Miksi suomalaiset lapset ovat erilaisia kuin muut maailman lapset?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 12:08"]

Tämä menee vähän aiheen vierestä, mutta...

Minusta Suomessa on jotenkin tosi ahdistava äitikulttuuri. Kaikkien oletetaan jäävän kotiin ainakin kolmeksi vuodeksi, vaikka meillä on Euroopan korkeakoulutetuimmat naiset ja erittäin feminiiniset miehet (= suostuvat hoivaamaan lapsia, loistava juttu). Kaikkien pitää imettää, joskus jopa äidin terveys on vaakalaudalla tämän vuoksi, ja hankalan + rajoittavan imetysdieetin noudattamista vuoden verran pidetään normaalina. Kestovaipat, perhepedit ym. ovat normi nekin, ja vauvan asentoa nukkuessa(!) kytätään ihan valtion voimin (= neuvola).

Kävin eilen vauvani kanssa tämän 2kk neuvolassa. Terveydenhoitaja näytti minulle muutamia liikesarjoja, joita kutsuttiin hienosti "vuorovaikutustanssiksi". Ensin nauratti, sitten ahdistuin: miksi vauvan kanssa liikkumisesta + seurustelustakin pitää tehdä sitä samaa suorittamista?? Tuo "tanssi" oli vielä nelisen vuotta sitten "vauvatusta" ja sitä ennen luoja ties mitä. Terkkari ihasteli kyllä että onpas vauvani kiinnostunut juttelemaan ja kirjasikin, että hienosti on vuorovaikutuksessa...eli onko tuollaiselle "tanssille" nyt sitten edes tarvetta? Yksi asia lisää "to do"-listalle...

Tuo tanssi on vain yksi esimerkki, mutta siinä on jotain niin olennaista suomalaisuudesta: verhoa se hauskan nimen taakse, mutta lopulta kyse on suorittamisesta (tarkasti laskettuine liikkeineen, oli siis ihan tietty lukumäärä per liike).

[/quote]

Se kauhea vauvan nukkumisasennon (!!!) kyttäys valtiovallan taholta on johtanut siihen, että kätkytkuolemien määrä on saatu laskemaan huimasti. Eikö ole kaaaameaa???!?!?!? Vähän sama kuin törkeä Suomen Poliisi valvoo, että turvavöitä käytään ja nykyään on lapsilla turvaistuimetkin :((( oli ne niin paljon kivempia ne 60-70-luvun liikennekuolematilastot snif. Eläköön individualismi!

En tajua valitusta vauvatanssistakin - ota nyt ilo irti elämästä vauvan kanssa ja siitä, että elät järjestäytyneessä yhteiskunnassa, joka HALUAA pitää sinut ja vauvasi hyvinvoivina ja elossa! Ja tanssi lapsesi kanssa niin paljon kuin haluat ja nauti!

Imetys on jokaisen henkilökohtainen valinta ja ainakin omassa tuttavapiirissä korviketta annetaan yleisesti joko lisämaitona tai yksinomaan kun imetys ei ole syystä tai toisesta onnistunut. Jälleen kerran kuitenkin täällä meillä tiedetän, että äidinmaito olisi parasta ravintoa vastasyntyneelle ja jos äiti pystyy imettämäään, olisi se aika hullua maksaa ennemmin teollisesta korvikkeesta. Onneksi terveysosaaminen rulaa tässä asiassa enemmän kuin vaikkapa ylikansallisten yhtiöiden markkinointikoneiston luomat harhat korvikkeiden "paremmuudesta". Onhan tätäkin nähty - Nestlen korvikepulveri on tappanut aikanaan Afrikassa vauvoja, kun tietämättömät äidit sekoittivat pulveria likaiseen juomaveteen, vauvansa parasta ajatellen :( 

Ienet on murheet ja typerää syyllistyä faktoista ja siitä, että yhteiskunnassamme vielä pidetään pienimmistäkin huolta ihan valtiovallan taholta. Minä kun luulin sen aina olevan hyvinvointiyhteiskunnan mttari...

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:07"]

Mistä sulla on käsitys että esim.3-vuotiaaksi kotona hoidetuilla lapsilla ei olisi muita läheisiä aikuiskontakteja kuin äiti? Enemmän mä ehdin kuskata lasta ympäriinsä hoitovapaalla ja esim.mummin luona oltiin ainakin kerran pari viikossa. Nyt kun olen töissä, hyvä jos kerran kuussa ehditään tapaamaan. 

[/quote]

Ihan kiva, jos joillakin lapsilla on muutamia muitakin aikuiskontakteja omien vanhempien lisäksi. Näin ei nyt kuitenkaan ole kaikilla kouluikään tai päiväkoti-ikään asti kotona hoidetuilla lapsilla.

Se mitä Suomesta puuttuu, on se "koko kylä kasvattaa" -mentaliteetti ja tämän väitän näkyvän haitallisesti suomalaisissa nuorissa ja lapsissa. Vanhemmatkin loukkaantuvat verisesti (ei nyt ihan aina tietenkään), jos naapuri tai ihan tuntematon puuttuu lapsen käytökseen kaupassa, rannalla, ravintolassa tms.

Asun Italiassa ja täältä puuttuu TÄYSIN ne velttona, tylsistyneinä ja röyhkeinä esim. ostareilla roikkuvat teinit. Nuoret eivät juo itseltään tolkkua pois 13-vuotiaasta asti joka viikonloppu, vaan saattavat istuskella perhetuttujen kanssa kahvilla lauantai-iltana kaupungin keskustassa. Kuka suomalainen teini lähtisi viikonloppuiltana mielellään, iloisena ja tyytyväisenä isän työkaverin kanssa jäätelölle eikä yhtään nolostelisi vaikka koulukaverit näkevät?

Täällä lapset lähtevät mukaan lähes mihin tahansa mihin vanhemmatkin menevät. Ei kukaan katso kieroon, jos aikuisten illanviettoon ottaa mukaan 2-vuotiaan. Häntä hemmotellaan, sylitellään, leikitetään. Olin vasta viime viikonloppuna tällaisessa illanvietossa, missä ensin poimittiin ison porukan kesken kirsikoita ja illalla kokattiin jättimäinen ateria, juotiin viiniä ja nautittiin olostamme. Mukana yhden perheen 2-vuotias ja 4-vuotias. Äiti ja isäkin saivat vähän vapaata aikaa, kun hoitajia oli se parisenkymmentä kappaletta. Kun pienintä alkoi kymmenen maissa väsyttää, hänet peiteltiin sohvalle nukkumaan ja juhlat jatkuivat.

Kuka tahansa kyläläisistä antaa koululaiselle kyydin kotiin, jos bongaa hänet reppu selässä bussipysäkin vierellä koulun loputtua, saattavat vaikka tarjota limun kahvilassakin. 

Ja jos kuka tahansa näkee lapsen pahanteossa, niin ilman muuta oletetaan, että tämä aikuinen puuttuu asiaan. Olisi ihan pöyristyttävää ajatella, että ei kuulu minulle.

Ja lopputulos on, että lapset ja nuoret ovat sosiaalisia, tyytyväisiä ja iloisia ja enimmäkseen tällaisia aikuisiakin heistä kasvaa.

Ja äidit täällä palaavat töihin viimeistään 3 kk:n päästä synnytyksestä. Suurimmalla osalla ei todellakaan ole varaa pysytellä kotona. Meidän kylällä eräs yrittäjäperheen äiti istui lasitavarapuodissaan 2 viikkoa synnytyksestä, vauvahälytin vieressään. Toki suurimmalla osalla on ne tiiviit apujoukot, äidit, anopit, sisaret jne. Ja näiden hoitoon vauva yleensä meneekin sitten kun äiti palaa töihin, usein tekemään lyhennettyä työpäivää, ja täällähän on tapana pitää se keskipäivän siestakin, joten keskellä päivääkin on mahdollisuus imettää vauva.

Pointtina siis, että suomalainen lapsenkasvatus tai perhe-elämä ylipäätään on lähtenyt ihan väärille urille. Suomalainen lapsiperhe ei oikein ole tervetullut minnekään, minkä seurauksena lapset eivät opi ns. käyttäytymään julkisilla paikoilla, isoissa juhlissa tms., jonka seurauksena lapsiperheet ovat vielä epätoivotumpia vieraita ja lapset senkun epäsosiaalistuvat epäsosiaalistumistaan.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:07"]

Mistä sulla on käsitys että esim.3-vuotiaaksi kotona hoidetuilla lapsilla ei olisi muita läheisiä aikuiskontakteja kuin äiti? Enemmän mä ehdin kuskata lasta ympäriinsä hoitovapaalla ja esim.mummin luona oltiin ainakin kerran pari viikossa. Nyt kun olen töissä, hyvä jos kerran kuussa ehditään tapaamaan. 

[/quote]

Ihan kiva, jos joillakin lapsilla on muutamia muitakin aikuiskontakteja omien vanhempien lisäksi. Näin ei nyt kuitenkaan ole kaikilla kouluikään tai päiväkoti-ikään asti kotona hoidetuilla lapsilla.

Se mitä Suomesta puuttuu, on se "koko kylä kasvattaa" -mentaliteetti ja tämän väitän näkyvän haitallisesti suomalaisissa nuorissa ja lapsissa. Vanhemmatkin loukkaantuvat verisesti (ei nyt ihan aina tietenkään), jos naapuri tai ihan tuntematon puuttuu lapsen käytökseen kaupassa, rannalla, ravintolassa tms.

Asun Italiassa ja täältä puuttuu TÄYSIN ne velttona, tylsistyneinä ja röyhkeinä esim. ostareilla roikkuvat teinit. Nuoret eivät juo itseltään tolkkua pois 13-vuotiaasta asti joka viikonloppu, vaan saattavat istuskella perhetuttujen kanssa kahvilla lauantai-iltana kaupungin keskustassa. Kuka suomalainen teini lähtisi viikonloppuiltana mielellään, iloisena ja tyytyväisenä isän työkaverin kanssa jäätelölle eikä yhtään nolostelisi vaikka koulukaverit näkevät?

Täällä lapset lähtevät mukaan lähes mihin tahansa mihin vanhemmatkin menevät. Ei kukaan katso kieroon, jos aikuisten illanviettoon ottaa mukaan 2-vuotiaan. Häntä hemmotellaan, sylitellään, leikitetään. Olin vasta viime viikonloppuna tällaisessa illanvietossa, missä ensin poimittiin ison porukan kesken kirsikoita ja illalla kokattiin jättimäinen ateria, juotiin viiniä ja nautittiin olostamme. Mukana yhden perheen 2-vuotias ja 4-vuotias. Äiti ja isäkin saivat vähän vapaata aikaa, kun hoitajia oli se parisenkymmentä kappaletta. Kun pienintä alkoi kymmenen maissa väsyttää, hänet peiteltiin sohvalle nukkumaan ja juhlat jatkuivat.

Kuka tahansa kyläläisistä antaa koululaiselle kyydin kotiin, jos bongaa hänet reppu selässä bussipysäkin vierellä koulun loputtua, saattavat vaikka tarjota limun kahvilassakin. 

Ja jos kuka tahansa näkee lapsen pahanteossa, niin ilman muuta oletetaan, että tämä aikuinen puuttuu asiaan. Olisi ihan pöyristyttävää ajatella, että ei kuulu minulle.

Ja lopputulos on, että lapset ja nuoret ovat sosiaalisia, tyytyväisiä ja iloisia ja enimmäkseen tällaisia aikuisiakin heistä kasvaa.

Ja äidit täällä palaavat töihin viimeistään 3 kk:n päästä synnytyksestä. Suurimmalla osalla ei todellakaan ole varaa pysytellä kotona. Meidän kylällä eräs yrittäjäperheen äiti istui lasitavarapuodissaan 2 viikkoa synnytyksestä, vauvahälytin vieressään. Toki suurimmalla osalla on ne tiiviit apujoukot, äidit, anopit, sisaret jne. Ja näiden hoitoon vauva yleensä meneekin sitten kun äiti palaa töihin, usein tekemään lyhennettyä työpäivää, ja täällähän on tapana pitää se keskipäivän siestakin, joten keskellä päivääkin on mahdollisuus imettää vauva.

Pointtina siis, että suomalainen lapsenkasvatus tai perhe-elämä ylipäätään on lähtenyt ihan väärille urille. Suomalainen lapsiperhe ei oikein ole tervetullut minnekään, minkä seurauksena lapset eivät opi ns. käyttäytymään julkisilla paikoilla, isoissa juhlissa tms., jonka seurauksena lapsiperheet ovat vielä epätoivotumpia vieraita ja lapset senkun epäsosiaalistuvat epäsosiaalistumistaan.

[/quote]

Tämä on varmaan totta, tuollainen kulttuuri Suomessta puuttuu täysin. Mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, milloin äidit töihin menevät. Kuten sanottua, vähemmän minä ehdin lasta sosiaalistaa nyt työssäollessa verrattuna siihen, kun olin vapaalla hänen kanssaan ja kyläilimme ja tapasimme hmisiä paljon (enemmän kuin nyt). Nyt se elämä on valtaosin sitä työ-hoitopaikka-rumbaa ja kiireisiä arki-iltoja vain oman ydinperheen kesken. Eipä mun töihinpaluu muuttanut arkeamme hersyväksi italialaisjuhlaksi.

Ainakin se, mitä vauvan neurologisesta kehityksestä tiedetään, tukee sitä, että ero äidistä/ensisijaisesta hoitosuhteesta on vauvalle vahingollista. Vauvahan ei ymmärrä aikaa, joten ero tuntuu aina lopulliselta.

Nyt on kyllä sen luokan väite, että alkaisi kaivata tutkimuslinkkejä tueksi.

Onpa ihmeellistä syyllistämistä :)

Näyttäkää ne tilastot joissa kerrotaan miten kotihoidetut ovat jotenkin huonompi osaisempia, pärjäävät huonommin kuin muut jne.

Ja mikä ihmeen pyhä äiti? Vaikka yleensä se on äiti joka on kotona (miehillä vain on yleensä parempi palkka) ei tarkoita sitä, että äiti linnoittautuu kotiin lastensa kanssa.

Jos te itse teette niin, älkää olettako että muut ovat samanlaisia.

Voin iloisesti väittää, että omat kotihoidetut muksut ovat sosiaalisempia kuin moni päiväkodissa hoidettu lapsi. Se päiväkotikaan kun ei takaa sitä, että lapsesta tulee sosiaalinen.

Minä en todellakaan ole ainoa aikuinen lasten elämässä, heillä on isä, isovanhemmat, tädit, sedät, enot, kummit, minun ja mieheni kaverit! Uskokaa pois, hekin ovat ottaneet meidän lapset osaksi heidän elämäänsä.  Me näemme muita ihmisiä monta kertaa viikossa. Joko minä kuljen lasten kanssa, tai joku tulee meille. Tai joku hakee lapsia heille leikkimään ilman minua :)

Lapset käyvät kerhoissa, harrastavat jne. Vanhin menee esikouluun syksyllä. Tulee pärjäämään vallan mainiosti :)

Minne sitä pitäisi sitten parin kuukauden ikäinen vauva laittaa hoitoon? Päiväkotiin ei saa. Ne mummot, anopit, tädit ja sisaret kun ovat myös päivät töissä. Olisiko minun pitänyt ottaa vauva toimistoon mukaan? Kaupan kassakin voisi laittaa Seuraava kassa, olkaa hyvä -kyltin, kun kassapöydän alla nukkuvalle vauvalle tulee nälkä ja on imetysaika.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 13:56"]

Minne sitä pitäisi sitten parin kuukauden ikäinen vauva laittaa hoitoon? Päiväkotiin ei saa. Ne mummot, anopit, tädit ja sisaret kun ovat myös päivät töissä. Olisiko minun pitänyt ottaa vauva toimistoon mukaan? Kaupan kassakin voisi laittaa Seuraava kassa, olkaa hyvä -kyltin, kun kassapöydän alla nukkuvalle vauvalle tulee nälkä ja on imetysaika.

[/quote]

Ei muuta kuin lisää perhepäivähoitajia ja vauvat sinne riviin ;)

Sinänsä vähän nurinkurista.

Äitejä jopa syyllistetään siitä, etteivät vie vauvaa hoitoon eivätkä saisi olla etusijalla pienen lapsensa elämässä. Mutta mutta. Miksi joku ulkopuolinen ihminen sitten kelpaa siihen hommaan? Eihän pientä vauvaa voi töihin viedä tai päiväkotiin. Ja yleensä lähisukulaisetkin joutuu käymään itsekin töissä.

Eli hoitaja kotiin? Noh, miten sitten tuo auttaa asiaa? Lapsi saa joka tapauksessa sen ensisijaisen hoitajan johon kiintyy. Miksi se ensisijainen hoitaja ei saisi olla äiti ilman syyllistämistä. Kun kerran on muuallakin äiti tuupannut lapsensa jonkun muun hoiviin ja lähtenyt töihin? Niin kait nyt täälläkin ensisijaisen hoitajan pitää olla joku muu kuin äiti?  o.O 

Miten esim. joku täti olisi erilaisempi hoitaja kuin lapsen äiti? Eihän sekään takaa mitään sosiaallistumista.

Muistan lasteni ollessa pieniä kuinka moni lähipiiristä oli minusta huolissaan, kun en ottanut sitä omaa aikaa. En minä halunnut! Halusin olla sen hyvältä tuoksuvan, lämpöisen vauvani kanssa. Otin vauvan mukaan ravintolaan syömään, punttisalille, kahvilaan... Pikkuhiljaa lähipiiri tottui tähän. Mutta aika paljon ensin painostettiin jättämään vauva hoitoon ja lähtemään yksin. Minä taas halusin olla sekä vauvani että mieheni kanssa pitämässä hauskaa.

Kuka suomalainen teini lähtisi viikonloppuiltana mielellään, iloisena ja tyytyväisenä isän työkaverin kanssa jäätelölle eikä yhtään nolostelisi vaikka koulukaverit näkevät?

Näkee noita vaikka kuinka, mutta porukka haluaa nähdä vain sen minkä haluaa nähdä...ainakin täällä maaseutukaupungissa. 

Suomalaiset äidit eivät ole kotona lasten takia vaan itsensä. en ole missään muualla maailmassa nähnyt niin vanhempiaan kohtaan epäkunnioittavasti käyttäytyviä lapsia. Suomessa muut äidit kyselevät siellä käydessämme että miten mulla on niin hyvä suhde lapsiini eikä teinit hypi silmille. Siinä pohdittavaa, mitä jos välillä oikeasti eläisitte niinkuin perheet eikä niinkuin pienet yksiköt perheen sisällä. /on minä, on sinä, on lapset mutta ei ole meitä. Jokainen puhuu vaan siitä mihin itsellä on oikeus. Surullista.

Suomessa on ainakin pisa-tutkimusten mukaan myös hyvin älykkäät lapset. Varhainen vuorovaikutushan on erityisen tärkeää älyllisen kehityksen kannalta.

Hehehehe, vai ei ole murrosikää ja sen ongelmia muualla maailmassa, heheheheh. Aika sokeaa nähdä se vain Suomessa. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 16:23"]

Hehehehe, vai ei ole murrosikää ja sen ongelmia muualla maailmassa, heheheheh. Aika sokeaa nähdä se vain Suomessa. 

[/quote]

PS. omat lapseni ovat olleet murrosiässä helppoja, kuten minä itsekin, mutta ei se johdu kasvatuksesta, vaan omasta luonteesta. Vanhin veljeni oli vaikea omalla tavallaan.