja synkimpinä hetkinä hän on kertonut miettivänsä asian vuoksi itsemurhaa.

Mikä vikana? Mielestäni hän on jotenkin kylmä, torjuva ja kuorensa sisällä välittömästi, kun vaikkapa terassilla pöytään tulee joku mies. Sitten myöhemmin itkee, kuinka miehen huomio meni jollekulle toiselle.

Kai hänen ajatteluunsa on kaiverrettu itseään toteuttava pelko ja ennustus, että ei häntä haluta, joten hän vetää piilkihaarniskan päälle välittömästi, kun joku mies tulee 100 m säteelle.

Mielestäsi kaunis. Naiset ajattelevat usein toisen naisen paljon kauniimpana, kuin miehet keskimäärin ajattelevat. Se, että nainen sanoo jonkun naisen olevan kaunis, voi olla esim. näteistä vaatteista tai meikkaamisesta johtuvaa ja nainen saattaa olla jopa selkeästi ylipainoinen. Miehet eivät katso naista samalla tavalla.

Päinvastoin. Useimmilla miehillä, joiden kanssa olen ulkonäkömieltymyksistä keskustellut, on hämmentävän laaja ja rajaton kauneuskäsitys. Monille näyttää riittävän, että kyseessä on nainen.

Olisitte tyytyväisiä, että miehillä on hyvin monipuolinen naismaku. Naisten miesmaku kun taas on kuin yhdestä puusta veistetty.

No ei tosiaan ole. Aina nauretaan kavereiden kanssa sitä, kuinka on ihan erilainen miesmaku, eikä koskaan ole esim. yökerhossa tullut tilannetta, että kaksi porukasta olisi samasta miehestä kiinnostuneita.

Siis joku tykkää vähän nuoremmista miehistä, toinen menestyneistä uratykeistä, joita kolmas ei voi sietää, joku haluaa luontoihmisen, toinen luxusmatkailijan, joku arvostaa sporttisuutta, toinen taiteellisuutta tai musikaalisuutta, joku viehättyy supliikista huomion keskipiste -miehestä, toinen hillitymmästä ajattelijasta. Voisin jatkaa loputtomiin.

Niin ja se ulkonäkö. Se on vain yksi osa pakettia. Naiset katsoo kokonaisuutta (myös kevyessä suhteessa). Itselläni on ollut pitkää ja lyhyttä, tummaa ja vaaleaa. Ehkä tyylillisesti ovat olleet samankaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Aina huoliteltu ei ole suositus. Kannattaa olla mieluummin älykäs ja osata lukea ihmisiä. Itse olen ruma, rento, vmäinen luonne ja minulla kiero huumorintaju, mutta aina on kiinnostunutta seuraa löytynyt helposti.

Tiedätkö mitä huoliteltu tarkoittaa? Ei se liity älykkyyteen ja ihmisten lukemiseen mitenkään.

Tiedän mitä huoliteltu tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että ihminen käyttää huomattavan paljon aikaa pinnallisiin asioihin ja itsensä puunaamiseen sen sijaan että olisi avoin ja kiinnostunut luomaan minkäänlaisia suhteita muihin ihmisiin. Vuorovaikutustaitoiset ihmiset keskittyvät toisten sisältöön enemmän kuin pintaan. Huoliteltu on myös aina vähän jäykkä ja muodollinen koska muuten ei pysy huoliteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Itse havannoinut parisuhdeihmisillä seuraavia eroja ikisinkkuihin:

 - Varamies tai varanainen järjestelmä. Heillä on puolison lisäksi vastakkaisesta sukupuolesta monia "ystäviä" ja "tuttuja" ikäänkuin poolissa odottelemassa vapautumista. Ja jos ei heistä kenellekään juuri silloin satu, niin sana kiertää ja heidän kautta alkaa "pariuttaminen". Myös muutoin erittäin laaja tuttavapiiri ts. ovat todella sosiaalisia tapauksia.

 - Työskentelevät aloilla joissa ovat itse selkeästi aliedustettuina sukupuolen mukaan esim. mieshoitsu. Ei kilpailijoita ja aina riittää valinnan varaa eronneista, uusista tulokkaista jne.. Pätee missä ammatissa vaan. Lisäksi tähän kategoriaan kuuluu kaikenmaailman reissaajasukkuloijamiehet/naiset jotka reissaavat ympäri maata työmatkoillaan. Nämä ovat nk. supersosiaalisia tutustujia. Aloittavat keskustelun kenen kanssa vaan, missä vain ja milloin vain. Työmatkoilla pokaavat hotellin yökerhoista seuraa leikitellen olivat naimisissa tai ei.

 - Eivät osaa olla yksin itsensä kanssa. Eron tultua alkaa hirveä ähkintä ja valitus jäävätkö loppuelämäkseen yksin. Tämä täyttää heidän koko ajatusmaailmansa ja keskusteluaiheensa kunnes puoliso kaivetaan vaikka kivenkolosta. Heille yksinolo ja -eläminen on sairaus. Ovat todennäköisesti seukanneet murrosiästä asti.

Eli helposti pariutuvat ihmiset ovat sosiaalisesti taitavia ja heillä on laaja tuttavapiiri. Todennäköisesti myöskin nauttivat kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa. Onhan se selvä, että tuollainen ihminen löytää kumppanin helpommin kuin sellainen, joka käy töissä ja kaupassa ja lopun on kotona. Kaikki samaa sukupuolta olevien kanssa.

Kaverini! Seurusteli 12-13veenä pojan kanssa, eron jälkeen 2kk ja seuraava jonka kanssa oli 13-17 vuotiaana, eron jälkeen 3kk ja seuraava jonka kanssa yhdessä ikävuodet 17-24v, ja nyt viimeisin joka alkoi 24veenä, pari viikkoa eron jälkeen ja kaveri on nyt 43v :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se kehonkieli ja huumorintaju. Jos ei näytä missiltä.

Jos ei näytä missiltä, niin omalla tasolla pysyminen on syy, miksi kumppani löytyy helposti.

Suurin osa suomalaisista ei näytä misseiltä tai eli kuvatähdiltä. Ulkonäkö ei kuitenkaan takaa ,että se kumppani löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Kauneus ei ole tae puolison löytämiseen, vaan aitous.

Onneksi harva enää perustaa paksuun perään, kumihuuliin, räpsyripsiin tai laminaattikulmiin.

Luonnollisuus on valttia.

Liikkuvan ihmisen paksu perä on kyllä luonnollisempi kuin passiivisen tyhjä nahkapussi. Muista olen periaatteessa samaa mieltä, mutta toisaalta on myös luonnollista ehostaa itseään, vaikka se keinotekoisesti tapahtuisikin. Kyllähän useimmat tukkansa harjaavat ja käyvät suihkussa, että mikä se ero on sitten meikkaamiseen, kun noidenkin toimenpiteiden tarkoitus on saada itsensä näyttämään hieman edustavammalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierai onlija kirjoitti:

Se on se kehonkieli ja huumorintaju. Jos ei näytä missiltä.

Jos ei näytä missiltä, niin omalla tasolla pysyminen on syy, miksi kumppani löytyy helposti.

Suurin osa suomalaisista ei näytä misseiltä tai eli kuvatähdiltä. Ulkonäkö ei kuitenkaan takaa ,että se kumppani löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Perusjampoille ja -lyyleille on tarjontaa sen verran että puolison löytäminen on melko helppoa,

sitten kun ihminen alkaa poikkeamaan esim. huomattavasti korkeamman älykkyyden, poikkeavan lahjakkuuden ym. takia, niin niitä sopivia puolisoehdokkaita on huomattavasti vähemmän,

siten että niitä vähänkään sopivia ei välttämättä löydy koko kunnasta, pikkukaupungista ja joskus harvoin koko maasta.

Lahjakkaille ja älykkäille miehille on nimenomaan kaikista eniten naisia tarjolla. Naisille poikkeuksellisuus on varmasti kyllä huono asia. Poikkeuksellista kauneutta lukuunottamatta, tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen mielestäni varsin kauniin naisen, joka ei ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa. Asia vaivaa häntä kovasti ja synkimpinä hetkinä hän on kertonut miettivänsä asian vuoksi itsemurhaa.

Mikä vikana? Mielestäni hän on jotenkin kylmä, torjuva ja kuorensa sisällä välittömästi, kun vaikkapa terassilla pöytään tulee joku mies. Sitten myöhemmin itkee, kuinka miehen huomio meni jollekulle toiselle.

Kai hänen ajatteluunsa on kaiverrettu itseään toteuttava pelko ja ennustus, että ei häntä haluta, joten hän vetää piilkihaarniskan päälle välittömästi, kun joku mies tulee 100 m säteelle.

Mielestäsi kaunis. Naiset ajattelevat usein toisen naisen paljon kauniimpana, kuin miehet keskimäärin ajattelevat. Se, että nainen sanoo jonkun naisen olevan kaunis, voi olla esim. näteistä vaatteista tai meikkaamisesta johtuvaa ja nainen saattaa olla jopa selkeästi ylipainoinen. Miehet eivät katso naista samalla tavalla.

Päinvastoin. Useimmilla miehillä, joiden kanssa olen ulkonäkömieltymyksistä keskustellut, on hämmentävän laaja ja rajaton kauneuskäsitys. Monille näyttää riittävän, että kyseessä on nainen.

Olisitte tyytyväisiä, että miehillä on hyvin monipuolinen naismaku. Naisten miesmaku kun taas on kuin yhdestä puusta veistetty.

Miesten naismaku: "Mielestäni hyvännäköinen"

Naisten miesmaku: "Pärjää mielestäni paremmin elämässä kuin minä"

Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Hauska, että nämä ikisinkut selittelevät parisuhteen puutetta sillä, että "muille kelpaa mikä vaan". Toki se on psykologisesti helpompaa etsiä vika itsensä ulkopuolelta.

Omassa tuttavapiirissä jokainen "ikisinkku" tai pitkään sinkkuna oleva on luonteeltaan oikeasti suhteellisen rasittava ja vika on ihan siinä, että heidän kaltaisten ihmisten kanssa ei pysty elämään.

Jos he löytävät parisuhteen, se päättyy muutaman vuoden jälkeen, enkä ihmettele.

Pitkissä parisuhteissa elävät ihmiset ovat joustavampia, mukavampia ja vähemmän neuroottisia. Ja koska ihminen lähtökohtaisesti on luonteeltaan miellyttävämpi hän myös löytää kumppanin helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusjampoille ja -lyyleille on tarjontaa sen verran että puolison löytäminen on melko helppoa,

sitten kun ihminen alkaa poikkeamaan esim. huomattavasti korkeamman älykkyyden, poikkeavan lahjakkuuden ym. takia, niin niitä sopivia puolisoehdokkaita on huomattavasti vähemmän,

siten että niitä vähänkään sopivia ei välttämättä löydy koko kunnasta, pikkukaupungista ja joskus harvoin koko maasta.

Lahjakkaille ja älykkäille miehille on nimenomaan kaikista eniten naisia tarjolla. Naisille poikkeuksellisuus on varmasti kyllä huono asia. Poikkeuksellista kauneutta lukuunottamatta, tietty.

Joo, jos on komea ja/tai pystyy muuttamaan lahjakkuutensa rahaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse havannoinut parisuhdeihmisillä seuraavia eroja ikisinkkuihin:

 - Varamies tai varanainen järjestelmä. Heillä on puolison lisäksi vastakkaisesta sukupuolesta monia "ystäviä" ja "tuttuja" ikäänkuin poolissa odottelemassa vapautumista. Ja jos ei heistä kenellekään juuri silloin satu, niin sana kiertää ja heidän kautta alkaa "pariuttaminen". Myös muutoin erittäin laaja tuttavapiiri ts. ovat todella sosiaalisia tapauksia.

 - Työskentelevät aloilla joissa ovat itse selkeästi aliedustettuina sukupuolen mukaan esim. mieshoitsu. Ei kilpailijoita ja aina riittää valinnan varaa eronneista, uusista tulokkaista jne.. Pätee missä ammatissa vaan. Lisäksi tähän kategoriaan kuuluu kaikenmaailman reissaajasukkuloijamiehet/naiset jotka reissaavat ympäri maata työmatkoillaan. Nämä ovat nk. supersosiaalisia tutustujia. Aloittavat keskustelun kenen kanssa vaan, missä vain ja milloin vain. Työmatkoilla pokaavat hotellin yökerhoista seuraa leikitellen olivat naimisissa tai ei.

 - Eivät osaa olla yksin itsensä kanssa. Eron tultua alkaa hirveä ähkintä ja valitus jäävätkö loppuelämäkseen yksin. Tämä täyttää heidän koko ajatusmaailmansa ja keskusteluaiheensa kunnes puoliso kaivetaan vaikka kivenkolosta. Heille yksinolo ja -eläminen on sairaus. Ovat todennäköisesti seukanneet murrosiästä asti.

Eli helposti pariutuvat ihmiset ovat sosiaalisesti taitavia ja heillä on laaja tuttavapiiri. Todennäköisesti myöskin nauttivat kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa. Onhan se selvä, että tuollainen ihminen löytää kumppanin helpommin kuin sellainen, joka käy töissä ja kaupassa ja lopun on kotona. Kaikki samaa sukupuolta olevien kanssa.

Kaverini ei todellakaan ole mikään sosiaalinen tyyppi :D

T: 351

Vierailija kirjoitti:

Hauska, että nämä ikisinkut selittelevät parisuhteen puutetta sillä, että "muille kelpaa mikä vaan". Toki se on psykologisesti helpompaa etsiä vika itsensä ulkopuolelta.

Omassa tuttavapiirissä jokainen "ikisinkku" tai pitkään sinkkuna oleva on luonteeltaan oikeasti suhteellisen rasittava ja vika on ihan siinä, että heidän kaltaisten ihmisten kanssa ei pysty elämään.

Jos he löytävät parisuhteen, se päättyy muutaman vuoden jälkeen, enkä ihmettele.

Pitkissä parisuhteissa elävät ihmiset ovat joustavampia, mukavampia ja vähemmän neuroottisia. Ja koska ihminen lähtökohtaisesti on luonteeltaan miellyttävämpi hän myös löytää kumppanin helpommin.

Ja mikä on ikisinkku? Itse olin 8 vuotta sinkkuna ennen nykyistä parisuhdettani, enkä kokenut itseäni ikisinkuksi, vaan nautin täysin rinnoin tuosta ajasta. Moni 2-5v sinkkuna ollut tituleeraa itseään ikisinkuksi.