Miksi suomalaiset lapset ovat erilaisia kuin muut maailman lapset?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:25"]

Miksi Suomessa lapsi vaatii äidin keskeytyksetöntä läsnäoloa ensimmäisten elinvuosiensa ajan, mutta muualla maailmassa äitiyslomat ovat vain joitain viikkoja minkä jälkeen äiti palaa töihin?

Miksi Suomessa nuoret voivat niin huonosti, vaikka heitä on pääsääntöisesti hoidettu tuon "äiti aina läsnä"-mantran mukaan?

[/quote]

Siksi, kun muualla maailmassa ei äidit yleensä käy töissä.

Siksi, kun esim. kehitysmaissa vauvat roikkuvat äitinsä mukana töissäkin, eli mitään äitiyslomaa ei ole keksittykään.  Se on vain länsimaisten virkanaisten ilo.

Entä mistä alkaen vauvat ovat alkaneet olla aina äidin keskeytymättömän läsnäolon keskipisteenä? Vielä 1960-luvulla maalaislapset saivat olla aika paljon keskenään, ja luultavasti kaupungeissakin. Se ikäluokka ei tosin ole ollut nuori enää pitkään aikaan, mutta huonosti nekin voivat.

Tilastoista en tiedä, mutta minusta suomalaiset lapset ovat pääasiassa onnellisia, iloisia, hyvä käytöksisiä ja saavat hyvää koulutusta ja ovat jopa kauniita.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:52"]

Sulla on selvästi jotain hoitovapaata vastaan, kun haluaisit selittää sillä suunnilleen kaikki yhteiskunnan epäkohdat.

[/quote]

Ei minulal ole mitään vuosikausien hoitovapaita vastaan. Mietin vain että palvelevatko ne pohjimmiltaan lasten vai äitien tarpeita? Tämä siis mitenkään äitien tarpeita väheksymättä. Tokihan nekin pitää ottaa huomioon.

Yritätkö sä ap oikeesti väittää, että vauvoille on vain hyväksi irtaantua äidistään hyvissä ajoin???

:D

Suomessa maailman onnellisimmat äidit!

Melko monessa maassa on kotiäitiys lapsen aikuisikään asti paljon yleisempää kuin Suomessa. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:52"]

Sulla on selvästi jotain hoitovapaata vastaan, kun haluaisit selittää sillä suunnilleen kaikki yhteiskunnan epäkohdat.

[/quote]

Ei minulal ole mitään vuosikausien hoitovapaita vastaan. Mietin vain että palvelevatko ne pohjimmiltaan lasten vai äitien tarpeita? Tämä siis mitenkään äitien tarpeita väheksymättä. Tokihan nekin pitää ottaa huomioon.

[/quote]

Mä oon itse ollut päiväkodeissa ja ryhmiksissä töissä, ja sanoisin, että pääsääntöisesti ainakin alle 2-vuotiailla lapsilla on niissä aika ikävää.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:54"]

Tilastoista en tiedä, mutta minusta suomalaiset lapset ovat pääasiassa onnellisia, iloisia, hyvä käytöksisiä ja saavat hyvää koulutusta ja ovat jopa kauniita.

[/quote]

Ovaat minunkin mielestäni onnellisia, iloisia, hyväkäytöksisiä ja saavat hyvää koulutusta.

Ovat toki kauniitakin niin kuin lapset muissakin maissa.

Viimeistä en kuitenkaan tajunnut. 

Jotenkin heikkojärkinen lisäys...?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:55"]

Yritätkö sä ap oikeesti väittää, että vauvoille on vain hyväksi irtaantua äidistään hyvissä ajoin???

:D

[/quote]

En tiedä. Ehkä on mahdollista että lapselle ei olekana pahaksi jos elämässään on muitakin tuttuja, läsnäolevia , rakastavia aikuisia kuin vuosien ajan ehdottomana ykkösenä "Pyhä Äiti"?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:56"]

Mä oon itse ollut päiväkodeissa ja ryhmiksissä töissä, ja sanoisin, että pääsääntöisesti ainakin alle 2-vuotiailla lapsilla on niissä aika ikävää.

[/quote]

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Ikinä en omaa lastani sellaiseen laittaisi. _Ap

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:55"]

Yritätkö sä ap oikeesti väittää, että vauvoille on vain hyväksi irtaantua äidistään hyvissä ajoin???

:D

[/quote]

En tiedä. Ehkä on mahdollista että lapselle ei olekana pahaksi jos elämässään on muitakin tuttuja, läsnäolevia , rakastavia aikuisia kuin vuosien ajan ehdottomana ykkösenä "Pyhä Äiti"?

[/quote]

Ainakin se, mitä vauvan neurologisesta kehityksestä tiedetään, tukee sitä, että ero äidistä/ensisijaisesta hoitosuhteesta on vauvalle vahingollista. Vauvahan ei ymmärrä aikaa, joten ero tuntuu aina lopulliselta.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:56"]

Melko monessa maassa on kotiäitiys lapsen aikuisikään asti paljon yleisempää kuin Suomessa. 

[/quote]

Sellaisiakin maita on. Mutta paljon vähemmän kuin sellaisia maita joissa lapsi ei todellakaan ole vain äidin (ja satunnaisesti hetkittäin isän) hoivissa kolmivuotiaaksi asti.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:56"]

Mä oon itse ollut päiväkodeissa ja ryhmiksissä töissä, ja sanoisin, että pääsääntöisesti ainakin alle 2-vuotiailla lapsilla on niissä aika ikävää.

[/quote]

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Ikinä en omaa lastani sellaiseen laittaisi. _Ap

[/quote]

Vaan minne laittaisit?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:01"]

Vaan minne laittaisit?

[/quote]

Me olemme hoitaneet lapset kotona preschooliin asti.

Kaikilla ei kuitenkaan ole samaa mahdollisuutta ja näyttää siltä ettei sillä ole vaikutusta lasten hyvinvointiin.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:55"]

Yritätkö sä ap oikeesti väittää, että vauvoille on vain hyväksi irtaantua äidistään hyvissä ajoin???

:D

[/quote]

En tiedä. Ehkä on mahdollista että lapselle ei olekana pahaksi jos elämässään on muitakin tuttuja, läsnäolevia , rakastavia aikuisia kuin vuosien ajan ehdottomana ykkösenä "Pyhä Äiti"?

[/quote]

Mistä sulla on käsitys että esim.3-vuotiaaksi kotona hoidetuilla lapsilla ei olisi muita läheisiä aikuiskontakteja kuin äiti? Enemmän mä ehdin kuskata lasta ympäriinsä hoitovapaalla ja esim.mummin luona oltiin ainakin kerran pari viikossa. Nyt kun olen töissä, hyvä jos kerran kuussa ehditään tapaamaan. Kummitäti sattui olemaan hoitovapaalla samaan aikaan, joten tavattiin myös kerran pari viikossa porukalla äidit ja lapset. Sama juttu isän kanssa - kun olin koko päivän lapsen kanssa, isä otti vastuun lapsen kanssa olemisesta illalla melkein yksinomaan. Nyt kun ollaan molemmat töissä, illat ovat hektisiä ja lapsi saa vähemmän iskä-aikaa, kun haluan minäkin joskus lastani hoitaa ja tavata - isän aika lapsen kanssa käytännössä siis puolittui. Mun kokemus on siis ihan päinvastainen kuin yllä oleva kirjoitus.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:55"]

Yritätkö sä ap oikeesti väittää, että vauvoille on vain hyväksi irtaantua äidistään hyvissä ajoin???

:D

[/quote]

En tiedä. Ehkä on mahdollista että lapselle ei olekana pahaksi jos elämässään on muitakin tuttuja, läsnäolevia , rakastavia aikuisia kuin vuosien ajan ehdottomana ykkösenä "Pyhä Äiti"?

[/quote]

Ainakin se, mitä vauvan neurologisesta kehityksestä tiedetään, tukee sitä, että ero äidistä/ensisijaisesta hoitosuhteesta on vauvalle vahingollista. Vauvahan ei ymmärrä aikaa, joten ero tuntuu aina lopulliselta.

[/quote]

Kehitysmaissa lapset ovat vanhempien mukana töissä. Niissä ei päiväkoteja tunneta. Tässä myös jotain tilastoa: http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2005/tiedote_058_2005-10-25.html

Goolettamalla löydät paljonkin tietoa siitä, että Suomessa naisten työssäkäynti on maailmassa yleisimmästä päästä. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 09:49"]

Juha Siltala on kirjoittanut kirjan, jota en ole vielä lukenut, mutta kuuntelin Siltalan haastattelun radiossa. Hänellä on ihan toisenlaiset käsitykset kuin ap:lla, tosin heitä erottaa myös se, että Siltala on tutkinut asiaa, ap taas heittelee asioita mutun perusteella.

http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510385814

[/quote]

Olen lukenut sen kirjan; Nuoriso , mainettaan parempi ja siinä SIltala itse asiassa on samoilla linjoilla ap:n kanssa. Hän ei näe vuosien kiinteää kaksinapaista äiti-lapsisuhdetta hyvänä lapsen psykososialaiselle kehitykselle. 

[/quote]

Niin ajatella. Sodissakin kun nuoret miehet ovat kuolemassa, huutavat äitiä viimeisinä sanoinaan. Äiti se on ihmiselle myös vanhana se, jota muistellaan (äitini 82v ja puhuu paljon omasta äidistään).

Kyllä pitäisi saada lapset riistettyä äkkiä äidiltään pois, ettei vain äiti tulisi kovin tärkeäksi lapsille.

Minusta on ihanaa, että sain hoitaa itse omat lapseni ja lapset ovat hyvin pärjänneet maailmassa ja kertomansa mukaan sanovat, että heillä oli hyvä lapsuus. He ovat juuri niitä nuoria, joilla menee todella hyvin

Kyllä meistä tuli ihan kunnollisia nuoria ja hyvinkoulutettuja aikuisia vaikka äitimme meidät "unohti" kotiin ja lähti työelämään meidän ollessa vain puoli vuotta vanhoja... Kivittäkää. Isäkin teki paljon töitä. Hylkiöiöitä siis Suomen mittakaavan mukaan.

Meillä on ja oli TODELLA rakastavat vanhemmat. Olemme TODELLA läheisiä:). EI traumoja. Kotona oli hoitaja, myös isovanhemmat osallistuivat jonkin verran lastenhoitoon.

Sama "kamala" tilanne on jatkunut omien lastemme kohdalla. Isä on kyllä ollut pari kuukautta lomalla kaikkien kolmen kanssa. Itse olen lähtenyt töihin, kun esikoinen 8kk, keskimmäinen 6kk ja kuopus 9kk. Voi noita lapsiparkoja... 

Nyt esikoinen on jo omillaan. Opiskelee ansiokkaasti tuotantotaloutta Otaniemessä, keskimmäinen kirjoittaa ensi keväänä ja kuopus on reipas nelosluokkalainen.

Meillä on lämpimät, hyvät ja läheiset välit. Ihania lapsia kaikki:). Ja äiti saa haleja ja pusuja vanhimmasta nuorimpaan jatkuvasti. Ja esikoinen soittelee lähes päivittän, tuo lapsena liian varhain hoitoon hylätty...

Kyllähän tässä aika paljon on kiinni siitä, kuinka olet lapsesi kanssa. Voit olla kotiäiti vaikka 24/7 kehdosta hautaan, mutta ET ollenkaan LÄSNÄ. Siinäkin on vissi ero. 

Aikas paljon tässä on myös mielestäni äitien omaa itsekkyyttä mukana. Kun minä juuri haluan olla se pullantuoksuinen kotiäiti. Mutta onneksi Suomessa voi valita. Monessa muussa maassa ei. Ja en puhu kehitysmaista vaan ihan länsimaisista valtioista. Vain Skandinaviassa on tälläinen vuosien pituinen mahdollisuus yhteiskunnan varoilla kotona pysyä.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 11:58"]

Kyllä meistä tuli ihan kunnollisia nuoria ja hyvinkoulutettuja aikuisia vaikka äitimme meidät "unohti" kotiin ja lähti työelämään meidän ollessa vain puoli vuotta vanhoja... Kivittäkää. Isäkin teki paljon töitä. Hylkiöiöitä siis Suomen mittakaavan mukaan.

Meillä on ja oli TODELLA rakastavat vanhemmat. Olemme TODELLA läheisiä:). EI traumoja. Kotona oli hoitaja, myös isovanhemmat osallistuivat jonkin verran lastenhoitoon.

Sama "kamala" tilanne on jatkunut omien lastemme kohdalla. Isä on kyllä ollut pari kuukautta lomalla kaikkien kolmen kanssa. Itse olen lähtenyt töihin, kun esikoinen 8kk, keskimmäinen 6kk ja kuopus 9kk. Voi noita lapsiparkoja... 

Nyt esikoinen on jo omillaan. Opiskelee ansiokkaasti tuotantotaloutta Otaniemessä, keskimmäinen kirjoittaa ensi keväänä ja kuopus on reipas nelosluokkalainen.

Meillä on lämpimät, hyvät ja läheiset välit. Ihania lapsia kaikki:). Ja äiti saa haleja ja pusuja vanhimmasta nuorimpaan jatkuvasti. Ja esikoinen soittelee lähes päivittän, tuo lapsena liian varhain hoitoon hylätty...

Kyllähän tässä aika paljon on kiinni siitä, kuinka olet lapsesi kanssa. Voit olla kotiäiti vaikka 24/7 kehdosta hautaan, mutta ET ollenkaan LÄSNÄ. Siinäkin on vissi ero. 

Aikas paljon tässä on myös mielestäni äitien omaa itsekkyyttä mukana. Kun minä juuri haluan olla se pullantuoksuinen kotiäiti. Mutta onneksi Suomessa voi valita. Monessa muussa maassa ei. Ja en puhu kehitysmaista vaan ihan länsimaisista valtioista. Vain Skandinaviassa on tälläinen vuosien pituinen mahdollisuus yhteiskunnan varoilla kotona pysyä.

[/quote]

Onko huono omatunto, kun noin hyökkäät. Koko ketjussa ei ollut missään, että varhain päiväkotiin viedyt voisivat huonosti. Tässä ketjussahan väitetään ihan päinvastaista.

Turhaan sinä hetneet vedit nenääsi.

Mistä muuten repäisit tuon, että kotona lapsiaan hoitava olisi pullantuoksuinen mamma?

Aika kliseinen näyttää sinun ajatusmaailmasi olevan, vaikka et ole kotona lapsiasi hoitanut. Sinunhan pitäisi olla avaramielinen ja lappuja ei pitäisi olla silmillä.

Oletko koskaan ajatellut, että hoitovapaalla olevia naisia on erilaisia. Minä en esimerkiksi ole koskaan leiponut pullaa ja kyllä kotihoito oli lapsille parempaa, kuin se, että heidät olisi viety pienenä vuoropäiväkotiin. Siinä ajateltiin visusti lapsien etua, eikä äidin. Itse hävisin rahallisesti todella paljon niinä vuosina ja menetin toisaalta erään ylenemismahdollisuudenkin. Mutta koin tärkeämmäksi sen, että lapsilla olisi rauhallinen lapsuus, eikä yö-ja iltahoitoa ja viikonloppuhoitoa, mikä olisi silloin ollut välttämätöntä.

Joten hiukan avarampaa maailmankuva voisit itsellesi vielä kasvattaa, niin hyvä olisi. Se voisi olla niille sinun nuorille aikuillekin ihan voimavara, jos äidillä ei olisi niin suppeita ja kapeita käsityksia muunlaisista elämäntavoista, kuin hänen omansa.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on suhtautumisesi lesboihin ja erityislapsiin, jos olet noin mustavalkoinen ajattelussasi......

Tämä menee vähän aiheen vierestä, mutta...

Minusta Suomessa on jotenkin tosi ahdistava äitikulttuuri. Kaikkien oletetaan jäävän kotiin ainakin kolmeksi vuodeksi, vaikka meillä on Euroopan korkeakoulutetuimmat naiset ja erittäin feminiiniset miehet (= suostuvat hoivaamaan lapsia, loistava juttu). Kaikkien pitää imettää, joskus jopa äidin terveys on vaakalaudalla tämän vuoksi, ja hankalan + rajoittavan imetysdieetin noudattamista vuoden verran pidetään normaalina. Kestovaipat, perhepedit ym. ovat normi nekin, ja vauvan asentoa nukkuessa(!) kytätään ihan valtion voimin (= neuvola).

Kävin eilen vauvani kanssa tämän 2kk neuvolassa. Terveydenhoitaja näytti minulle muutamia liikesarjoja, joita kutsuttiin hienosti "vuorovaikutustanssiksi". Ensin nauratti, sitten ahdistuin: miksi vauvan kanssa liikkumisesta + seurustelustakin pitää tehdä sitä samaa suorittamista?? Tuo "tanssi" oli vielä nelisen vuotta sitten "vauvatusta" ja sitä ennen luoja ties mitä. Terkkari ihasteli kyllä että onpas vauvani kiinnostunut juttelemaan ja kirjasikin, että hienosti on vuorovaikutuksessa...eli onko tuollaiselle "tanssille" nyt sitten edes tarvetta? Yksi asia lisää "to do"-listalle...

Tuo tanssi on vain yksi esimerkki, mutta siinä on jotain niin olennaista suomalaisuudesta: verhoa se hauskan nimen taakse, mutta lopulta kyse on suorittamisesta (tarkasti laskettuine liikkeineen, oli siis ihan tietty lukumäärä per liike).