Ystävyyssuhteista - entä kun ei enää jaksa?

AP tässä - kiitoksia kommenteistanne. Minun tilanteeni on joskus jopa se, että ystäväni soittavat kysyäkseen jotain ruokareseptiä, kun "on vieraita tulossa" - joten se, että häpeilisivät kotiaan tai keittotaitojaan ei voi olla ongelma.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 13:34"]

AP tässä - kiitoksia kommenteistanne. Minun tilanteeni on joskus jopa se, että ystäväni soittavat kysyäkseen jotain ruokareseptiä, kun "on vieraita tulossa" - joten se, että häpeilisivät kotiaan tai keittotaitojaan ei voi olla ongelma.

[/quote]

Tästä juuri saan sen käsityksen, että siinähän se ongelma on. Jos sinun tarjoilut ovat hienoja, ystäviä pelottaa, etteivät pysty samaan. Noita reseptejä he kysyvät, kun tulossa on joku "rahvaampi" tai sukulainen, tehdäkseen vaikutuksen tarjottavilla, joilla sinä olet vaikutuksen heihin tehnyt. 

Kutsutteko niitä ystäviä silloin kun oma mies kotona vai pidättekö erillisiä naisten iltoja.

Olis kiva jos olisi kaveripiiri joiden kanssa vois viettää iltaa. On mulla joitakin kavereita siellä täällä. Kukaan heistä ei tunne toisiaan.

Musta tuntuis jotenkin inhottavalta sanoa miehelle että hän vois lähteä lasten kans jonnekkin.

Sen takia tapaan kaveria mieluummin syömisen merkeissä. Sitäkin todella harvoin. Ei kyllä haittaa vaikka olis hiukan useammin. Itsellä on lapset jo ohittneet vauvaiän. Nuorin täyttää 5v.

Uusia ystäviä kyllä kaipaisin, mutta en välttämättä pikkuvauvojen äideistä. Elävät kuitenkin niin erilaista elämänvaihetta. Suuriosa pikkuvauvojen äideistä vaan on mun ikäluokkaa (34v)

Oishan se ihan kiva jos olis kaveripariskuntia joiden kanssa vois viettää iltaa. Varsinkin näin kesäisin. Grilltata ja istua terassilla.

Sellasista pää täyteen kännääjistä en välitä..

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 16:08"]

Kiitollisuudenvelassa pitämistä parhaimmillaan. Tarjotaan ja tuputetaan niin ettei toinen kehtaa kieltäytyä. Sitten selän takana valitetaan muille, miten on taas jouduttu hyväksikäytetyiksi. Nähty on..

[/quote]

Juuri näin. Itse olen karsinut tällaiset roikkujat pois elämästäni. Tyypillinen kitisijä. Kutsutaan kylään ja valitetaan, jos kukaan ei tule. No se, joka on kiltti, tulee ja istuu kahvilla. Sitten kuulee kiertoteitä, että on kuulemma hyväksikäyttäjä, kun meni kahville, kun kävi sääliksi kitisijää.

Ettekö te valittajat oikeasti tajua, että vastakutsuja ei tule siksi, että ihmiset ei tykkää tuollaisista kutsuista ja käy teillä vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä. Tai toiseksi, eivät vain tykkää teistä, mutta eivät kehtaa kieltäytyä niistä kahveistanne.

Toivottavasti jäätte kotiin laskemaan kahvikupin hinta ja murrottamaan ja murjottamaan ja uhoamaan, että en kyllä enää ikinä ota teihin yhteyttä. Se voisi olla meille helpotus.

Tätä on niin paljon!

Entä jos ystäväperheiden välillä olisi selvä tuloero - toiset ovat työttömänä eikä ole varaa tarjota kahvittelua kotonaan?

Edes kahvikupposta? Ei tarvi olla edes kahvileipää, olisi kiva saada vain kutsu joskus. Tuliaisia toisin kyllä silti.

Minä olen juuri tuollainen passivinen ystävä. Nautin silti suunnattomasti ystävieni seurasta, vaikka harvoin tulee itse kutsuttua/ehdotettua menoja. Koitan muuttua parempaan suuntaan. Onneksi ystäväni eivät ole hylänneet minua, vaikka olenkin näin aikaansaamaton lurjus. 

Jos olen sitten tietämättäni loukannut ystäviäni, etteivät he halua olla kanssani vapaaehtoisesti, ja tulevat käymään vain siksi, että hyötyvät minusta sen aterian verran. Vai onko ihmiset niin sokeita sille, että voivat käydä kyläilemässä vuosia ja kymmeniä kertoja ilman tajua kutsua vastavierailulle?

Mullakin on tälläinen ystävä, luulin että kuvittelen mutta ilmeisesti tälläistä on paljonkin? Ei ikinä saada kutsua kahville mutta hän on aina tulossa meille! Kyrpiiiiii

Niin, se on outoa, että kymmeniä (!) kertoja käy kylässä ilman minkäänlaista vastakutsua. Onko ystävän koti vain kiva ilmainen ravintola?

Pakkohan tuollaisesta hyväksikäytöstä on vetää omat johtopäätökset jossain vaiheessa, ikävä kyllä. Rajansa se on vieraanvaraisuudellakin. Ja jännää on myös, että tällainen vieras voi vielä kehuskella kutsuneensa muita vieraita kotiinsa!

Ilmeisesti minun ainakin tarvitsee lopettaa niitten tarjoilujen laittaminen, sillä nyt työttömänä ei ole rahaa enää tarjota ruokaa vieraille. Ystäväni kyllä tietävät tilanteen, mutta se ei ole heitä estänyt ottamasta kutsuja ja tarjoiluja vastaan.

Muistuttaa viime kesän tilannetta, jossa olin lasten kanssa mökillä kuukauden lomani ajan. Kutsuin sinne ystäväperheitä. He tulivat syömään ja juomaan ja lomailemaan useiksi päiviksi, jättivätpä joskus lapsensakin päiväksi minun hoitooni, jotta pääsivät aikuisten kesken viettämään laatuaikaa kaupunkiin. Eron jälkeen mökki jäi eksälle, ja nyt olen lasten kanssa kaupungissä kesän, koska kukaan ystäväperheistä ei ole kutsunut meitä omille mökeilleen tai edes pihalleen grillailemaan illaksi. Ystävät asuvat omakotitaloissa, me kerrostalossa nyt. Ystäväperheet reissailevat risteilyillä muiden ystäviensä kanssa. Kaikki tietävät tilanteeni, nyt seurani ei enää kelpaa kun eniten ystävien seuraa kaipaisin.

Voi 11, mulle tuli sun  viestistäsi tosi paha mieli! Tosi kurjaa! Tiedän, ettei empatia ratkaise mitään, mutta halusin, että tiedät myötätunnostani. Toivottavasti ystäväsi ymmärtävät ja näkevät tilanteesi. Olisiko sulla pokkaa vinkata grillijuhlatoiveestasi jollekulle heistä?

Minä olen tuollainen kurja ystävä, joka ei kutsu kotiinsa :( en koskaan kotoa oppinut sellaista tapaa ja itseasiassa en kutsunut kavereitakaan lapsuudenkotiini, kun jotenkin häpesin sitä. Sama tunne on siirtynyt aikuisuuteen, enkä jotenkin vaan osaa kutsua ketään. Tuntuu, ettei se kahvikupponen todellakaan riitä, kun toiset laittavat ekologisesti kestävät luomuruuat, joissa on terveellisyysnäkökulma viimeisen päälle huomioitu. Olen huithapeli, meillä on paljon vaatimattomampaa, enkä osaa ruokaakaan laittaa kovin hyvin. 

Ehkä se on huono itsetunto siis, mikä estää kutsumasta. Tunne, ettei itse yllä yhtä hyviin emännöinteihin. Yritän kyllä oppia siitä pois ja rennosti vaan ajattelematta kutsua rakkaat ihmiset meille.

Vastau ap:n kysymykseen: kyllä, kun sinä lopetat kutsumisen, jäät ennen pitkää itseksesi.

Älä kutsu, jos et itse halua. SInulla ei ole mitään velvollisuutta kutsua ketään. EIkä oikeutta tulla kutsutuksi.

Minä en kutsu ketään kotiini, melkein koskaan. Koska täällä on aina sotkuista ja en ole muutenkaan marttatyyppiä. Jos joku kutsuu luokseen, saatan kyllä mennä. Harvemmin kutsuja tulee. En niitä kaipaakaan. Mieluummin lähden ulos tai jonnekin tekemiseen yhdessä. Joudun olosuhteiden pakosta tuijottamaan oman kodin seiniä ihan liikaakin.

14 jatkaa vielä: muuten olen kyllä aktiivinen sosiaalisesti. Pidän yhteyksiä, soittelen, viestittelen, kyselen kaveria eri menoihin jne.

MInä taas en tykkää kovinkaan paljon sellaisesta, että kutsutaan johonkin pönötyskutsuille kerran kahdessa vuodessa, mutta muuten ei haluta ystävystyä tai olla yhteydessä, puhua asioita. Mitä tällaiset ihmiset - joita on paljon - haluavat ihmissuhteilta? Vain koristepaperinukkeja elämään, että voi näyttää omaavansa ystäviä, näin olen ajatellut.

Minulla on useampi ystävä, joitten kanssa puhun puhelimessa viikottain, vaikeistakin asioista kummankin puolelta, siksi heitä ystäviksi uskallankin sanoa. Mutta en näe heitä muuten kuin silloin kun minä kutsun kotiini, kahvilaan, ulos lounaalle, elokuviin. Silloinkin joudun odottamaan vastausta muutaman päivän - siitä syntyy aina sellainen tunne, että minun kanssani voi lähteä jonnekin jos ei tule parempaa tarjousta jostain muualta. Tai kanssani sovitaan jotain, mutta perutaan myöhemmin. Jos sinä et kutsu ystäviäsi minnekään vaan odotat kutsua, miten asian itse näet?

Ei kai ystävyyssuhteen kuulukaan olla mikään kauhea velvoite jota vain jaksetaan, koska on pakko? Se leipoo ja kutsuu kotiinsa joka tahtoo. Ne tulevat ketkä ehtivät. Joitain tavataan vaan kaupungilla. Joitain ei tavata ollenkaan.

Mutta jos ylipäätään haluat sosiaalisen elämän, on parasta vaan itse olla se reipas tyyppi joka kutsuu muut ja laittaa pöydän koreaksi. Ei muut kuitenkaan viitsi ikinä mitään.