Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko nyt "rikas", jos olisit elänyt lapsuudesta ajan säästäväisesti?
15.06.2013 |
Itse mietin, että oi miksi en valaistunut jo teininä säästäväiseen elämäntapaan. Nyt kolmikymppisenä sitten olisi varaa ostaa asunto ehkä ilman tukea vanhemmilta.
Kommentit (44)
En olisi. Eipä tuolloin lapsuudessakaan ollut rahaa. Jos sai esim. 5mk jostain rikkaruohojen kitkemisestä niin se oli jo tosi harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu, tavallaan olen, vaikka en rikas olekaan. Mutta siis valaistuin todellakin teininä ja olen aina ollut tarkka rahoistani. Kun olin nuori, oli vielä korkeakorkoisia tilejä, sinne laitoin rippilahjarahat kasvamaan korkoa. Oli meinaan ihan mahtavat korot silloin, jotain 18% luokkaa. Jo nuoresta kävin töissä ja säästin rahaa.
Nyt olen 42v. ja ei ole enää asuntolainaa ja olen pystynyt tekemään osa-aikatyötä.
En nyt ihan osannut seurata ap:n ajatuksenkulkua. Minulla ei ole vanhempia, ei siis tukea vanhemmilta, koskaan eikä missään muodossa. Olen perustanut perheen 18-vuotiaana, ja vastannut siitä lähin myös kasvavasta perheestä. Ei siinä rikastuta rahallisesti :D Mutta on minulla silti (pankin kanssa yhteinen) omistusasunto, ja lapsilauma rikastuttamassa elämää, olen siis rikas :D
Olen elänyt lapsesta asti säästäväisesti ja nyt ehkä sitten olen ap:n tarkoittama "rikas". Opiskeluaikana jo kertyi tilin pohjalle mukava pesämuna (vaikka olisi helposti voinut päin vastoin olla lainaa). Ammattiin valmistuttua ja ilman lapsia olleina vuosina tili karttui nopeasti. Oltiin miehen kanssa ihan ihmeissämme niukkojen opiskeluvuosien jälkeen rahan tulosta. Joka kk jäi 2000-3000 e ylimääräistä, jotka tiukasti säästettiin asuntoa varten. Kun sitten se oikea talo tuli vastaa, oli se helppo ostaa (pankin kanssa). Hoitovapaavuosina pihisteltiin erityisesti.
Vasta nyt olemme ymmärtäneet että säästäminen ei ole elämän tarkoitus. Ei aina tarvitse ostaa niitä halvimpia omenoita jos tekee mieli parempia. Olemme ihmetelleet MIKSI emme opiskeluaikana tai lapsettomana parina matkustelleet enemmän. Tuolloin ajattelimme sen olevan rahantuhlausta, mutta jos nyt eläisi saman ajan uudestaan, niin ehkä sitä edes joitain reissuja tekisi vähän kauemmaksi kuin Viroon (toisaalta mies matkusti paljon työn puolesta, joten hän sai nähdä maailmaa enemmän kuin minä).
On ollut tosi kova homma opetella ostamaan laatua ja seuraamaan halujaan kokematta pahaa omaatuntoa tuhlaamisesta. Vähitellen ollaan opittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mutta varmasti olisi vähemmän velkaa. Siis asunnosta. Tosin olen tehnyt elämänvalintoja TIETOISESTI siten, että ne eivät ole taloudellisesti järkeviä, kuten osa-aikatyö, kahden tutkinnon opiskelu ja pitkä hoitovapaa. Eli tehnyt asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin taloudelliset tekijät. Tietysti olisin voinut olla säästäväisempi siinä samalla.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 14:35"]
En olisi. Pienistä tuloista ei kerry isoja summia säästöön vaikka olisit kuinka säästäväinen. Teinien rahakäyttö ja tarpeet on kuitenkin pientä aikuistenmaailman mittapuulla. Tutkippas huviksesi paljonko sinun pitää tienata maksaakesi esim. 200 000 euron omakotitalon lainan ja silti toisilla on varaa matkusteluun ynnä muuhun.
[/quote]
Niistä nimenomaan kertyy. Esimerkkinä kai säästät joka tapauksessa pahan päivän varalle? Tilanne on liian tiukka jos asumiseen menee liikaa rahaa, jolloin asumismuotoa pitää muuttaa, sama homma minkä tahansa järjettömän (lue tarpeellisen) laskun kanssa, monilla on autolainaa koska pitää olla kulkupeli, oikeasti ei ole mitään järkeä maksaa autolainaa jos tulot ei anna myöten, tulee vakuutusmaksut mukana jne. Mutta sama taitaa koskea kaikkea kuluttamista ja sitä mihin teinit totuttaa vai onko se tosiaan niin että ryhmäpaineen takia pitää olla pelit ja vehkeet viimeistä huutoa JA uutena ostettu.
No, niistä pienistä säästöistä. Kokeilepa huviksesi laittaa säästöön kaikki rahat pulloista (jos niitä on pakko ostaa), käyttää kuussa vain tietty määrä käteistä, suunnitella kaikki ostokset etukäteen, laittaa kamaa kirpparille jne. Se voi olla elämäntapa, pihiys tai kituuttaminen on eri asia kuin turha kuluttaminen. Se yhdistettynä suunnitelmalliseen matkailuun ei tarvita kovia tuloja niin johan lyhenee 200t laina kevyesti 20v. laina-ajalla ja onpa vielä varaa ostella niitä pelejä ja vehkeitä teineillekin kun suunnitteleee asioita. Aina voi tietty valittaa ja se ja tämä ja tuo ei onnistu koska, mutta fakta faktum on että
-pienistä tuloista kertyy kummasti säästöön ja nyt puhutaan tonneista kun muuttaa elämäntapojaan
-teinien rahaankäyttö on pitkälti kasvatuksen tulosta ja sitä helpottaa tietysti suunnitelmallisuus jos on päässyt lähtemään lapasesta/herää liian myöhään
-200t laina lyhenee kevyesti jos edes toinen tienaa kohtuullisesti (ja voidaan tietysti saivarrella lissää mutta olennaista olisi tietää onko tuossa jo omarahoitus mukana eli talo oikeasti kalliimpi jota voi laskea niitä lainanlyhennyksiä ja todellisia tulotarpeita jos siis oletuksena on että palkkatuloista saa vain tietty osuus mennä asumiseen ja onko kyseessä rempattava kohde vai mikä...;)
-summa summarum kaikki on tietysti kiinni lopulta siitä a) jaksaako suunnitella, nähdä vaivaa b)millaiseen elämäntyyliin on tottunut, mitä pitää itselleen oikeutettuna, välttämättömänä elämään
:) eikun säästämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena äiti opetti säästämään ja isä opetti tekemään töitä. Tällä yhtälöllä olen päässyt siihen pisteeseen, että 27-vuotiaana minulla on oma asunto ja uutena ostettu auto, enkä ole koskaan lainannut euroakaan pankilta tai vanhemmilta.
Lapsuuteen nähden olen tosi rikas; olen köyhästä stadilaisesta duunariperheestä lähtöisin. Vanhemmat saivat kyllä säästettyä asunnon ja kesämökin mutta muuten oli hyvin vaatimatonta. Lomamatkojakin taisi olla kaksi mun kotonaoloaikana - toinen Tallinnaan toinen Viipuriin. Etelänlomista ei edes haaveiltu.
Nyt on itsellä keskiluokkainen elämä, iso uudehko talo hyvällä paikalla, varaa matkustaa ja syödä hyvin. En silti ole koskaan oppinut tuhlaamaan, vieläkin tuskittelen kaikkien hintojen kanssa (paitsi matkojen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en myöskään ymmärrä säästäväisyyden ja pihiyden ihannointia mutten tarkoita että yli tulojensakaan kannattaisi elää. Mulla on yksi tuttu, joka kulkee 1-2 vaateparissa, valittaa risaisia kenkiä eikä suostu syömään työpaikkansa ruokalassa sen hinnan takia tai ei voi viedä lastaan MLL:n musiikkileikkikerhoon kalliin hinnan takia. Ja sitten toisessa lauseessa kertoo 3:sta omistamastaan velattomasta talosta, joita vuokraa eteenpäin. Säästäväinen ja pihi siis; mutta mitä kaikella sillä rahalla ja omaisuudella tekee, jos mihinkään ei voi rahaa käyttää? Mikä itseisarvo se säästäminen on?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 01:47"]
Itse mietin, että oi miksi en valaistunut jo teininä säästäväiseen elämäntapaan. Nyt kolmikymppisenä sitten olisi varaa ostaa asunto ehkä ilman tukea vanhemmilta.
[/quote]
Voin spekuloida sillä, että mitä jos en olisikaan saanut suurperhettä niin olisiko sitä omaisuutta nyt sitten paljon enemmän. Jossain oli tutkimus, että lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa yli 100 000 euroa ja kun yhdeksästä lapsestamme jo kuusi on aikuisia niin olisiko minulla nyt sitten jossain tilillä 600 000 extraa.
Todennäköisesti ei. Olisin luultavasti kuluttanut muuhun ja toisaalta motivaatio pitää tili kohtuullisen kokoisena olisi ollut pienempi.
Tosin ensimmäisen oman asuntoni ostin (puoliksi miehen kanssa) kun olin 17 eli tilanteeni muutenkin erilaienn kuin ap.llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo nuorena sellainen, etten tuhlannut perjantaipuseroihin jne. Tänään korkeassa 43 vuoden iässä minulla on 3 sijoitusasuntoa, kesämökki ja muuta omaisuutta, josta saan pääomatuloja. Silti olen matkustellut, harrastanut ja elänyt ihan tavallista elämää kituuttamatta. Palkkani on se suomalainen keskimääräinen eli noin 3000 e/kk brutto.
En ymmärrä, miksi tarkka taloudenpito rinnastetaan niin usein ankeaan elämään ja rääsyihin.
Ei olisi yhtään enempää kuin nyt. Olemattomista tuloista ei säästellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En ole ollut ikinä tuhlaavainen, mutta kädestä suuhun kaikki menee. Pitäisi kai hankkia parempituloinen ammatti.
t. akateeminen 30v.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:54"]
Olin jo nuorena sellainen, etten tuhlannut perjantaipuseroihin jne. Tänään korkeassa 43 vuoden iässä minulla on 3 sijoitusasuntoa, kesämökki ja muuta omaisuutta, josta saan pääomatuloja. Silti olen matkustellut, harrastanut ja elänyt ihan tavallista elämää kituuttamatta. Palkkani on se suomalainen keskimääräinen eli noin 3000 e/kk brutto.
En ymmärrä, miksi tarkka taloudenpito rinnastetaan niin usein ankeaan elämään ja rääsyihin.
[/quote]
En kyllä saa tätä ihan täsmäämään, että matkustellen ja normaalia elämää eläen tuolla palkalla olisi kertynyt näin paljon omaisuutta ilman mitään perintöjä tai muita alkupääomia. Ellet sitten ole asunut vaikka kolmikymppiseksi vanhempien luona ja voinut säästää koko palkan, tai saanut muuten kovasti sponssausta joltain suunnalta. Parikymmentä vuotta sitten asunnot oli tietysti halvempia, mutta tuskin työuran alussa olevalla parikymppisellä vielä on niin paljon omia säästöjä, että voi sijoitusasuntoja ostaa?
Olen elänyt säästäväisesti olosuhteiden pakosta lapsuuddesta asti. Olen varakas, mutta en varsinaisesti sen säästäväisyyden ansiosta, vaan siksi, että olen tehnyt tööitä sen eteen. Säästäväidyys on lähinnä mahdollistanut työnteon ja varmistanut toki, etttä silloin vaikeinakaan aikoina en koskaan ylivelkaantunut vaan oli mahdollista lähteä "nollasta" (eikä opintolainaa suuremmalta miinukselta) rakentamaan omaisuuttakin.
tieto siitä, että olen ollut säästäväinen ja että siis pystyn elämään vähemmällä kuin nyt on, tarkoittaa myös sitä, että uskallan ottaa joitain riskejä ja voin suunnitella eläväni säästäväisesti jatkossakin, jos siitä seuraa jotain mielestäni sen arvoista.
Minä olen elänyt lapsuudesta asti säästäväisesti, mutta en sanoisi itseäni rikkaaksi. Tai, on minulla nyt 40+ ikäisenä velaton asunto, josta olen kiitollinen.
Samoin kuin nr. 3, minä laitoin nuorena rahoja korkeakorkoisille tileille. Niiden ansiosta (tai ehkä syystä) en opiskeluaikoina tehnyt juurikaan töitä. Lisäksi asuin kotona paljon pitempään kuin moni muu ja säästin siinä. Olen erakkoluonne, joten ei ole tarvinnut shoppailla vaatteitakaan. Jonkun verran olen matkustellut.
Nyt minulla on osa-aikatyö, josta saa n. 600 euroa kuussa käteen ja syön jatkuvasti vanhoja säästöjäni. Välillä köyhä vanhuus pelottaa, mutta nyt elän vielä mielestäni hyvin.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 10:54"]
Olin jo nuorena sellainen, etten tuhlannut perjantaipuseroihin jne. Tänään korkeassa 43 vuoden iässä minulla on 3 sijoitusasuntoa, kesämökki ja muuta omaisuutta, josta saan pääomatuloja. Silti olen matkustellut, harrastanut ja elänyt ihan tavallista elämää kituuttamatta. Palkkani on se suomalainen keskimääräinen eli noin 3000 e/kk brutto.
En ymmärrä, miksi tarkka taloudenpito rinnastetaan niin usein ankeaan elämään ja rääsyihin.
[/quote]
En kyllä saa tätä ihan täsmäämään, että matkustellen ja normaalia elämää eläen tuolla palkalla olisi kertynyt näin paljon omaisuutta ilman mitään perintöjä tai muita alkupääomia. Ellet sitten ole asunut vaikka kolmikymppiseksi vanhempien luona ja voinut säästää koko palkan, tai saanut muuten kovasti sponssausta joltain suunnalta. Parikymmentä vuotta sitten asunnot oli tietysti halvempia, mutta tuskin työuran alussa olevalla parikymppisellä vielä on niin paljon omia säästöjä, että voi sijoitusasuntoja ostaa?
[/quote]
Ongelmana on se, että meillä on erilainen käsitys normaalista elämästä. Vaikka tämä ei ole sinulta onnistunut, niin älä kuvittele, etteivätkö muut pystyisi tähän. Muutin pois kotoa 19v iässä omaan (ASP-lainoitettuun) asuntoon. Sijoitusasunnot olivat "räjähtäneitä helsinkiläisyksiöitä", joista suhteellisen pienellä remontilla sai varsin toimivat.
Joo joo, meillä lapset eivät ole asuntosäästäjiä. Järkyttävää. Tietenkin heille opetetaan mistä sitä rahaa tulee eli työstä.
Alue: Aihe vapaa
En olisi. Pienistä tuloista ei kerry isoja summia säästöön vaikka olisit kuinka säästäväinen. Teinien rahakäyttö ja tarpeet on kuitenkin pientä aikuistenmaailman mittapuulla. Tutkippas huviksesi paljonko sinun pitää tienata maksaakesi esim. 200 000 euron omakotitalon lainan ja silti toisilla on varaa matkusteluun ynnä muuhun.