Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huonosti syövä lapsi. Reissut yhtä tuskaa!
15.06.2013 |
Koulun syksyllä aloittava 6v lapsemme on tosi nirso, ollut pienestä asti. Kotiruoka kelpaa laidasta laitaan. Sitäkin tosin syö kovin vähän ja verkkaisasti mutta syö kuitenkin.
Uusien makujen suhteen tosi ennakkoluuloinen ja kesällä kun lähdetään jonnekin reissuun niin syömisestä ei tahdo tulla mitään. Maistaa vähän jotain ja juo. Suuri osa energiasta menee siihen syöttöprojektiin että söisi edes jotain:(
Kasvaa +2 käyrillä, joten mitenkään nälkiintynyt ei ole, juurikin kun kotiruokailu sujuu. Eskarillakin koko vuosi valitettiin huonoa syömistä.
Mikä tähän auttaisi? Väkisinkään ei voi syöttää? Muut lapsemme ovat ruokailujen suhteen täysin normaaleja.
Kommentit (18)
Minä olen sitä mieltä, että jos ei lapsi syö, niin olkoon syömättä, syököön sitten seuraavalla kerralla jos olisi enemmän nälkä. Ja yleensä se että lapsi ei syö onkin merkki siitä että nälkää ei oikein ole, ja parempi on että ei tyrkytä. Lihavia aikuisia tehdään niin että pakotetaan syömään silloin kun ei ole nälkä. En käsitä miksi siitä pitää stressata että jos lapsi ei joskus syö, kun kuitenkaan kasvussa ei ole mitään vikaa. Lapsi pärjää kyllä muutaman päivän hyvinkin pienellä, kunhan juo jotain ettei ihan kuivu kesähelteellä. Ei pikkulapsi ole syömättä kovin kauan jos nälkä tulee, ja varsinkin kun katsoo vierestä kerta toisensa jälkeen kun muut syö. Olen samaa mieltä kuin 2, että kaikki huomio pois lapsen syömisestä, ruokaa nokan eteen, ja syö sitten jos syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mahdollisimman vähän kiinnität asiaan huomiota. Pakko ja ahdistus vähentävät ruokahalua. Meillä on sääntönä, että uusia pitää haistaa, koskettaa ja maistaa pieni pala. Ruokapöydässä pitää istua, eikä saa mitää yök en syö -juttua puhua. Syödä ei ole pakko. Näillä tavoilla on kohtuullinen ruokavalio.
Määrät on pieniä, mutta tyttö 5 on 116 cm ja 18 kg.
Jos lapsi ei syö nyt, hän syö joskus myöhemmin. Lopettakaa se ruuan kanssa hösääminen ja tuputtaminen ihan kokonaan, syökää itse ja nauttikaa ruuasta. Ei se lapsi parin viikon syömättömyyteen kuole, tosin ei pelkillä herkuillakaan sitten mennä. Juotavaa tarpeeksi, kyllä se nälkä sieltä tulee. Tappelu tekee hänestä entistä enemmän syömishäiriöisen!
Mä olin pienenä tuollainen ja jo päiväkodista mieleen on jäänyt useita ruokailuja, jolloin pakottamista on ollut hoitajien puolelta. Ala-asteella sama jatkui, sielläkin istuin lähes aina vikana ruokalassa ja söin, söin ja itkin, itkin ja söin. Kun ruokalaan tuli jossakin vaiheessa, ehkä kun olin neljännellä luokalla, jäteastia, uskalsin kipata sinne sapuskat. Pääsin lähtemään siis ruokalasta muiden kanssa jäämättä keittäjien silmätikuksi.
Älä siis pakota, älä millään tavalla, siitä ei ainakaan tule hyvä ja siitä jää traumoja pitkään. Käy myös opettajan kanssa puhumassa asiasta jos siltä näyttää ja katsot sen verran vain perään, että lapsi syö terveellisesti ja monipuolisesti sen vähän mitä syö. Nykyään syön hyvin, kaikki menee (lähes) ja ongelmia ei ole ollut syömisessä sen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:38"]
Jos syömistilanteessa hössätään kauheasti syömisestä, siitä tulee vielä ahdistavampi. Mun mielestä kannattaa sopia säännöt, miten pöydässä toimitaan ruokailutilanteen ulkopuolella ja olla sitten kiinnittämättä kauheasti huomiota lapsen syöntiin.[/quote]
Samaa mieltä. Meillä on tosi pieniruokainen ja nirso poika. Asia on lähivuosina helpottunut kun olemme täysin lopettaneet hössöttämisen. Kun paino on nykyisin ihan ok, niin ei todellakaan ole mitään hätää vaikka lapsi ei viikona aikana söisi juuri mitään. Stressi on hävinnyt kaikilta ja ruokailutilanteet ovat mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvaa +2 -käyrillä ja olet huolestunut syömisestä? En edes viitsi kommentoida.
t. oikeasti huonosti syövän lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:24"]
Kasvaa +2 -käyrillä ja olet huolestunut syömisestä? En edes viitsi kommentoida.
t. oikeasti huonosti syövän lapsen äiti
[/quote]
Minullakin pisti tuo silmään. Siis jos sekä paino että pituus ovat +2:lla, niin tuohan tarkoittaa että lapsi on ikäisekseen sekä pitkä että painava pituuteen suhteutettuna. Ehkä ap kuitenkin tarkoitti että normipainoinen pitkä lapsi, koska aloitus on tosi kumma jos lapsi on huomattavan ylipainoinen (+2).
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:24"]
Kasvaa +2 -käyrillä ja olet huolestunut syömisestä? En edes viitsi kommentoida.
t. oikeasti huonosti syövän lapsen äiti
[/quote]
Samaa kanssa katselin, kun itsellä kaikki neljä olleet miinuskäyrillä. t. 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:24"]
Kasvaa +2 -käyrillä ja olet huolestunut syömisestä? En edes viitsi kommentoida.
t. oikeasti huonosti syövän lapsen äiti
[/quote]
Just. Täälläkin -2,5 SD-käyrällä kasvava tapaus...
Minulla on huonosti syövä 5-vuotias. Tuleva ulkomaanmatka mietityttää, koska yksi keskeinen osa matkailua on paikalliseen ruokaan tutustuminen. Tuo "syö kun syö" -asenne toteutunee siis niin, että lapsi syö tuttuun tapaansa ranskanperunaa, patonkia ja pastaa kaksi viikkoa pääruoaksi. Herkut kelpaa kyllä, joten jälkiruokaa vetää kaksin käsin sekä jäätelöä, kakkuja yms. joita muu perhe syö taatusti joka päivä, lomalla kun ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Huonosti syövällä lapsella voi olla ihan fyysinen ongelma, jolloin syöminen tuntuu pahalta. Kyse ei siis välttämättä ole nirsoudesta.
Meillä huonosti syöminen alkoi huomaamattoman pikkuhiljaa siitä, kun refluksilääkitys purettiin ja jätettiin pois n. 4vuotiaana. Tajusimme siis jälkikäteen tämän, koska syöminen vaikeutui niin pikkuhiljaa.
Onko ap teidän lapsella ollut missään vaiheessa mitään refluksioireita? Vaikea/tyytymätön vauva? Epämäärisiä pukluja tai nieleskelyä? Uniongelmia? Koliikkia?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:51"]
Minulla on huonosti syövä 5-vuotias. Tuleva ulkomaanmatka mietityttää, koska yksi keskeinen osa matkailua on paikalliseen ruokaan tutustuminen. Tuo "syö kun syö" -asenne toteutunee siis niin, että lapsi syö tuttuun tapaansa ranskanperunaa, patonkia ja pastaa kaksi viikkoa pääruoaksi. Herkut kelpaa kyllä, joten jälkiruokaa vetää kaksin käsin sekä jäätelöä, kakkuja yms. joita muu perhe syö taatusti joka päivä, lomalla kun ollaan.
[/quote]
Voi taivas onpas kamalaa jos elää kaksi viikkoa vuodessa hötöllä, tuskin kuolee aliravitsemukseen, minusta kodin ulkopuolisen lomailun tarkoitus on rentotuminen niin lasten kuin aikuisten.
Ihan terveitä urheilullisia, tosi terveellistä ruokavaliota noudattavia nuoria aikuisia on meillä kasvanut vaikka 2- 10v ovat lomamatkoilla eläneet pari viikkoa vuodessa cocacolalla, ranskalaisilla ja jäätelöllä. Ulkomaiden muihinkin eväisiin ovat oppineet tutustumaan ja niistä nauttimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on nirso lapsi, mutta syö kyllä eteen laitettavan ruoan. mun pakottaminen on, että 1 haarukallinen tai lusikallinen pitää syödä. Sen jälkeen ei tarvitse syödä mitään.Kyllä lapsi syö jos on oikeasti nälkä. Viimeistään seuraavalla aterialla. Aika monessa paikassa annetaan naposteltavia ym. mistä lapsi saa turhaa energiaa. Samat ihmiset ihmettelee miksiköhän lapseni ei syö.
Minäkin sanon, että syö kun syö. Jos ei reissussa ruuat maista, niin syököön jäätelöä ja kakkuja kahvilassa. Kai ne kuitenkin kelpaavat?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:51"]
Minulla on huonosti syövä 5-vuotias. Tuleva ulkomaanmatka mietityttää, koska yksi keskeinen osa matkailua on paikalliseen ruokaan tutustuminen. Tuo "syö kun syö" -asenne toteutunee siis niin, että lapsi syö tuttuun tapaansa ranskanperunaa, patonkia ja pastaa kaksi viikkoa pääruoaksi. Herkut kelpaa kyllä, joten jälkiruokaa vetää kaksin käsin sekä jäätelöä, kakkuja yms. joita muu perhe syö taatusti joka päivä, lomalla kun ollaan.
[/quote]
No onhan ne herkutkin paikallista ruokaa :) Kun oltiin Turkissa, niin kyllä baklava maistui meidän nirsoilijalle. Sai syödä.
Just tultiin reissusta ja 2v söi siellä lähinnä ranskalaisia ja mehujäätä. So what, ei maailma siihen kaadu että lomalla syö vähän hassusti!
Alue: Aihe vapaa
Mä en usko, että sille voi oikein tehdä mitään. Jos syömistilanteessa hössätään kauheasti syömisestä, siitä tulee vielä ahdistavampi. Mun mielestä kannattaa sopia säännöt, miten pöydässä toimitaan ruokailutilanteen ulkopuolella ja olla sitten kiinnittämättä kauheasti huomiota lapsen syöntiin.
Se, miten kukin maut maistaa, on hirveän yksilöllistä eikä siihen oikein pakko auta. Ruokailutilanteesta tulee helposti vallankäyttötilanne. Nämä ovat hankalia asioita, et ole ollenkaan ainoa, joka tällaisten asioiden kanssa painii.