Lue keskustelun säännöt.
Apua, en halua seurustella koskaan!
14.06.2013 |
Olen 25-vuotias nainen. En ole seurustellut koskaan! En ole edes pitänyt poikaa kädestä kiinni tai suudellut. Tämä ei oikeastaan haittaa minua.
Moni muu nainen kamppailee yksinäisyytensä kanssa ja kokee todelliseksi ongelmaksi sen , etteivät miehet hänestä kiinnostu. Itse saan usein kehuja erityisesti ulkonäöstäni ... Moni mies tahtoisi tutustua minuun paremmin ja mennä kanssani ulos. Mutta minä en halua! Ajatus seurustelusta ja läheisyydestä kammottaa minua, ja huomaankin usein tahtovani paeta ja piiloutua kun joku osoittaa kiinnostustaan. Ongelmana tässä on se, että tunnen kamalaa syyllisyyttä ja surua erilaisuudestani. En osaa oikein selittää mitä tarkoitan. En haluaisi seurustella kuten valtaosa ihmisistä, mutten myöskään siedä oloa omituisuudestani. Ja kyllä, en tahdo myöskään seksiä. Pärjään hyvin ilman.
Tuntuu siltä , että elämäni valuisi hukkaan vuosi vuodelta kun elän täysin erilaista elämää kuin muut ikätoverini.... Mitä te ajattelette tällaisesta ihmisestä?
Kommentit (26)
Elä oman näkösitäsi elämää! Miksi kokisit sen tuhlaukseksi? Jos viihdyt yksin, se on täysin ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, viestisi olisi voinut hyvin olla omasta kynästäni. ;) Olen sinua muutaman vuoden nuorempi ja painin saman "ongelman" kanssa. Itsellenihän se ei todellakaan ole ongelma, mutta tuttavapiiristäni joillekin vaikea käsittää ja johtaa joskus esim. lesbouteluihin.
Nauti elämästäsi ja elä se juuri niin kuin itse tahdot! Niin minäkin aion tehdä :)
Minulla on tuollainen ystävä, mutta "parisuhteettomuus" sopii hänelle. On aina tykännyt viettää paljon aikaa yksin, harrastaa meditointia yms. eikä ahdistu yksinäisyydestä. Ole rohkeasti mitä olet!
Koin ikäisenäsi samoin kuin sinä, mutta aloin seurustella että en vaikuttaisi niin oudolta.
Suhdetta kesti 10 vuotta enkä koko sinä aikana tuntenut miestä kohtaan oikein mitään. Seksi oli pakollinen suoritus josta en ikinä oppinut pitämään, vaikka kehityin siinä ja olin kokeilunhaluinen ja kaikkea muuta sellaista mitä ns. kuului olla.
Nyt olen jälleen yksin ja ikää 35 ja olen vihdoin täysin onnellinen siitä että olen yksin. Nyt myös aion olla pysyvästi yksin.
En pysty rakastamaan miehiä. Heille parisuhteessa millään muulla ei ole väliä paitsi seksillä. Tunteet, henkilökemiat, kumppanin luonne, kaikki ne ovat miehille sivuseikkoja.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 01:44"]
Heille parisuhteessa millään muulla ei ole väliä paitsi seksillä. Tunteet, henkilökemiat, kumppanin luonne, kaikki ne ovat miehille sivuseikkoja.
[/quote]
niin pieleen! Mut hei, onnea valitsemallesi tielle. Otanta tässä tuntuu olevan kovin suppea, mut hei, kyl silti voi yleistää;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama juttu ja olen myös 25-vuotias. Haluaisin ystävystyä miespuolisten ihmisten kanssa, mutta tuntuu, että kukaan ympärillä ei usko miehen ja naisen pelkkään ystävyyteen. Aina pitäisi olla jotain jännitettä miehen ja naisen välillä, vaikken minä sellaista kaipaa. Saatan heittää läppää seurusteluun yms liittyen, mutta en todellakaan halua seurustella. Lähipiirissäni koetetaan "vetää minua ulos kuoresta", vaikka kyse ei ole ujoudesta tai häpeästä. Ei vaan kiinnosta. Ihme, että muita löytyy myös. :)
Miksi pitäisi seurustella? Retorinen kysymys, joka sisältää vastauksen. Sinä itse päätät mitä omassa elämässäsi PITÄISI tehdä tai jättää tekemättä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap,
et tosiaankaan ole yksin. Vaikka muuta väitettäisiin, on yhteiskunnan paine tässä asiassa aika suuri. Mediakin ja monet elokuvat antavat usein ymmärtää, että tarina päättyy hyvin vasta sitten kuin jokaisella on oma prinssinsä tai prinsessansa.
Uskon että kaikki ihmiset kaipaavat edes jonkinlaisia sosiaalisia kontakteja, mutta seksuaalisuus onkin eri asia. Kaikilla ei ole kaipuuta romanttisiin suhteisiin. Tuntuu että osa pyrkii tyydyttämään romanttisten suhteiden kautta myös niitä tarpeita, jotka voisi mahdollisesti tyydyttää esim. ystävyyssuhteiden kautta. En tiedä..
En oikein keksi muuta vinkkiä kuin että mietit, onko sosiaalinen painostus / outouden tunteesi niin suuri, että olisit sen vuoksi onnellisempi parisuhteessa, vaikka et itse parisuhdetta haluaisikaan. Valitsi kumman vaihtoehdon hyvänsä, molemmissa tapauksissa joutuu luopumaan jostain.
Itse en lyö mitään lukkoon, mutta toivon etten koskaan tapaa sitä "oikeaa". Muuten joutuisin kriisiin :D Auttaa kun laittaa riman tarpeeksi korkealle.
Mulla on sama juttu.
Olen 17-vuotias poika enkä ole koskaan seurustellut enkä myöskään halua.
En ole myöskään harrastanut seksiä enkä halua sitäkään.
Vaikka olen hetero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ajattelemasta mitä muut ajattelee.
Sama homma, en vain halua sitä kaikkea turhuutta kuten treffailua ja kaupungilla käsikädessä kulkemista. Ehei, ajatuksenakin vastenmielistä. Tulen muuten kyllä ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen ja kauniimpi sukupuoli on useasti osoittanut kiinnostustaan. En ole mitenkään epäsosiaalinenkaan, en vain halua toista miellytettäväksi. Siihen liittyy vain niin paljon epäolennaisuuksia mikä saa olon tukalaksi. Tai en tiedä, en ehkä vain tahdo sitoutua ja olla kokoajan tavoitettavissa kumppanin osalta. Minulla on ollut tyttöystävä noin puolentoista vuoden ajan nuorempana, mutta ahdistavaahan se oli, huolimatta hyvistä hetkistä. Tällä hetkellä aika vakaasti tuntuu siltä, etten tule parisuhdetta hankkimaan. Ja olen noin parikymppinen heteromies. Sitoutumiskammoinen, mutta en itsekkääksi sanoisi, koen olevani todella empaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up.
Seksin tuputus joka hiivatin ikkunan ja oven raossa saa ihmiset - nuoret ja vanhemmat kammoamaan sitä seksualisuudella mässäilemistä. Siitä on tullut vain kulutushyödyke ja ihmiset käyttäytyvät myös kuten lihamarkkinoilla - tinderit sun muut hömpät - pisteytetään väkeä ja sitten kun ei natsaa - nexxxxt.
Ei ihme että moni valitsee vapaaehtoisen parisuhteettomuuden. Jos kokee tulevansa vain kulutushyödykkeeksi parisuhteissa, mitä nykyään kaupataan - ja samalla netin kauttahan on jatkuva tarjonta päällä 24-7 - niin miksi alkaa itsepetokseen. Sinkkuiteen on nykyään niin paljon syitä. Ei haluta sitä elokuvateollisuuden kauppaamaa unelmahöttöä, joka on jo ennalta käsikirjoitettu. Nyt kuuluu mennä näin ja näin - nyt sitä ja tätä. Pornoteollisuus on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että miehet kokevat jotain riittämättömyyttä - tai naiset kokevat olevansa TODELLA esineellistettyä nuorempien jos vanhempienkin miesten mielessä. Uroot opiskelevat näistä tekniikoita itseään tyydyttäen - mihin sitä oikeaa kumppania edes tarvitsee - joka häiritsee vain omaa fantasiaa super uroudesta. Mäkämäkä.
Kyllä itsekin muistan nuoruudesta, että ei mitenkään napannut seurustelu. Sitten seurasi juurikin tuo noin 10v pakollinen seurustelu että koki muka itsensä ns normaaliksi. Pakkopullaa ja itsen nurkkaan laittamista. Tauko. Ja uusi yritys. Sama kokemus. Vain miehen unelmilla tuntuu usein olevan se merkitys parisuhteissa. Koko ajan se minäminä -kuvio. Naiset ovat saaneet ehkä jo äideiltään mallin että veljet ovat tärkeämpiä ja miehet tietenkin. Jos haluaa tulla itsenään arvostetuksi ja huomioiduksi se ei päde kuin hyvin harvoissa parisuhteissa - luulen ainakin. Rehellisyys kunniaan.
Juuri lopetin oman pakkosuhteeni, jota yritin pitää yllä. Jopa vuosia. Mutta huomasin taas, että siinä vain on kyse taas herran omista toiveista. Haluista. Ja tilaa ei jäänyt itselleni siinä oikeastaan lainkaan, vaan alkoi painaa tukahtumisen tunne. Nyt tuntuu, että voi taas hengittää. Niin. Vaikka on yksin.
Jatkoa...
Tuntuu että parempi on olla yksin, kun yksin parisuhteessa. Jos tulee tunne, että alkaakin olla vain kyse jostain muottiin sopeutumisesta ja naiselle asetetusta mielllytämisentarpeesta. Mies saa olla töksäytyksineen vain ''rehellinen'' ja nainen tietysti nalkuttaa.
Breaking up can be the best thing you do. Ei yksin olemisessa ole mitään ihmeellistä. Onhan moni munkki ja nunnakin ihan tunnustuksellisesti yksin ilman parisuhteita. Muita merkityksellisiä suhteita voi olla paljon enemmänkin. Suhde Jumalaan. Suhde luontoon. Suhde eläimiin. Suhde harrastuksiin ja mahdolliseen työhön. Suhde vanhempiin, jos on tarpeeksi onnekas sellaiset omistamaan. Sillä eihän ne suhteet vanhempiinkaan aina niiin yksinkertaisia ole. Nuorempaa ikäluokkkaa kuitenkin usein pyritään vain syyllistämään vanhempien itseään korottamalla. Ei minun nuoruudessani ja samala avoimesti halveksumalla.
Ehkä osa parisuhteettomuudesta voi olla perua juurikin siitä vanhemman ikäluokan asenteesta, että kyllä minä tiedän ja minun ikäluokkani sitäjatätä. Nuorempi ikäluokka huomaa, miten onttoa se ''rakkaus'' lopulta on. Jos se kovin ehdollistetaan siis. Ja et kelpaa. Et ainakaan omana itsenäsi. Olemalla kenties vain joku unelmien jatke. Ja tätä moni nainen jatkaa eteenpäin niissä markkinoiduissa parisuhdesaduissa. Ei ihme, että puolet virallisista suhteista eli avioliitoista päättyy eroon. Paljonko avosuhteista, en tiedä. Ehkä paljon enemmän. Seurustelut - kenties aivan järkyttävä määrä. Realismi ja sadut eivät vaan kohtaa, jos meillä ei ole mallia avoimen rehellisitä suhteista - jossa ei pyritä mallintamaan jotain ''tiettyä oikeaa'' kaavaa mediateollisuuden tätä samalla alleviivaten.
Siksi ainakin minä olen pääättänyt pitäytyä ns sinkkuna. Tai siis olemalla vain ilman virallista parisuhdetta. Ystävyydet erikseen. Keskustelut. Tapaamiset kahvin merkeissä. Siis konkreettisesti ihan vain KAHVIN merkeissä. Ei mitään sivumerkityksiä.
Suomessa yli miljoona sinkkutaloutta.
Silti markkinoidaan jatkuvaa parisuhdedraamaa ja seksiasentoja joka lehdessä.
Kannattaa kysyä, miksi.
Vain - jos kaksi täysin toisiaan kunnioittavaa olentoa kohtaa - käsittäen heidän tilan tarpeensa olla omia itsejään - olla yksin, jos siltä tuntuu - tulla taas yhteen, jo s toista kaipaa. Se lienee oikea tapa olla parisuhteessa. Toki jos on lapsia, ehkä kuvio muuttuu. Mutta siltikin, parisuhteissa ollaan vapaaehtoisesti, lapsilla tai ilman. Toki iso osa miehistä lähtee käpälämäk.een juurikin siinä vaiheessa, kun lapsen tarpeet ja huomio vie liikaa aikaa. Nainen jää kantamaan - arkea. Romantiikka näyttää todelliset kasvonsa. Onko miehelle parisuhteessa sittenkin kyse vain seksistä.
Ja siksi nainen jättää miehet etsimään sitä ikuisen onnensa lähdettä. Yhä uudelleen. Itsepetokseen nimittäin kyllästyy. Lopulta jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wau. Todellakin näin on.
Naiset ei halua enää joutua orjuutetuksi miehen oikuille. Sukupuuttoonko me kuollaan pieni kansa sitten ja tummemmat versiot täyttävät maamme. Jaa-a. Pitääpä oikein miettiä. Vaatiiko parisuhde aina siis sitä, että nainen alistuu miehen tahtoon ja oikkuihin. Jotta siis ns.tulosta syntyy?
yksin olemalla kuulee jälleen ajatuksensa ja tunnistaa omat tunteensa. ei ole vain jatke jonkun toisen unelmalle. jos oikea avointa tilaa aitoa kohtaamista tukeva tulee vastaa n ehkä asiat muuttuu - parempi yksin kuin tukahduttavassa seurassa.
Jokainen aikuinen ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija.
Myös parisuhteita on moneen junaan. Tunnen pariskuntia, jotka asuvat pysyvästi erillään, mutta joiden yhteiselämä on silti onnellista ja näköjään myös kestävää. Mediassa ym esitetään helposti vain yhdenlaista parisuhteen mallia, ei ihme jos ahdistaa jos se ei tunnu omalta.
Ajattelen, että sun pitää oppia hyväksymään itsesi. Sun ei ole pakko elää samojen muottien mukaan kuin suurin osa ihmisistä. Ei ole pakko seurustella eikä olla koskaan parisuhteessa jos ei halua. Elä vain elämääsi siten että olet itse onnellinen; ehkä jonain päivänä vastaasi tulee mies tai nainen kenen kanssa haluat parisuhteen. Tai sitten ei. Tee itsesi onnelliseksi!