Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua, en halua seurustella koskaan!
14.06.2013 |
Olen 25-vuotias nainen. En ole seurustellut koskaan! En ole edes pitänyt poikaa kädestä kiinni tai suudellut. Tämä ei oikeastaan haittaa minua.
Moni muu nainen kamppailee yksinäisyytensä kanssa ja kokee todelliseksi ongelmaksi sen , etteivät miehet hänestä kiinnostu. Itse saan usein kehuja erityisesti ulkonäöstäni ... Moni mies tahtoisi tutustua minuun paremmin ja mennä kanssani ulos. Mutta minä en halua! Ajatus seurustelusta ja läheisyydestä kammottaa minua, ja huomaankin usein tahtovani paeta ja piiloutua kun joku osoittaa kiinnostustaan. Ongelmana tässä on se, että tunnen kamalaa syyllisyyttä ja surua erilaisuudestani. En osaa oikein selittää mitä tarkoitan. En haluaisi seurustella kuten valtaosa ihmisistä, mutten myöskään siedä oloa omituisuudestani. Ja kyllä, en tahdo myöskään seksiä. Pärjään hyvin ilman.
Tuntuu siltä , että elämäni valuisi hukkaan vuosi vuodelta kun elän täysin erilaista elämää kuin muut ikätoverini.... Mitä te ajattelette tällaisesta ihmisestä?
Kommentit (26)
Nykynuoret kuulemma mastur boivat enemmän kuin harrastavat sitä itseänsä. Jos sitä nyt harrastukseksi voi kutsua. Fantasiamaailmassa eletään, kuin myös ollaan virtuaalisesti tekemiisissä ihmisten kanssa. Käy yksiin. Aidot kohtaamiset ovat ehkä liikaa aikaa vieviä ja epähygieenisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TyhämLapsi kirjoitti:
Mulla on sama juttu.
Olen 17-vuotias poika enkä ole koskaan seurustellut enkä myöskään halua.
En ole myöskään harrastanut seksiä enkä halua sitäkään.
Vaikka olen hetero.
Et ole hetero jos ei kiinnosta naisen kanssa peuhaaminen. Se että et halua miestä myöskään tarkoittaa että sun seksuaalisuus on niistä kahdesta pois (tai et myönnä jotain)
Itselläni on lapsi tehty, olen vielä vetävän näköinen kuulemma mutta en myöskään jaksa enää seurustella.
Se pakkoseksi ällöttää. Ihan kuin täälläkin äijät oksettavasti kuvailee, niin koko ajan pitäis olla suihin ottamassa ja haarat levällään pökittävänä. Hyi vittu!
En jaksa laittaa miehelle ruokaa, pitää seuraa, kyhjöttää kainalossa enkä katsoa urheilua telkkarista, enkä mitään veneily- tai kävelylenkkejä.
Mieluummin olen kissojeni ja kavereitteni kanssa, käyn salilla, uimassa, leffassa, siemimetsässä, gallerioissa, työkavereiden kanssa teatterissa ja ex-miesystävän kanssa ulkona syömässä. Kirjastossa, bändikeikoilla, pienillä kaupunkireissuilla jne. Kavereiden kanssa ja yksinkin. Ja kissojen kanssa.
Kyllä jokaisella on oikeus viettää sellaista elämää mitä haluamme. Emme ole kenellekään mitään velkaa.
Oon saanut miehistä niin tarpeekseni, aina niillä on taipumus alkaa pompottaa ja esittää vaatimuksia, voivat etsiä sille jonkin muun kohteen, mä en enää jaksa, eikä huvita!
Mahtavaa että on muitakin jotka ajattelevat samoin kuin minä. Nuorena seukkailin ja tuli tapailtua vaikka minkälaista kulkijaa. En enää 3kybäsenä edes ajattele, että apua pitäs joku löytää, ei kiinnosta. Kokemukset sen verran perseestä. Suku säälii ja on pettynyt muhun, ovat luovuttaneet ja siirtäneet toivonsa pikkusisareeni jolla siippa ja lupaava ura. Onko se sitten normaalia, että päivääkään ei pysty omillaan elää vaan tarvitsee aina jonkun joka pitää pystyssä? Mä sentään viihdyn tilanteessani ja maksan asuntolainankin ihan itse. En tarvitse rahoittajaa. Vituttaa vaan kun sukujuhlat on aina sitä, että saa niitä sääliviä katseita, että aijaa, vieläkin elämäntilanteesi on sama kuin viimeksi. Voi voi yhyhyy.
Alue: Aihe vapaa
Masturboitko? Katsotko pornoa?
Masturbaatio addiktoi ja samalla libido laskee -> kiinnostus oikeaan seksiin alenee.
Pornon moraaliton nihilismi kaikkine polyamorioineen taas on omiaan luomaan vahingollisia, parisuhteiden ja avioliiton vastaisia ajatusmalleja.